ruokailutilan seinästä lähtee kukkatapetti. vaikka siitä diggaan aika kovin, on muutoksen aika. nyt pitäis vaan valkata seinään uus sävy... mitä sanoo hän?
mä tykkään punasesta, vihreestä ja oranssista. muru sammaleenvihreestä...
joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea. suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ratkaisut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ratkaisut. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
nyt jotaki rotia
nonni.
nyt mulla loppu vieteri.
kamala rääkyle on mulle ihan mahdoton nukutettava. lapsessa ei tietysti itsessään ole mitään vikaa, tai huonoa. se ei vaan nuku päivisin. tai nukkuu se. tai ei nukukaan. se ei mene suosiolla nukkumaan vaikka väsyttää. se ei myöskään pysy unessa, vaikka väsyttää.
joku joskus kirjoitti blogissaan että ensimmäisen lapsen kanssa sä harjoittelet kaikkia asioita, toisen kanssa olet jos asiantuntija ja voit neuvoa muita suvereenisti, mutta kolmas lapsi tuleeki keikauttamaan kaikki taas päälaelleen.
luulis että olis helppoa kun heinäteko maalaiselle tuo lapsen nukutus. tiedättekö? tutti suuhun ja vaunuihin, pieni heijaus ja kauniita unia. no ei meillä. ole ollut neljään kuukauteen. tai jos se vahingossa nukahtaa helposti, käynnistyy palosireeni jo vartin - kolmen vartin kohdalla. ja se ei olekaan mikään sammutettava sireenimalli. vaan huutaa, räyhää ja mesoaa itsensä aivan tolaltaan.
nyt on kolkeiltu kaikki pehmeät nukutusmallit. silitys, tassutus, kapalointi, laulelu, hyräily ja muu lempeä läsnäolo. ei auta. poikulin unet on vaikeita sängyssä, vaunuissa, liinassa, manducassa, sylissä. se että sä alat sitä poikaa silittelemään tai hyssyttelemään, saa sen järettömän raivon valtaan.
huonounisuus ei olis ongelma eikä mikään, jos poikanen olis muuten tyytyväinen ja hauska tapaus. sitä se on enää harvoin. ärtyisyys ja kiukkuisuus käy käsikädessä huonojen unien kanssa.
tutkiskeltuani asiaa muutaman päivän siirryttiin meillä juuri "viidenminuutinnukutus"-malliin. viiden minuutin välein tutti ja hyssyttely. ei muuta. asiantuntijoiden mukaan huutoaika vähenee, ja hups, kohta lapsi nukahtaa suosiolla itsekseen. (noinkohan?) http://www.eckerberg.se/be/somnproblem.htm
no nyt ei pala närvit mulla, eikä tartte itkua vaunujen/sängyn vieressä nieleskellä. sen voi tehdä toisaalla. ja tähän on helppo sitoutua muidenkin. tehdään kaikki samalla lailla kaikki nukuttelut, ja kahden viikon kuluttua katsotaan töidemme tulos. joko meillä on parempiuninen pikkumies, tai uusi pulma eessä. jännä nähä.
nyt mulla loppu vieteri.
kamala rääkyle on mulle ihan mahdoton nukutettava. lapsessa ei tietysti itsessään ole mitään vikaa, tai huonoa. se ei vaan nuku päivisin. tai nukkuu se. tai ei nukukaan. se ei mene suosiolla nukkumaan vaikka väsyttää. se ei myöskään pysy unessa, vaikka väsyttää.
joku joskus kirjoitti blogissaan että ensimmäisen lapsen kanssa sä harjoittelet kaikkia asioita, toisen kanssa olet jos asiantuntija ja voit neuvoa muita suvereenisti, mutta kolmas lapsi tuleeki keikauttamaan kaikki taas päälaelleen.
luulis että olis helppoa kun heinäteko maalaiselle tuo lapsen nukutus. tiedättekö? tutti suuhun ja vaunuihin, pieni heijaus ja kauniita unia. no ei meillä. ole ollut neljään kuukauteen. tai jos se vahingossa nukahtaa helposti, käynnistyy palosireeni jo vartin - kolmen vartin kohdalla. ja se ei olekaan mikään sammutettava sireenimalli. vaan huutaa, räyhää ja mesoaa itsensä aivan tolaltaan.
nyt on kolkeiltu kaikki pehmeät nukutusmallit. silitys, tassutus, kapalointi, laulelu, hyräily ja muu lempeä läsnäolo. ei auta. poikulin unet on vaikeita sängyssä, vaunuissa, liinassa, manducassa, sylissä. se että sä alat sitä poikaa silittelemään tai hyssyttelemään, saa sen järettömän raivon valtaan.
huonounisuus ei olis ongelma eikä mikään, jos poikanen olis muuten tyytyväinen ja hauska tapaus. sitä se on enää harvoin. ärtyisyys ja kiukkuisuus käy käsikädessä huonojen unien kanssa.
tutkiskeltuani asiaa muutaman päivän siirryttiin meillä juuri "viidenminuutinnukutus"-malliin. viiden minuutin välein tutti ja hyssyttely. ei muuta. asiantuntijoiden mukaan huutoaika vähenee, ja hups, kohta lapsi nukahtaa suosiolla itsekseen. (noinkohan?) http://www.eckerberg.se/be/somnproblem.htm
no nyt ei pala närvit mulla, eikä tartte itkua vaunujen/sängyn vieressä nieleskellä. sen voi tehdä toisaalla. ja tähän on helppo sitoutua muidenkin. tehdään kaikki samalla lailla kaikki nukuttelut, ja kahden viikon kuluttua katsotaan töidemme tulos. joko meillä on parempiuninen pikkumies, tai uusi pulma eessä. jännä nähä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

