nurkkaankusija sai luopua kulkusistaan joulun alla.
hyvin se meni.
lääkäri sanoi että koira heräilee yhden-kahden aikaan, nii tää kömpi pystyyn vasta lähempänä iltakasia. kyllä meinas mammoille tulla hätä käteen sitä odotellessa.
juu. ei o sen jälkeen kuseksinu,
mutta entistä ärhäkämpi siitä on tullu.
seuraavaksi kysynki mitä hiivattia tekee tollaselle remmiräyhääjälle?
miten moisen pahan saa kitkettyä pois?
ei me olla totuttu tollasiin kooltaan pieniin, egoltaan liian suuriin otuksiin.
ja tämä maailman ärsyttävin puuha on alkanut vastikään tossa kypsässä kahden vuoden iässä.
eikä siihen ole toiminut minkään eikä mitkään koirakuiskaajan opit.
huoh.
joudutaanks me viiä se nyt psykiatrille?
Se onkin se pröbleema, kun on remmin päässä muitakin tyyppejä kuin vain se räyhääjä. Meillä kun pienempi on ottanut mallia räyhääjästä ja välillä saa tempoa molempia. Isommalle toimii kylläkin nykyään - outoa sinänsä - nimenomaan kuiskaaminen. Koska kuiskaaminen tietää nameja ja ahneelle koiralle se on parasta maailmassa. ;)
VastaaPoista