paljain jaloin

kun mä soitin nelisen vuotta sitten mun ystävälle ilouutista odotetun raskauden onnistumisesta, oli luurin toisessa päässä oli yllättäen oudon hiljasta.
"lauralla on syöpä. se on vakavaa."

no helvetti. syöpä suomessa. eihän se nyt mitään fataalia ole. aloitti optimisti heti. suomessa on kuule syöpähoidot niin korkeatasoisia...

vähänpä tiesin.

sairauden alkuvaiheessa laura oli vetäytyvä ja poissaoleva. hoitojen edetessä se oli oma itsensä. välillä ihan unohdin kuinka vakava tauti sitä vaani. tarkoitan todella että tauti vaani. laura itse sanoi että on vittumaista tuntea itsensä terveeksi, ja mennä sitten sairaalaan saamaan hoitoa, joka tekee olon sairaaksi. ensin lähti polvi, sitten koko jalka. välillä lähti tukka, kasvaakseen ihan uudenlaisena takaisin.mä muistan vaan söpöset iloset kasvot noista ajoista. en missään vaiheessa nähnyt siinä kuihtuvaa elämänhalunsa menettänytta ihmisrauniota.

syöpä meni pois, ja optimisti juhli. siitäs saatte! sekin lauraa vastaan olevat helvetin huonot todennäköisyydet! maailmassa on niin paljon hyvää, ja tälläkertaa sen saa kuka ansaitsee. nyt se opiskelee syöpätautien lääkäriksi, ja parantaa kaiken. se tällä koettelemuksella on tarkoituksena. julistin.

kunnes syöpä uusi. spekuloitiin puhelimessa ystävän kanssa, että hassua kuinka jalan amputointi voikaan tuntua yhtäkkiä riemukkaalta vaihtoehdolta. pidettiin läksärijuhlat jalalle, sekin sai asian tuntumaan vain huonolta huumorilta. sairastako? rankka tauti vaatii ehkä rankat huvit. sanoisin. juhlissa syötiin jalan mallista kakkua. ja leikittiin perinteistä aasinhäntä-leikkiä, jossa proteesi piti kiinnittää silmät sidottuina lauran kuvaan. oli kivaa kerrassaan.oli myös tietovisaa ja muuta hupailua.

niin.
se mitä me nähtiin laurasta, oli empaattinen, hauska, kaunis ihminen. se joka halusi kasvimaan, puki raivoavaa uhmaikäistä yhdellä jalalla tasapainoillen, aloitti lauluharrastuksen, kävi naistenbileissä, aloitti blogin, osti jäätelökoneen, kävi meillä ruokakesteillä, jutteli älykkäitä, nousi istumalentopallon maajoukkueeseen ja kuunteli muiden huolia. muistan myös kuinka mun sydän pysähtyi kun se kaatui meidän portaissa, ja portaiden alapäästä kuuluva nauru tyrmistytti mua. "hitto mä kompastuin!" se kikatti. kerran se kenkkasi elvyyttämään ratin päälle pyörtynyttä naista, huomatakseen että auton etupenkillä makasi pitkäkarvainen koira. aina auttamassa. legendaarisin tapaus oli se, kun lauran selkäytimestä tuli käsky juosta metron ovista sisälle, ja se ihan unohti ettei sillä ole toista jalkaa. oli muut matkustajat sitten auttaneet ovista metron lattialle syöksyneen kikattelevan nuoren naisen ylös ja penkille.elämä sille vaan oli. semmosta.

viimesellä kerralla kun kävin lauralla kylässä, oli normaalia jutustelua kahvikuppien äärellä. puhetta kesästä, jolloin hän hoitaisi poikaa kotona, ja syksystä jolloin hän palaisi opiskelujen pariin.

näitä me ei päästy kokemaan.
yhtenä talvipäivänä sain viestin, jossa pahoiteltiin ettei uutista voi pehmentää millään. laura on kuollut. nukkunut rauhallisesti pois. asia oli optimistille kova paikka. saatanan jumala. mitä sä olet mennyt tekemään? mä niin luotin suhun tän kanssa. meillä oli sopimus, mä olin niin monet kerrat niin kauniisti pyytänyt sulta. mutta ei.

hautajaiset oli aivan lauran itsensä näköiset. kauniit, eteeriset ihan. 
jäljelle jäi tyhjyys, luulin.
mutta.
tarina ei päättynytkään siihen.

sen lisäksi että sen haudantakaa järjesti poikansa syntymäpäivät. (kyllä, koneella oli kauppalista ja muut tarpeelliset huomiot edellisvuodesta tallessa!)

se kirjoitti muutakin. ensin blogia, sitten muuten vaan ylös ajatuksiaan ja kokemuksiaan. ja lopulta romaanin. luin sen blogia välillä sydän särkien, välillä oivalluksista hykerrellen. miten joku osaakaan pukea noin kauniiksi sanoiksi ajatuksensa, viisaiksi, toisinaan ironisiksi huomioiksi

enää kolmisen viikkoa, niin muutkin saavat tietää miten erityinen ihminen meidän elämässä on ollut. sillä lauran kirjoittama "paljain jaloin" ilmestyy kauppoihin 15.1.2013.
tjeu: paljain jaloin.

kiitos laura.

edit: voit myös tykätä kirjasta facebookissa: paljain jaloin - kirja