lihavuus

ei ei ei!!!!

voi saakeli. alkaakohan rutulla menkat? se on niin moody että oksat pois...
se alkoi itkemään ettei halua muuttua aukusti lihavistoksi (jali ja suklaatehdas-sadun lihava poika).

keskustelu alkoi siis siitä, ettei veikka jaksanut syödä koko annosta ruokaa. ja sanoin ettei tarvitse, jos ei ole nälkä. kaksi lusikallista riittää kaksivuotiaalle stopin kohdalla.

ruttu sanoi ettei hänenkään olisi kannattanut syödä, koska maha on täynnä, ja hän jo omasta mielestään aikamoisen pumpula. ja että kohta hän muuttuu aukusti lihavistoksi, eikä todella halua sitä.
että jos hän ei söisi joka päivä, joka toisena vaan.
tai jos ei menisi sen kaverin luo leikkimään jonka kotona aina tarjotaan karkkia. ja samalla viisivuotias itkee maailman surullisinta itkua.

herramunjee!

koitin rauhallisesti selittää että ihmisiä on eri muotoisia. mutta että kaikki on hyviä silti. jotkut on isompia, toiset luisevampia.
ja että aukusti lihavistolla on varmasti terveysongelmia toki lihavuutensa vuoksi, ja siksi en anna kenestäkään tulla lihavan tässä talossa. että kotona syödään vaan terveellistä ruokaa, ja että herkkujakin tarvitsee toisinaan, että mieli pysyis hyvänä. ja että aukusti varmasti on syönyt vaan karkkia ruuan sijaan...

huoh. sanokaa että tää oli joku mielen kuohahdus, eikä ton ikäsellä voi olla mitään ulkonäköpaineita. pliispliispliis. ei vääristyneitä naisvartalon kuvia ton ikäselle reippaalle pumpulalle. ei. 

nonni, treenaamaan

nonni.
mä olen ajatellut ruveta treenaamaan.
tyyliin; kesäksi kuntoon.
ei siis vartalossa vikaa ole, päinvastoin. olen suoraansanottuna supertyytyväinen näin. 
paineita pitää vaan johonkin purkaa, ja kunto kaikkinensa sais nousta.

kriittiset mitat nyt: 
paino 46,8.
vyötärö 64
lantio 81 
rinnanympärys 84
haukkari 24 (!!! ziisus! riisikäsi!)
reisi 41
pohje 32

ja mitä meinaan tehdä?
a) syödä suklaan sijasta vähän proteiinia.
b) heiluttaa kahvakuulaa, lenkkeillä ja nyrkkeillä.

miksi? no siksi. ko haluan, ja saan ko oon aikuinen.
palataan astialle jos/kun saan jotakin aikaan. 

p.s. älkää odottako liikoja, mun lenkkitahti on kahden viimevuoden aikana ollut ma-ke-pe - rytmin sijasta ollut tammi-huhti-elo-syys-marraskuu - tyyppinen ;) 

treeni tänään:
60min reipasta kävelyä. 

sit se levis

akka meinaan.

ensin alko vihotteleen ranne. muru yrittää komennella mua lääkäriin. mut en vielä "jaksa" mennä. ...ku ei se ole vielä niin paha... iltasin vaan kolottaa. töissä vihloo kun se joutuu väärään asentoon. ja sit siitä pettää hallinta kun laittaa painoa päälle. canalis carpi-oireyhtymähän se siinä vaivaa. mut sitkuttelen vielä...

sit tapahtui jotaki kauheeta.

multa lohkes hammas. purasin purukumia, ja sattui ihan sikana. ja ruokalassa sain sit kaivella hampaanpaloja suusta. ei vissiin mitenkään erikoista, eikä kauheen kamalaa, on kuulemma sattunut muillekin, mutta mulle se oli suht maailmanloppu. menin ihan katatoniseen tilaan, meinasin alkaa hyperventiloimaan ja aloin itkeä. pelkään että tää on jotaki lopun alkua. (tää johtuu varmaan siitä että oon nähnyt monesti unta jossa mun kaikki hampaat murenee suuhun. vähän liian iso tunnelatinki iski päälle. (tai sit oon vaan sekoomassa lopullisesti...)) muru on koittanut mua pitää nyt kaks päivää tolkuissani, ja huomenna pääsen hammaslääkäriin tsekkaamaan vauriot.

ei siinä.

tänään alkoi ylävatsaa korventaa tosi kovin, ja huitasin totutusti piimää litrasen verran huiviini. keskellä päivää vatsa sitten kramppasi tosi kovin, ja oli kaikin puolin tosi inhottava olo. stressivatsa selkeesti.

voi persauksien persaus.
tuntuu että pää alkaa oleen ihan tikissä, niin sit leviää alta tää keho.

ja edelleen väsyttää niin helvetisti. tässä vissiin makselen kevään kalavelkoja. olis pitänyt osata silloin pysähtyä, pelottaa että nyt iskee joku totaalinen kaaos, ja menee elämänilo, -halu ja -kyky pois raiteiltaan.

mä oon ollu tähän kroppaan kaikin puolin äärimmäisen tyytyväinen.
pysy kasassa risumaja. pysy. mä hellin sua sit. kun saan arvokkaan hampaani kuntoon eka.