akka meinaan.
ensin alko vihotteleen ranne. muru yrittää komennella mua lääkäriin. mut en vielä "jaksa" mennä. ...ku ei se ole vielä niin paha... iltasin vaan kolottaa. töissä vihloo kun se joutuu väärään asentoon. ja sit siitä pettää hallinta kun laittaa painoa päälle. canalis carpi-oireyhtymähän se siinä vaivaa. mut sitkuttelen vielä...
sit tapahtui jotaki kauheeta.
multa lohkes hammas. purasin purukumia, ja sattui ihan sikana. ja ruokalassa sain sit kaivella hampaanpaloja suusta. ei vissiin mitenkään erikoista, eikä kauheen kamalaa, on kuulemma sattunut muillekin, mutta mulle se oli suht maailmanloppu. menin ihan katatoniseen tilaan, meinasin alkaa hyperventiloimaan ja aloin itkeä. pelkään että tää on jotaki lopun alkua. (tää johtuu varmaan siitä että oon nähnyt monesti unta jossa mun kaikki hampaat murenee suuhun. vähän liian iso tunnelatinki iski päälle. (tai sit oon vaan sekoomassa lopullisesti...)) muru on koittanut mua pitää nyt kaks päivää tolkuissani, ja huomenna pääsen hammaslääkäriin tsekkaamaan vauriot.
ei siinä.
tänään alkoi ylävatsaa korventaa tosi kovin, ja huitasin totutusti piimää litrasen verran huiviini. keskellä päivää vatsa sitten kramppasi tosi kovin, ja oli kaikin puolin tosi inhottava olo. stressivatsa selkeesti.
voi persauksien persaus.
tuntuu että pää alkaa oleen ihan tikissä, niin sit leviää alta tää keho.
ja edelleen väsyttää niin helvetisti. tässä vissiin makselen kevään kalavelkoja. olis pitänyt osata silloin pysähtyä, pelottaa että nyt iskee joku totaalinen kaaos, ja menee elämänilo, -halu ja -kyky pois raiteiltaan.
mä oon ollu tähän kroppaan kaikin puolin äärimmäisen tyytyväinen.
pysy kasassa risumaja. pysy. mä hellin sua sit. kun saan arvokkaan hampaani kuntoon eka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti