huomaa että murulle on ensimmäinen kerta elämässä kun se laittaa "vauvaansa" alottamaan päiväkotielämää.
musta tuntuu sen mielestä kaikki on kivaa, jännää ja uutta. vähän sama kun kaikkien poikulin kehitysaskeleiden kanssa. toinen tuntuu olevan innoissaan, kun mä olen ehkä enemmän vähän haikea. voih, se kasvaa niin nopeasti.
mulle tämä on jo kolmas, jonka tuuppaan kohti isompien maailmaa.
ja todennäköisesti viimeinen "tarhanaloittaja" tässä perheessä.
tälläkertaa uskon että kaikki menee just tän pikkumiehen itsensä kohdalla hyvin. en mä sillä. se on niin touhukas, eloisa ja reipas tyyppi. luulen sen viihtyvän porukoissa. ja onhan sillä maailman paras isosisko siinä vieressä. samassa ryhmässä katsomassa perään.
voi pieni rakkaus, kohta mamma taluttaa sua jo kouluun, armeijaan ja alttarille.
p.s. ensimmäistä kertaa mä kuulin että ruttu oikein pyyti: "veikka, tuu leikkii mun kanssa!" hiis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti