joskus kun istun sohvalla.
katson ikkunasta, nii mietin mikä siellä puistonlaidassa viipottaa, poispäin. ja tajuan että romantiikkahan se siellä juoksee. ja kovaa vauhtia. joskus on vaan niitä päiviä että arki ja kiireet lyttää ne romanttiset aikeet ja hempeet fiilikset, toinen puhuu tyhmiä, tai vaan kaivaa napaansa sohvalla. niinä hetkinä huomaa että romantiikka juoksee jossain tosi kaukana.
toisinaan sit sä taas tuut kotio äärettömän uuvuttavan työpäivän jälkeen, ja löydät pöydältä suklaapatukoita ja nätin rakkauskirjeen.
siks mä tota horatiota koitan paskempinakin päivinä rakastaa. se kuitenkin aina sit tietää mistä narusta tätä eukkoa kannattaa vetää.
p.s. töissä:
- juhlittekste joka hiivatin kuukaus jotaki rakkauspäivää?!
- no, höh. tietty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti