käytiin anoppilassa.
kaikkinensa oli kiva reissu. murun sukulaiset alkaa olla mulle jo ihan rakkaita.
mutta että vaan poikuli se sitten menomatkalla päätti huutaa. koko matkan.
siis täysillä. huutaa.
siis 1,5h. huutaa.
ja siis mikäkö sillä oli vikana? hätänä?
kuuma varmaan. ketutus. ei muuta.
hemmetti.
noin 3km ennen määränpäätä murun käämit kärvähti ja se alkoi kannustaa poikaa. "huuda! huuda kovempaa!" - "ei kuulu!"
sithän se poika hiljeni. ja mä nauroin.
eilinen uniaikaan paluu ei myöskään mennyt ihan pulkkaan. poikuli otti vartin tirsat autossa, ja valvoi sitten sängyssään useita tunteja nukkumaanmenoajan jälkeen. siinä vaiheessa kun muru kävi (noin kello 22) komentamassa poikaa unille, hillui se epeli nakusterina sängyssään, kiljui ja kaakatti. ihan itse oli riisunut, ja ilahtui kun sai nudeilulleen yleisöä. yleisö ei kovin kai nauttinut moisesta sirkuksesta. tälläkertaa.
murun vaipanasennusta ja jupinaa omasta sängystä kuunnellessani mä tungin tyynynkulmaa suuhun ettei hervoton hullunnauruni kuuluis olohuoneeseen asti.
- "mä NIIN rakastan tätä helvetin sirkusta, ja sinua." mä huokasin sille kun se tuli takasin petiin.
- "aha." se sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti