parempi perjantai

hyväpeppuinen nainen teki mulle iltapalaleipää.
virallinen valvoja seurasi toimintaa.

 tämä kaveri on mustis kaikesta hiissailusta, tai se haistoi hyvät leivät.

ihanan uunileipäsen ja rauhallisen illan jälkeen on hyvä sovitella yhteen tätä ihmispalapeliä.
vaikka sohvalla, kera romanttisen elokuvan ja irtokarkkien...
hyvä perjantai. hyvä.

kirpas ku järki lähti

kirpas kun järki lähti.

minä, kaikkien rahanpihistelijöiden äiti, repäsin visaa ja tili vinkui.
nyt on köpiksenmatkaa, uutta opiskelukonetta esikoiselle, työkirjoja itselle, talvikamat piiperöille ja vähän vaatettakin itselle.
hir-vit-tää.
nyt pitäis mennä tilille katsomaan mitä damagea olen oikeesti saanut aikaan.

kaduttaa jo hieman, mutta kerran tässä eletään, eikö?

naisen tuoksu

käytiin eilen romanttisesti ostamassa kannattimia ja hyllylevyä ulkovarastoon.
remppakaupan rullaportaissa nuuskin murun niskaa.

voi taivas ja helvetti!
joskus se pieni hetki riittää kertomaan kaiken.
mä en tajua miten joku ihminen tuoksuu niin hyvälle.
se osuu niin mun hermoratoihin se tuoksu.
pää menee sekasin ja koko vartaloa kihelmöi.

illalla se vielä kyseli mitä ihmettä mä niin autuaana hymyilen.
- sua. vastasin.

emmä tarkottanu..

no haloo.
emmä tarkottanu tätä kun sanoin että arki saa tulla perheeseen!
ihmeellistä touhua.
penskat natisee kun vaatteet on väärät.
kundi kusee housuun. ruttu puskaan ja vaatteilleen.
pikkukoira kusee nurkkiin.
kotihommat jää esikolta jatkuvasti tekemättä.
kundi herää aamuyöstä kiljumaan.
mun päätä särkee jatkuvasti, vatsa on kipeä, eikä flunssa lähde ees saunalla, tervalla ja viinalla.
ruoka on kaapista loppu. kauppaan ei jaksa.
rahat on tililtä loppu, kaikkea tarvis, eikä töihinsä jaksais mennä.

no. hyvä ja hellä parisuhde kannattelee mua kaaoksen keskellä.

kun sanoin että arki saa tulla, niin tarkotin sitä kivaa arkea.
kivaa. kuulitko.
mene pois paha arki, mene pois!

paitsi tukka

nii. onhan mulla tää tukka.

tasapaksuun ylikasvaneeseen "vaaleanruskeaan" reuhkaan piti saada vähän rokkia ja rouheutta.
toisen korvan takana on kymmenisen 45cm pitkää lisäkeraitaa. sävy; perfect.
nerokasta!
tästä saa tykkätä.
oloni on vähän hippi ja rokki. 
ja himpusti cool.

mä meen lakkoon

"mä joka päivä töitä teen.
ja joka ainoa aamu kahdeksaksi meen.
sen kaiken teen mä siksi vain,
jotta kulta sä jaksat
olla mun omanain."

huhuu.
töitä, töitä, töitä.
ei siinä.

mut jumankekka en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa?
poikanen on alkanut kussa taas housuun.
esikoinen vetää hermoa ihme asioista.
ruttunaama kolas hampaansa rikki.
murussa haisee pms.
yks koira on tuhannen sekasin.
ja noi saatanat junatyömaalla poraa, poraa, poraa, poraa. ja poraaaaaa!
siis jopa klo 20 asti joka helvetin ilta.
nyt oli autonkin päällä räjäytyspaskaa ja yhteydenottopyyntö.

asunnon seinä on halki.
tää kämppä sotkeentuu kuin ittekseen.

helvetti. tänkö vuoksi käyn töissä? ja raadan itseni paskaksi?
että saan kusta, kiukkua, rikkinäisiä hampaita ja tota saatanan mekkalaa?

oh thank you. but no thank you.
vittu mä meen lakkoon.

kommunikaatio-ongelmia

penen seinältä luin että suurin ongelma parisuhteissa johtuu kommunikaatio-ongelmista.
oh really?

tänään tälläistä:
Minä: - kiitti kulta että laitoit mulle eväät huomiseksi!
Muru: -täh?! vittuileksä mulle?

Minä: - no en.

huoh.

hei arki!

ihana arki,
saat tulla perheen perustoimintoihin taas,
mutta älä parisuhteeseen tule.
tässä siirappisotkussa on ihana lillua.

kettu

hemmetti!
mä joskus nään enneunia.
sit mä tiedän aamulla herätessä oliko uni "tavallinen" vai ei. tuleeko ne asiat tapahtumaan.

eilen lenkillä tuli mieleen yks enne-tyyppinen-uni jonka oon nähnyt about viitisen vuotta sitten. siinä mulla oli kaksi setteriä, tumma ja vaaleankirjava, ja sitten mulla oli kettu.

kah. nepä koirat sain. puolisoni myötä.
tosin rotu meni feeluun. tumma ja kirjava koira ovat setterien sijasta seisojia,
mutta eihän ihmisellä voi olla kettua lemmikkinä..?

vai voiko?
mä tiesin!
(once again.)

urheilujuhla

sattuneesta syystä olin tsiigaamassa vaahteraliigan finaalia eilen. siis jenkkifutista. laji, jonka naispuolista sukulaista olen joskus pelannut, eli jotakin tajusin ehkä, mutta mitään emootioita mulla ei peliä kohtaan ollut.

alkuun.

kuumenin pelin edetessä ihan satasella (ja ei! sillä ei ollut mitään tekemistä trikoopeppuisten miesten kanssa!) vaan pojatpa rakenti sellaisen jännitysnäytelmän, että tätä keski-ikää lähestyvää sub-urbia melkein joutui elvyttämään siellä. ei meinannut pumppu kestää moista ollenkaan.

kah kun lopussa suosikkijoukkue oli muutaman pinnan tappiolla, ja tokavikalla yrityksellä, 7 sekuntia ennen pelin loppua, jäivät 5cm maalilinjasta, niin sydäri oli taattu. ja ne perhanat vielä siis sitten voittivat pelin.

huoh.
mietin vaan että tarvitaan defibralaattori mukaan himpuloiden mahdollisissa tulevissa ratkaisupeleissä. mikäli niistä urheilijoita tulee.

"joo.tai sä sit jäät aina himaan." sanoi muru.
nääh.

olipa meinaan siistiä!

naisen kengät

kävin ulkoiluttamassa eilen mun uusia blowfishejä. hitto mä oon ihastunu noihin kenkiin! ne on niin mun näköset, ja jalassakin tuntuu hyvältä.
(mullahan on samaa sarjaa talvisaappaat, mattanahkaa, polven yli melkein. nää kun oli heppo.fi:ssä alessa, ne oli pakko-pakko-pakko saada!)
huoh. kanvasia, pyöreäkärkiset, ryppyvartiset. ei voi enempää toivoa!

hämyisässä illassa kattelin fiilareissa vähän peliä, ja sitten noita kenkiä,
ja murua tietty!

p.s. olipahan peli! kohta kerron miksi mun lapsia ei laitetakaan urheilua harrastamaan, sittenkään. pliis. 

palapeli

me ollaan ihmispalapeli.

kaksi osaa, jotka sopii yhteen. täydellisesti.

miten päin tahansa osat sovittakaan. 

paketin nouto

nyt mä starttaan noutamaan yhtä rakkauspakkausta lentoasemalta.
hullukurista että jännittää, vaikka ollaan jo muutama vuosi oltu yhdessä.

jaigs! mitä mä laitan päälle? laitanko ripsarii? (mitä jos alan pillittää?)

omg.
mä oon rakastunu.
taas.

kodin säännöt.

- pippeli, kakka, pissa, paukku... ja... ja ... toi piaru.
luetteli pikkumies.
- mitä sä puuhaat? kysyn minä.

- no höh! puhun vessajuttuja! kun mehän ollaan täs vessas nyt.

jep jep.

- mä aion noudattaa tän talon sääntöjä, se kertoo.

nii nii. me on sovittu että vessajuttuja puhutaan vessassa. se on tosi kiva että sä noudatat sääntöjä.

ikuinen kadotus

voi jösses.
tulin vaan kertomaan että kyllä! niinkun pojat pienenä mua pelotteli, juoksuhiekkaa on olemassa. nyt tiedän. samoin huomasin omakohtaisesti että a) kaljanhimo voi johtaa ikuiseen kadotukseen ja b) kaikkia sääntöjä ei ole tehty rikottaviksi.
eilen illalla kävi nimittäin seuraavaa.
teki mieleni tummaa, alkoholitonta nikolai-olutta.
läksin läheiselle huoltsikalle sitä hakemaan.
oikaisin suoja-aitojen läpi, ratatyömaan poikki. (joo, joo siis sinne minne ei saisi mennä.)
muutama sata metriä meni kivasti.

sit lumpsahti.

oi, se villi tunne kun jalka vajoaa puuron oloiseen massaa, jonka sisässä ei pohjaa tunnu!
kiskaisin paniikissa jalkani irti, huomatakseni että tukijalka vajosi seuraavalla askeleella vielä syvemmälle.
mössö nieli mun kengän.

jotenkin räpiköin sieltä reidensyvysestä puurosta metsänreunaan, jossa mulla meni vartti hihitellessä ja pohtiessa mitä kautta pääsen sukkasilteen kotia. tosin kurottelemalla viimesimpään koloon sain kengänkin loppuviimeeks pelastettua vellin sisältä. mutta ei sitä voinut jalkaan laittaa, kun siellä oli kaksi kiloa mutavelliä sisällä.

nauratti hemmetisti kun ajattelin, että siinä se entinen lähiömutsi uppoaa kuravelliin niin ettei hiustupsuakaan jää näkyviin. katoaa iäksi.
ja minkä vuoksi?
yhden kaljan takia.
ja vielä alkoholittoman kaljan!
o_O

hiljasta

tällä äitysvuosien kokemuksella tiedän hyvin että kun on liian hiljasta, niin jotaki veikeetä on meneillään.
-ruttu! mitä siellä tapahtuu?
- mä luen lego-ohjeita.
- aha! mitä bami tekee?
- en tiä.
- äääst. voi saakeli. bami! mitä sä teet?
- en mitään...
[kipasee yläkertaan]

- ei jumankekka. mitä sä puuhaat?
- en mitään.
- mitä sä oot tehny?
- en mitään. tai laitoin mä noita.
[osottaa pinkkejä rexonapurkkeje]
- ai mihin sä laitoit niitä?
- no tänne kainaloon.
aha.
[pakenee toiseen huoneeseen repeilemään.]

jeesus tätä touhua. onneks laittoi oikeeseen osotteeseen.
vinkeä tuoksu, etten sanois, noin kolmevuotiaalla pojalla, toi tyttöjen deodorantti.

sävy 6, vaaleanruskea

että jep.
kotivärjäys kunniaan! 
päivitetty syysväri, ei vissiin ihan mitä tilasin...
vai näkeekö joku muu sävyä vaaleanruskea?

reps.
ja ei siinä mitään.
mun pään ollessa kyseessä ei näköjään ikinä tiä mitä tulee... 

hikka joka pysäyttää. eli nyt loppu dokaaminen.

tsättitreffien jälkeen keskustelin hetken siskon kanssa.
keskustelu oli jotenkin hilpeähkö.

M: aini. kuulitsä että faijas lopetti dokaamisen kun sille tuli HIKKA!!!! vittu että repeilin.

S: no syy sekin!

M: joo, se oli kattonu netistä että sillä on aivoverenvuoto, aivoveritulppa tai sappitulehdus.

siihen loppu. tänään se kokeili ottaa kaljan ja vanno ettei ikinä sitäkää josse hikka tulee taas

:DDDD

S: no oisko kannattanu olla kokeilematta.

M: hahhaha. se hikka oli sillä 10 päivää.
S: mahto raivostuttaa. itel menee hermot jo kymmeneen minuuttiin.... mut tiiätsä, pisin hikka on kestäny 68 vuotta!
M: joo, nii faijaki sano. siihen ennätykseen on nii paljo matkaa ettei se jaksa yrittää sen rikkomista.

että näin. joskus se voi olla vaikka vaan hikka, joka pysäyttää.

unia

hassua.
näin pitkästä aikaa vauvaunia.

hoidin vekkulin näköistä vauvaa. se oli jotenkin liikuttavaa. vauva oli niin läheinen mulle, mutta ei mun oma. tiesin että se on vaan hetken lainassa.
tiesin unessa myös kenen se on.
ystävän jolla on nyt elämässä kaikenlaista myllerrystä.

tiedän että sen asiat loksahtaa kohdalleen. joskus elämä vaatii kovaakin myllerrystä jotta asiat loksahtaa kohdalleen. ikuisella optimistilla on varma usko siitä että asialla on tapana järjestyä. isoista asioista luopuminen tuo aina jotakin uutta tilalle.
se on kohtalo.
joskus pitää vaan jaksaa odottaa niitä parempia aikoja.

kuvailin vauvaa mun ystävälle, ja se sai melkein kohtauksen. aivan kuin hän pienenä.
pyöreät ilmeikkäät kasvot, suuret siniset silmät, selkeät kulmakarvat kolmikuisella, paksu, pitkä tukka. tyttö se on.

siitäs sen saat.
et ihan vielä, mutta joskus. ja mä hoidan sitä. ainakin tovin silloin tällöin.

enneuni. rauhoittava tieto siitä että asiat järjestyy just niinkuin pitääkin.
hyvää syntymäpäivää sä läheinen, kaukainen.
tänään nähdään. ja mä halaan sua pitkään.

tsätti

voi hiis!
mulla on tsättitreffit illalla elämäni rakkauden kanssa.

hassua että jännittää ihan.