niitä näitä

oho. blogin seuraajien määrä on noussut neljäänkymmeneen yhteen. kiva ja kiitos mielenkiinnosta.

kauhiopoikasen muuttostressi on hiukan helpottanut. (niinkun meillä muillakin.) ruttu on ollut uudessa päiväkodissa kuin kala vedessä, ja nyt tokaviikolla poikakin on jäänyt parina aamuna päikkyyn itkemättä tekemään mamille kakkua. yöitkut helpottaa kun mamma ryömii viereen ja pitelee hetken tiukasti sylissä.
huoh.

nurmikko kasvaa kohisten. kohta vois alkaa tapetoimaan makkaria, ja maalaan muutaman seinän.

churro on saanut luopua "vauvakopistaan" ja näyttää siltä että jatkossa saaki yöt nukkua täällä vapaudessa, kun ei ole ihmeitä puuhaillut *kopkop*.

töissä piisaa kiirettä, mutta plussaa on se, että tuntuu että oon oikeella alalla.

ja ajattelin hauwerineakin tässä yks päivä. mietin miten pimppaisin sen ja mun yhen kakkumestariystävän, koska elina pystyy leipomaan mitä tahansa. käyn aina fb:ssä kuolaamassa sen leipomuksia.... (miten mä aina haluanki auttaa ja tunkea nokkaa jokapaikkaan...)

ei kummempia. arkea, lapsia, koiria, rakkautta. vähän kireetä pinnaakin, mutta se kuuluu vissiin tähän muuton jälkeiseen "krapulatilaan"...