arjen hauskoja sattumuksia, osa 1023.
no.
eilen käskin ruttua menemään treenien jälkeen nopsaan suihkun kautta hammaspesulle.
ohjeistin teiniä ottamaan sisarensa suihkusta, varmistamaan hammaspesun, ja saattelemaan sänkyyn.
lähdin lenkille.
muru tuli treeneistä, ja söi alakerrassa ja odotteli suihkun vapautumista aika pitkään.
sit se kävi ihmettelemään mitä hittoa se esikoinen lotraa, ja lähti ylös.
yllätys oli aika melkoinen kun esikoinen istui omassa huoneessa naama kiinni tietsikan ruudussa.
"mutta kuka hemmetti on suihkussa?!?!"
no, ruttu rusinahan se siellä.
voi perse.
me unohdettiin yks lapsi. suihkuun.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruttunaama. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruttunaama. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
omituinen tyttö
mä siis aina jaksan äimistellä ton ruttunaaman spesiaaliteettejä.
nyt se alkoi kertoilemaan mitä mitkäkin sanat on väärinpäin.
en ymmärrä että sen hahmotuskyky riittää näkemään sanat kirjain kirjaimelta silmissään, ja lukea ne myös väärinpäin.
joku on joskus kysynyt miltä tuntuu jos oma lapsi on sua älykkäämpi.
hmh. no ylpeeltä tietenkin. jos vaikka teiniä ajatellaan.
tälläkertaa tuli kyllä epätoivoinen olo oman puuttuvan älyn vuoksi, kun me mietittiin mitä mein sukunimi onkaan väärinpäin, ja homma oli sille helpompi kun mulle.
onneks mulla on vielä tämä elämänkokemuksen suoma etumatka, mitä älykkyyteen tulee.
toinen asia on hankaluus uusien ihmisten kanssa. se oli eskariopen kanssa puhunut että kotiin voi palkata open. koska se itse epäilee ettei pysty kouluun menemään syksyllä. koska siellä on vieraita aikuisia.
anna mun kaikki kestää!
sitten se sai hysteerisen itkukohtauksen cittarin kassalla kun se sai itse maksaa uuden lelunsa. kun täti puhui sille. ihana ystävällinen täti. huoh.
joutuu vissiin tiistaina taas heittää lievät aspergerepäilyt tiskiin kun on toi neuvola-aika.
nyt se alkoi kertoilemaan mitä mitkäkin sanat on väärinpäin.
en ymmärrä että sen hahmotuskyky riittää näkemään sanat kirjain kirjaimelta silmissään, ja lukea ne myös väärinpäin.
joku on joskus kysynyt miltä tuntuu jos oma lapsi on sua älykkäämpi.
hmh. no ylpeeltä tietenkin. jos vaikka teiniä ajatellaan.
tälläkertaa tuli kyllä epätoivoinen olo oman puuttuvan älyn vuoksi, kun me mietittiin mitä mein sukunimi onkaan väärinpäin, ja homma oli sille helpompi kun mulle.
onneks mulla on vielä tämä elämänkokemuksen suoma etumatka, mitä älykkyyteen tulee.
toinen asia on hankaluus uusien ihmisten kanssa. se oli eskariopen kanssa puhunut että kotiin voi palkata open. koska se itse epäilee ettei pysty kouluun menemään syksyllä. koska siellä on vieraita aikuisia.
anna mun kaikki kestää!
sitten se sai hysteerisen itkukohtauksen cittarin kassalla kun se sai itse maksaa uuden lelunsa. kun täti puhui sille. ihana ystävällinen täti. huoh.
joutuu vissiin tiistaina taas heittää lievät aspergerepäilyt tiskiin kun on toi neuvola-aika.
lauantai 20. lokakuuta 2012
äidin ylpeys.
mä olen ihan ylpeä että saan olla ruttunaaman kaltaisen tytön äiti.
siinä vaan on jotaki semmosta superasennetta tätä elämää kohtaan, joka koskettaa mua syvästi.
eilen kun kävin hakemassa sen päiväkodista, sen naama oli aivan ruvella.
- mitähä sulle on tapahtunu?
- noo... tota. mä keinuin sillai pää alaspäin, ni sit mun naama vähän kynti maata.
- että joo.
ihmeellisiä extremepuuhia sen pitääkin harrastaa. *
illalla lapset puhui mitä ne meinaa aikuisena tehdä. ruttu muuttaa g-tädin naapuriin tuohon viereiseen kuntaan. muru ilmoitti muuttavansa floridaan, ja siitähän se itku repesi.
ruttu kävi nyyhkimään että se on aivan liian kaukana.
voi pieni!
riehua ja rakkautta niin paljon samassa pienessä, söötissä paketissa.
iloa on tommonen tyyppi! ja vielä omassa perheessä.
* ykspäivä kun olin tuossa etupihalla kuului naapurintätin kauhistunut ääni toiselta puolelta taloa "ei sinne vissiin saa kiivetä!" kurkkasin nurkan taakse, niin siellä ruttu oli palotikkaita menossa talon katolle. "kun halusin vaan katsoa mihin sieltä näkee..." huoh.
siinä vaan on jotaki semmosta superasennetta tätä elämää kohtaan, joka koskettaa mua syvästi.
eilen kun kävin hakemassa sen päiväkodista, sen naama oli aivan ruvella.
- mitähä sulle on tapahtunu?
- noo... tota. mä keinuin sillai pää alaspäin, ni sit mun naama vähän kynti maata.
- että joo.
ihmeellisiä extremepuuhia sen pitääkin harrastaa. *
illalla lapset puhui mitä ne meinaa aikuisena tehdä. ruttu muuttaa g-tädin naapuriin tuohon viereiseen kuntaan. muru ilmoitti muuttavansa floridaan, ja siitähän se itku repesi.
ruttu kävi nyyhkimään että se on aivan liian kaukana.
voi pieni!
riehua ja rakkautta niin paljon samassa pienessä, söötissä paketissa.
iloa on tommonen tyyppi! ja vielä omassa perheessä.
* ykspäivä kun olin tuossa etupihalla kuului naapurintätin kauhistunut ääni toiselta puolelta taloa "ei sinne vissiin saa kiivetä!" kurkkasin nurkan taakse, niin siellä ruttu oli palotikkaita menossa talon katolle. "kun halusin vaan katsoa mihin sieltä näkee..." huoh.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
älynväläys lastenhuoneessa
no nyt kun ruttunaama on saanut azorilaista hoitaa, (tänäänkin mun vanavedessä sai lenkittää koiran itse.) päivystää pikkukoira lastenhuoneessa legoleikkejä.
siinä se makaa rutun käden ulottuvilla silitettävissä.
"mamma, voinksmä lenkittää tän ihan yksin? jossä katselet partsilta? kyl mä osaan, enkä ees eksy." sanoo ruttu. huoh. lupasin että koululaisena saa lenkittää itsekseen läksyjen jälkeen pikkukoiraa.
mutta se ei riitä.
mun mieluusti tiskaava, pölyjä pyyhkivä, imurointi- ja petaustaitoinen viisvuotias haluaa alkaa itsenäiseks koiranlenkittäjäkskin.
<3 awwww.
siinä se makaa rutun käden ulottuvilla silitettävissä.
"mamma, voinksmä lenkittää tän ihan yksin? jossä katselet partsilta? kyl mä osaan, enkä ees eksy." sanoo ruttu. huoh. lupasin että koululaisena saa lenkittää itsekseen läksyjen jälkeen pikkukoiraa.
mutta se ei riitä.
mun mieluusti tiskaava, pölyjä pyyhkivä, imurointi- ja petaustaitoinen viisvuotias haluaa alkaa itsenäiseks koiranlenkittäjäkskin.
<3 awwww.
tiistai 7. helmikuuta 2012
ja suurin on rakkaus
suora lainaus keskimmäiseni suusta:
"mamma, mun suurin lahja sulle on mun rakkaus.
mä oikeen rakastan sua ainakin sata vuotta.
ja vaikka sittenkin kun me molemmat ollaan kuollu,
niin rakastan sua aina vaan."
kyllä. suurinta tässä maailmassa
on rakkaus.
lauantai 4. helmikuuta 2012
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
köyhän naisen tiskikone
tässä taloudessa tiskiä tulee väistämättä kauheita kasoja.
harkittiin jo että ostetaan tähän vuokraläävään huutiksesta joku pilipalitiskikone täks muutamaks kuukaudeks, mutta, eihän mein tarttekaan!
kato, meillähän on tää ekomalli.
- kuluttaa vähän vettä ja pesuainetta.
- sähkön sijaan toimii kiitoksella.
kyl tän kanssa me pärjätään ihan hyvin kesään asti.
kiitos ruttunaama taas! mamman pikku apulainen.
...virallisen kaakaopäivän (sunnuntai) odotus on kääntynyt tiskauspäivän odotukseksi... voih, hauska tyyppi!
harkittiin jo että ostetaan tähän vuokraläävään huutiksesta joku pilipalitiskikone täks muutamaks kuukaudeks, mutta, eihän mein tarttekaan!
- kuluttaa vähän vettä ja pesuainetta.
- sähkön sijaan toimii kiitoksella.
kyl tän kanssa me pärjätään ihan hyvin kesään asti.
kiitos ruttunaama taas! mamman pikku apulainen.
...virallisen kaakaopäivän (sunnuntai) odotus on kääntynyt tiskauspäivän odotukseksi... voih, hauska tyyppi!
tiistai 3. tammikuuta 2012
idiootti äiti, välkky tytär
"tota ruttu on tosi mukava... ööh."
saakeli mikä vatipää!
noin laadukkaasti aloitti vastauksensa "äitinä jo 15 vuotta" minä. neuvolantäti kyseli mitä mä ajattelen rutusta.
ei jumalauta! mä häpeen tätä ehkä hautaan asti. (ellen jo huomenna osaa typeryydelleni nauraa...)
että joo. mukava ja sillai.
oltiin ruttunaaman kanssa neuvolassa. ylisanoja lateli neuvolantäti. sanoi että moiselle penskalle on maailmassa kaikki, ihan kaikki, auki. että tulee pärjäämään kaikessa mihin ryhtyy.*
verrattoman keskittymiskykyinen, äärettömän älykäs ja sosiaalisesti taitava.
että semmoi tenava.
muistutti että sen älykkyyttä kannattaa vaalia ja haastaa, ettei se turhaudu. että sen töllöily saattaa olla vaan turhaumista. mainio pointti!
joo, ja ennenkun leuhkaks syytetään, niin takaan ja vannon ettei ole multa perittyjä piirteitä nuo. sosiaalinen toki olen, mutta en keskittymiskykyinen, enkä älykäs. (mulla on semmoi kokonaisvaltainen ajatus, että olen ehkä fas. ulkoisia viitteitä ei ole, mutta täydellinen keskittymiskyvyn puute, levottomuus, hyperaktiivisuus you name it. kaikkea löytyy.) tosin eräs töissä (jolla on aivan hurmaava tapa kuvata muutamalla adjektiivilla kaikki ihmisiä) kutsuu mua lisänimellä "neiti täydellinen itsevarmuus, kun sillä on niin älykkäät lapset."
jep.
musta vaan kannattaa kertoa ympäristölle joskus hyviäkin asioita, eikä aina vaan kitistä kuinka arki rassaa. ja kyllä, kyllä mä sittenkin todella olen äärettömän ylpeä ja iloinen ja helkkarin leso mun "ihmelapsista".**
"on se, musta aivan erityinen tyttö" sain lopetettua mun idioottimaisella takeltelulla alotetun kertomuksen.
"on se." sanoi neuvolantäti.
on hyvä tunne kun joku muukin kun se oma äiti on sitä mieltä.
* ellei sitten haaskaa "lahjojaan" ja rupea ihan vantaalaiseks lähiönarkiks. näitäkin tarinoita olen ihan tarpeeks elämässä nähny.
** olenpa saanut elämässäni jotakin hienoa aikaan. tiedän että kasvatan niitä tätä maailmaa varten, mutta pyrin nauttimaan niistä hetkistä mitä ne haluaa mun kanssa jakaa.
saakeli mikä vatipää!
noin laadukkaasti aloitti vastauksensa "äitinä jo 15 vuotta" minä. neuvolantäti kyseli mitä mä ajattelen rutusta.
ei jumalauta! mä häpeen tätä ehkä hautaan asti. (ellen jo huomenna osaa typeryydelleni nauraa...)
että joo. mukava ja sillai.
oltiin ruttunaaman kanssa neuvolassa. ylisanoja lateli neuvolantäti. sanoi että moiselle penskalle on maailmassa kaikki, ihan kaikki, auki. että tulee pärjäämään kaikessa mihin ryhtyy.*
verrattoman keskittymiskykyinen, äärettömän älykäs ja sosiaalisesti taitava.
että semmoi tenava.
muistutti että sen älykkyyttä kannattaa vaalia ja haastaa, ettei se turhaudu. että sen töllöily saattaa olla vaan turhaumista. mainio pointti!
joo, ja ennenkun leuhkaks syytetään, niin takaan ja vannon ettei ole multa perittyjä piirteitä nuo. sosiaalinen toki olen, mutta en keskittymiskykyinen, enkä älykäs. (mulla on semmoi kokonaisvaltainen ajatus, että olen ehkä fas. ulkoisia viitteitä ei ole, mutta täydellinen keskittymiskyvyn puute, levottomuus, hyperaktiivisuus you name it. kaikkea löytyy.) tosin eräs töissä (jolla on aivan hurmaava tapa kuvata muutamalla adjektiivilla kaikki ihmisiä) kutsuu mua lisänimellä "neiti täydellinen itsevarmuus, kun sillä on niin älykkäät lapset."
jep.
musta vaan kannattaa kertoa ympäristölle joskus hyviäkin asioita, eikä aina vaan kitistä kuinka arki rassaa. ja kyllä, kyllä mä sittenkin todella olen äärettömän ylpeä ja iloinen ja helkkarin leso mun "ihmelapsista".**
"on se, musta aivan erityinen tyttö" sain lopetettua mun idioottimaisella takeltelulla alotetun kertomuksen.
"on se." sanoi neuvolantäti.
on hyvä tunne kun joku muukin kun se oma äiti on sitä mieltä.
* ellei sitten haaskaa "lahjojaan" ja rupea ihan vantaalaiseks lähiönarkiks. näitäkin tarinoita olen ihan tarpeeks elämässä nähny.
** olenpa saanut elämässäni jotakin hienoa aikaan. tiedän että kasvatan niitä tätä maailmaa varten, mutta pyrin nauttimaan niistä hetkistä mitä ne haluaa mun kanssa jakaa.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
hinttari
voi kiesus.
tyttäreni leikki tänään pikkueläimillään, ja pikkuruinen siili siinä leikissä kutsui toista kotoisasti useaan otteeseen termillä "hinttari".
oli taas vähän tekemistä siinä, miten tän asian selittäis hyvin päin. lasta tuomitsematta, mutta niin että asia tulee kerralla selväksi.
hinttari on haukkumasana. enkä mä halua sitä tässä talossa enää ikinä kuulla.
piste.
tyttäreni leikki tänään pikkueläimillään, ja pikkuruinen siili siinä leikissä kutsui toista kotoisasti useaan otteeseen termillä "hinttari".
oli taas vähän tekemistä siinä, miten tän asian selittäis hyvin päin. lasta tuomitsematta, mutta niin että asia tulee kerralla selväksi.
hinttari on haukkumasana. enkä mä halua sitä tässä talossa enää ikinä kuulla.
piste.
lauantai 2. lokakuuta 2010
projektia
aina pitää olla jotakin suunniteltavaa ja puuhasteltavaa. mä oon hiton hyvä suunnittelemaan kaikkea askaretta, aina vaan jonkun pitää sit auttaa projektit finaaliin asti. onneksi mulla on siihen finaaliosioon tuo rakas murunen! nyt on alkutyöt tehty kohti ruttunaaman onnenpäivää!
mulla kävi siis "pieni" onnenpotku kun etsin ruttunaamalle synttärilahjaksi nukketaloa. huutonetistä olen vetänyt vesiperän, vaikka säännöllisesti olen käynyt kurkkimassa jos joku hieno puutalo haluais muuttaa meille.
mutta ei, ei ei. kaikki liian kökköjä, tai liian kalliita ja prameita. toisena ääripäänä kulahtaneet rikkinäiset lundbyt. nettikaupatkin on väärällään ökyhintaisia kartanoita, jotka ei sovi a) mein tyyliin, eikä b) mein kukkarolle.
mutta, tadaa!
yksi tämmönen kaunokainen nyt haluaakin tulla meille pienen sattuman ja onnenpotkun saattelemana. jos vähän pinkkiä ulkopintaan ja tapettitalon tapettia sisäpintaan, niin josko kelpais sylvanian families - väelle? ja rinsessa ruttunaamalle?
mulla kävi siis "pieni" onnenpotku kun etsin ruttunaamalle synttärilahjaksi nukketaloa. huutonetistä olen vetänyt vesiperän, vaikka säännöllisesti olen käynyt kurkkimassa jos joku hieno puutalo haluais muuttaa meille.
mutta ei, ei ei. kaikki liian kökköjä, tai liian kalliita ja prameita. toisena ääripäänä kulahtaneet rikkinäiset lundbyt. nettikaupatkin on väärällään ökyhintaisia kartanoita, jotka ei sovi a) mein tyyliin, eikä b) mein kukkarolle.
mutta, tadaa!
yksi tämmönen kaunokainen nyt haluaakin tulla meille pienen sattuman ja onnenpotkun saattelemana. jos vähän pinkkiä ulkopintaan ja tapettitalon tapettia sisäpintaan, niin josko kelpais sylvanian families - väelle? ja rinsessa ruttunaamalle?
Tilaa:
Kommentit (Atom)