idiootti äiti, välkky tytär

"tota ruttu on tosi mukava... ööh."
saakeli mikä vatipää!
noin laadukkaasti aloitti vastauksensa "äitinä jo 15 vuotta" minä. neuvolantäti kyseli mitä mä ajattelen rutusta.
ei jumalauta! mä häpeen tätä ehkä hautaan asti. (ellen jo huomenna osaa typeryydelleni nauraa...)

että joo. mukava ja sillai. 

oltiin ruttunaaman kanssa neuvolassa. ylisanoja lateli neuvolantäti. sanoi että moiselle penskalle on maailmassa kaikki, ihan kaikki, auki. että tulee pärjäämään kaikessa mihin ryhtyy.*
verrattoman keskittymiskykyinen, äärettömän älykäs ja sosiaalisesti taitava. 

että semmoi tenava. 
muistutti että sen älykkyyttä kannattaa vaalia ja haastaa, ettei se turhaudu. että sen töllöily saattaa olla vaan turhaumista. mainio pointti!

joo, ja ennenkun leuhkaks syytetään, niin takaan ja vannon ettei ole multa perittyjä piirteitä nuo. sosiaalinen toki olen, mutta en keskittymiskykyinen, enkä älykäs. (mulla on semmoi kokonaisvaltainen ajatus, että olen ehkä fas. ulkoisia viitteitä ei ole, mutta täydellinen keskittymiskyvyn puute, levottomuus, hyperaktiivisuus you name it. kaikkea löytyy.) tosin eräs töissä (jolla on aivan hurmaava tapa kuvata muutamalla adjektiivilla kaikki ihmisiä) kutsuu mua lisänimellä "neiti täydellinen itsevarmuus, kun sillä on niin älykkäät lapset."  
jep. 
musta vaan kannattaa kertoa ympäristölle joskus hyviäkin asioita, eikä aina vaan kitistä kuinka arki rassaa. ja kyllä, kyllä mä sittenkin todella olen äärettömän ylpeä ja iloinen ja helkkarin leso mun "ihmelapsista".** 

"on se, musta aivan erityinen tyttö" sain lopetettua mun idioottimaisella takeltelulla alotetun kertomuksen. 
"on se." sanoi neuvolantäti.
 

 on hyvä tunne kun joku muukin kun se oma äiti on sitä mieltä.


* ellei sitten haaskaa "lahjojaan" ja rupea ihan vantaalaiseks lähiönarkiks. näitäkin tarinoita olen ihan tarpeeks elämässä nähny.
** olenpa saanut elämässäni jotakin hienoa aikaan. tiedän että kasvatan niitä tätä maailmaa varten, mutta pyrin nauttimaan niistä hetkistä mitä ne haluaa mun kanssa jakaa.