joskus (yleensä) tulee sanottua suoraan. lähiömutsin arkisia löpinöitä. slaavilaista temperamenttia, elämän iloja, kuoppia tiessä... mausteena jälkikasvun aiheuttamia ajatuksia, parisuhteen parhaimpia helmiä, sateenkaariperheen arkea. suhteellisia totuuksia, suhteettomassa mittakaavassa.
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
elämää taloon
meillä kun on aina näin hiljasta, niin tänään pamahtaa.
kohta tulee anoppi, tuo murun vuffet, itsensä ja oman koiransa. sitten päälle lisätään vielä murun pelikavereita puolisenkymmentä ja isältään kotiutuva esikko, niin jo tulee taloon eloa.
emäntä leipoo pullaa. sit mä pääsen keittiöön pyöräyttämään pestorullat ja sienipiirakan.
nam!
innostuttiin myös aamulla hiukka siivoilemaan. ripustelin verhoja ikkunoihin, ja yllättäen tämä lähiöläävä alkaa näyttää jo kodilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti