kuoleminen

r: - mamma, mä en pelkää mitään. paitsi kuolemista.

miten kertoa lapselle kuolemasta, ja kuolemisesta? niin että osais sanoa että semmonen kuuluu elämään. mutta ettei se pelottais? että se olis luonnollista, kaunista ja haikeaa.
siinä missä esikoiseni tyytyväisenä totesi mun kuolevan 18 vuotta ennen sitä, tämä keskimmäinen itkee ja rukoilee etten mä ikinä kuolis.

suvereenisti lupasin etten ikinä kuole. hups. pieni valkoinen valhe. tottukoon ajatukseen sitten kun sen aika tulee. hänen mielessään, tai konkreettisesti. en halua että se joutuu elämään turhien pelkojen kanssa. me on juteltu mihin mein sukulaiset on kuolleet, ja mihin sitä voi ylipäätään kuolla. miksi sydän ja aivot on tärkeitä ihmiselle. ja veri. ja iho. miks liikenteessä pitää olla varovainen, ja miks korkeelle katolle ei kannata kiivetä. ja siitä kuinka sairaalassa voidaan kyllä hyvin ihmisiä hoitaa.

on ihana kun saa opettaa lapselle asioita elämässä. joskus vaan tuntuu että joutuu oleen himppasen kieli keskellä suuta sanoja valitessaan.