öisin kun herään valvomaan, niin sen sijaan että mua ärsyttäis hitokseen, mä kattelen kelloa ja ihastelen kuinka ihanaa on vielä kölliä se 5h, 3h, 15min... milloin mitäkin.
oonksmä oikeesti tulossa aikuiseks? vai mummoks jo suoraan?
vai onkse sitten sitä ihanaa "omaa aikaa" mitä en tiedä edes kaipaavani?
viimeyönä mä muuten mietin mummilta ennakkoperinnöks saamaani fasettihiottua peiliä. missä se mahtaakaan olla? tahdon sen uuteen kotiin.
(siis fasettihiottu peili, mitä mulle on tapahtumassa?)
aloitin jos selvittelyn sen sijainnista, enkä kyllä kestä jossei sitä löydy!
lisbetmummontyyliset "kristallijääpuikotkin" jotka roikkuu mein verhotangossa on musta yhtäkkiä ybersiistit.
huoh. vanhuus ei tule yksin, se tulee oudon tyylitajun kanssa. näemmä.
edit: tokaviestillä peili löytyi. sieltä minne sen olin kotoa ekaa kertaa muuttaessa jättänyt. noudan sen sit uuteen kotiin. jee! (tulee makkariin, murun koulupöydän sivustaan. kertaamaan sängyssä vietetyn ajan iloja, rakkautta ja hyviä unia. (tiesittekö että peli tekee niin? mä en tienny, ennku mun au pair-äiti kertoi. sillä oli peili ruokapöydän sivustassa...kaikkea mäkin uskon ;) )
onkohan vessassakin aina peili just tuosta syystä. hmm. missä sää olet ollu aupairina?
VastaaPoistahahaha. en tiiä siitä vessan peilistä, meillä se ei ainakaan osota pöntölle sontaa kerraten... norjassa oon ollut aup pairina, perheessä jonka äiti oli suomalainen. oli sillä äitillä muitakin mielenkiintosia näkökulmia maailmaan ;)
VastaaPoista