minäminäminä

...tuli vaan mieleeni että oonksmä vähän kohtuuton?

hittojako valitan kun kaikki on kivasti.
mitä sitten jos duunissa on mitotukset persiillään ja itketään pikkuasioista? mitä sitten jos eukko on välillä vähän horatio? mitä sitten jos jalassa sattuu oleen marssimurtuma, ja koirien lenkitys mun vastuulla vielä pari vkoa ainakin?

emmä ole täydellinen, vaikka ehkä vois luulla. enkä mä kaikkea jaksa, vaikka ehkä vois luulla.
mä tiedän että mua on paiskattu kohtuullisella onnella siinä, että osaan kattoa maailmaa optimisisella silmällä, ja siinä että lapset tuo mulle sata kertaa enemmän iloa kun vaivaa, ja sillä että jaksan vielä uskoa rakkauteen. helvetti elämä olis hankalaa jos olisin toisenlainen. ei se aina ole helppoa näinkään.

kaikesta optimismista ja naiviudesta huolimatta mä olen itseni pahin vihollinen, nyt ja aina.