tiiättekö että tässä aikuisiällä kun muodostellaan näitä parisuhteita, niin sen pitis olla sellasta rauhallista, turvallista ja seesteistä. niinko vähän sellasta aikuista "tässä ollaan"-meininkiä ja tylsääkin jopa. tai niin mä olin ajatellut.
että sitten ei tarttis valvoa öisin, ja olla päästä sekasin päivisin. laitella levottomia viestejä, ja tuntea itteänsä ihan urpoksi kun hymyilee töissä päivät pitkät, ja busseissa mennen tullen. ettei tuntuis sellaselta lentävältä, ja siltä ettei mikään pelota. semmoselta että toivois muiden ihmisten maailmasta vaan katoavan planeetalle x. tai että toiselta unohtunut paita vie kaiken hetkeks raiteiltaan tuoksullaan. ettei malttais odottaa että toinen tulee "kotiin".
no ei pitänyt olla ei. me sovittiinkin ettei ruvata lässyttään mitään rakkausjuttuja. että riittää se kerran vuodessa nukkumaanmennessä tokastu "no mä...sua. kyl sä tiiät." ko kato aikuisia tässä ollaan, ja elämää nähneitä. lapset ja kaikki. varotettu on, tää on sitä tylsää perhe-lähiö-marketti-työ-settiä.
no juupajuu.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
mun ruumis on ruumis
moni työkaveri ja muu ihminenkin on ihmetellyt miten voin vielä olla duunissa. mun työt kun ei ole mitään toimistohommaa. äitikin soitti viimevkolla ja päivitteli kuinka sen työkaveri (meillä on la:t samaan aikaan) oli joutunut jo jäämään saikulle.
kyl mä vähän itsekin funtsin homman mielekkyyttä kontatessani perä pystyssä hyvinkin epämiellyttävässä asennossa perjataina yhdellä työkeikalla kylppärin lattialla. enimmäkseen mä kuitenkin "vaan" nostan, käännän ja tuen elävää materiaalia. about 6h päivässä, jos lasketaan 2h työpäivästä kirjallisiin ja muihin oheishommiin.
toisaalta, mun maha on musta aika pieni ja kompakti. ja jalatkin on lakanneet painamasta. on toki muutama työhomma mihin fasilitetit ei kertakaikkiaan riitä. tietyt liikesuunnat esmes. (vartalon rajut kierrot, sekä eteentaivutukset jos on kuormaa mukana.) mutta työtä on muokattava sen mukaan mihin nyt pystyn.
jaksan jäljellä olevat 14 päivää vaikka päällään seisten. on työnantajan ongelma ja häpeä jos mun työtä ei voi järkkää niin että pärjään siellä. koska keveämpiäkin hommia voi järkätä. ja lyhyille saikuille meillä ei saa sijaisia, eli jos olen pois, muiden työt lisääntyy. ...mutta niinkun sanoin, toistaiseksi pärjään.
rehellisisesti sanottuna en kyllä tiedä kuinka kauan. aika kovasti supistelee päivittäin, ja sukkapuikkotuntemuksia on kanssa päivittäin. mä myös nukun kun ruumis. en herää wc:hen edes välttämättä (ja aamulla olo onkin sitten sen mukainen), ja nukun erinäisten osien päällä niin että ne puutuu ja on herätessä täysin käyttökyvyttömiä. mä nukahdan illalla sekunnissa, ja herään tosi hitaasti.
joojoo. pitis varmaan ottaa nyt järki käteen. mutta töihin lähtiessä ei tunnu pahalta, koskaan. meen sinne mieluusti. ootan jo innolla mun äitiys"lomaa", mutta riskihän sen tynkääntymiseenkin on. jos g päättää syntyä etuajassa, voi olla että ottaa kuuppaan, kun aikaa levolle ei ole jäänyt.
huom. murun muutto ja pieni remontti tulee just siihen mun loman alkuun.
ei se auta kun haistella fiiliksiä. ja kuunnella niitä. jos kerrankin osais ajatella järjellä.
kyl mä vähän itsekin funtsin homman mielekkyyttä kontatessani perä pystyssä hyvinkin epämiellyttävässä asennossa perjataina yhdellä työkeikalla kylppärin lattialla. enimmäkseen mä kuitenkin "vaan" nostan, käännän ja tuen elävää materiaalia. about 6h päivässä, jos lasketaan 2h työpäivästä kirjallisiin ja muihin oheishommiin.
toisaalta, mun maha on musta aika pieni ja kompakti. ja jalatkin on lakanneet painamasta. on toki muutama työhomma mihin fasilitetit ei kertakaikkiaan riitä. tietyt liikesuunnat esmes. (vartalon rajut kierrot, sekä eteentaivutukset jos on kuormaa mukana.) mutta työtä on muokattava sen mukaan mihin nyt pystyn.
jaksan jäljellä olevat 14 päivää vaikka päällään seisten. on työnantajan ongelma ja häpeä jos mun työtä ei voi järkkää niin että pärjään siellä. koska keveämpiäkin hommia voi järkätä. ja lyhyille saikuille meillä ei saa sijaisia, eli jos olen pois, muiden työt lisääntyy. ...mutta niinkun sanoin, toistaiseksi pärjään.
rehellisisesti sanottuna en kyllä tiedä kuinka kauan. aika kovasti supistelee päivittäin, ja sukkapuikkotuntemuksia on kanssa päivittäin. mä myös nukun kun ruumis. en herää wc:hen edes välttämättä (ja aamulla olo onkin sitten sen mukainen), ja nukun erinäisten osien päällä niin että ne puutuu ja on herätessä täysin käyttökyvyttömiä. mä nukahdan illalla sekunnissa, ja herään tosi hitaasti.
joojoo. pitis varmaan ottaa nyt järki käteen. mutta töihin lähtiessä ei tunnu pahalta, koskaan. meen sinne mieluusti. ootan jo innolla mun äitiys"lomaa", mutta riskihän sen tynkääntymiseenkin on. jos g päättää syntyä etuajassa, voi olla että ottaa kuuppaan, kun aikaa levolle ei ole jäänyt.
huom. murun muutto ja pieni remontti tulee just siihen mun loman alkuun.
ei se auta kun haistella fiiliksiä. ja kuunnella niitä. jos kerrankin osais ajatella järjellä.
synnytys lähenee
esikko kyseli tossa aamulenkillä miltä tuo nuorimmainen musta tuntuu. se oli äärimmäisen ilahduttavaa, koska esikko toisaan on ehkä kahdesti koskettanut mun mahaa. muuten sitä ei ole tää raskaus juurikaan kiinnostanut.
mä en oikein osaa analysoida miltä tää masutyyppi musta tuntuu. vilkkaalta nykysin, jäntevältä. epäilen sen olevan tumma ja ryttynaamainen niinkuin sisaruksensa. musta tää edelleen on niin uskomatonta vaan että olen ylipäätään raskaana, että se "ajatusvauvan" tekeminen on jotenkin jäänyt.
spekuloitiin myös synnytyksellä. laskuri sanoo että 55 päivää to go, mutta jos mun enneuni pitää paikkansa, niin jäljellä olis noin 48 päivää ennen kun tapaan greipin birk borkanpoika myttysen.
synnytyksessä mua ahdistaa ehkä se mahdollinen pitkä kesto. kahdelta edelliseltä kerralta muistan sen suunnattoman ärsytyksen itseäni kohtaan kun kivut on alkaneet tuntua oikeesti pahoilta. että kuinka helkkarissa vapaaehtosesti olenkaan taas saattanut itseni tähän tilaan missä fyysisesti sattuu. ja paljon. ja molemmilla kerroilla olen selvinnyt mielestäni kuitenkin hyvin. eikä pahempia traumoja ole jäänyt.
kuitenkin jännittää. mulla kivut on tuntuneet molemmilla kerroilla selkäpuolella. mun raskausmahan pienuus, ja muutaman g.logiset tutkimukset joissa olen ollut, on tehneet sen kuvan, että kohtuni on taaksepäin kallistunut. ja silloin supistukset tuntuvat selässä. kuulemma. viimeksi meinasin ulostulovaiheessa (omien tuntemusteni mukaan) kuolla selkäkipuun yhdessä viiden minuutin kauhuperiodissa. sen en halua toistuvan. ikinä.
olen nyt surffannut bebesin synnytysinfosivustolla. siellä on monta hyödyllistä juttua tullut esiin. joista päällimmäisenä:
- jos vauva on kasvot mun mahaa päin, sattuu synnytys selkään. vauvaa voi auttaa oikeaan asentoon loppuraskaudesta olemalla kontillaan. kyykyllään ei kannata olla loppuraskaudesta koska jos vauvan pää on jo lantiossa, voi se jäädä sinne huonoon asentoon. (ok, ei vaadi paljoa vaivaa tätä noudattaa. esim. loput lattiatasoa vaativat työhommat hoidan sitten mielummin kontillaan kun kyykyssä.)
- selällään ponnistaminen saattaa ahdastaa lantiota häntäluun osalta, joka on muuten joustava ja hyvä kapine synnyttelyssä. jaahas. ponnistusvaiheet on kestäneet aiemmin 9min ja 45min. eli lyhyen ja pidemmän kaavan mukaan. haluaisin ponnistaa nyt pystyssä. olen huomannut että siinä ruotsalaisessa sairaalaohjelmassa synnyttäjät ponnistaa aina pystyssä, ja kaikki synnytykset siinä ohjelmassa on näyttäneet kivoilta ja helpoilta (!?)
- välilihan hieronta kuulostaa musta edelleen jotenkin kinkyltä. edellisissä synnytyksissä olen saanut nirhaumia vaan matkanvarrelle, johten mun kuulemma ihanteellisista, joustavista ja nopeasti palautuvista, kudoksista. luottaisko kudostyyppinsä edelleen, vai pitäiskö jotakin noin oudolta kuulostavaa oikeasti kokeilla? (muru joka on huumorilla tarjoutunut hieromaan, muutti mielensä ohjeet luettuaan. ei näyttänytkään sitten niin mukavalta ;) )
TJEU www.bebesinfo.fi
mä en oikein osaa analysoida miltä tää masutyyppi musta tuntuu. vilkkaalta nykysin, jäntevältä. epäilen sen olevan tumma ja ryttynaamainen niinkuin sisaruksensa. musta tää edelleen on niin uskomatonta vaan että olen ylipäätään raskaana, että se "ajatusvauvan" tekeminen on jotenkin jäänyt.
spekuloitiin myös synnytyksellä. laskuri sanoo että 55 päivää to go, mutta jos mun enneuni pitää paikkansa, niin jäljellä olis noin 48 päivää ennen kun tapaan greipin birk borkanpoika myttysen.
synnytyksessä mua ahdistaa ehkä se mahdollinen pitkä kesto. kahdelta edelliseltä kerralta muistan sen suunnattoman ärsytyksen itseäni kohtaan kun kivut on alkaneet tuntua oikeesti pahoilta. että kuinka helkkarissa vapaaehtosesti olenkaan taas saattanut itseni tähän tilaan missä fyysisesti sattuu. ja paljon. ja molemmilla kerroilla olen selvinnyt mielestäni kuitenkin hyvin. eikä pahempia traumoja ole jäänyt.
kuitenkin jännittää. mulla kivut on tuntuneet molemmilla kerroilla selkäpuolella. mun raskausmahan pienuus, ja muutaman g.logiset tutkimukset joissa olen ollut, on tehneet sen kuvan, että kohtuni on taaksepäin kallistunut. ja silloin supistukset tuntuvat selässä. kuulemma. viimeksi meinasin ulostulovaiheessa (omien tuntemusteni mukaan) kuolla selkäkipuun yhdessä viiden minuutin kauhuperiodissa. sen en halua toistuvan. ikinä.
olen nyt surffannut bebesin synnytysinfosivustolla. siellä on monta hyödyllistä juttua tullut esiin. joista päällimmäisenä:
- jos vauva on kasvot mun mahaa päin, sattuu synnytys selkään. vauvaa voi auttaa oikeaan asentoon loppuraskaudesta olemalla kontillaan. kyykyllään ei kannata olla loppuraskaudesta koska jos vauvan pää on jo lantiossa, voi se jäädä sinne huonoon asentoon. (ok, ei vaadi paljoa vaivaa tätä noudattaa. esim. loput lattiatasoa vaativat työhommat hoidan sitten mielummin kontillaan kun kyykyssä.)
- selällään ponnistaminen saattaa ahdastaa lantiota häntäluun osalta, joka on muuten joustava ja hyvä kapine synnyttelyssä. jaahas. ponnistusvaiheet on kestäneet aiemmin 9min ja 45min. eli lyhyen ja pidemmän kaavan mukaan. haluaisin ponnistaa nyt pystyssä. olen huomannut että siinä ruotsalaisessa sairaalaohjelmassa synnyttäjät ponnistaa aina pystyssä, ja kaikki synnytykset siinä ohjelmassa on näyttäneet kivoilta ja helpoilta (!?)
- välilihan hieronta kuulostaa musta edelleen jotenkin kinkyltä. edellisissä synnytyksissä olen saanut nirhaumia vaan matkanvarrelle, johten mun kuulemma ihanteellisista, joustavista ja nopeasti palautuvista, kudoksista. luottaisko kudostyyppinsä edelleen, vai pitäiskö jotakin noin oudolta kuulostavaa oikeasti kokeilla? (muru joka on huumorilla tarjoutunut hieromaan, muutti mielensä ohjeet luettuaan. ei näyttänytkään sitten niin mukavalta ;) )
TJEU www.bebesinfo.fi
torstai 24. syyskuuta 2009
synnytysvalmennus, osa II
kirjotin jo viimevkolla pitkät lurinat synnytysvalmennuksen "seksuaalisuus"-osiosta, mutta kun teksti katosi bittiavaruuteen, meni koko kirjotuksesta maku.
nyt olen toipunut pettymyksestä ja lyhyt briiffi aiheeseen "seksuaalisuus raskauden aikana ja sen jälkeen":
- kaikki seksuaalisuus mihin ei sisälly väkivaltaa eikä uhkaa on ok.
- seksuaalisuus ihmisessä ja tarve siihen on ihmisessä perustavaa laatua oleva asia. toisaalta siihen liittyy yksityisyys vahvasti. on ok sanoa että on nälkä, mutta sosiaalisesti aika epäkorrektia kertoa että panettaa. (tietty ystävien kesken ja oman kumppanin kesken on ne omat säännöt, mistä sopii sanoa suoraan ja mistä ei.)
- seksuaalisuus muodostuu oman kehon aistielämyksistä, tunneasioista ja jopa muistijäljistä. ja tietty biologiasta.
- seksuaalisen vietin voimakkuus vaihtelee paitsi yksilöiden, myös päivän ja elämäntilanteen mukaan. vrt taas se nälkä. jollakin on nälkä koko ajan, toisilla taas ei. joskus tekee mieli suklaata, jota joku ei voi sietää.
- lapselle kannattaa seksuaalisuudesta kertoa vastaten siihen mitä lapsi kysyy. ei sievistellä ja eikä tuomita, mutta ei myöskään niin että leväyttää tiskiin kaiken faktan ja anatomian. jos siis pyrkii kasvattamaan seksuaalisuuteen luonnollisesti suhtautuvia ihmisenalkuja.
parasta antia mulle oli:
a)kun pääsin kommentoimaan kysymystä lasten kasvattamista suvaitsemaan muitakin kuin heteronormatiivisia malleja.
b)kun pääsin tutustumaan oheismateriaalina tarjottuun sin cityn julkaisemaan "seksivälineopas"-kirjaseen.
jälkeenpäin autossa meillä oli loistavat keskustelut aiheeseen liittyen. muru lupasi etsiä mulle kyseisen kirjasen, jos en itse kehtaa sitä lähteä etsimään. mulla jäi kesken siellä valmennuksen tauolla meinaan kesken luku jossa lueteltiin seksuaalisuuteen viittaavia hedelmiä. autossa valmennuksen jälkeen käytiin myös hupaisa keskustelu aiheesta onko avocado seksuaalinen hedelmä vai ei, entä banaani?
tiesittekö muuten että avocadoa kutsutaan myös kiveshedelmäksi, koska niiltä ne kirjasen mukaan näyttää kasvaessaan ja riippuessaan pareittain puussa ne hedelmät?
p.s. onko avocado muuten edes hedelmä?
*asiaan liittyen yksi mun työkaveri,semmonen viiskyt ja risat, erakko, ja sosiaalisesti hieman kyvytön nainen (ja lesbo), on yrittänyt tuppautua mun mukaan synnärille, koska ei ole synnytystä ennen kokenut. nyt mun tehdessä lähtöä se taas kerran mankui mukaan. kerroin että on ihan ok jos se tulee, jos siitä tuntuu että seksuaalisuus raskausaikana ja synnytyksen jälkeen on nyt sille oleellista, niin nyt olis saumat oppia aiheesta lisää. ei se tullut.
nyt olen toipunut pettymyksestä ja lyhyt briiffi aiheeseen "seksuaalisuus raskauden aikana ja sen jälkeen":
- kaikki seksuaalisuus mihin ei sisälly väkivaltaa eikä uhkaa on ok.
- seksuaalisuus ihmisessä ja tarve siihen on ihmisessä perustavaa laatua oleva asia. toisaalta siihen liittyy yksityisyys vahvasti. on ok sanoa että on nälkä, mutta sosiaalisesti aika epäkorrektia kertoa että panettaa. (tietty ystävien kesken ja oman kumppanin kesken on ne omat säännöt, mistä sopii sanoa suoraan ja mistä ei.)
- seksuaalisuus muodostuu oman kehon aistielämyksistä, tunneasioista ja jopa muistijäljistä. ja tietty biologiasta.
- seksuaalisen vietin voimakkuus vaihtelee paitsi yksilöiden, myös päivän ja elämäntilanteen mukaan. vrt taas se nälkä. jollakin on nälkä koko ajan, toisilla taas ei. joskus tekee mieli suklaata, jota joku ei voi sietää.
- lapselle kannattaa seksuaalisuudesta kertoa vastaten siihen mitä lapsi kysyy. ei sievistellä ja eikä tuomita, mutta ei myöskään niin että leväyttää tiskiin kaiken faktan ja anatomian. jos siis pyrkii kasvattamaan seksuaalisuuteen luonnollisesti suhtautuvia ihmisenalkuja.
parasta antia mulle oli:
a)kun pääsin kommentoimaan kysymystä lasten kasvattamista suvaitsemaan muitakin kuin heteronormatiivisia malleja.
b)kun pääsin tutustumaan oheismateriaalina tarjottuun sin cityn julkaisemaan "seksivälineopas"-kirjaseen.
jälkeenpäin autossa meillä oli loistavat keskustelut aiheeseen liittyen. muru lupasi etsiä mulle kyseisen kirjasen, jos en itse kehtaa sitä lähteä etsimään. mulla jäi kesken siellä valmennuksen tauolla meinaan kesken luku jossa lueteltiin seksuaalisuuteen viittaavia hedelmiä. autossa valmennuksen jälkeen käytiin myös hupaisa keskustelu aiheesta onko avocado seksuaalinen hedelmä vai ei, entä banaani?
tiesittekö muuten että avocadoa kutsutaan myös kiveshedelmäksi, koska niiltä ne kirjasen mukaan näyttää kasvaessaan ja riippuessaan pareittain puussa ne hedelmät?
p.s. onko avocado muuten edes hedelmä?
*asiaan liittyen yksi mun työkaveri,semmonen viiskyt ja risat, erakko, ja sosiaalisesti hieman kyvytön nainen (ja lesbo), on yrittänyt tuppautua mun mukaan synnärille, koska ei ole synnytystä ennen kokenut. nyt mun tehdessä lähtöä se taas kerran mankui mukaan. kerroin että on ihan ok jos se tulee, jos siitä tuntuu että seksuaalisuus raskausaikana ja synnytyksen jälkeen on nyt sille oleellista, niin nyt olis saumat oppia aiheesta lisää. ei se tullut.
himoja
kun odotin ruttunaamaa, söin selleriä ja salmiakkia. sekä sellasta tsatsikia, mitä joka ilta tein raejuustosta, valkosipulista ja kurkusta.
nyt mua on alkanu himottaa sikana porkkanat. mulla on suht koko ajan j.mäkelän erinomaisen makeaa ja ohutkuorista naksuteltavaa suussa. sit on noi kotimaiset omenat. ja kurkku. ja kirsikkatomaatit.
äsken kun tulin duunista, istuin dösässä, ja ajattelin että kohta kohta joku menettää hermonsa kun yksi pullamaha siellä naksuttelee menemään, uudelleen ja uudelleen, ja uudelleen.
ensin kaivoin laukustani porkkanan: "naksnaksnaks".
sitten päärynän: "naksnaksnaks"
sitten omenan: "naksnaksnaks"... ja kierros alusta :D ja taas.
hulvatonta. nytkin joudun päättämään kirjoituksen tähän, sillä porkkanaa tekee mieleni. tasoituksen vuoksi ostin illaksi marabou minttusuklaata, ettei nyt ihan liian terveelliseksi mene tämä raskaus.
nyt mua on alkanu himottaa sikana porkkanat. mulla on suht koko ajan j.mäkelän erinomaisen makeaa ja ohutkuorista naksuteltavaa suussa. sit on noi kotimaiset omenat. ja kurkku. ja kirsikkatomaatit.
äsken kun tulin duunista, istuin dösässä, ja ajattelin että kohta kohta joku menettää hermonsa kun yksi pullamaha siellä naksuttelee menemään, uudelleen ja uudelleen, ja uudelleen.
ensin kaivoin laukustani porkkanan: "naksnaksnaks".
sitten päärynän: "naksnaksnaks"
sitten omenan: "naksnaksnaks"... ja kierros alusta :D ja taas.
hulvatonta. nytkin joudun päättämään kirjoituksen tähän, sillä porkkanaa tekee mieleni. tasoituksen vuoksi ostin illaksi marabou minttusuklaata, ettei nyt ihan liian terveelliseksi mene tämä raskaus.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
taas lista
pikanen päivitys vauvanvaatteiden ja muun sälän lajittelun jälkeen, hankintalistalla:
- 56cm huppareita, kaksi tummaa.
- minikoon vaippoja.
- ruskovillan myssy, vaaleansininen.
- pari reippaanväristä bodyä.
- villasia.
- sit tarttis vissiin "pikkulakanoita"...
samalla reissulla haettakoon:
- vaippojenvaihtoalunen.
- rintsikkasuojia.
- ne nb-vaipat.
- cleridalia (tätä ei vissiin äitiyspakkauksessa ollut? ja lansinohia mulla kai oli kotona...)
- pehmeä kantokassi.
- pestävä lampaantalja.
- vauvaleluja (esim. se apinamobile!)
lodger-arpa mulla on nettikaupassa vetämässä, ja heitmann-fellen pehmeä makuupussi, se pienempi olis hakusessa kanssa.
kantoliina mulla on (trikoinen me&mama, lime, hieno) sekä sellanen "kengurupussi" ja ergo. ja turvaistuinkin jo löytyy.
korisänky haettava. amme tulee koti-ovelle.
(pinnasänky myöhempiä aikoja varten on olemassa ruttunaaman sängyn alla.)
p.s. kyllä oli hassua miettiä että nuihin pikkusiin 50-56 kokosiin ihanuuksiin menee joku sisällekin joskus. pötköttää, puklaa ja tuhisee. *hiis* en kestä!
- 56cm huppareita, kaksi tummaa.
- minikoon vaippoja.
- ruskovillan myssy, vaaleansininen.
- pari reippaanväristä bodyä.
- villasia.
- sit tarttis vissiin "pikkulakanoita"...
samalla reissulla haettakoon:
- vaippojenvaihtoalunen.
- rintsikkasuojia.
- ne nb-vaipat.
- cleridalia (tätä ei vissiin äitiyspakkauksessa ollut? ja lansinohia mulla kai oli kotona...)
- pehmeä kantokassi.
- pestävä lampaantalja.
- vauvaleluja (esim. se apinamobile!)
lodger-arpa mulla on nettikaupassa vetämässä, ja heitmann-fellen pehmeä makuupussi, se pienempi olis hakusessa kanssa.
kantoliina mulla on (trikoinen me&mama, lime, hieno) sekä sellanen "kengurupussi" ja ergo. ja turvaistuinkin jo löytyy.
korisänky haettava. amme tulee koti-ovelle.
(pinnasänky myöhempiä aikoja varten on olemassa ruttunaaman sängyn alla.)
p.s. kyllä oli hassua miettiä että nuihin pikkusiin 50-56 kokosiin ihanuuksiin menee joku sisällekin joskus. pötköttää, puklaa ja tuhisee. *hiis* en kestä!
musta koira ja suuri lintu
unentulkintaa siitä kiinnostuneille:
mä katselin ikkunasta tyhjää katua, jossa juoksi iso musta koira. siis todella iso, sellanen tosi tosi iso (harrypotter)koira. mä tiesin tasan kenen asunnolle se on juoksemassa. ajattelin juossa perässä varottamaan ja suojelemaan sitä kenelle koira on menossa. mutta jäin paikalleni.
siihen mun parvekkeen sellaseen tolppaan laskeutui mun spekuloidessa tositositosi iso valkopääkotka. mä ihan mietin onko se feenikslintu kun se oli ihan julmetun iso. siinä se istu ihan rauhallisena ja katsoi mua tosi pitkään ja viisaasti. ihankun sanoakseen että mä voin jäädä paikalleni, kaikki ok.
huisia.
todella symbolinen uni. mun mielestä. ja todella vaikuttava.
tiedättekö mitä tää tarkottaa?
mä tiedän.
mä katselin ikkunasta tyhjää katua, jossa juoksi iso musta koira. siis todella iso, sellanen tosi tosi iso (harrypotter)koira. mä tiesin tasan kenen asunnolle se on juoksemassa. ajattelin juossa perässä varottamaan ja suojelemaan sitä kenelle koira on menossa. mutta jäin paikalleni.
siihen mun parvekkeen sellaseen tolppaan laskeutui mun spekuloidessa tositositosi iso valkopääkotka. mä ihan mietin onko se feenikslintu kun se oli ihan julmetun iso. siinä se istu ihan rauhallisena ja katsoi mua tosi pitkään ja viisaasti. ihankun sanoakseen että mä voin jäädä paikalleni, kaikki ok.
huisia.
todella symbolinen uni. mun mielestä. ja todella vaikuttava.
tiedättekö mitä tää tarkottaa?
mä tiedän.
tiistai 22. syyskuuta 2009
...nää suukot ei o sulle...
käytiin opiskelemassa seksuaalisuusasioita synnytysvalmennuksessa, oppivainen otus oli taas mukana mulla.
illalla mun mahan vierestä kuului "tässä ei sitten ole mitään seksuaalista, nää suukot ei meinaan ole sulle, nää on vauvalle"... *mutinaa, kuiskuttelua ja suukkoja jossain mun mahakummun toisella puolella*
oih. joskus vaan tuntuu että sydän poksahtaa kohta.
illalla mun mahan vierestä kuului "tässä ei sitten ole mitään seksuaalista, nää suukot ei meinaan ole sulle, nää on vauvalle"... *mutinaa, kuiskuttelua ja suukkoja jossain mun mahakummun toisella puolella*
oih. joskus vaan tuntuu että sydän poksahtaa kohta.
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
kun kuuskymppiä paukkuu...
kun mun paino ylittää kuuskymmentäkiloa niin alan itkemään.
kauheen ressin ja paineen aiheutti viimeraskaudessakin maagisen kuuskymppisen ylitys, vaikka saattahan se olla luonnollistakin että ihminen painaa lapsineen, lapsivesineen, imetysrasvoineen, isoine rintoineen ja lisääntyneine verimäärineen enemmän kun normaalisti. mutta yli kuuskymmentä - hui ja hyi. se on vaan mun mittapuissa se viimenen raja jota en ylitä. ainakaan suosiolla.
tälläkertaa kun alan siitä kitisemään, tossa ennenmmin tai myöhemmin, muistuttakaa mua muutamasta asiasta:
- nuista ihan muutamasta syödystä ompusta (alle kymmenenkin päivässä riittää,luulen.)
- nuista ihan muutamasta syödystä luumusta (alle 20 päivässä riittää, hyvinkin.)
- nuista syödyistä marjoista (ne piti pakastaa, tollo.)
- nuista raskausaikana syödyistä tuhannesta porkkanasta, kokonaisista melooneista (enkka on 3,5kg/vkonloppu) ja kokonaisista kurkuista.
- nuista napsutelluista asioista ennen ruokaa (kaikkia pataan viskeltäviä aineksia ei tarvitse maistaa.)
- nuista vatsan kapasiteetin ylittäneistä aterioista (ihminen ei voi syyä enempää kun mahaan mahtuu.)
- siitä että omppupiirakka TAI jäde on kiva välkkäri, mutta molempia ei tartte saada samana päivänä.
että jos joskus kummastelen mistä näitä kiloja oikeen tulee, niin yllämainitus riittää kyllä kattamaan koko totuuden. puhumattakaan muutamasta sulkaatipalasta/pvä. vielä en ole päässyt edellisen raskausen levy/pvä tahtiin, mutta se johtunee ainoastaan varallisuuden tahi suhteiden puutteesta. ts. sisareni ei ole enää fasulla töissä, eikä enää kanna mulle suklaata sieltä kassitolkulla. harmi sinänsä. (raskaus, mikä ihana tekosyy. myös suklaansyönnille.)
p.s. tänään yks vajaan olonen täti taas bussissa epäili "räjähdyksen olevan lähellä koska sulla on niin julmetun iso maha." hyppiköön pituutta myös hän, mikäli siihen on edes kykeneväinen. maha on edelleen alakäyrillä... ja mulla olis ollut muutama kommentoitava asia myös hänen ulkonäöstään. mutta hyvin kasvatettuna en sanonut mitään. tai sitten en vaan suuttunut nyt tarpeeksi.
(yhtenä päivänä muuten männävkolla kun tää mun hermo oli kireellä, niin haukuin yhden lihavan ukon ulkona, keskellä päivää, lasten kuullen. paiskasin sitä päin pläsiä termillä "läski idiootti". hienoa. olipa hienoa myös kohdata tuo läski idiootti koirapuistossa seuraavana päivänä, jolloin en ollut enää niin vihainen. tunsin itseni fiksuksi ihmiseksi...)
kauheen ressin ja paineen aiheutti viimeraskaudessakin maagisen kuuskymppisen ylitys, vaikka saattahan se olla luonnollistakin että ihminen painaa lapsineen, lapsivesineen, imetysrasvoineen, isoine rintoineen ja lisääntyneine verimäärineen enemmän kun normaalisti. mutta yli kuuskymmentä - hui ja hyi. se on vaan mun mittapuissa se viimenen raja jota en ylitä. ainakaan suosiolla.
tälläkertaa kun alan siitä kitisemään, tossa ennenmmin tai myöhemmin, muistuttakaa mua muutamasta asiasta:
- nuista ihan muutamasta syödystä ompusta (alle kymmenenkin päivässä riittää,luulen.)
- nuista ihan muutamasta syödystä luumusta (alle 20 päivässä riittää, hyvinkin.)
- nuista syödyistä marjoista (ne piti pakastaa, tollo.)
- nuista raskausaikana syödyistä tuhannesta porkkanasta, kokonaisista melooneista (enkka on 3,5kg/vkonloppu) ja kokonaisista kurkuista.
- nuista napsutelluista asioista ennen ruokaa (kaikkia pataan viskeltäviä aineksia ei tarvitse maistaa.)
- nuista vatsan kapasiteetin ylittäneistä aterioista (ihminen ei voi syyä enempää kun mahaan mahtuu.)
- siitä että omppupiirakka TAI jäde on kiva välkkäri, mutta molempia ei tartte saada samana päivänä.
että jos joskus kummastelen mistä näitä kiloja oikeen tulee, niin yllämainitus riittää kyllä kattamaan koko totuuden. puhumattakaan muutamasta sulkaatipalasta/pvä. vielä en ole päässyt edellisen raskausen levy/pvä tahtiin, mutta se johtunee ainoastaan varallisuuden tahi suhteiden puutteesta. ts. sisareni ei ole enää fasulla töissä, eikä enää kanna mulle suklaata sieltä kassitolkulla. harmi sinänsä. (raskaus, mikä ihana tekosyy. myös suklaansyönnille.)
p.s. tänään yks vajaan olonen täti taas bussissa epäili "räjähdyksen olevan lähellä koska sulla on niin julmetun iso maha." hyppiköön pituutta myös hän, mikäli siihen on edes kykeneväinen. maha on edelleen alakäyrillä... ja mulla olis ollut muutama kommentoitava asia myös hänen ulkonäöstään. mutta hyvin kasvatettuna en sanonut mitään. tai sitten en vaan suuttunut nyt tarpeeksi.
(yhtenä päivänä muuten männävkolla kun tää mun hermo oli kireellä, niin haukuin yhden lihavan ukon ulkona, keskellä päivää, lasten kuullen. paiskasin sitä päin pläsiä termillä "läski idiootti". hienoa. olipa hienoa myös kohdata tuo läski idiootti koirapuistossa seuraavana päivänä, jolloin en ollut enää niin vihainen. tunsin itseni fiksuksi ihmiseksi...)
lauantai 19. syyskuuta 2009
korrektiusyritys osa 2
ja vetäsin dellillä muutamat tekstit. yleisön pyynnöstä.
ja sanon vain muutaman asian:
a) mua vituttaa ihmiset jotka ei näe omia virheitään. ihmisiä jotka vaatii muilta paljon, itseltään ei mitään.
b) mua vituttaa ihmiset joille pitää kaikki antaa kultalusikalla.
c) mua vituttaa että oon niin kiltti että turhaan taas ees vaivaudun.
d) mua vituttaa sosiaalipornoilijat, ts. tirkistelevät ystävämme, jotka mut täältä tunnistaa, mutta ei ole munaa tulla kertomaan että täällä tirkistellään. mutta on munaa kommentoida asioista muille.
mikään muu mua ei tänään vitutakaan. olen saanut tänään hyvää ruokaa, hyvää seuraa, hyvän lenkin. kohta saan hyvää omppupiirakkaa, ja monta hyvää suukkoa.
hyppikää te muut vaikka pituutta silläaikaa.
ja sanon vain muutaman asian:
a) mua vituttaa ihmiset jotka ei näe omia virheitään. ihmisiä jotka vaatii muilta paljon, itseltään ei mitään.
b) mua vituttaa ihmiset joille pitää kaikki antaa kultalusikalla.
c) mua vituttaa että oon niin kiltti että turhaan taas ees vaivaudun.
d) mua vituttaa sosiaalipornoilijat, ts. tirkistelevät ystävämme, jotka mut täältä tunnistaa, mutta ei ole munaa tulla kertomaan että täällä tirkistellään. mutta on munaa kommentoida asioista muille.
mikään muu mua ei tänään vitutakaan. olen saanut tänään hyvää ruokaa, hyvää seuraa, hyvän lenkin. kohta saan hyvää omppupiirakkaa, ja monta hyvää suukkoa.
hyppikää te muut vaikka pituutta silläaikaa.
hoidettavat asiat
muutama juttu kotona pitis tehdä ennen mun äippälomaa/ennenkun vauva syntyy. ennen äipplomaa siksi että voin sitten lepäillä laakereillani, ja ennen vauvaa siksi, että muuten ne jää tekemättä.
- ostoksille on mentävä. vauvalta puuttuu yhtä sun toista. (ihan marketistakin saa vissiin tutteja, pulloja, vaihtoalusen, yhden paketin nb-kertsivaippoja, liivisuojia.)
- ostoksille on mentävä. vaunuista puuttuu koppa.
- kylppäriin tarvitsis säilytystilaa, joku fiksu, halpa ja helppo ratkasu kepais meille.
- kylppärin peilikaappi pitis vaihtaa, ja yks lamppu asentaa.
- keittiöstä tehdä muutamalle hengenvaaralliselle johdolle jotakin. (näillähän ei o kiire, eihän?)
- keittiön välitila vihdoin ja viimein kaakeloida.
ja sitten vielä se murun muutto, ja sen takia pitis päästä eroon kaikista ylimäärätavaroista... hooh. 63 pvää laskettuun aikaan, se on tosi paljon, mutta oih, niin vähän.
- ostoksille on mentävä. vauvalta puuttuu yhtä sun toista. (ihan marketistakin saa vissiin tutteja, pulloja, vaihtoalusen, yhden paketin nb-kertsivaippoja, liivisuojia.)
- ostoksille on mentävä. vaunuista puuttuu koppa.
- kylppäriin tarvitsis säilytystilaa, joku fiksu, halpa ja helppo ratkasu kepais meille.
- kylppärin peilikaappi pitis vaihtaa, ja yks lamppu asentaa.
- keittiöstä tehdä muutamalle hengenvaaralliselle johdolle jotakin. (näillähän ei o kiire, eihän?)
- keittiön välitila vihdoin ja viimein kaakeloida.
ja sitten vielä se murun muutto, ja sen takia pitis päästä eroon kaikista ylimäärätavaroista... hooh. 63 pvää laskettuun aikaan, se on tosi paljon, mutta oih, niin vähän.
perjantai 18. syyskuuta 2009
huoltotestamentti.
no nyt se on päivitetty. huoltotestamentti.
vaikka ei tässä nyt mitään terveydellistä hätää olekaan, mutta musta huoltotestamentti on paperi, jonka on oltava kunnossa. tänään sen hahmottelin, ja jumankekka se on jotenkin henkisesti tosi vaativaa. vaikka sanamuoto on helppo löytää viralliseksi, ja asianhaarat helppo esittää, niin hitto että otti taas koville. ruokatauolla mä sen kirjotin, ja kyllä kurkkua kuristi niin kovin että henki salpautui. jouduin mennä pukuhuoneeseen yskimään ja kakomaan toviksi. ja räpyttelemään enimmät vedet silmistä.
pääpiirteissään, esikon huoltajuuden soisin biologiselle isälleen. toisaalta muut ihmiset on lasta huoltaneet häntä enemmän, mutta turha yrittää sotia tuulimyllyjä vastaan. etuajo-oikeus on tietääkseni isällä kuitenkin, ja epäilyksettä esikko haluaisi sinne mennäkin. (eksälle on aiemmin kyllä sanonut että haluaa sen ja siskonsa kanssa jäädä jos minulle jotakin sattuu, mutta se oli silloin...)
nuorimmat, ruttunaama ja birk poikanen on uudessa huoltsikassa toivottu suotavaksi murulle. tosin kummitätini on merkitty toiseksi vaihtoehdoksi, jos muru ei voi lapsista huolehtia. erikseen olen maininnut myös, että vanhemmilleni en halua lapsiani annettavan, koska omien ongelmiensa takia he eivät ole musta päteviä huolehtimaan riittävän hyvin mun lapsista. yhteydenpitoa isovanhempiin ja sisarusten välillä toivon silti tuettavan.
puuh.
paskaa, vituttaa ja sydäntä riipii laatia tommosia papereita. syksyllä kun mua peloteltiin niillä sylpäjutuilla, niin päätin että en aio mennä kuolemaan ennenkun kaikki maailmaan saattamani mukulat on täysi-ikäisiä, ja pärjääviä. joskus vituttaa olla yksin vastuussa kaikesta, kaikista... vituttaa. sydäntä riipii. ahdistaa. kuristaa. tuskastuttaa. tuntuu että tuhkehdun.
vaikka ei tässä nyt mitään terveydellistä hätää olekaan, mutta musta huoltotestamentti on paperi, jonka on oltava kunnossa. tänään sen hahmottelin, ja jumankekka se on jotenkin henkisesti tosi vaativaa. vaikka sanamuoto on helppo löytää viralliseksi, ja asianhaarat helppo esittää, niin hitto että otti taas koville. ruokatauolla mä sen kirjotin, ja kyllä kurkkua kuristi niin kovin että henki salpautui. jouduin mennä pukuhuoneeseen yskimään ja kakomaan toviksi. ja räpyttelemään enimmät vedet silmistä.
pääpiirteissään, esikon huoltajuuden soisin biologiselle isälleen. toisaalta muut ihmiset on lasta huoltaneet häntä enemmän, mutta turha yrittää sotia tuulimyllyjä vastaan. etuajo-oikeus on tietääkseni isällä kuitenkin, ja epäilyksettä esikko haluaisi sinne mennäkin. (eksälle on aiemmin kyllä sanonut että haluaa sen ja siskonsa kanssa jäädä jos minulle jotakin sattuu, mutta se oli silloin...)
nuorimmat, ruttunaama ja birk poikanen on uudessa huoltsikassa toivottu suotavaksi murulle. tosin kummitätini on merkitty toiseksi vaihtoehdoksi, jos muru ei voi lapsista huolehtia. erikseen olen maininnut myös, että vanhemmilleni en halua lapsiani annettavan, koska omien ongelmiensa takia he eivät ole musta päteviä huolehtimaan riittävän hyvin mun lapsista. yhteydenpitoa isovanhempiin ja sisarusten välillä toivon silti tuettavan.
puuh.
paskaa, vituttaa ja sydäntä riipii laatia tommosia papereita. syksyllä kun mua peloteltiin niillä sylpäjutuilla, niin päätin että en aio mennä kuolemaan ennenkun kaikki maailmaan saattamani mukulat on täysi-ikäisiä, ja pärjääviä. joskus vituttaa olla yksin vastuussa kaikesta, kaikista... vituttaa. sydäntä riipii. ahdistaa. kuristaa. tuskastuttaa. tuntuu että tuhkehdun.
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
neuvolassa
eipä tuolla neuvolassa ollut ihmeellisiä. neuvolan tädillä on musta varmaan aikamoinen ylisuorittajan ja ylipärjäilijän kuva. kun kerroin vkonloppuna itkeneeni kun vedin itteni piippuun viimevkolla, tarjottiin saikkua. (taas kerran.) musta on valtavan ihanaa etä pidetään huolta, mutta mä en pyytänyt saikkua. mä kerroin mitä kuuluu. jos mä nää vimoset parikytäpäivää nyt jaksaisin siellä töissä kiltisti askarrella?
mittaustulokset lyhyesti:
- rr 99/69 (aika matala, koitan nyt juoda lisää kun sairaanhoitaja töissä sanoi että voi olla vähäset nesteet kun nuin matala paine on. toinen hyvä lääke matalaan verenpaineeseen on tietty salmiakki :) )
- paino +162g/vko (alkumatkasta on tullu 200-300g/vko eli tasaisesti etenee painojunakin.)
- sf-mitta 27cm (tasasuoraa vetää tääkin mitta, hiukan käyrän alapuolella.)
- jumps-jumps-jumps sanoi sydän.
eli asianlaidat suht hienosti. terkka kehui vielä greippiä ihanaksi, se jotenkin oikeen liikuttu kun tunnusteli miten päin poikanen makaa. (pää on alhaalla. selkä kohti mun vasenta kylkeä, ja oikeeseen kylkeen tulee kivahkoja napakoita potkuja.) sanoi että tuntuu niin selkeesti koko vauva siinä. ihanat pikku jäsenet.
sitten me puhuttiin sellasesta dialogisesta vuorovaikutuksesta. ("vauvatanssi" on juttu nimeltään, mutta "tanssi" saa asian kuulostamaan ihan pälliltä jotekin. tulee kuva siitä että liehun kotona mekossa ja vispaan vauvaa tekotaiteellisesti sinne ja tänne...nkuitenkin) kyseessä on sellanen mein alueella käytössä oleva vuorovaikutuksen tukiemiseen tähtäävä metodi. aion mukaan. vauvan kanssa olis tarkoitus tehdä sarja liikkeitä, ensin mun tahtiin, ja kun vauva "oppii" liikesarjan, niin vauvaa kuunnellen mennä sarja läpi. mielenkiinnostavaa sanon minä...
mittaustulokset lyhyesti:
- rr 99/69 (aika matala, koitan nyt juoda lisää kun sairaanhoitaja töissä sanoi että voi olla vähäset nesteet kun nuin matala paine on. toinen hyvä lääke matalaan verenpaineeseen on tietty salmiakki :) )
- paino +162g/vko (alkumatkasta on tullu 200-300g/vko eli tasaisesti etenee painojunakin.)
- sf-mitta 27cm (tasasuoraa vetää tääkin mitta, hiukan käyrän alapuolella.)
- jumps-jumps-jumps sanoi sydän.
eli asianlaidat suht hienosti. terkka kehui vielä greippiä ihanaksi, se jotenkin oikeen liikuttu kun tunnusteli miten päin poikanen makaa. (pää on alhaalla. selkä kohti mun vasenta kylkeä, ja oikeeseen kylkeen tulee kivahkoja napakoita potkuja.) sanoi että tuntuu niin selkeesti koko vauva siinä. ihanat pikku jäsenet.
sitten me puhuttiin sellasesta dialogisesta vuorovaikutuksesta. ("vauvatanssi" on juttu nimeltään, mutta "tanssi" saa asian kuulostamaan ihan pälliltä jotekin. tulee kuva siitä että liehun kotona mekossa ja vispaan vauvaa tekotaiteellisesti sinne ja tänne...nkuitenkin) kyseessä on sellanen mein alueella käytössä oleva vuorovaikutuksen tukiemiseen tähtäävä metodi. aion mukaan. vauvan kanssa olis tarkoitus tehdä sarja liikkeitä, ensin mun tahtiin, ja kun vauva "oppii" liikesarjan, niin vauvaa kuunnellen mennä sarja läpi. mielenkiinnostavaa sanon minä...
maanantai 14. syyskuuta 2009
ai miks hää? ja miks nyt?
no siis, muru kyseli yks ilta olenko joutuntu perustelemaan kelleen miksi mä hullu sen nyt vielä tähän kuvioon olen ottanut, tai miksi se esimerkiksi muuttaa mun luokse.
no en ole joutunut.
josko kukaan ei kehtaa kysellä, tai kyseenalaistaa mun asioita?
josko jotkut ajattelee että mä olen onneni ansainnut?
tai josko ne ajattelee että mun on tehtävä virheeni itse?
kuitenkin. jos mulla ei olis lapsia, niin tää asia olis mennyt ehkä pikkasen eritavalla. (mä olen ehkä kevyesti yhtä hullu kun vanhempiani, jotka on toisensa tavattuaan pamauttanut 3:ssa kk:ssa naimisiin ja perustanut perheen. ja ei, en ollut silloin tuloillaan että olis ollu pakko rako hoitaa homma näin, mä synnyin kätevästi himppa reilut 10kk häiden jälkeen.)
mä olen epäröinyt ja jahkaillut, tuskaillut, pähkäillyt, kieltänyt, soutanut ja huovannut. jo sillä että toinen on maltilla siinä vieressä, ei painosta eikä pakene, on se ehkä ansainnut ns. "tilaisuuden"...
toisaaltakin jos toinen on äärimmäisen kärsivällinen, rauhallinen ja tuntuu rakastavan mua ehdoitta, sekä pelkällä muhun päin henkäsyllä vie jalat alta, niin mitä hittoa mä (edes lasten takia) jahkailen? mä uskon että onnellinen, hyvinvoiva, rakastettu äiti pystyy antamaan lapsillekin paljon paljon hyvää.
aina voi sattua jotakin, tiedättekö? annoin mä mennä tai en. ihmisen voi menettää miten vaan. suhde voi päättyä epätoivoon vaikka ja millä lailla. perhe voi mennä rikki,hajota ja tuhoutua. mutta voiko siinä pelossa elää? onko parempi olla rakastamatta? kokeilematta? antautumatta?
aiemmin mä pelkäsin että oon vaan niin epätoivonen ja hylätty, että kun joku vähän huomioi, niin oon ihan myyty. mutta nyt käsitän olevani niin itsenäinen ettei mun tarvitse ostaa itsetuntoani muilta. nykyään tästä ihmissuhteesta tuntuu että näin oli tarkoitettu. ilman kaikkea paskaa en olisi ikinä tutustunut ihmiseen, joka tuntuu mun toiselta puolikkaalta.
tuntuu onnelta, pehmeeltä, turvalliselta, pakahduttavalta, riemastuttavalta, riipivältä, rauhottavalta. koskettavalta, läheiseltä, omalta, kuumalta, hellältä...
(pitäsköhän ainakin mun vanhemmille kertoa että olen muuttamassa jonkun kanssa yhteen?)
no en ole joutunut.
josko kukaan ei kehtaa kysellä, tai kyseenalaistaa mun asioita?
josko jotkut ajattelee että mä olen onneni ansainnut?
tai josko ne ajattelee että mun on tehtävä virheeni itse?
kuitenkin. jos mulla ei olis lapsia, niin tää asia olis mennyt ehkä pikkasen eritavalla. (mä olen ehkä kevyesti yhtä hullu kun vanhempiani, jotka on toisensa tavattuaan pamauttanut 3:ssa kk:ssa naimisiin ja perustanut perheen. ja ei, en ollut silloin tuloillaan että olis ollu pakko rako hoitaa homma näin, mä synnyin kätevästi himppa reilut 10kk häiden jälkeen.)
mä olen epäröinyt ja jahkaillut, tuskaillut, pähkäillyt, kieltänyt, soutanut ja huovannut. jo sillä että toinen on maltilla siinä vieressä, ei painosta eikä pakene, on se ehkä ansainnut ns. "tilaisuuden"...
toisaaltakin jos toinen on äärimmäisen kärsivällinen, rauhallinen ja tuntuu rakastavan mua ehdoitta, sekä pelkällä muhun päin henkäsyllä vie jalat alta, niin mitä hittoa mä (edes lasten takia) jahkailen? mä uskon että onnellinen, hyvinvoiva, rakastettu äiti pystyy antamaan lapsillekin paljon paljon hyvää.
aina voi sattua jotakin, tiedättekö? annoin mä mennä tai en. ihmisen voi menettää miten vaan. suhde voi päättyä epätoivoon vaikka ja millä lailla. perhe voi mennä rikki,hajota ja tuhoutua. mutta voiko siinä pelossa elää? onko parempi olla rakastamatta? kokeilematta? antautumatta?
aiemmin mä pelkäsin että oon vaan niin epätoivonen ja hylätty, että kun joku vähän huomioi, niin oon ihan myyty. mutta nyt käsitän olevani niin itsenäinen ettei mun tarvitse ostaa itsetuntoani muilta. nykyään tästä ihmissuhteesta tuntuu että näin oli tarkoitettu. ilman kaikkea paskaa en olisi ikinä tutustunut ihmiseen, joka tuntuu mun toiselta puolikkaalta.
tuntuu onnelta, pehmeeltä, turvalliselta, pakahduttavalta, riemastuttavalta, riipivältä, rauhottavalta. koskettavalta, läheiseltä, omalta, kuumalta, hellältä...
(pitäsköhän ainakin mun vanhemmille kertoa että olen muuttamassa jonkun kanssa yhteen?)
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
varusteita
tänään mulla oli pitkästä aikaa sellasta omaa aikaa, ja voih, kyllä olinkin sen tarpeessa. tuntui ihanalta kävellä musiikit korvissa auringonpaisteessa. ilman että minnekään oli kiire.
oikeen toivon että vauva olisi elämöinyt, että olisin voinut ihan vaan sen kanssa olla. ne hetket tuntuu jäävän niin vähiin. että olis vaan minä ja vauva.
synnytysvalmennuksessa tuli esiin se, että kun on muitakin huomiota vaativia pikkusia, niin se raskauteen keskittyminen (ja hössöttäminen) jää vähemmälle. ja kamala myöntää. tässä vaiheessa mä olin ruttunaamalle hankkinut sadoilla euroilla ihania vaatteita ja kaikkea mahdollista. nyt greippiselle on ostettu vaan muutama hassu vaate...
saatu hankittua:
*vaunut (emmaljunga 300e)
*turvaistuin (britax römer babysafe 50e)
*äitiyspakkaus (ilmainen, kiitos kela! tosin stereotyyppi-mamin mielestä siellä on liikaa "homomaisia vaatteita"...)
*vaateita, vaatteita, vaatteita (käytettynä, ilmaisia. ihana kun saa kavereiden ja sukulaisten vanhoja penkoa ja valita mieleisensä)
*vaatteita, vaatteita, vaatteita (ruttunaaman unisex-mallisto)
odottaa:
*korisänky (sukukalleus, serkun kellarissa odottaa noutoa)
hankittava:
*vaipanvaihtoalunen
*amme(ystävällä lainassa)
*vaippoja (kestoja siis, tosin näitäki saan serkulta ja serkulta)
haluan:
*lodger (vai mikä ihme se olikaan nimeltään, kantojutska)
*mobile (sellanen apinamobile, olen jossain nähnyt)
*leluja (stockan naturecollection... tosin ne maksaa noin 30e/skibale..)
hissuksiin kai pitis alkaa häseltämään näitä puuttuvia sit. tuleekohan mieleen jotakin olennaista mitä tuosta puuttuu..?
edit: siis juu. puuttuhan vielä pehmeä kantokoppa, tuttipulloja (vaikken haluis niitä tarvita), tutteja (vaikken halua niitä tarvita)...
oikeen toivon että vauva olisi elämöinyt, että olisin voinut ihan vaan sen kanssa olla. ne hetket tuntuu jäävän niin vähiin. että olis vaan minä ja vauva.
synnytysvalmennuksessa tuli esiin se, että kun on muitakin huomiota vaativia pikkusia, niin se raskauteen keskittyminen (ja hössöttäminen) jää vähemmälle. ja kamala myöntää. tässä vaiheessa mä olin ruttunaamalle hankkinut sadoilla euroilla ihania vaatteita ja kaikkea mahdollista. nyt greippiselle on ostettu vaan muutama hassu vaate...
saatu hankittua:
*vaunut (emmaljunga 300e)
*turvaistuin (britax römer babysafe 50e)
*äitiyspakkaus (ilmainen, kiitos kela! tosin stereotyyppi-mamin mielestä siellä on liikaa "homomaisia vaatteita"...)
*vaateita, vaatteita, vaatteita (käytettynä, ilmaisia. ihana kun saa kavereiden ja sukulaisten vanhoja penkoa ja valita mieleisensä)
*vaatteita, vaatteita, vaatteita (ruttunaaman unisex-mallisto)
odottaa:
*korisänky (sukukalleus, serkun kellarissa odottaa noutoa)
hankittava:
*vaipanvaihtoalunen
*amme(ystävällä lainassa)
*vaippoja (kestoja siis, tosin näitäki saan serkulta ja serkulta)
haluan:
*lodger (vai mikä ihme se olikaan nimeltään, kantojutska)
*mobile (sellanen apinamobile, olen jossain nähnyt)
*leluja (stockan naturecollection... tosin ne maksaa noin 30e/skibale..)
hissuksiin kai pitis alkaa häseltämään näitä puuttuvia sit. tuleekohan mieleen jotakin olennaista mitä tuosta puuttuu..?
edit: siis juu. puuttuhan vielä pehmeä kantokoppa, tuttipulloja (vaikken haluis niitä tarvita), tutteja (vaikken halua niitä tarvita)...
lauantai 12. syyskuuta 2009
sanoiksmä
tai kirjotinko mä tosiaan tossa edellisessä postauksessa että oon ollu tyyni ja rauhallinen koko raskausajan? no oon toki. paitsi tällä menneellä vkolla...
tänään tuli tajuttomat itkupaskaraivarit siitä ettei ehditty siihen bussiin mihin olisin halunnut. mä ihan itkin niin kauan että oksensin. kuvaavaa on se että me myöhästyttiin mun pillityksen takia myös seuraavasta bussista. (vuoroväli 30 min.) huomasin myös sitten matkalla että kädessäni on ventti. olin sit kai puristanut ulistessani hiusklipsiä kourassa niin kovin että se meni kämmenestä läpi. great.
ja sit tuli mieleeni että sainhan muuten itkupaskaraivarit myös viimevkolla kerran, koska esikko oli laittanut juniorin hiekkaset pihahousut kuivaustelineeseen puhtaiden pyykkien päälle. siinä aihetta draamaan kerrassaan.
- onko mulla jotenkin valikoiva muisti kun tuo aamupostausta kirjoittaessa pääsi unohtumaan?
ja on mulla kyllä ihan superlapsetkin. esikko tuli sillä aiemmalla kerralla koputtaan vessan oveen ja pyytämään että sais lohduttaa. sieltä mä vaan vikisin kiitoseitartte:a ja mähaluunollayksin:tä. tänään juniori tuli halaan ja silittään. sit se rauhallisena selitti kuin me voidaan mennä seuraavalla bussilla, tai jos ei ehditä, niin mennään toisena päivänä kokonaan. aivan.
tänään tuli tajuttomat itkupaskaraivarit siitä ettei ehditty siihen bussiin mihin olisin halunnut. mä ihan itkin niin kauan että oksensin. kuvaavaa on se että me myöhästyttiin mun pillityksen takia myös seuraavasta bussista. (vuoroväli 30 min.) huomasin myös sitten matkalla että kädessäni on ventti. olin sit kai puristanut ulistessani hiusklipsiä kourassa niin kovin että se meni kämmenestä läpi. great.
ja sit tuli mieleeni että sainhan muuten itkupaskaraivarit myös viimevkolla kerran, koska esikko oli laittanut juniorin hiekkaset pihahousut kuivaustelineeseen puhtaiden pyykkien päälle. siinä aihetta draamaan kerrassaan.
- onko mulla jotenkin valikoiva muisti kun tuo aamupostausta kirjoittaessa pääsi unohtumaan?
ja on mulla kyllä ihan superlapsetkin. esikko tuli sillä aiemmalla kerralla koputtaan vessan oveen ja pyytämään että sais lohduttaa. sieltä mä vaan vikisin kiitoseitartte:a ja mähaluunollayksin:tä. tänään juniori tuli halaan ja silittään. sit se rauhallisena selitti kuin me voidaan mennä seuraavalla bussilla, tai jos ei ehditä, niin mennään toisena päivänä kokonaan. aivan.
mahaa
tässä nyt oikeen sitten galleria-muodossa mahaa matkanvarrelta. on se juu kasvanut tässä matkalla. ei ihme että sitä tekee mieli tökkiä ja hipeltää. ps. huomaa napanderi.
tässä rv 12, ja voitteko kuvitella että tuo oli mielestäni tosi iso maha :)
rv 18. se törkeen iso maha joka oli koko ajan tiellä ;)
rv 23.
ja tässä tänään tasan 30 raskausviikkoa.
tässä rv 12, ja voitteko kuvitella että tuo oli mielestäni tosi iso maha :)
rv 18. se törkeen iso maha joka oli koko ajan tiellä ;)
rv 23.
ja tässä tänään tasan 30 raskausviikkoa.
synnytysvalmennus, osa 1.
tunteet ja mielialat
oltiin eilen murun kanssa synnytysvalmennuksessa. olin ajatellut että käyn nuo oheiset (mieliala ja tunteet, seksuaalisuus, rentoutuminen) yksin ja hänen "pitää" olla mukana sitten siinä viimeisessä, eli synnytysosiossa, mihin siis talon puolesta vaaditaan se tukihenkilö mukaan. synnytyksen suunnittelunkin (privaattiaika) ajattelin voivani käydä yksin. viimevkolla muru sitten kysyi että haluanko mennä oikeasti yksin, että eikö hän saa tulla mukaan? kun haluaisi osallistua. jaa-a. olin vaan ajatellut että on tarpeeksi paljon pyydetty että tulee siis pakollisiin. (vähänkä olen liikuttunut toisen halusta osallistua?)
mentiin sitten yhdessä. tilaisuudessa oli esittelykierros, ja siinä vaiheessa mun korvan juuressa suhahti (mitä mä sanon?). hahha. jaa-a. sano miltä itsestä tuntuu. - puoliso, ja ensimmäinen kerta (ton horon kanssa joka on tulossa synnyttämään kolmatta kertaa eri ihmisen kanssa ;) ). *
valmennuksessa tuli esiin monta hyvää asiaa.
- kaikki tunteet on normaaleja. jopa siis mun "ei suurempia tunteita". varsinkin keskustelun kautta tuli selväksi se, että jos lapsia on useampia, ei raskauteen ehkä ehdi keskittyä niin kovin. ja synnytyksen lähestyessä yllättyykin kovin. tyyliin: ainii, nyt se vauva tulee.
- joskus sitä taantuu, joskus taas tulee itkuiseksi,joskus psyykessä ei tapahtu mitään. mä olen ollut aika seesteinen koko ajan. puhuttiin että joskus ottaa erilaisa posititiotia, tuleva äiti kokeilee sitä pikkutytön rooliakin, että huolehtiiko toinen varmasti musta. muiden kauhukertomuksiin verraten mä olen aina ollut ihan tyyni ja reipas odottaja.
- vaikka herkistymista tarvitsee siihen että on avoin sitten kanssakäymiseen vauvan kanssa ja avoin vauvan viesteihin, voi yhtä valmis olla, vaikka mitään ihmeellistä herkistelyä tai sekoilua käy läpi ollenkaan.
iso pitkä miinus tilaisuudessa tuli vanhemman rouvakätiön puheille joissa lapsi tarvitse kaksi vanhempaa. (plussa toki siitä että ne voi hänestä hyvinkin olla samaa sukupuolta.) mutta silti. aika lähellä oli kuitenkin tässä elämässä että olisin joutunut sihen tilanteeseen yksin yksin. yksinodottajana, tukihenkilön kanssa. vastoin tahtoani siinä elämäntilanteessa kuuntelemassa "vain kaksi vanhempaa on kunnon perhe"-paskaa. asiahan ei nyt pitäisi koskettaa mua nyt ollenkaan. mutta harmitti silti.
kiva kokemus kaikenkaikkiaan. ja siitä hyödyllinen että illalla kun vedin herneet nenään siitä kun muru tyhjenti tiskikonetta** niin se tuli halaamaan ja kysyi "tarkottaaks tää että sä haluat olla mun pikkutyttö?". oppivainen otus, sanoisin. ja sanon myös sen ettei pultit kestänyt kovin kauaa...
*huomaako sen että joku asia ehkä häiritsee mua hiukan?
** ikinä ei voi olla tyytyväinen, eihän? ;)
oltiin eilen murun kanssa synnytysvalmennuksessa. olin ajatellut että käyn nuo oheiset (mieliala ja tunteet, seksuaalisuus, rentoutuminen) yksin ja hänen "pitää" olla mukana sitten siinä viimeisessä, eli synnytysosiossa, mihin siis talon puolesta vaaditaan se tukihenkilö mukaan. synnytyksen suunnittelunkin (privaattiaika) ajattelin voivani käydä yksin. viimevkolla muru sitten kysyi että haluanko mennä oikeasti yksin, että eikö hän saa tulla mukaan? kun haluaisi osallistua. jaa-a. olin vaan ajatellut että on tarpeeksi paljon pyydetty että tulee siis pakollisiin. (vähänkä olen liikuttunut toisen halusta osallistua?)
mentiin sitten yhdessä. tilaisuudessa oli esittelykierros, ja siinä vaiheessa mun korvan juuressa suhahti (mitä mä sanon?). hahha. jaa-a. sano miltä itsestä tuntuu. - puoliso, ja ensimmäinen kerta (ton horon kanssa joka on tulossa synnyttämään kolmatta kertaa eri ihmisen kanssa ;) ). *
valmennuksessa tuli esiin monta hyvää asiaa.
- kaikki tunteet on normaaleja. jopa siis mun "ei suurempia tunteita". varsinkin keskustelun kautta tuli selväksi se, että jos lapsia on useampia, ei raskauteen ehkä ehdi keskittyä niin kovin. ja synnytyksen lähestyessä yllättyykin kovin. tyyliin: ainii, nyt se vauva tulee.
- joskus sitä taantuu, joskus taas tulee itkuiseksi,joskus psyykessä ei tapahtu mitään. mä olen ollut aika seesteinen koko ajan. puhuttiin että joskus ottaa erilaisa posititiotia, tuleva äiti kokeilee sitä pikkutytön rooliakin, että huolehtiiko toinen varmasti musta. muiden kauhukertomuksiin verraten mä olen aina ollut ihan tyyni ja reipas odottaja.
- vaikka herkistymista tarvitsee siihen että on avoin sitten kanssakäymiseen vauvan kanssa ja avoin vauvan viesteihin, voi yhtä valmis olla, vaikka mitään ihmeellistä herkistelyä tai sekoilua käy läpi ollenkaan.
iso pitkä miinus tilaisuudessa tuli vanhemman rouvakätiön puheille joissa lapsi tarvitse kaksi vanhempaa. (plussa toki siitä että ne voi hänestä hyvinkin olla samaa sukupuolta.) mutta silti. aika lähellä oli kuitenkin tässä elämässä että olisin joutunut sihen tilanteeseen yksin yksin. yksinodottajana, tukihenkilön kanssa. vastoin tahtoani siinä elämäntilanteessa kuuntelemassa "vain kaksi vanhempaa on kunnon perhe"-paskaa. asiahan ei nyt pitäisi koskettaa mua nyt ollenkaan. mutta harmitti silti.
kiva kokemus kaikenkaikkiaan. ja siitä hyödyllinen että illalla kun vedin herneet nenään siitä kun muru tyhjenti tiskikonetta** niin se tuli halaamaan ja kysyi "tarkottaaks tää että sä haluat olla mun pikkutyttö?". oppivainen otus, sanoisin. ja sanon myös sen ettei pultit kestänyt kovin kauaa...
*huomaako sen että joku asia ehkä häiritsee mua hiukan?
** ikinä ei voi olla tyytyväinen, eihän? ;)
torstai 10. syyskuuta 2009
eniten vituttaa kaikki
olen väsyttänyt itteni venyttämällä pinnaa. huitomalla ees taas. tekemällä liikaa. tänään on sitten "eniten vituttaa kaikki"-päivä.
kerran kun vielä joku tulee sanomaan "onpas sulla iso maha" niin satavarmalla vastaan "niin sullakin, mä olen sentään raskaana, mikä sun tekosyy on?" sen verran meinaan alkaa jo tympimään em kommentti.
toiseksi ärsyttävintä on ihmiset jotka tulee tökkimään mun napaa. "onpa hauska sulla hauska napa!" no niin MULLA onkin. tunge sormet vaan omaan napaas.... saamari.
kerran kun vielä joku tulee sanomaan "onpas sulla iso maha" niin satavarmalla vastaan "niin sullakin, mä olen sentään raskaana, mikä sun tekosyy on?" sen verran meinaan alkaa jo tympimään em kommentti.
toiseksi ärsyttävintä on ihmiset jotka tulee tökkimään mun napaa. "onpa hauska sulla hauska napa!" no niin MULLA onkin. tunge sormet vaan omaan napaas.... saamari.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
aini
kohta mä joudun jättämään mun statuksesta tittelin "sinkkumutsi". ooh.
tunteet hieman sekasin, hyvällä tavalla. ehkä palaan asiaan kun on järkevää sanottavaa.
minusta tulee perhe. meistä.
joudun myös opettelemaan ehkä uudestaan sen "meille tulee vauva". meille.
meille tulee perhe.
oho oho. alkaa pyörryttää...
tunteet hieman sekasin, hyvällä tavalla. ehkä palaan asiaan kun on järkevää sanottavaa.
minusta tulee perhe. meistä.
joudun myös opettelemaan ehkä uudestaan sen "meille tulee vauva". meille.
meille tulee perhe.
oho oho. alkaa pyörryttää...
puuro on rakkautta
mun mutsin harvat hellyydenosotukset on kulminoituneet puuroon. joskus lapsuudessa kun olen pyytänyt puuroa, ja pariin kertaan se on sitä pyynnöstä keittänyt, on merkinnyt mulle tosi paljon.
juuri ehkä tästä syystä itselle lasten rakastaminen ja niistä hyvin huolehtiminen konkretisoituu siihen puuron keittoon. esikko on syönyt aina iltapuuroa, usein myös aamupuuroa. ollaan varmaan satoja kertoja (ei kai ihan tuhansia?) istuttu yhdessä höyryävien puurolautasten ääressä kynttilän valossa ja juteltu mukavia.
ihan on tehnyt henkisesti huonoa kun juniorille ei ole puuro kelvannut. useita kuukausia "puurostopin" jälkeenkin tein uskollisesti sen iltapuuron, ja kaksi lusikkaa meni työllä alas. ja lapselle jäi sitten nälkä. vuosi tässä on mennyt iltapuurotta.
nyt yhtäkkiä tässä mun raskausaikana juniori on alkanut itse pyytää puuroa. "teetkö mulle ystävällisesti iltavelliä." ja minähän teen. ilolla!
puuro on rakkautta. meillä.
juuri ehkä tästä syystä itselle lasten rakastaminen ja niistä hyvin huolehtiminen konkretisoituu siihen puuron keittoon. esikko on syönyt aina iltapuuroa, usein myös aamupuuroa. ollaan varmaan satoja kertoja (ei kai ihan tuhansia?) istuttu yhdessä höyryävien puurolautasten ääressä kynttilän valossa ja juteltu mukavia.
ihan on tehnyt henkisesti huonoa kun juniorille ei ole puuro kelvannut. useita kuukausia "puurostopin" jälkeenkin tein uskollisesti sen iltapuuron, ja kaksi lusikkaa meni työllä alas. ja lapselle jäi sitten nälkä. vuosi tässä on mennyt iltapuurotta.
nyt yhtäkkiä tässä mun raskausaikana juniori on alkanut itse pyytää puuroa. "teetkö mulle ystävällisesti iltavelliä." ja minähän teen. ilolla!
puuro on rakkautta. meillä.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
(horo olo)
niin. että.
edelliseen ja sitä edelliseen tekstiin viitaten.
vähänkö mulla on jotenkin epämääränen ja horo olo? että vuosi rankasta erosta ja keskenmenosta, ja täällä ollaan 7.llä kuulla raskaana, parisuhteessa. onnellisena. häh? kenen elämää tää mahtaa olla?
musta tuntui yhdessä ollessa että mun eksä oli mun elämän rakkaus. kaikki (muutamaa pikkuasiaa lukuunottamatta) oli aivan upeesti. meillä oli toisemme, lapset, kiva koti, hyvät työt. kunnes eräänä päivänä toinen sai tarpeekseen. ja lähti. selittämättä asiaa sen tarkemmin. ahdisti ja tarvitsi omaa aikaa. piste.
facebookissa mun statukset oli varmaan lohduttomia, kun eron aikaan myös tuli keskenmeno kauan haaveillusta raskaudesta. yksi aikojen takaa tuttuni sitten kiinnitti huomiota mun surkeisiin statuksiin, ja kyseli ihan mailitse onko asiat nyt oikeesti huonosti. lupautui tulemaan teelle ja juttelemaan. ihan seuraksi vaan.
no tulihan se sitten kun oli luvannut. juteltiin monesti kynttilänvalossa teemukien ääressä, ja mä itkin varmaan vähän väliä. toinen silitti ja kuunteli, ja osasi myös puhua. ekaa kertaa kun se lähti täältä, musta tuntui halatessa jotenkin kummalliselta. jo siinä kohtaa mun läpi meni joku sähkön kaltainen tunne. laitoinkin viestin perään että mitä tuoksua mahtoi toisella olla, kun kävi niin mun nenään. ei kuulemma mitään, suihkunraikkaana oli tullut. (? kuuluisat rakkaushormonitko ne siinä vaikutti?)
yksissä viininhöysysissä illanistujaisissa mun ystävät mua tanssitti ja pusutteli kokoillan. tämä eräs vielä eskorteerasi mut taksille, ja koska olin ottanut muutenkin ilon irti illasta, työnsin sen vikametreillä porttikongiin ja antaumuksella suutelin. "ko kerrankin saa jotaki hyvää, niin otan vielä kerran kielloin päälle". just. tosi mun tapasta :D ei. (mutta ilmeisesti teki vaikutuksen koska:) soittelu ja tapailu jatkui, ihan mun puolelta kaveripohjalta tosin sen jälkeenkin.
vaikka sain kaikkea pientä ihanaa palvelua, kuten leffailtoja, ruokaa, kädestä pitämistä, hierontaa, läheisyyttä, kuuntelua, viisaita sanoja ja muuta, en oikeen saanut itsestä mitään irti. tuntui pitkään että tunteet oli ihan jäässä. toinen kuitenkin sanoi että pitää musta, ja jos itsensä tässä teloo, niin omaan pikkiin menee, kun on taustat tiennyt.
sinnikäs tyyppi, sinänsä, tässä kertakäyttösuhteiden maailmassa ei voi kun nostaa hattua tuollaiselle viivytystaktiikalle. hää odotteli ja pehmitteli useita kuukausia. yhdellä keikalla sitten vahingossa hidasta tanssiessa suudeltiin taasen, ja oho. näinhän sen kaiken pitikin olla... tuntui että olen tasan oikeassa paikassa, oikean ihmisen kanssa.
lapsilta suhde saatiin salattua melkein puoli vuotta. sitten jäätiin esikolle kiinni suutelemisesta. mutta esikko oli kuulemma jo arvannut. ja mun valintakin hänestä oikein kelpoisa. (nykyään molemmilla lapsille on jo paritustaidot hallussa. "mä katan teit vastakkain, että voitte leikkiä että meitä lapsia ei olis, ja teillä olis romanttista" :) tai "pussatkaa nyt, se on musta kivaa"...)
alkuun mä mietin monesti että mulla ei ole varaa millään parisuhdepaskalla itseäni nyt hajottaa. kun eron jälkeen arjesta selviäminen ja eteenpäin raivolla puskeminen vei mun kaikki voimat. entä nyt kun on vauvakin tulossa... ja tuo toinen aikuinen löytäis kyllä helpolla helpompaa rakkautta muualtakin. mutta se haluaa mut? miksi? kannattaako tätä ees miettiä?
jos toinen pitää musta yli kaiken, pitää mun lapsista, turhista ei tarvitse riidellä, yhteistä aikaa arvostetaan yli kaiken, ja lähellä tuntuu paremmalta kun mikään... täytyy vaan sanoa, horo tai ei. mulla on tähän onneen ja iloon täys oikeus. enkä mieti hevonkukkua mitä muut musta miettii.
oli tämä kohtaloa tai sattumaa. tää sopii mulle näin. jos ei olis helvetin kornia nii kiittäisin eksää mun maailman hajoittamisesta. joskus hyvistä asioista on pakko luopua että saa jotakin parempaa tilalle.
i'm in love.
edelliseen ja sitä edelliseen tekstiin viitaten.
vähänkö mulla on jotenkin epämääränen ja horo olo? että vuosi rankasta erosta ja keskenmenosta, ja täällä ollaan 7.llä kuulla raskaana, parisuhteessa. onnellisena. häh? kenen elämää tää mahtaa olla?
musta tuntui yhdessä ollessa että mun eksä oli mun elämän rakkaus. kaikki (muutamaa pikkuasiaa lukuunottamatta) oli aivan upeesti. meillä oli toisemme, lapset, kiva koti, hyvät työt. kunnes eräänä päivänä toinen sai tarpeekseen. ja lähti. selittämättä asiaa sen tarkemmin. ahdisti ja tarvitsi omaa aikaa. piste.
facebookissa mun statukset oli varmaan lohduttomia, kun eron aikaan myös tuli keskenmeno kauan haaveillusta raskaudesta. yksi aikojen takaa tuttuni sitten kiinnitti huomiota mun surkeisiin statuksiin, ja kyseli ihan mailitse onko asiat nyt oikeesti huonosti. lupautui tulemaan teelle ja juttelemaan. ihan seuraksi vaan.
no tulihan se sitten kun oli luvannut. juteltiin monesti kynttilänvalossa teemukien ääressä, ja mä itkin varmaan vähän väliä. toinen silitti ja kuunteli, ja osasi myös puhua. ekaa kertaa kun se lähti täältä, musta tuntui halatessa jotenkin kummalliselta. jo siinä kohtaa mun läpi meni joku sähkön kaltainen tunne. laitoinkin viestin perään että mitä tuoksua mahtoi toisella olla, kun kävi niin mun nenään. ei kuulemma mitään, suihkunraikkaana oli tullut. (? kuuluisat rakkaushormonitko ne siinä vaikutti?)
yksissä viininhöysysissä illanistujaisissa mun ystävät mua tanssitti ja pusutteli kokoillan. tämä eräs vielä eskorteerasi mut taksille, ja koska olin ottanut muutenkin ilon irti illasta, työnsin sen vikametreillä porttikongiin ja antaumuksella suutelin. "ko kerrankin saa jotaki hyvää, niin otan vielä kerran kielloin päälle". just. tosi mun tapasta :D ei. (mutta ilmeisesti teki vaikutuksen koska:) soittelu ja tapailu jatkui, ihan mun puolelta kaveripohjalta tosin sen jälkeenkin.
vaikka sain kaikkea pientä ihanaa palvelua, kuten leffailtoja, ruokaa, kädestä pitämistä, hierontaa, läheisyyttä, kuuntelua, viisaita sanoja ja muuta, en oikeen saanut itsestä mitään irti. tuntui pitkään että tunteet oli ihan jäässä. toinen kuitenkin sanoi että pitää musta, ja jos itsensä tässä teloo, niin omaan pikkiin menee, kun on taustat tiennyt.
sinnikäs tyyppi, sinänsä, tässä kertakäyttösuhteiden maailmassa ei voi kun nostaa hattua tuollaiselle viivytystaktiikalle. hää odotteli ja pehmitteli useita kuukausia. yhdellä keikalla sitten vahingossa hidasta tanssiessa suudeltiin taasen, ja oho. näinhän sen kaiken pitikin olla... tuntui että olen tasan oikeassa paikassa, oikean ihmisen kanssa.
lapsilta suhde saatiin salattua melkein puoli vuotta. sitten jäätiin esikolle kiinni suutelemisesta. mutta esikko oli kuulemma jo arvannut. ja mun valintakin hänestä oikein kelpoisa. (nykyään molemmilla lapsille on jo paritustaidot hallussa. "mä katan teit vastakkain, että voitte leikkiä että meitä lapsia ei olis, ja teillä olis romanttista" :) tai "pussatkaa nyt, se on musta kivaa"...)
alkuun mä mietin monesti että mulla ei ole varaa millään parisuhdepaskalla itseäni nyt hajottaa. kun eron jälkeen arjesta selviäminen ja eteenpäin raivolla puskeminen vei mun kaikki voimat. entä nyt kun on vauvakin tulossa... ja tuo toinen aikuinen löytäis kyllä helpolla helpompaa rakkautta muualtakin. mutta se haluaa mut? miksi? kannattaako tätä ees miettiä?
jos toinen pitää musta yli kaiken, pitää mun lapsista, turhista ei tarvitse riidellä, yhteistä aikaa arvostetaan yli kaiken, ja lähellä tuntuu paremmalta kun mikään... täytyy vaan sanoa, horo tai ei. mulla on tähän onneen ja iloon täys oikeus. enkä mieti hevonkukkua mitä muut musta miettii.
oli tämä kohtaloa tai sattumaa. tää sopii mulle näin. jos ei olis helvetin kornia nii kiittäisin eksää mun maailman hajoittamisesta. joskus hyvistä asioista on pakko luopua että saa jotakin parempaa tilalle.
i'm in love.
murulle
ihan vähän alkais oleen jo ikävä.
muru palasi työn ääreen. ja omalle asunnolleen edellispäivänä. se tekee niin kausiluontosta työtä, että ei juurikaan nähdä pariin vkoon, sitten se voi halutessaan olla täällä vkon.
tän ekan vajaan vuoden (kuulostaa hullulta tuo aika! niin paljon, niin vähän *) homma on ollut oikein bueno. olen saanut huomiota ja omaa aikaa sopivassa suhteessa. nyt nää erot on alkaneet tuntumaan ihan turhilta.
Love is my drug, is my medicine
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Love is my drug, is my heroin
When you are feeling tired
I'll lay there with you
When you get up early in the morning
I'll get up with you
If you have a craving
I'll get it for you
If you wanna take a ride all by yourself
I'll be waiting for you
Love is my drug, is my medicine
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Love is my drug, she's my heroin
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
When you feeling fired up
I'll fire with you
If you had to lie a little
I'll let it be true
When you get low I'll, get lower than you
When you've had enough of had it
much more than you knew
Love is my drug, is my medicine
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Love is my drug, she's my heroin
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
jossain tuntuu rakkaudelta. onkohan tää vaarallista?
(*eilen just laitoin eksälle muun jutustelun ohella viestiä että vuosi on mennyt mein erosta ja mun keskemenosta, että hullua, vuodessa ehtii tapahtua niin paljon... no comments)
muru palasi työn ääreen. ja omalle asunnolleen edellispäivänä. se tekee niin kausiluontosta työtä, että ei juurikaan nähdä pariin vkoon, sitten se voi halutessaan olla täällä vkon.
tän ekan vajaan vuoden (kuulostaa hullulta tuo aika! niin paljon, niin vähän *) homma on ollut oikein bueno. olen saanut huomiota ja omaa aikaa sopivassa suhteessa. nyt nää erot on alkaneet tuntumaan ihan turhilta.
Love is my drug, is my medicine
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Love is my drug, is my heroin
When you are feeling tired
I'll lay there with you
When you get up early in the morning
I'll get up with you
If you have a craving
I'll get it for you
If you wanna take a ride all by yourself
I'll be waiting for you
Love is my drug, is my medicine
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Love is my drug, she's my heroin
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
When you feeling fired up
I'll fire with you
If you had to lie a little
I'll let it be true
When you get low I'll, get lower than you
When you've had enough of had it
much more than you knew
Love is my drug, is my medicine
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Love is my drug, she's my heroin
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
jossain tuntuu rakkaudelta. onkohan tää vaarallista?
(*eilen just laitoin eksälle muun jutustelun ohella viestiä että vuosi on mennyt mein erosta ja mun keskemenosta, että hullua, vuodessa ehtii tapahtua niin paljon... no comments)
perjantai 4. syyskuuta 2009
spekuloinnin aiheita
asioita joihin haluaisin palata kirjottamalla ajatuksia auki:
- edellinen parisuhde.
(mitä sitä nyt kaivamaan vanhoja? tulee vaan tikulla silmään... musta tuntuu että se on jo niin puitu, mutta välillä tulee sellanen ärsytys, että pitis vähän tilittää tuntoja.)
- synnytys.
(niinkuin em. parisuhde, edelliset synnytykset on olleet mitä on. ekakerralla olin ihan pentu, tokakerralla tietämätön mistään. koska se oli jo tokakerta, mulle ei sallittu mitään synnytysvalmennuksia esmes. kun synnytyksen kesto pitis olla ajallisesti semmonen laskeva käyrä, niin miten jos se on nyt vaan se aika kasvanut. tyyliin 17h,38h....56 (?)h. voisko tästä reklamoida, valittaa ja spekuloida etukäteen? mulla on myös mielenkiintosa tilanne siitä että kolmas synnytys tulossa, kolmas eri tukihenkilö mukana. ensimmäisessä synnytyksessä oli mukana mustasukkanen teinipoika, tokassa virallinen ekonomi; joka halusi tehdä jotakin, ja teki enimmäkseen sudokuja, nyt kolmatta kertaa lähtee mukaan empaattinen, sydäntäsärkevän huolehtivainen muru... mihin mä joudunkaan sen kanssa? se pyörtyy ihan varmasti.)
- teini-ikäsen äitinä eläminen
(mitä asioista voi ja kannattaa yrittää kontrolloida? mikä voi mennä vikaan? mistä pitäisi huolestua? mistä iloita? mikä on kyttäämistä? mikä huolenpitoa? miten se pärjää kun tulee vauva? taantuukse? odotanko siltä liikaa?)
- uhmaikäisen äitinä eläminen
(ooh, voi mun päiviäni ja pinnaani. uskomatonta mitä kaikkea tekstiä tollasen maailmaan ja elämään tutustujan suusta päivittäin tuleekaan... meinaa revetä sydän ja hermo samaan aikaan. usein. miten se pärjää kun tulee vauva? missä se nukkuu? taantuukse? odotanko siltä liikaa?)
- köyhäilyn hienous
(parisuhde-elintasosta tulot on laskeneet puoleen, asumismenot nousseet puolella. äitiyslomalla tiliin tulee ainakin 500e miinusta, vanhempainvapaata en ajattele edes vielä... miten tästä tehdään onnellista ja hienoa elämää. helposti?)
- nykyinen parisuhde
(miten tää nyt tuntuukaan näin hyvältä? onko mulla järettömän hyvät coping-keinot, vai olenko mä tälläkertaa paskan sijasta läntänny käteni oikeesti kultakimpaleeseen? onkohan tää nyt fiksua alkuunkaan? mitäs jos jokin menee vikaan? mitäs jos mikään ei mene vikaan? (just tossa yks ilta makoiltiin sylikkäin ja mietittiin että mitä jos tältä tuntuukin aina? kun molemmilla takana suhteita, joissa ei ole tältä tuntunut ollenkaan. meneeköhän siitä jotenkin sekasin? tulee hulluksi? sekoaa? kyllästyy? alkaa keksimään ongelmia? mitä täällä oikein tapahtuu!?!?! miten tää vauva tulee vaikuttamaan meihin? mein suhteeseen? kannattaako ottaa päivä kerrallaan, vai ottaa samointein pidempi optio? asutaanko erillään vai muutetaanko yhteen? mitä se haluaa musta? mitä se haluaa mun vauvasta? lapsista? miten kaikki huoltajuusasiat ja muut? voiko toiseen luottaa? haluaako se olla vanhempi? nyt? huomenna? ensivuonna?)
- raskaus (mitä nyt?)
- raskaus ja tunteet (miten mä en vielä ole ihan sekasin? millanen tää tyyppi voi olla kun nuo eka ja toka on niin siistejä pikkutyyppejä. kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen?)
- vauva-aika (itkeekö tää vauva? kokoajan? valvooko yöt? tuleeko koliikki? onnistuuko imetys? onko talvella kylmä? miten mä ulkoilen kahden pienen ja yhden koiran kanssa? alanko tiuskimaan muille? menenkö sekasin? miten musta riittää kaikille jotakin kivaa (esikolle, rutulle, murulle, piskille)? miten mun pää kestää kotonaoloa kun mulla on niin kiva työkin? miten muut saa nukuttua?)
buah. kuka selvittäis mun ajatukset?
- edellinen parisuhde.
(mitä sitä nyt kaivamaan vanhoja? tulee vaan tikulla silmään... musta tuntuu että se on jo niin puitu, mutta välillä tulee sellanen ärsytys, että pitis vähän tilittää tuntoja.)
- synnytys.
(niinkuin em. parisuhde, edelliset synnytykset on olleet mitä on. ekakerralla olin ihan pentu, tokakerralla tietämätön mistään. koska se oli jo tokakerta, mulle ei sallittu mitään synnytysvalmennuksia esmes. kun synnytyksen kesto pitis olla ajallisesti semmonen laskeva käyrä, niin miten jos se on nyt vaan se aika kasvanut. tyyliin 17h,38h....56 (?)h. voisko tästä reklamoida, valittaa ja spekuloida etukäteen? mulla on myös mielenkiintosa tilanne siitä että kolmas synnytys tulossa, kolmas eri tukihenkilö mukana. ensimmäisessä synnytyksessä oli mukana mustasukkanen teinipoika, tokassa virallinen ekonomi; joka halusi tehdä jotakin, ja teki enimmäkseen sudokuja, nyt kolmatta kertaa lähtee mukaan empaattinen, sydäntäsärkevän huolehtivainen muru... mihin mä joudunkaan sen kanssa? se pyörtyy ihan varmasti.)
- teini-ikäsen äitinä eläminen
(mitä asioista voi ja kannattaa yrittää kontrolloida? mikä voi mennä vikaan? mistä pitäisi huolestua? mistä iloita? mikä on kyttäämistä? mikä huolenpitoa? miten se pärjää kun tulee vauva? taantuukse? odotanko siltä liikaa?)
- uhmaikäisen äitinä eläminen
(ooh, voi mun päiviäni ja pinnaani. uskomatonta mitä kaikkea tekstiä tollasen maailmaan ja elämään tutustujan suusta päivittäin tuleekaan... meinaa revetä sydän ja hermo samaan aikaan. usein. miten se pärjää kun tulee vauva? missä se nukkuu? taantuukse? odotanko siltä liikaa?)
- köyhäilyn hienous
(parisuhde-elintasosta tulot on laskeneet puoleen, asumismenot nousseet puolella. äitiyslomalla tiliin tulee ainakin 500e miinusta, vanhempainvapaata en ajattele edes vielä... miten tästä tehdään onnellista ja hienoa elämää. helposti?)
- nykyinen parisuhde
(miten tää nyt tuntuukaan näin hyvältä? onko mulla järettömän hyvät coping-keinot, vai olenko mä tälläkertaa paskan sijasta läntänny käteni oikeesti kultakimpaleeseen? onkohan tää nyt fiksua alkuunkaan? mitäs jos jokin menee vikaan? mitäs jos mikään ei mene vikaan? (just tossa yks ilta makoiltiin sylikkäin ja mietittiin että mitä jos tältä tuntuukin aina? kun molemmilla takana suhteita, joissa ei ole tältä tuntunut ollenkaan. meneeköhän siitä jotenkin sekasin? tulee hulluksi? sekoaa? kyllästyy? alkaa keksimään ongelmia? mitä täällä oikein tapahtuu!?!?! miten tää vauva tulee vaikuttamaan meihin? mein suhteeseen? kannattaako ottaa päivä kerrallaan, vai ottaa samointein pidempi optio? asutaanko erillään vai muutetaanko yhteen? mitä se haluaa musta? mitä se haluaa mun vauvasta? lapsista? miten kaikki huoltajuusasiat ja muut? voiko toiseen luottaa? haluaako se olla vanhempi? nyt? huomenna? ensivuonna?)
- raskaus (mitä nyt?)
- raskaus ja tunteet (miten mä en vielä ole ihan sekasin? millanen tää tyyppi voi olla kun nuo eka ja toka on niin siistejä pikkutyyppejä. kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen?)
- vauva-aika (itkeekö tää vauva? kokoajan? valvooko yöt? tuleeko koliikki? onnistuuko imetys? onko talvella kylmä? miten mä ulkoilen kahden pienen ja yhden koiran kanssa? alanko tiuskimaan muille? menenkö sekasin? miten musta riittää kaikille jotakin kivaa (esikolle, rutulle, murulle, piskille)? miten mun pää kestää kotonaoloa kun mulla on niin kiva työkin? miten muut saa nukuttua?)
buah. kuka selvittäis mun ajatukset?
raskaus
tilanne suht ennallaan. maha ei ole ympärysmitaltaan kasvanut. mulla on kaapissa villalanka, mihin teen muutaman viikon välein uuden solmun jos tarpeen. vkolla 20 tuli eka solmu, oliko se silloin 75cm kohtalla. nyt toka 80cm, ja kolmas 83cm kohdalla.
mukulainen on perätilassa enimmäkseen. mun navan yläpuolella tuntuu välillä kovahko kuula. ammatinkuvaan kuuluis erottaa pääpää peräpäästä, ja sekin että potkuja tulee ainoostaan alavatsaan, kertois että mussa istutaan. serkku sanoi että sille oli nlassa sanottu että hikka tuntuu virtsarakon päällä jos vauva on raivotarjonnassa. mulla se tuntuu pallean alla, navan yläpuolella.
eilen duunin jälkeen bussimatkalla mun maha heilui tosi kovin, ja kylkiin tuli useen sentin korkuset pahkurat. tuntui että vauva yritti kieputella pään alas, mutta illalla se oli taas normiasennossaan. edellisessä raskaudessa sanottiin että näin pienellä mahalla ei lapsi kyllä käänny, ja näin pientä ihmistä ei laiteta perätilasta synnyttämään. olin ressissä mahdollisesta leikkurista pitkään, mutta väkisin ruttunaama ittensä käänti raivotarjontaan. saapi nähdä mitä tälläkerralla käy.
potkut alkaa olemaan jo suht railakkaita kanssa. maha heiluu ja huojuu, ja joskus pääsee suusta oikeen ääneen "oih" kun jonnekin hyvään paikkaan mono heilahtaa. kylkiluun alla oikealla on nyt just pää, joka sinne hinkkaa aika mielenkiintosan tuntusesti.
rinnoista tulee maitoa. musta se on samalla jotenkin siistiä, jotenkin ei. alkuun niistä saattoi hiukan tulla maitoa suihkussa, jos ne oli saanut jotakin stimulaatiota aiemmin. tällähetkellä ei tarvitse kun päästä puristaa hieman, niin pisarointi alkaa. ja pakkohan niitä on toisinaan hypistellä itse. olenkin saanut murulta lempinimen "arla".
töihin puen joka aamu stay up sukat, ne siis oikealta nimeltään tukisukat. ne helpottaa painetta alaraajoissa tosi hyvin. ja hetken aamulla tuntuu olo aika kissamaiselta. hetken sen jälkeen kun olen selinmakuulla hirveellä vaivalla ja tuskalla saanut ne jalkaan, ja ennen sitä hetkeä jolloin se turvotus alkaa laskea yläreisiin.
haaveissani voisin näyttää suht tältä:
totuus on edelleen se kalpea, nuhanenänen kääpiö. ;)
mukulainen on perätilassa enimmäkseen. mun navan yläpuolella tuntuu välillä kovahko kuula. ammatinkuvaan kuuluis erottaa pääpää peräpäästä, ja sekin että potkuja tulee ainoostaan alavatsaan, kertois että mussa istutaan. serkku sanoi että sille oli nlassa sanottu että hikka tuntuu virtsarakon päällä jos vauva on raivotarjonnassa. mulla se tuntuu pallean alla, navan yläpuolella.
eilen duunin jälkeen bussimatkalla mun maha heilui tosi kovin, ja kylkiin tuli useen sentin korkuset pahkurat. tuntui että vauva yritti kieputella pään alas, mutta illalla se oli taas normiasennossaan. edellisessä raskaudessa sanottiin että näin pienellä mahalla ei lapsi kyllä käänny, ja näin pientä ihmistä ei laiteta perätilasta synnyttämään. olin ressissä mahdollisesta leikkurista pitkään, mutta väkisin ruttunaama ittensä käänti raivotarjontaan. saapi nähdä mitä tälläkerralla käy.
potkut alkaa olemaan jo suht railakkaita kanssa. maha heiluu ja huojuu, ja joskus pääsee suusta oikeen ääneen "oih" kun jonnekin hyvään paikkaan mono heilahtaa. kylkiluun alla oikealla on nyt just pää, joka sinne hinkkaa aika mielenkiintosan tuntusesti.
rinnoista tulee maitoa. musta se on samalla jotenkin siistiä, jotenkin ei. alkuun niistä saattoi hiukan tulla maitoa suihkussa, jos ne oli saanut jotakin stimulaatiota aiemmin. tällähetkellä ei tarvitse kun päästä puristaa hieman, niin pisarointi alkaa. ja pakkohan niitä on toisinaan hypistellä itse. olenkin saanut murulta lempinimen "arla".
töihin puen joka aamu stay up sukat, ne siis oikealta nimeltään tukisukat. ne helpottaa painetta alaraajoissa tosi hyvin. ja hetken aamulla tuntuu olo aika kissamaiselta. hetken sen jälkeen kun olen selinmakuulla hirveellä vaivalla ja tuskalla saanut ne jalkaan, ja ennen sitä hetkeä jolloin se turvotus alkaa laskea yläreisiin.
haaveissani voisin näyttää suht tältä:
totuus on edelleen se kalpea, nuhanenänen kääpiö. ;)
paluu työmaalle...
paluu työmaalle on ollut sangen egoa hivelevä. enhän mä ole ollut kun kaksi viikkoa poies taas, mutta ihmiset on niin ystävällisiä ja imartelevia.
mahaa kehutaan estotta, ja vointia kysellään. jatkuvasti huolehditaan, että jaksan, etten tee liikaa. meillä ei jotenki ole sellasta kyräily-kademieli-meininkiä nyt ollenkaan. herkästi katson aamukahvipöydässä josko jostain alkaa sataa puukottavia kasteita kun puhe kääntyy raskauteen. yksi raskautta yrittävä on porukassa, mutta reippaasti puhuu omasta yrityksestään ja kyselee muiden kokemuksia.
olen jäänyt seurailemaan muutamia lapsettomuusblogeja, tuon oman vuodenmittaisen raskautumisyrittelyn vuoksi. vaikka mulla on "jo" kaksi lasta, tuntui kurjalta ja hajottavalta ettei tärppiä kuulunut. eksänkin mielestä olin kohtuuton halutessani "vielä yhtä lasta" koska minulla on jo kaksi tervettä, hienoa mukulaa. ensimmäisen keskenmenon jälkeenkin jotensakin kylmät sanat on jääneet kummittelemaan mieleen. kun ei sitä ollut tarkoitettu, siinä oli jotakin vikaa, ja siksi se keskeytyi, kun onhan mulla jo kaksi lasta, ja niidenkin kanssa joskus väsyttää...
nyt vaikka olen iloisesti ja erittäin tuntuvasti raskaana. olen tunteissani kovin varovainen. onhan se kerrassaan kohtuutonta että yksi saa 3 ihanaa, joku ei yhtään. tosin mun on vaikea kuvitella että mun lapset olis joltakin toiselta pois. mä yritän olla tahdikas, enkä puhele ihmisille niinkuin kaikkien olisi haluttava ja saatava lapsia. toivon myös kohtuullisuutta siihen, ettei poroa vedetä nenään jos mun raskaudesta porukassa puhutaan. joo, voin hyvin, mulla on ihanat lapset, ja arjestakin osaan nauttia, ei niitä sanoja ole kuitenkaan tarkoitettu ketään loukkaamaan.
tuolla työmaalla kun keskustelu synnytyksistä, raskautumisista, lapsenhoidosta, vauva-ajasta, vauvan tuoksusta tms repeää joskus oikein kunnolla kunnolla, vilkuilen salaa ympärilleni. onko siellä se tyhjä katse jossain, onko joku joka mielummin puhuisi jostain aivan muusta, kuulisi aivan muita juttuja... en ole huomannut.
mahaa kehutaan estotta, ja vointia kysellään. jatkuvasti huolehditaan, että jaksan, etten tee liikaa. meillä ei jotenki ole sellasta kyräily-kademieli-meininkiä nyt ollenkaan. herkästi katson aamukahvipöydässä josko jostain alkaa sataa puukottavia kasteita kun puhe kääntyy raskauteen. yksi raskautta yrittävä on porukassa, mutta reippaasti puhuu omasta yrityksestään ja kyselee muiden kokemuksia.
olen jäänyt seurailemaan muutamia lapsettomuusblogeja, tuon oman vuodenmittaisen raskautumisyrittelyn vuoksi. vaikka mulla on "jo" kaksi lasta, tuntui kurjalta ja hajottavalta ettei tärppiä kuulunut. eksänkin mielestä olin kohtuuton halutessani "vielä yhtä lasta" koska minulla on jo kaksi tervettä, hienoa mukulaa. ensimmäisen keskenmenon jälkeenkin jotensakin kylmät sanat on jääneet kummittelemaan mieleen. kun ei sitä ollut tarkoitettu, siinä oli jotakin vikaa, ja siksi se keskeytyi, kun onhan mulla jo kaksi lasta, ja niidenkin kanssa joskus väsyttää...
nyt vaikka olen iloisesti ja erittäin tuntuvasti raskaana. olen tunteissani kovin varovainen. onhan se kerrassaan kohtuutonta että yksi saa 3 ihanaa, joku ei yhtään. tosin mun on vaikea kuvitella että mun lapset olis joltakin toiselta pois. mä yritän olla tahdikas, enkä puhele ihmisille niinkuin kaikkien olisi haluttava ja saatava lapsia. toivon myös kohtuullisuutta siihen, ettei poroa vedetä nenään jos mun raskaudesta porukassa puhutaan. joo, voin hyvin, mulla on ihanat lapset, ja arjestakin osaan nauttia, ei niitä sanoja ole kuitenkaan tarkoitettu ketään loukkaamaan.
tuolla työmaalla kun keskustelu synnytyksistä, raskautumisista, lapsenhoidosta, vauva-ajasta, vauvan tuoksusta tms repeää joskus oikein kunnolla kunnolla, vilkuilen salaa ympärilleni. onko siellä se tyhjä katse jossain, onko joku joka mielummin puhuisi jostain aivan muusta, kuulisi aivan muita juttuja... en ole huomannut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)