sunnuntai 27. syyskuuta 2009

mun ruumis on ruumis

moni työkaveri ja muu ihminenkin on ihmetellyt miten voin vielä olla duunissa. mun työt kun ei ole mitään toimistohommaa. äitikin soitti viimevkolla ja päivitteli kuinka sen työkaveri (meillä on la:t samaan aikaan) oli joutunut jo jäämään saikulle.

kyl mä vähän itsekin funtsin homman mielekkyyttä kontatessani perä pystyssä hyvinkin epämiellyttävässä asennossa perjataina yhdellä työkeikalla kylppärin lattialla. enimmäkseen mä kuitenkin "vaan" nostan, käännän ja tuen elävää materiaalia. about 6h päivässä, jos lasketaan 2h työpäivästä kirjallisiin ja muihin oheishommiin.

toisaalta, mun maha on musta aika pieni ja kompakti. ja jalatkin on lakanneet painamasta. on toki muutama työhomma mihin fasilitetit ei kertakaikkiaan riitä. tietyt liikesuunnat esmes. (vartalon rajut kierrot, sekä eteentaivutukset jos on kuormaa mukana.) mutta työtä on muokattava sen mukaan mihin nyt pystyn.

jaksan jäljellä olevat 14 päivää vaikka päällään seisten. on työnantajan ongelma ja häpeä jos mun työtä ei voi järkkää niin että pärjään siellä. koska keveämpiäkin hommia voi järkätä. ja lyhyille saikuille meillä ei saa sijaisia, eli jos olen pois, muiden työt lisääntyy. ...mutta niinkun sanoin, toistaiseksi pärjään.

rehellisisesti sanottuna en kyllä tiedä kuinka kauan. aika kovasti supistelee päivittäin, ja sukkapuikkotuntemuksia on kanssa päivittäin. mä myös nukun kun ruumis. en herää wc:hen edes välttämättä (ja aamulla olo onkin sitten sen mukainen), ja nukun erinäisten osien päällä niin että ne puutuu ja on herätessä täysin käyttökyvyttömiä. mä nukahdan illalla sekunnissa, ja herään tosi hitaasti.

joojoo. pitis varmaan ottaa nyt järki käteen. mutta töihin lähtiessä ei tunnu pahalta, koskaan. meen sinne mieluusti. ootan jo innolla mun äitiys"lomaa", mutta riskihän sen tynkääntymiseenkin on. jos g päättää syntyä etuajassa, voi olla että ottaa kuuppaan, kun aikaa levolle ei ole jäänyt.

huom. murun muutto ja pieni remontti tulee just siihen mun loman alkuun.

ei se auta kun haistella fiiliksiä. ja kuunnella niitä. jos kerrankin osais ajatella järjellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti