esikko kyseli tossa aamulenkillä miltä tuo nuorimmainen musta tuntuu. se oli äärimmäisen ilahduttavaa, koska esikko toisaan on ehkä kahdesti koskettanut mun mahaa. muuten sitä ei ole tää raskaus juurikaan kiinnostanut.
mä en oikein osaa analysoida miltä tää masutyyppi musta tuntuu. vilkkaalta nykysin, jäntevältä. epäilen sen olevan tumma ja ryttynaamainen niinkuin sisaruksensa. musta tää edelleen on niin uskomatonta vaan että olen ylipäätään raskaana, että se "ajatusvauvan" tekeminen on jotenkin jäänyt.
spekuloitiin myös synnytyksellä. laskuri sanoo että 55 päivää to go, mutta jos mun enneuni pitää paikkansa, niin jäljellä olis noin 48 päivää ennen kun tapaan greipin birk borkanpoika myttysen.
synnytyksessä mua ahdistaa ehkä se mahdollinen pitkä kesto. kahdelta edelliseltä kerralta muistan sen suunnattoman ärsytyksen itseäni kohtaan kun kivut on alkaneet tuntua oikeesti pahoilta. että kuinka helkkarissa vapaaehtosesti olenkaan taas saattanut itseni tähän tilaan missä fyysisesti sattuu. ja paljon. ja molemmilla kerroilla olen selvinnyt mielestäni kuitenkin hyvin. eikä pahempia traumoja ole jäänyt.
kuitenkin jännittää. mulla kivut on tuntuneet molemmilla kerroilla selkäpuolella. mun raskausmahan pienuus, ja muutaman g.logiset tutkimukset joissa olen ollut, on tehneet sen kuvan, että kohtuni on taaksepäin kallistunut. ja silloin supistukset tuntuvat selässä. kuulemma. viimeksi meinasin ulostulovaiheessa (omien tuntemusteni mukaan) kuolla selkäkipuun yhdessä viiden minuutin kauhuperiodissa. sen en halua toistuvan. ikinä.
olen nyt surffannut bebesin synnytysinfosivustolla. siellä on monta hyödyllistä juttua tullut esiin. joista päällimmäisenä:
- jos vauva on kasvot mun mahaa päin, sattuu synnytys selkään. vauvaa voi auttaa oikeaan asentoon loppuraskaudesta olemalla kontillaan. kyykyllään ei kannata olla loppuraskaudesta koska jos vauvan pää on jo lantiossa, voi se jäädä sinne huonoon asentoon. (ok, ei vaadi paljoa vaivaa tätä noudattaa. esim. loput lattiatasoa vaativat työhommat hoidan sitten mielummin kontillaan kun kyykyssä.)
- selällään ponnistaminen saattaa ahdastaa lantiota häntäluun osalta, joka on muuten joustava ja hyvä kapine synnyttelyssä. jaahas. ponnistusvaiheet on kestäneet aiemmin 9min ja 45min. eli lyhyen ja pidemmän kaavan mukaan. haluaisin ponnistaa nyt pystyssä. olen huomannut että siinä ruotsalaisessa sairaalaohjelmassa synnyttäjät ponnistaa aina pystyssä, ja kaikki synnytykset siinä ohjelmassa on näyttäneet kivoilta ja helpoilta (!?)
- välilihan hieronta kuulostaa musta edelleen jotenkin kinkyltä. edellisissä synnytyksissä olen saanut nirhaumia vaan matkanvarrelle, johten mun kuulemma ihanteellisista, joustavista ja nopeasti palautuvista, kudoksista. luottaisko kudostyyppinsä edelleen, vai pitäiskö jotakin noin oudolta kuulostavaa oikeasti kokeilla? (muru joka on huumorilla tarjoutunut hieromaan, muutti mielensä ohjeet luettuaan. ei näyttänytkään sitten niin mukavalta ;) )
TJEU www.bebesinfo.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti