ihana poika!

rankka ja kaunis synnytys takana. jossain mielihyvähormooneissa ja -pilvessä kellutaan edelleen.

jos joku olisi kertonut mulle että lähden csi:n ja jäätelöpakettini äärestä synnyttämään lähes nelikiloista poikaa (meidän sukuhaaran pienimmäin ihmisen toistaiseksi suurin aikaansaannos!) olisin perunut koko diilin.

nyt olen jo autuaasti unohtanut kivun, hien ja veren tuoksut. repivän selkäkivun. pyörrytyksen ja väsymyksen. toivottomuuden tunteen.

tilalla on onnea, autuutta, rakkautta ja pakahtumusta pienestä ihmisestä. sen tuoksusta, äänistä, eleistä. väpättävästä hengityksestä. liikutusta omasta perheestä, lasten sisaruussuhteista, murusta, elämästä.

kiitollisuutta.

palaan tarkempaan kuvaukseen siitä miten tähän päädyttiin, jahka olo on tasoittunut. nyt täällä tehdään sellaista maidon lisätilausta, että väliajat mun on pakko käyttää syömiseen ja juomiseen.

(kolmeen vuorokauteenhan mä muuten en ole edes nukkunut, ensimmäisen synnyttelin, toisen ihmettelin ja kolmannen imettelin... eikä edes väsytä. kumma tämä ihmiskroppa. (ja sekin on musta uskomatonta kuinka sitä istuskelee puutuolilla ihan reteesti ekana postpehvanhalkeemispäivänä.))