maanantai 28. joulukuuta 2009

mehän tunnetaankin jo!

ihmeellistä kuinka tuntuu jo että tuo vauva on ollut meillä aina. kaikki edellinen elämä tuntuu melkeinpä unelta. hassulta tuntuu myös fiilis siitä että tuntee tuon tulokkaan jo suht läpikotaisin. tavat. reaktiot. ilmeet.

- kuinka sen on pakko ottaa "pikkukiljut" että saa unta.
- kuinka sen ei tarvitse herätä edes maidolle. riittää kun huutaa palosireenin lailla urku auki silmiä avaamatta. ja sitten autuaasti naksuttelee maidon mahaan unen läpi. ja herää sitten tyytyväisenä maha täynnä lämmintä maitoa.
- kuinka se flirttaa katsomalla silmiin ja tarjoomalla sellasta vinoa salaperästä hymyä päälle. ja kommentoimalla vielä ystävällisesti "göö".
- kuinka mahavaiva helpottaa pystyasennossa, tai silloin kun saa vaan posken tissiä vasten. tai napakan otteen ympärille.
- kuinka herne kilahtaa takuulla nenään ja palosireeni kytkeytyy päälle jos tissin sijasta äitiurpo tarjoaa vaipanvaihtoa.
- kuinka unesta herätään heti jos lasketaan omaan sänkyyn. ja protestointi tästä "hylkäämisestä" on valtaisaa laatua. (seuraa kierre: syliin ja naks uni takasin, sänkyyn naks uni pois, syliin naks, sänkyyn naks, syliin naks, sänkyyn naks...)
- kuinka aamuyön kätinät helpottaa kun pääsee mamman mahan päälle nukkumaan.
- kuinka valvomisaika menee melko poikkeuksetta tyyliin maito, vaippa, jutustelu, maito (sykli noin 1h) ja päälle 2-3h unta. ja sama alusta. paitsi yöllä. yöllä se on tissi kello 23, unta, tissi, unta, tissi, aamuyökätinä, mahanpäällä lisäunet ja herätys kello 9. (kello 9!)
- kuinka vaipanvaihtopaikalla viihdytään vaikka kuinka koska seinästä killittää kiva panda.

kaikenkaikkiaan pikkumies on rauhallinen killittäjä. hyvin nukkuu. pieree ja röyhtää tosi kovaa. hermostuu asiasta (nälkä, yksinolo) täysillä, mutta rauhottuu nopeasti ja helposti.

ihana rakkauspakkaus. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti