viikko sitten istuin tässä syömässä "ihana maitosuklaa" ainoa ja katsomassa csi:tä, ja päätin soittaa ekapuhelun synnärille kunhan olen nautintoni nautiskellut.
ja viikko edellisen jälkeen mulla on kotona poika, jonka tunnen jo kun omani ja joka tuntuu oleen meillä "aina". poika joka hymyilee unissaan, poika joka naukuu pienen kissan lailla, ähisee, tuhisee, önisee, paukuttelee. poika jolta irtosi napa. poika jonka tukassa on hauskat pyörteet. rimppakinttu. pikkukäsi. mutruhuuli.
äsken rasvailin vauvan ihoa, ja hieroin hieman jalkapohjia ja rimppakinttuja siinä samalla. tyyppi jäi ihan hiljaa paikalleen odottamaan, ja kun lopetin, sanoi vauva ystävällisesti "göö". hieroin vähän lisää, ja vauva sanoi "göö". lauloin päälle vielä "päivänsäde ja menninkäinen" joka on ruttunaaman iltalaulu ja varmasti kuulunut nahan läpi mahaankin, ja vauva kuunteli hiljaa paikallaan vielä koko laulun ajan. ai SAAKELI! sydämestä ottaa.
:) Tiedän niin tunteen, kun ei sanat riitä... Onnittelut pojasta koko perheelle! Meidän pienin syntyi 20.10. joten on ihan tuoreessa muistissa tuo hämmästynyt ihastus:) Tulipa hyvä mieli tästä kirjoituksestasi!
VastaaPoistaAivan ihanaa! :)
VastaaPoistaEpulle oma ikälaskuri kanssa!
VastaaPoistaL
...on tää aina niin ihmeellistä... :*)
VastaaPoistahahaha, L, joo, pitää laittaa epulle oma :) pitää kattoo mitä teini.tickereitä siellä onkaan ;)