fashion is for idiots

musta tämä oli vaan niin mua kannustava näyteikkuna siellä köpiksessä. en tajua enää (olenko koskaan tajunnutkaan) mitään siitä mikä on muodikasta ja mikä ei.ja miten pitäisi pukeutua ja miten ei. karmiva kriisi tässä kolmenkympin kohdalla, kun ei oikein tajua miten keski-ikää lähestyvät perheenäidit pukeutuu. olen siis pukeutunut vaan just niinkun tuntuu. ja sen kyllä huomaa.

köpiksessä muhun iski kuitenkin vimma saada turkisliivi, koska kaikilla muillakin siellä oli.
mä sit valkkasin kaniliivin, oman tyylin (tyylittömyyteni) mukaan.
eipä just niin muodikas täällä sub urbissa, eikä femme fatale, mutta ah niin pehmeä, söpö ja epäkäytännöllinen.

 minä sydän kanikani.


(ps. sehän on siis teddykarvaa eikä kania. viherpiipertäjille ja kettutytöille tiedoksi ennenkun poro on nokassa. 
t. viherpiipertäjä, kettutyttö.)

uusi look

nooh.
ei se auta.
pojan ainoot mahdolliset lookit on näköjään tanskalainen tarhapöllö ja venäläinen katulapsi.
nyt on tukan kasvatusprojekti laitettu päätökseen ja pojasta näkyy taas toinen osa perimää.

veikeä venäläinen katupoika bambam:

bad hair day, every day

voi ristus!
mä sanoin että tällä jäbällä on tukka ku rusettimarsun turkki.
bad hair day joka päivä.

tässä karmea totuus ennen parturikonetta.
ei millään pysty joka aamu lanoliinilla sitä silottelemaan ihmismäiseks.
ja vaikka silottelisit, tältä se näyttää pipon alta revästynä päiväkodin aulassa.

apua!
hyvästi tukan kasvatusprojekti.

varo haikaraa!

me kyllä sitten revittiin huumoria koko reissun ajan aiheesta "lisääntyminen". ihan huutonauruksi meni monta kertaa.
kiitos vaan sukulaisille tästäkin ilosta.

olisin halunnut yhden antiikkikaupan ikkunasta ostaa pinokkion.
mutta siinäkin olis riskinä, että jos me käyttäydytään hyvin, siitä tulis ihan oikea poika.

köpiksessä on myös haikaroita, ja aina sellasen nähdessään muru kävi kiljumaan mulle että olisin varovainen, ettei se vaan tipauta meille jotaki pakettia.

ha ha ha.
en kyllä tiedä naurattaako enää sit, kun sukulaiset rupee keväällä kärkkymään reissun tuloksia...

palapelittäjä

tuskastuin köpiksessä kun en löytänyt rutulle palapeliä.
ne kokoluokat missä se painii, on ihan tyhmiä maisemia ja muuta.
se raasu on nyt kolmeen kertaan peräjälkeen runnonut tuota samaa viissataapalasta perhospalapeliä.

jos keksitte mistä saa "lastenpalapelejä", semmosia 350-500 palasia, niin olisin tyytyväinen.
yhdessä nettikaupassa oli, mutta nekin "vähän" isommille tarkotettuja kuvia.
toisaalta voisin vissiin teettää sille syntskälahjaks jostai omastaki kuvasta jonkun, mutta kohtuuhintanen ifolor tekee vaan 198 palasia... mut kaipa sekin käy paremman puutteessa.

ihme palapelittäjä tuo natiainen on.

entisestä raivottaresta on todella kuoriutunu ihme hissukka. mutta tais olla oikeessa neuvolantäti joka sanoi että tuo tyttö on tyytyväinen kun saa älylleen haastetta. koti-illat sillä menee usein palapelin, koululaislegojen tai lukemisen parissa. onneksi se osaa leikkiäkin, ja on saanut kavereita päiväkodissa, ettei ehkä enää tarvi huolia sen sosiaalisesta rajoittuneisuudestakaan. ehkä se on sittenkin ihan normaali lapsi. wirn*

lemput

sain lemput lasten iltatoimista.
murua ärsyttää kun teen lasten puolesta, kun ne tyytyväisenä tekis itte.

hmh.
mikäs se äitin homma taas olikaan?
ehkä tää bloggaaminen, irtokarkit ja yks pieni perjantailonkero.
antaa pätevämmän kasvattajan hoitaa iltahommat.

jep.

köpis kuvina

mahtavaa!

reissusta kotiuduttu.
kotisaunan lauteilla juteltiin siitä, kuinka huomaa että on ihan oikeen ihmisen vierellä tässä elämässä.
vaikka arkea pusketaan aika hektisesti kotona, ja ehkä siksikin,
oli reissussa kaksin mahtavaa. kerrassaan hienoa.

käveltiin kilometritolkulla. käsikädessä.
syötiin puistossa iltahämärissä.
hiissailtiin.
naurettiin niin että oli naama revetä.
hölmöiltiin.
nähtiin norsuja puistossa.
syötiin karkkia ennen aamupalaa.
ja juotiin viiniä aamukahvin päälle.
arvioitiin ihmisiä ja tyylejä.

muru on mahtava ihminen.
meillä oli mahtava reissu.

ja oli ihan mahtavaa tulla kotiinkin.
nukahtaa omaan sänkyyn, oman kullan kainaloon. naapurihuoneessa tuhisevat pirpanat viimesenä mielessä.

voi poika!

"se on herkkä." sanoi pene.
huomaan sen nyt. taas tarkemmin.

poika on ressaantunut mein reissusta, vaikka sille on kivaa g-tädin luona luvassa.
nyt on ollut kaksi päivää kiinnipitoja, itkuja, nitinää, natinaa. jatkuvaa kuraa, sanon.

huoh.
joo.
mä halasin ja nuuskin sitä pitkään illalla.
mun pieni apina.
kiva saada lomaa sustakin, anteeks vaan.
mutta rakastan sua silti. maailman eniten.

"mä en halua g:lle. mä en halua g:lle. mä en halua g:lle.... 
koska gee hakee mut!? haluun sinne."

lisääntymis- ja naimahommia, luulevat.

omg!
g-täti kävi hakemassa penskojen romppeet.
"siis otteko menossa istutushommiin sinne tanskaan?"
- täh?!?!
"no niin tässä on nyt epäilty..."

voi jösses!
kyllä niillä aina välähtää. eipä tullu mulle pieneen mieleenikään että joku kekkais että me lähdetään vauvoja sinne tekemään. mutta jollekullepa tuli.
kiitos päivän nauruista.
saa nähdä minne asti juoru on ehtinyt.
*tot. reps*

silloin kun käytiin damissa, oli sukulaiset varmoja että me mennään siellä naimisiin.
"ku ekse o semmonen homojen kaupunki se amsterdam?"

voi pehva nuiden kanssa! sanon. 

tuunasin

aamulla pähkäilin mitä sitä tekis, kun penskatki leikkii nii keskenään.
ja emäntä on treenailemassa koko päivän. eilen maalasin parit kehykset ja esikon peilin. sen lisäks että hankin autoon lamput, ja kävin bamin kanssa katsomassa mamin harkkoja.

"kyllä sä tekemistä keksit tänäänkin" lohdutti ystävä.
tokitoki.
trimmasin koiran.
siivosin.
käytin koiran pellolla, ja myöhemmin penskat ja koiran metsäretkellä.
tänki mä tein. toiv sille toisellekin joka täällä asuu, ni kelpaa tää.

mä oon itse himotyytyväinen!

makkarin tapetin retaleet teki ikean lipastosta aika groovyn. ja ikean tylsäks käynyt lamppu sai esikon dumaamasta näytetapetin palasta new york-lookin. nyt tamminen lipasto matsaa eteisen mustaan kenkäkaappiin.
jipii!

ilonen ja ylpeä

hmh.
mun hyvät päätökset menee aina romukoppaan. syystä tai toisesta.

"älä ikinä ala seurustella urheilijan kanssa." (nimim. kokemusta on. tarpeeksi.)

ziuuuuuuuuuuh, ja kräts. sinne viuhahti.
no, jossemmä alkanu, vaan tuosta urkkaihme pedanttipentistä tuli semmoinen vahingossa matkanvarrella. niinkun uudelleen lämmitetty ura? tms.
hyväksytäänkö selitys?

niin tai näin. "ekanavuonnamaajoukkueeseen"-naisestani tuli tänään "tokavuonnakinmaajoukkueeseen"-nainen.
mä olen vilpittömän ilonen sen puolesta.
ja tosi ylpeä siitä.

tällä ilolla vedän tätä arkirekeä vielä tovin.
ehkä vielä sit seuraaviin mm-kisoihin saakka mahdollisesti.

...kun mä oon tosta murusta nii ilonen. ja ylpeä.

kukka ja kakkupäivä

esikko osti kukat. muru leipoi kakun.

mulla on monta syytä olla onnellinen. pieniä ja isoja syitä. karvattomia. karvasia. vihertäviä. kimaltelevia. imuroituja.

kiitos tästäkin elämäni vuodesta.
se oli osaltaan rankka. suurimmalta osaltaan kuitenkin just sitä mitä toivoin. (täyteläistä arkea.)

ja että tuntuuko vieläkään aikuiselta? no ei.
vuoden päästä sitten. sitten ehkä?
*wirn.

yhdet

yks työpäivä.
yhdet omat synttärit.
yhdet maajoukkuekarsinnat.

sitten lähdetään köpikseen.

köpis to do - vinkkejä vastaanotetaan vkonlopun yli.
thanks.

täydellinen

täydellistä. sä oot täydellinen.

mä en todella ole täydellinen.

ootsä. mulle. nyt.

sä saat mutkin tuntumaan täydelliseltä tässä. 

mummo!

miten sä haluut tän kahvin?

- no kuppiin, hemmetti. vastas mummo.
jumankekka! repesin.

omalaatuiset tytöt

a) esikko sanoi kiitos, kun palautin sen kotitöiden laiminlyömisen takia takavarikoidun tietokoneen. onko moista kuultu. että kiittää moisesta? kyllä meinas käydä naurattamaan.
b) ruttunaama on ehkä vihdoin muidenkin silmissä pyöräilytaitoinen. (mähän olen sitä pyöräilyttänyt jo tän kesän kokonaan.) tänään se ei huitassu tarhamatkalla kertaakaan puskaan, eikä kertaakaan aitaankaan. eikä edes lopettanut pyöräreissua, niinkuin vielä viimeviikolla, että ajaa täysillä päin varaston seinää kotiutuessaan. jee! voin antaa sen vihdoin pyöräillä muidenkin kuin itseni kanssa.
*reps.

saamarin rosvo

hemmetti.
jätkä löyti mun kassista banaanin.
varasti.
ja söi sen.
ja tunki mössöä ja kuoret takas.
mun nahkaseen fred perryn laukkuun!

jeesus!

aamulla se tuohtuneena ilmoitti että eikö mamma ja mami tiiä ettei hänelle saa antaa banaania. kun vatsa tulee kipeeks. NII!

hemmetti, sä varastit sen poika! ei sitä kukaan sulle antanut!

... olipa vaan taas kasvattajalla tekemistä pitää kasvot kurissa ja pokerina kun kasvatuskeskustelua aiheesta käytiin. saako ottaa ilman lupaa? -ei saa. miksi sä otit sen banaanin? - siksi.
että juu. vai niin. hemmetin rosvo.

siksikin rakastan sitä

huoh.
oltiin sunnuntaina mun vanhemmilla syömässä.
me tehtiin kreikkalaisia herkkuja, ja muru paistoi pihvit.

musta oli niin sulosta kun se oikeen spennaili miten se onnistuu, vaikka kyseessä oli mun vanhemmat! ne tavalliset tahvot, jotka syö mitä syö. eikä paljoa muutenkaan jäykistele.

musta oli sulosta että se, että sais niille hyvää ruokaa tehtyä, aiheutti murussa jännitystä.
lii-kut-ta-vaa.

muru muutenkin tsemppaa mua pitään yhteyttä mun vanhempiin enempi, vaikka niiden arvot poikkeaa mun omista aika kovasti. se uuvatti sopi niiden kanssa myös oopperaillasta. voi jeesus! *

muru myös ripusteli faijan kanssa sen uuden taulun seinään.
ja muistaa aina sanoa että "kivaahan niiden kanssa oli, taas."

mun lapsuudessa vois olla katkeruutta aiheuttaviakin elementtejä, mutta en pysty sille mitään, että rakastan mun vanhempia tosi kovin.
ja siksikin rakastan tuota naista, koska se pitää mun vanhemmista.
niinä ihmisinä millasena se ne tuntee.

(*serkun häissä kun oli sen drag-kouhkaus, ruvettiin puhumaan taiteesta, jota ei kaikki aina ymmärrä, ja kuinka kullakin on makunsa. tämä johti faijan päivittelemään kuinka ooppera on turhaa, ja murun yllyttämään sen lähtemään sinne. "no jos saat mutsin lähteen, nii mennään kyllä." vastas faija. ja mutsihan innostu. voi paska. joudun oopperaan. mun vanhempien kanssa.! kääks!!!)

asunnosta kodiksi

tunnollinen tytär joutui sen vähemmän tunnollisen sijaan hakemaan ikeasta isälleen sen toivoman taulun. tai se tunnollinen tytär oikeen yllättyi kun sen puoliso ehdotti ikea-reissua.

hyvä oli reissu. sain toivomani kenkäkaapin. lapsille työpöydät ja muutaman ruukun viherkasveille. karkasi mopo sen verran että saatiin pihalle kivet, pari kuramattoa eteiseen, koirille ruokaa yms. yms. yms.

ei siinä. kaiken uuden (tarpeellisen) rojon myötä jouduttiin mylläämään koko kämppä. esikoisen lipasto muutti alakertaan että sen työpöytä mahtui sen huoneeseen. ja siitä se sitten lähti.
kaappi sinne.
eikun tonne.
tää tuonne.
käännetään matto.
mihin tuo?
entä tää?
no nosta siitä. käännä tosta.
kukat tähän.
nojatuoli tähän.
maalataan tää punaseks.
kiinnitä tää tähän.

mutta ihanaa. nyt alkaa vihdoin näyttää kodilta. jotenkin rytmittyi kaikki uudelleen ja semmonen kolkko, liian tilava fiilis katosi.
ihanaa. tää on mun koti!

haluutteko nähdä? kuvakoosteen meinaan?

nyt vielä tuo piha pitäis järkkää. tänään ei aleta kiviä asettelemaan kun vettä tulee kuin esterin tuutista, ja mamman kreikkalainen herkkupöytä odottaa. (tosin daddyn taulut oli niin suuret ettei ne mahtunut kunnolla edes mein tila-autoon. hemmetti! no, päästään kundin kanssa junailemaan kun ei autolla mahduta kaikki menemään. ((ja sekös on poikaa tän aamun villinnyt. on se siistiä olla kolme, ja ajaa junalla!))