lauantai 7. huhtikuuta 2012

kuolemasta

ystäväni oli pyytänyt kuvaa muistoksi itsestään pojalleen. tongin tiedostoja, ja löysinkin muutaman.
muokkasin, tallensin odottamaan tulostusta ja hautajaisia.
mitä kuvien oheen kirjottaisin? en tiedä.
pitääkö mun sanoakin jotain?
vaikka en edes ymmärrä että toinen on lakannut olemasta.
mennyt. minne?


kirjoitin pitkän tekstin tähän, mutta deletoin. 
yhden kuvankin liitin tähän, ja poistin. vaikkei siinä mitään erityistä, tunnistettavaa näkynyt.
tuntuu liian henkilökohtaiselta. 

muru kertoi ystävän kuolemasta rutulle. se on niin rauhallinen jotenkin. muru siis. mun peruskallio. (loov) lapsi ei kurjaa uutista säikähtänyt, kun aikuinen oli sees. illalla ruttu kertoi mulle että jos mä tai mami kuoltaisiin, niin se itkis ihan hirveesti. ei me kuolla, valehtelin. taas. paitsi joskus, pehmensin valhetta. mutta ei siitä tarvitse murehtia. se kuuluu elämään. "nii, kuollaan sitku me ollaan jotai sata." - no vaikka.

2 kommenttia:

  1. Meillä on tytöt rakentaneet mieleensä kauansittenmaan. Just opin lisää siitä: jos siellä käy tarpeeks monta kertaa, ei kuole koskaan. Meidän perhe matkusti sinne lentokoneella viimeks eilen omassa olohuoneessa.

    Tää kai tuli jotenkin siitä, kun pakanakodissa kyseltiin, miksi pääsiäistä vietetään. Mihin se Jeesus sit oikeen kuoli jne.

    VastaaPoista
  2. siinä missä esikko tuon ikäisenä tyytyväisenä totes että mä kuolen sitä ennen, ruttu on ollut tosi huolissaan siitä jos joku vaikka kuolisi, ja toisaalta kiinnostunut mihin voi ihminen (tai eläin) kuolla. miksi sydän lakkaa "sytkimästä" ja mitä tekee keuhkot? entä aivot? entä veri? (tuleva anatomisti?)

    se on itkenyt ja rukoillut etten mä ikinä kuolis ja olen sen sille luvannut. (mureksikoon sitten kun sen aika tulee, turha etukäteen...)
    siks ajattelin että tää on sille liian kova paukku, mutta se olikin ihan cool. tosin mä siinä sen seläntakana itkua väänsin ja nielin palaa kurkussa, ja sillä aikaa muru veti tosi hyvin tän(kin) setin. lapsi oli tosi pahoillaan, mutta ei menny paniikkiin ja katatoniaan. (mikä tasan varmaan olis käynyt jos mä olisin asian sille tyrskinyt.) noh. katotaan miten hautajaiset... huoh.

    VastaaPoista