nurin kurin

en tiedä kultaako aika muistot?
että onko tytöt olleet ihan eri sorttia kun tuo kundi.
mä muistan tyttöjen pikkulapsiajasta että ne on olleet ilosia ja reippaita aina. ilmeisesti kaameimmat päivät on päässeet unohtumaan. (niinkun äideillä yleensä aina, luulen että muutoin lapsiluku useimmissa perheissä jäis tasan yhteen...)
no,
tuo kundi on lievästi sanottuna haasteellinen.
ei se mikään karmiva töllö, adhd tai riidanhaastaja ole, mutta jumalavita kun sillä tuntuu olevan kaikki nurin kurin! nati nati sitä ja vali vali tätä. se alottaa jo aamun määkimällä. ja päivänmittaan tulee satoja tilanteita jolloin mikään ei käy, sovi eikä passaa. se on aina ollut ihme nirisijä, mutta nyt toi uhma kulminoi kaiken. hermoja raastavaa inttämistä, "ei ei:tä" ja jatkuvaa nitinää.
mitään ohjeita tai kieltoja se ei pysty noudattamaan, ennenkuin aikuinen kädestä pitäen auttaa. ja siitähän se riemu repeää.

jumalavita. menis tämä ajanjakso nopeesti. koska tälläkierroksella mulla on pinna todella pinkeenä*. 
olis kiva että meillä olis joku päivä vielä kivaa kotielämää ja yhdessä tekemistä perheenä, koska nyt rutunkin kaikki kiva aika menee siihen että joku täällä henkisesti painii tuon pikkujäbän kanssa. poika pilaa sen leikit, ja sössii riitelyllään kaikki kivat asiat. 


(*niin lehmänhermonen mutsi kun olen aikaisemmin ollutkin. siitä ei ole mitn jäljellä. voi sun saakeli!)