mä... ja sä.

...
tilasin silikonirenkaita että saan höyheneni takaisin päähän. ne kuuluu siihen.
ostin lapsille kesävaatetta.
hankin meille keikkaliput.

valitsin hautajaisvaatteet.

päätin etten sano mitään arkulla, jossei siltä tunnu. naapuri käski laulaa. ei ne halua sitä kuulla.

sä olit kaunein mun tuntema kaljuksi päänsä ajellut nainen. enkä mä koskaan unohda sun vinoa, veikeetä hymyä. sä olit urhea ja reipas sairaanakin. viisas ja rauhallinen, aina. olisit nyt hemmetti juonut tarpeeksi sitä pakuriteetä jonka unohdin tein hellalle kiehumaan ja mennyt homeopatiaan niinkun sanna ehdotti. me oltais sut mieluusti pidetty mein kanssa. nyt ensin ajattelin etten ikinä enää rukoile, koska mun jumala on tehny virheen, ja ollut tuhma. niin paljon mä olen sun puolesta rukoillut. mutta sitten ajattelin että sun on hyvä olla. mies tänään bussissa lupas mulle sitäpaitsi iänkaikkisen elämän. ei haittaa että mua sattuu nyt, koska sulla ei ole kipuja enää. kestän kyllä. lepää rauhassa. lupasin että olen ensimmäinen joka itkee sun hautajaisissa. tällänen slaavilainen tollo. eipä tule muille paineita kun ruttunaaman kanssa ulistaan jo autosta noustessa. huomenna nostan maljan sille että sä olit kerran. elit kerran.
"olet todella kaunis, elät vain yhden kerran, olet todella viisas, elät vain hetken verran."