olin vanhempainillassa, jossa aiheena oli leikki.
oikeammin sanottuna vapaa leikki.
asiaan liittyen muru aloitti tänään harjoittelujakson erityisluokalla, jossa oli ollut aika kova meninki.
asiat liittyy toisiinsa siinä, että vapaan leikin puute aiheuttaa tän iltaisen luennoitsijan mukaan vakavia ongelmia lapsilla myöhemmin elämässä. sen sai muru otsatuntumalla tuta. (lasista päähän, kops!)
lapsi käy tärkeitä ja isoja asioita läpi leikin varjolla, tämä opetettiin jo lukion psykan kursseilla. leikkiessään lapsi tutustuu maailmaan, käy läpi tunteita ja pystyy olemaan leikissä ihan mitä haluaa. siis vapaassa leikissä.
tiedättekö lapsia jotka märyää "ettei ole mitään tekemistä"? ts. eivät osaa aloittaa leikkiä itse. joissain päiväkodeissa enimmäkseen ohjataan toimintoja, annetaan virikkeitä ja jopa määritellään missä nurkassa leikitään mihin aikaan ja millä leluilla. lapsilta jää pois kokemukset leikin aloittamisesta, suunnitelusta ja mielikuvituksen käytöstä. vapaassa leikissä aremmalla lapsella tai hitaammalla käynnistyjällä on mahdollisuus tarkkailla vapaata leikkiä sivusta ja tuntea silti osallistuvansa. pomottajatyyppi ehdottelee ja antaa ohjeita, työmyyrä tekee hommia. jokaisella on varaa osallistua oman temperamenttinsä ehdoilla. hienoa.
luennoitsija kertoi kuinka 3-4 vuotiaiden ryhmässä päiväkodissa esim. amerikan ihmemaassa on 60min äidinkieltä, 60min sosiaalisten taitojen opettelua ja 90min matematiikkaa. siihen lisätään harrastukset, kuljetukset niihin, kaupassakäynnit ja muut + 4h telkkua/pvä. laskepa itse missä vaiheessa lapsi toteuttaa itseään, eli leikkii? hmh. hulluutta sanon minä. eikä tämä malli nyt kaukaa suomesta (valitettavasti) ole.
mä olen aiemmin kirjoittanut että jos jotakin yritän lapsilleni maailmasta opettaa, on se arjen rakastamista. siihen kuuluu tärkeenä vapaa leikki. yksinkertaisuuden arvostaminen, mielikuvituksen käyttö. ei tarvitse mennä huvipuistoon, riittää että menee metsään. kyllä ne leikit keksii. mä aion laittaa ne vastaisuudessakin pihalle tohottamaan, ja jos ne narisee ettei ole tekemistä, niin kertoa että aina ei tarvitsekaan "tehdä jotakin". sen sijaan että ohjaisin, neuvoisin ja ideoisin. ne on vähän aikaa lapsia. olkoon rauhassa sitä. täysillä. *
mua nauratti vanhempainillassa, ja kerroinkin kuinka meillä kaksi eri kasvatusmallia kohtaavat veikeällä tavalla. esimerkkinä eilinen (joka tosin on täällä hyvinkin arkipäivää.)
eilen muksut leikki rauhoissa omassa huoneessaan pitkään, äänistä päätellen oli hauskaa, ja useat tavarat käytössä. iltatoimien alkaessa me murun kanssa raotettiin ovea, toinen kiljaisi "wowmikämeininki!", toinen "ei herranjumalamikäsotku!". tyypit olivat rakentaneet lelulaatikoista veneet itselleen, joita iloisina tavaravirrassa soutivat keppihevoset meloinaan. äärettömän onnellisesti hymyillen mä autoin muksua siivoamaan kaaoksen, silläaikaa kun puolisoni lähti päätään puistellen muihin hommiin.
kyselikö kumpikaan penskoista koska lastenohjelmat alkaa? ei.
nitisikö joku jotakin tekemistä? ei.
riitelikö joku? ei.
oliko uhmaa? ei.
nevermind the kaos.
mun lapset osaa leikkiä, ja niillä on kivaa. ne saa totettaa itsejään just niinkun hyväksi katsovat. kiitos päiväkodin (ja allekirjoittamani) kasvatusmallin. mutta koti pysyy siistinäkin, kiitos murun rauhaa ja järjestystä rakastavan luonteen.
voih, pysyispä tää näin mukavassa balanssissa! aina.
luovuus, leikki, rakkaus, rajat. mä sanon.
arkionnen resepti. olkaa hyvät. käyttäkää vapaasti.
* ei tarkoita etten osallistu jos ne pyytää. en vaan tarjoa valmiita paketteja, ratkaisuja, itseleikkiviä leluja, telkkua ajanvietteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti