voi masennus

mä oon ollu koko syksyn jotenki uupunut.
arki ja pojan kanssa jyllääminen on vieny musta mehut.
about ensimmäistä kertaa koko elämässä tuntuu että mua todella väsyttää.
on väsyttänyt jo tovin.

tein työpaikalla semmosen masennustestin, ja huonolta näytti. mun kannalta.
mut hitto kun mulla ei ole syytä, ei aihetta ei huolta synkistelyyn.

muru on komentanu mua oleen olematta aina niin pärjäävä ja reipas.
tässäkö on tulos?
oon aina pelännyt sitä, että jos jotenkin annan itselle löysiä, joudun jonnekin niin alas, ettei sieltä hevin ylös pääse.

muistin kuitenkin että oma elämä, parisuhde ja perhe on just sellasia kun niistä itse tekee.
ei ne asiat ja kokemukset mitä sun elämässä tulee vastaan, merkkaa niin paljon, kun se, miten sä itse niihin suhtaudut.

sen koitan pitää nyt mielessä.
tiukkaan.

...ja on mulla se lasi punkkuakin.
ihan kohta.

punkua. asap.

päivystyksestä ansaitsemani lomapäivät pidän ensiviikolla.
kun laskee viikonlopun, uudenvuoden + 2 päivää, niin kehnollakin matematiikalla mulla on upea viidenpäivän miniloma.
tosin vähän hämmästelin työvuorolistaa loppuviikonkin osalta, koska mua ei oltu minneen merkattu.

no, ei sen väliä. torstaina menen työmaalle asiaa ihmettelemään.

mitähän sitä lomalla tekisi? ihan vähän oon äimänä tässä outouden edessä.
no.
- koiralenkkejä (ps. toimii se bilteman liina!), kirjastoa, lukemista. toiv. rentoutumista, ystäviä, pusuttelua, nyt ainakin.ehkä korkkaan tän luxuksen nauttimalla lasin punkkua asap.

paina nappia

huomasitko muuten alalaidan "luettu" ruudun? klikkaa nappia, nii mäki näen josko joku täällä näitä asian vierestä kirjotettuja aivopieruja lukee.

kiitos valmiiksi.
t. blogisti.

fjeltsu

loppuelämäni reppu saapui joulupaketissa.
joskus kannattaa sanoa mitä haluaa.

siinä hän on!
eikö olekin aivan valtavan ihana?
mun.
oma. 

mä oon taas liiotellu

katselin just videota nuorimmaiseni edesottamuksista.
kun mä oon päivystänyt firmalla, on muru kuunnellut rääkymäsirkusta kotosalla.
voi jeesus. mikä tossa pienessä ihmisessä on vikana? vai onko vika meissä?
emmätajua.

askartelin seinään tarrataulun, ja kerroin pojalle speksit.
ripustin tutin viereen.
isot pojat saa tarroja, namipäivän (=rusinapäivän) ja kattoa lastenohjelmia,
(rääkyvät) vauvat saa tutin käyttöönsä.
keppi ja porkkana. toimiiko?

jossei se tällä taas taltu normaaliksi tuo käytös, niin sitten on peneen otettava yhteyttä, ei ole normaalia tuo aika ajoin ilmaantuva uskomaton rääkybasaali ja kykenemättömyys arkipäivän toimintoihin.

"ku sä niin pystyt ymmärtää tota poikaa." kuittasi muru.
- joo. ei. mä oon taas liiotellu.

risuja

"mamma, siitä on oikeestaan hyötyä jos saadaan lahjaksi risuja. ne voi käyttää majan rakennukseen!" kertoi ruttunaama aattoaamuna.

kyllä ensin naama vähän levis ja itku tuli silmään kun risut niille ojennettiin.
mutta sit alkoi naurattaa.

ja juu-juu. sai ne muutaki. niin sikamainen oli lahja röykkiö että ekoelämänystävää hirvitti.
tosin, kun kääreet oli revitty, huomasin, että pelkästään hyvää ja tarpeellista tuli. vaatetta, askareluvälineitä, luistimet ja muutama, vaan muutama lelu.
kiitos niistä.

pallit vietiin

nurkkaankusija sai luopua kulkusistaan joulun alla.
hyvin se meni.
lääkäri sanoi että koira heräilee yhden-kahden aikaan, nii tää kömpi pystyyn vasta lähempänä iltakasia. kyllä meinas mammoille tulla hätä käteen sitä odotellessa.

juu. ei o sen jälkeen kuseksinu,
mutta entistä ärhäkämpi siitä on tullu.
seuraavaksi kysynki mitä hiivattia tekee tollaselle remmiräyhääjälle?
miten moisen pahan saa kitkettyä pois? 
ei me olla totuttu tollasiin kooltaan pieniin, egoltaan liian suuriin otuksiin. 
ja tämä maailman ärsyttävin puuha on alkanut vastikään tossa kypsässä kahden vuoden iässä. 
eikä siihen ole toiminut minkään eikä mitkään koirakuiskaajan opit.
huoh. 
joudutaanks me viiä se nyt psykiatrille?

missämitenmiksi

maksuksi viimevuoden keskiyön kaupunkijuoksusta esikoiseni on tän uuden vuoden kotona. natiaisten kanssa. toki saa jonkun hankkia seurakseen, esim. sen poikaystävähenkilön.
mammat vaihtaa vapaalle.
ihansamamissämitenjamiksi.
bileitä missään?

lesbo konservatiivia kasvattaa

siis juttelin esikoisen kanssa seksiasioita, kun satuttiin samalle lenkkipolulle.
ja asiaan päästiin aiemmin mainitsemani uivan spärdärin kautta.

se kun alat puhumaan asiaa, ja lapses sanoo sulle "ai kuka puhuu?"  tiedät että sun puheista on ehkä vähän pohja kateissa.
kerro nyt sitten teiniraskauden vaaroista, jos itselläs teiniraskaus on elämän parhaiden sattumusten listalla.
huono sanoa että ei kannata hankkiutua raskaaksi, koska sit elämäs voi mennä päin helvettiä, kun itsellä ei mennyt. mulla on seittemäntoistavuotiaasta asti ollut syy elää jokaisena jumalan päivänä. syy käyttäytyä, opiskella ja nauttia omasta ajasta. järjestää elämä hyväksi. ollut joku tärkeä ihminen, joku lähellä koko ajan. sain bilettää minkä halusin, ehdin opiskella ammatin, matkustella, ostaa asunnon ja hankkia viran.
emmä silti hänelle samaa elämänpolkua toivo.

kerroin että haluan että sen eka kerta on spesiaali. että siitä itsestä tuntuu siltä että haluaa. että olis joku sen arvoinen ihminen, ja luotettava tyyppi. että niin liberaali en ole, että ajattelisin että tuossa iässä se olis jees. mutta en myöskään nii uuno, etten uskois luonnon tikanpoikaa puuhun ajavan. emmä osaa sanoa mitään ikää, enkä tapaa.
että taudeilta pitää suojautua, ja jos tarvitsee pillereitä, niin sit on mamman kanssa puhuttava. ja kaikesta pitää pystyä sanomaan mulle, vaikka pelottais tai vituttais. ja vaikka huutaisin alkuun jotaki rikkoontunutta kondomia, niin aina autan ja välitän kuitenkin.
esikoinen kertoi että olis hienoa olla sen poikaystävän kanssa vanhuuteen asti. että olis semmosta romanttista rakkautta ja välittämistä, ja pitkä yhteinen historia lopulta.

vai että lesbo konservatiivia kasvattaa?
että näinhän siinä näyttää käyneen.
hienoa.

terkkuja siperiasta, ***tana.

arvatenkin räkäkausi valui meiltä ohi ilman mitään varsinaisia tauteja.
syntinen äitskä olis mieluusti viettänyt jonkun kuumepellen kanssa aikaa sohvalla villapeiton alla.

mutta ei, töitä se on painettava kun penskat on nii terveitä.
tosin, ruttu oli lämmöissä yhden päivän, semmoisen mitä mä en voinut töistä olla tietty pois, mutta onneks muru sai järkättyä päivän vapaaksi. sillähän siis ei ole oikeesti oikeutta hoitaa lapsia kotona, koska ne on virallisesti vaan mun.

nooh. parempi on ehkä ne tervehet penskat, ja hiton väsyny äiti.

ja juu-u. täältä susirajan takaa, metrisestä lumesta on hiton kiva hurjastella duuniin. ensin parikytäminsaa metrisessä hangessa penskojen kanssa (joo, ei täällä aurata) sitten luistelet juna-asemalle, turhaan, kun junat ei ole aikataulujaan nähnytkään. sitten vartti metsässä toisessa hangessa, ja samat takasin.
juu-juu. ite olen asuinpaikkani valinnut, mutta en pyytänyt heti alkuun tätä siperiaanista talvisaatanaa. 

vielä viikko duunia, sit vähän mummilaa, sit mä taas painan duunia elokuulle asti.*
ei siinä, pidän mun töistä kovin, ja työparikin vaihtuu. (kuulenko fanfaareja?!?! ainakin omassa päässäni.)

* koska sit ruttu menee kouluun. sain tänään ilmottautumiskaavakkeet. oi kamala kuinka tää aika rientää! mun vauva, koululainen. kohta se muuttaa pois. en kestä.

aiheita ja bileet kotona

mulla olis muutama sananen sanottavaa palveluiden järjestämisestä. noin niinkun ihan kuluttajan näkökulmasta, sekä ihan kun kyseessä on erityistä hoivaa tarvitsevat.

sit mä voin kertoa miten seksistä kannattaa puhua teinin kanssa, tai siitä miten se täällä onnistui. hyvin meinaan.

sit mä haluisin kertoa tän vuoden opettamista asioista, kohokohdista ja suruista.

ja viimesestä tuli mieleen että haluan kertoa yhdestä ihan erityisestä ihmisestä, jonka jouduin keväällä saattelemaan taivaan kotiin.

mutta nyt postaukset saa odotella. sillä tänään juhlitaan lasten synttäreitä, kera meille tärkeiden ihmisten.
pitää vielä kakut koristella, lumilinna rakentaa... ja sen sellaista.

p.s. lasten iso-mummi pääsee helposti tänne korpeen, kun mein rakkain L hakee sen tullessan ihan ovelta, ja tuo mukanaan tänne. mitä palvelua! meille ja mummille. L on ihan huippu. jokaisella pitäis olla moinen ystävä <3 font="font">

lelut kiertoon. tai ei.

perinteinen lasten lahjakarsinta joulupataan meni vähän plörinäks.
ruttu lajitteli nopeasti mitkä haluaa säästää, ja bamiltakin kyseli että "jos tän laittais pois, ja tää jäis sulle"... mut sitten mua alko harmittaan.

hiivatti. molemmilla on about 5 pehmolelua/naama. onkse nii paljon että siitä liikenee?
miks ja miten ihmeessä mulla on kaikkiin mokomiin pölyäkerääviin teddykarvakasoihin joku tunneside, kun ruttu reippaasti poimi suosikkinsa?
- tän sä oot tehny, tän oon saanu mamilta, tän kanssa mä nukun.
noi voidaan antaa vauvoille, tai semmosille joilla ei ole leluja.

kivasti ajateltu ruttu!
mutta, nooh... katotaan ne kuitenki vielä uusiks mamin kanssa.
huoh. potkaskaa mua!

aasinsilta seksiin vessanpöntössä

nonni.
siis mä kaadoin esikoisen kassin sisällön vessanpönttöön. (don't ask!) ja muistitikun, lippulappujen ja kynän lisäksi siellä ui spärdäri.
tunnen puolisoni hyvin, ja siinä mun hysteerisesti hihitellessä arabialaisen ääressä, muru tuli, niinkun osasin kuvitellakin, taivastelemaan asiaa. ennenkaikkea sitä kortsua.
"ootsä ottanu jo siltä siveyslupauksen?!"
- mitä hittoa.
"no ei se voi seksiä alkaa harrastaa."
- ai kui? vasta ku se on naimisissa? ootsä ihan älytön?
"no se on vasta kuustoista."
- ai jeesus! missä sä oot kasvanu? täällä isossa maailmassa ne jakaa terveystiedontunneilla noita. ei se mitään tarkota.
" mut se on vasta kuustoista."
- joojoo. ja kaukana seksihommista. se on ihan lapsi vielä.

kyllä mä aion sille puhua. sanoin murulle että mulle on yks hailee alottaako mun lapset seksikokeilunsa 16 vai 26 vuotiaana, kun ne kuitenkin, huolimatta mitä niille lässytän, alottaa sen sitten kun tuntuu siltä. ja ainoa mitä toivon, on se, että se tuntuu niistä oikeelta. ilman mitään painostamisia partnerin tai ympäristön taholta. ja että kokemus olis sitä mitä se parhaillaan on. läheisyyttä, rakkautta ja nautintoa.

"ruttu ei sit ikinä alota niitä hommia. se on mun lapsi, ja mä määrään." muru sanoi.

joo joo.

pitää kuitenkin esikoisen kanssa näitä asioita (kuten ehkäisy) vaihteeks puhua. me ollaan joskus puhuttu kaikkia seksi- ja ehkäisyvalistusasioita, ja sovittu että uusinta otetaan sit kun on joku potentiaali tyttö- tai poikaystävä. nyt tuli sitten vessanpöntöstä ongittua ihan konkreettinen aasinsilta asiaan.

pitäkää peukkuja että osaan olla asiallinen ja informoiva. enkä joku hullu kouhka, hihittäjä tai muuten nolo.

voi äitiys ja sen mukanaan tuoma vastuu!

uudet tuulet

nonni.
nyt kun meillä ei ole enää vauvoja,  ihan leikki-ikäisiä tenavia vaan, nii nythän täällä ei kukaan paru turhaan eikä kuseksi housuun? eiks nii?
ou jee!
on uuden aika.

välillä on semmoi riipaseva "jos joskus vielä yksi"-olo, mutta sitten aika nopeesti tulen järkiini.
näin on hyvä. tästä vaan kohti uusia tuulia noiden kauhistuttavanihanienrasittavienriemastuttavienrasavillipökkelöpääpenskojen kanssa.

ruttu lauloi bamille aamulla
"paljon onnea vaan,
kuulut eläintarhaan,
sä kolme vuotta täytät,
ja apinalta näytät!"

tekeleitä

tässäpä tämmösiä.
kun yleensä vaan näprään kaikkea, eikä mikään mun visio tunnu toteutuvan,
nii sitten kun on aihetta, nii vähän pitää lesoilla!

ylhäällä pingviinimiehen kakku, ja prinsessan synttärimuffinssit.
alla hassun hatuntekijän aikaansaannos!
kyl kyl.
joskus voi onnistua. vaikka tunteella (siis ilman ohjeita) nää onki vedetty. tai ehkä juuri siksi.
[itsetyytyväistä hymyilyä]

leipurin perilliset

mä olen aina tykännyt leipoa.
meillä vaan ei kukaan oikeen syö makeita leipomuksia, ja niistä päätyy suht aina puolet roskiin. töissä ne patistaa mua aina tuomaan jämät sinne, niille kelpais kyllä.
sit kun murukin tykkää leipoa,
niin täähän olis semmonen leipomusrakastajan toivekohde, noin niinkun vierailumielessä.

onneks olen tartuttanut leipomisintoa lapsiinkin, vai lieneekö se kaikissa lapsissa sisäsyntyistä?

tässä valmistuu sämpylät. jotenkin on ihkua se, että kun ukki on leipuri, niin tällästä taitoa voi ikäänkun sukuperintönä siirtää eteenpäin. meillä noin 80% vaaleesta leivästä tehdään itse. ja kuinka onnellisia mukelot onkaan kun saavat käsiinsä lämpöset, omatekemät "etanasämpylät", "mörkösämpylät" tai mitä niistä milloinkin muodostuu.

toivon että voin teille jakaa pian "käsityö"-postuksen kuvineen.
mä olen täällä tehnyt tontuntöitä, ja väkertänyt muffinssia ja kakkuja parhaani mukaan. meillä kun sattuu koko perheen synttärit tähän synkeimpään syksyyn.

nyt uunissa on tuloillaan appelsiini-suklaa-torni, (koska muffinssi-vuoat on huvenneet ja )koska mein vauva, iso-pieni-bambam täyttää huomenna jo kolme!

suklaamanna, au

- tää on tosihyvää tää puuro!
- se on semmosta mitä mummi on tehny mamille, kun mami on ollu pieni.

au.
miten tommoi pieni asiakin tuntuu vähän kurjalta.
ei mulle ole kukaan tehnyt suklaamannapuuroa.
ei sillä että siitä edes tykkäisin, mutta ajatuksena kirpaisi.

huoh. kohta mä kasvan ehkä aikuiseksi. 

koiraihmiset hoi!

kattokaas, kun meillä on tuo yks uskomaton seisojatyyppinen koiruus, ja tuossa vieressä on ihana pelto, jossa 3/4 mein koirista saa juoksennella sydämensä kyllyydestä vapaana, mutta tuo yksi...
sillä on niin suuri toimintasäde, ja se tyystin unohtaa että jonkun ihmisen kanssa sitä ulos tultiin, että sitä ei voi vapaana pitää. se ei kuule, ei näe, ei ymmärrä.
(ollaan yritetty sysimetsässä kahdesti, ja molemmilla kerroilla vajaa tunti sitä sitten etsitty.)
mutta, olis kivaa että se voisi muiden kanssa telmiä.
ja ei, flexi ei käy, koska se tempaseen narun tappiin suht heti, ja sitten on flexissä mekanismi sökönä.

joten.
mikä olis sellasta narua missä olis vähän joustoa, se olis kevyt kantaa, ja sitä sais ostettua sen kymmenkunta metriä.
kiipeilynaru?
mistä sitä saa?
muita vinkkejä?

kiitos jo valmiiksi!

kakara!

kakaralla on alkanut joku ihme macho-kausi.
saakelin raivostuttava rääpäle. kusta luikkii minne sattuu.
uhittelee ulkona kaikelle mikä liikkuu, ja eilen räsähti pojalle kun poika pöksähti sen niskaan.

täällä ei rääpäleet hillu.
rotikouluun joutuu tämä, ja pallit lähtee jouluna.
katotaan sit kuka täällä määrää.
se olen meinaan minä.

mamman poika!

oon sanonu että bambam muistuttaa mua ulkonäöllisesti kaikista eniten, jos noin niinku vauva-aikaa ajattelee. pyysin mutsilta mun kolme ja kuusvee mittoja, ni kappas!
samoja kokoja.
ruttu on sentin pidempi kun mitä mä olen kuusvuotiaana ollut. ja hiukka painavampi.
bambamin mitat on mun kolmevee mittojen kanssa identtiset.
hahaha.
mamman poika!