pisteet rutulle.
se oli tarhan eväsretkellä kieltäytynyt pillimehusta.
"muistaakseni mä en saa tota juoda. siinä on jotaki "juttua".
kyllä. sokeriton mehu. (kuvauksesta päätellen.) makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami k:lla.
hyvä ruttu!
nipo äiti. nipo tytär.
torstai 30. toukokuuta 2013
suomalainen
esikko kertoi juuri, että se oli kutsuttu lukion alussa tapaamiseen, missä sille tarjottiin mahdollisuutta osallistua suomenkielen tasokokeeseen, ja valita suomi toiseksi kieleksi.
himpun oli äimistellyt asiaa.
että oli poimittu nimen perusteella tapaamiseen.
ei nyt sit suomi äidinkielenä, tai hyvä äikännumero sanonu niille mitään.
kiitos huolenpidosta kuitenkin.
saatiinpa tästäkin hyvät naurut.
saa nähdä mihin kommelluksiin vielä eksoottisnimisemmät himpulat sit joutuukaan.
*reps*
himpun oli äimistellyt asiaa.
että oli poimittu nimen perusteella tapaamiseen.
ei nyt sit suomi äidinkielenä, tai hyvä äikännumero sanonu niille mitään.
kiitos huolenpidosta kuitenkin.
saatiinpa tästäkin hyvät naurut.
saa nähdä mihin kommelluksiin vielä eksoottisnimisemmät himpulat sit joutuukaan.
*reps*
mutsi on legenda!
yritin tunkea mutsille ja faijalle syömään vkonloppuna.
ei käy. faija on kalassa, mutsi tallinnassa.
sit vitsailin että häh?! onks niil omaakin elämää? eks ne päivystäkään himassa odottamassa koska me suvaittais mennä vierailulle.
"vzit, mä teen mitä mä haluun!" oli mutsin vastaus.
sit mä repesin.
mulla tuli niin se "oma aika"-lehden mainos mieleen. se missä aikuinen lapsi kiljuu äitiä parvekkeelle, ja äiti lievästi tuohtuneena säntää sinne ja käskee pennun pitää päänsä kiinni, että hän on jo hommansa hoitanut ajat sitten.
niin mein mutsi! mein mutsi on ihan legenda!
systerin kanssa yhdessä repeillen päätettiin tilata mutsille se "oma aika". hemmetti ettei sitä mainosta löydy youtubesta. nauraisin vähän lisää.
ei käy. faija on kalassa, mutsi tallinnassa.
sit vitsailin että häh?! onks niil omaakin elämää? eks ne päivystäkään himassa odottamassa koska me suvaittais mennä vierailulle.
"vzit, mä teen mitä mä haluun!" oli mutsin vastaus.
sit mä repesin.
mulla tuli niin se "oma aika"-lehden mainos mieleen. se missä aikuinen lapsi kiljuu äitiä parvekkeelle, ja äiti lievästi tuohtuneena säntää sinne ja käskee pennun pitää päänsä kiinni, että hän on jo hommansa hoitanut ajat sitten.
niin mein mutsi! mein mutsi on ihan legenda!
systerin kanssa yhdessä repeillen päätettiin tilata mutsille se "oma aika". hemmetti ettei sitä mainosta löydy youtubesta. nauraisin vähän lisää.
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
sama aamu - kaksi versiota
a) ei jumankekka. kello soi. miks ihmeessä mä aina lupaudun viemään noita riivattuja koiria.
miten toi kusihousukin saa noi vaippansa ihan ruttuun. sit ne kiskoo ja hilluu. yks repii hajujen perään, toinen paskoo ja kolmas loikkii. sit mä palaan sänkyyn enkä saa unta.
miten ihmeessä toi yks ei herää tohon kelloonsa, joka herättää kuolleetki.
sit noi saakelin kakarat alkaa ton mökän heti kuuden jälkeen.
huoh. huoh. huoh.
sit kun ne katsoo avaraa luontoa, nii hitto että pitääkin kysellä koko ajan jotaki vaikka siinähän on selostus, ja ihan suomenkielellä.
sit pitää pyykit pestä. ja yhdet hiton ylimääräset muovilaatikotkin.
ja koiran puuro laittaa uuniin.
eikä voi olla mahdollista ettei vaatteet mene kuusivuotiaan päälle kun nätisti pyytää. ei voi pers paljaana juoksennella eestaas ja soheltaa vaan. ja tää sotku! miten ne saa räjäytettyä koko huoneen tunnissa tähän kuntoon. sit kun mä laitan niitä ulos, ni miten ihmeessä ne haluaakin ne pallot, jotka on alimmassa saakelin laatikossa.
ja sit kun olen menossa suihkuun ni ne on tietty juossu toistensa pahki ulkona ja molemmilla on klommot päässä. ja kundilla taas nenä vuotaa. sit jos satun alkaa laittaa väriä tohon niskatukkaan nii huonohan siitä tulee, ja olen entistä rumempi. ja sit noi pennut tietty tulee hakkaan ovea kun oon suihkussa ja koirat alkaa haukkua ja riehua.
ja tää kämppäkin pitäis taas kerran siivota. kun perjantaina ei ollut aikaa. ja murukin on koko päivän töissä. ja mä täällä yksin vastuussa tästä sirkuksesta. byääääh!
b) hitto! miten se kello soi tähän aikaan? kusiluikulla on vaippa pysyny jalassa, vaikka se selkeesti on sitä taas nuohonnut. ihana aamu! aurinko nousee ja pellolla on kastetta. koirat loikki innoissaan sinne ja tänne. ja saan vielä palata sänkyyn tuhisevan rakkaan viereen lötköilemään. lapset mellastaa, mut mä voisinki jo nousta kun rakkaus on keittäny mulle kahvit valmiiksi. musta on niin kiva rakentaa noille tuohon retki olkkariin, ja musta on huippua että ne kyselee koko aika jotakin, ja on selkeesti kiinnostuneita elämistä ja luonnosta.
koirille on mukava tehdä ruoka itse, näkee sit mitä ne oikeesti saa syödäkseen. ja muru on ladannut pyykkikoneen valmiiksi, ei tarvi kun nappia painaa. ja noiden muovilaatikoiden kanssa saan varaston parempaan järkkään kunhan pesen ne vaan. ja sit jos siivois enemmänkin, ja järkkäilis vähän kalusteita, nii johan tästä tulis taas ihan uudenlainen kämppä. ja hassua miten noilla lapsilla on niin paljon asiaa ja touhua ettei vaatteitakaan saa päälle helpolla. ja kiva että ne haluaa pallotella ulkona, tosi kiva että ne voi tuolla pihalla leikkiä turvallisesti ja tohottaa rauhassa. ja ruttu on nii kiva että se yrittää bamille asioita opettaa, vaikka sitten päät vähän koliseekin. onneks ei käyny oikeesti pahasti, ja pipistä selvittiin puhaltamalla.nty vaan väri äkkiä niskatukkaan ja siitä tulee aika magee! tai jos ei tuu, niin onhan tuolla toistaki sävyä. ja sakset!
arvaa kumpi on mun aamu?
kumpi oli sun?
edit: ps. hieman kärjistin. toki.
miten toi kusihousukin saa noi vaippansa ihan ruttuun. sit ne kiskoo ja hilluu. yks repii hajujen perään, toinen paskoo ja kolmas loikkii. sit mä palaan sänkyyn enkä saa unta.
miten ihmeessä toi yks ei herää tohon kelloonsa, joka herättää kuolleetki.
sit noi saakelin kakarat alkaa ton mökän heti kuuden jälkeen.
huoh. huoh. huoh.
sit kun ne katsoo avaraa luontoa, nii hitto että pitääkin kysellä koko ajan jotaki vaikka siinähän on selostus, ja ihan suomenkielellä.
sit pitää pyykit pestä. ja yhdet hiton ylimääräset muovilaatikotkin.
ja koiran puuro laittaa uuniin.
eikä voi olla mahdollista ettei vaatteet mene kuusivuotiaan päälle kun nätisti pyytää. ei voi pers paljaana juoksennella eestaas ja soheltaa vaan. ja tää sotku! miten ne saa räjäytettyä koko huoneen tunnissa tähän kuntoon. sit kun mä laitan niitä ulos, ni miten ihmeessä ne haluaakin ne pallot, jotka on alimmassa saakelin laatikossa.
ja sit kun olen menossa suihkuun ni ne on tietty juossu toistensa pahki ulkona ja molemmilla on klommot päässä. ja kundilla taas nenä vuotaa. sit jos satun alkaa laittaa väriä tohon niskatukkaan nii huonohan siitä tulee, ja olen entistä rumempi. ja sit noi pennut tietty tulee hakkaan ovea kun oon suihkussa ja koirat alkaa haukkua ja riehua.
ja tää kämppäkin pitäis taas kerran siivota. kun perjantaina ei ollut aikaa. ja murukin on koko päivän töissä. ja mä täällä yksin vastuussa tästä sirkuksesta. byääääh!
b) hitto! miten se kello soi tähän aikaan? kusiluikulla on vaippa pysyny jalassa, vaikka se selkeesti on sitä taas nuohonnut. ihana aamu! aurinko nousee ja pellolla on kastetta. koirat loikki innoissaan sinne ja tänne. ja saan vielä palata sänkyyn tuhisevan rakkaan viereen lötköilemään. lapset mellastaa, mut mä voisinki jo nousta kun rakkaus on keittäny mulle kahvit valmiiksi. musta on niin kiva rakentaa noille tuohon retki olkkariin, ja musta on huippua että ne kyselee koko aika jotakin, ja on selkeesti kiinnostuneita elämistä ja luonnosta.
koirille on mukava tehdä ruoka itse, näkee sit mitä ne oikeesti saa syödäkseen. ja muru on ladannut pyykkikoneen valmiiksi, ei tarvi kun nappia painaa. ja noiden muovilaatikoiden kanssa saan varaston parempaan järkkään kunhan pesen ne vaan. ja sit jos siivois enemmänkin, ja järkkäilis vähän kalusteita, nii johan tästä tulis taas ihan uudenlainen kämppä. ja hassua miten noilla lapsilla on niin paljon asiaa ja touhua ettei vaatteitakaan saa päälle helpolla. ja kiva että ne haluaa pallotella ulkona, tosi kiva että ne voi tuolla pihalla leikkiä turvallisesti ja tohottaa rauhassa. ja ruttu on nii kiva että se yrittää bamille asioita opettaa, vaikka sitten päät vähän koliseekin. onneks ei käyny oikeesti pahasti, ja pipistä selvittiin puhaltamalla.nty vaan väri äkkiä niskatukkaan ja siitä tulee aika magee! tai jos ei tuu, niin onhan tuolla toistaki sävyä. ja sakset!
arvaa kumpi on mun aamu?
kumpi oli sun?
edit: ps. hieman kärjistin. toki.
olkaa hiljaa - mä nukun
sunnuntaiaamuna herään viideltä lenkittämään koiria, ettei murun tarvi ennen aamuvuoroa käydä.
vaikka mulla on silmät aivan ristissä (en viitsi kunnolla avata niitä etten herää ja tule "liian pirteäksi"), nautin lintujen laulusta, tohottavista koirista ja käestä joka kukkuu niin että metsä raikaa.
palaan vällyjen väliin torkkumaan hetkeksi.
kuuden jälkeen alkaa lastenhuoneesta kuulumaan mekkalaa.
olkaa hiljaa- mä nukun- mä vaan lauloin.
olkaa hiljaa-mä nukun-mä vaan hakkasin ilmapalloa.
olkaa hiljaa-mä nukun-mutku toi....
olkaa hiljaa-saadaanks me tulla köllimään-ette-mä nukun.
huoh. viimeviikolla muru oli pyytänyt että ne oli hiljaa kun MÄ NUKUN, ja ne oli. tänään taas ei. turha se on hermojaan menettää, lapsiahan ne vaan on.
nyt tietty ne leikkii ihan rauhoissa. kun mä oon hereillä.tietty.
mitähän sitä tänään tekis?
vaikka mulla on silmät aivan ristissä (en viitsi kunnolla avata niitä etten herää ja tule "liian pirteäksi"), nautin lintujen laulusta, tohottavista koirista ja käestä joka kukkuu niin että metsä raikaa.
palaan vällyjen väliin torkkumaan hetkeksi.
kuuden jälkeen alkaa lastenhuoneesta kuulumaan mekkalaa.
olkaa hiljaa- mä nukun- mä vaan lauloin.
olkaa hiljaa-mä nukun-mä vaan hakkasin ilmapalloa.
olkaa hiljaa-mä nukun-mutku toi....
olkaa hiljaa-saadaanks me tulla köllimään-ette-mä nukun.
huoh. viimeviikolla muru oli pyytänyt että ne oli hiljaa kun MÄ NUKUN, ja ne oli. tänään taas ei. turha se on hermojaan menettää, lapsiahan ne vaan on.
nyt tietty ne leikkii ihan rauhoissa. kun mä oon hereillä.tietty.
mitähän sitä tänään tekis?
päivä ulkona
huippua!
eilen alotin aamun tekemällä kaks koiralenkkiä, sit päivällä pikasesti yhden.
sitten siirryttiin lasten kanssa murun peliä katsomaan.
(musta on sulosta kun lapsille on aina iso elämys matkustaa bussilla, vaikka me paljon julkista liikennettä käytetäänki.)
murun pelissä vierähti mukavasti aikaa ulkosalla, lapset leikki ja söi eväitä. mä koitin seurata peliä mitä muiden urkkaleskien kanssa juttelulta kerkisin.
sit tultiin kiireellä kotio pihatalkoisiin.
esikoinen oli ystävällisesti nyppinyt rikkaruohot pensaista. (vaikka tulikivenkatkuisia "tää on perkeleellistä hommaa"-viestejä sainki. reps!)
pihatalkoissa vierähtikin sitten loppupäivä.
muru oli ilmoittanut ettei se pelin jälkeen pysty osallistumaan, mutta yhtäkkiä se ilmesteyi sinne haravan kanssa heilumaan. lapset ensin osallistui touhuiluun, mutta esikko oli lopuksi hyvin tyytyväinen kun sen työpari bambam siirtyi leikkihommiiin. poikanen oli sotkenut enemmän kuin auttanut, mutta osallistuminenhan se on tärkeintä.
ilta päätettiin taloyhtiön tarjoamaan grilliruokaan (lisänä uskomaton thai vinaigrette (kvg!) salaatissa!) ja livemusiikkiin.
sitten vielä lopmpsittiin murun kanssa kaksin iltalenkki koirien kanssa ihanassa kesäisessä illassa.
perussettiä. ehkä.
mutta oi niin ihanaa.
(kultareunus tässä.)
eilen alotin aamun tekemällä kaks koiralenkkiä, sit päivällä pikasesti yhden.
sitten siirryttiin lasten kanssa murun peliä katsomaan.
(musta on sulosta kun lapsille on aina iso elämys matkustaa bussilla, vaikka me paljon julkista liikennettä käytetäänki.)
murun pelissä vierähti mukavasti aikaa ulkosalla, lapset leikki ja söi eväitä. mä koitin seurata peliä mitä muiden urkkaleskien kanssa juttelulta kerkisin.
sit tultiin kiireellä kotio pihatalkoisiin.
esikoinen oli ystävällisesti nyppinyt rikkaruohot pensaista. (vaikka tulikivenkatkuisia "tää on perkeleellistä hommaa"-viestejä sainki. reps!)
pihatalkoissa vierähtikin sitten loppupäivä.
muru oli ilmoittanut ettei se pelin jälkeen pysty osallistumaan, mutta yhtäkkiä se ilmesteyi sinne haravan kanssa heilumaan. lapset ensin osallistui touhuiluun, mutta esikko oli lopuksi hyvin tyytyväinen kun sen työpari bambam siirtyi leikkihommiiin. poikanen oli sotkenut enemmän kuin auttanut, mutta osallistuminenhan se on tärkeintä.
ilta päätettiin taloyhtiön tarjoamaan grilliruokaan (lisänä uskomaton thai vinaigrette (kvg!) salaatissa!) ja livemusiikkiin.
sitten vielä lopmpsittiin murun kanssa kaksin iltalenkki koirien kanssa ihanassa kesäisessä illassa.
perussettiä. ehkä.
mutta oi niin ihanaa.
(kultareunus tässä.)
lauantai 25. toukokuuta 2013
oman onnensa seppä
mä oon valtavan kiinnostunut tatuoinneista yhtäkkiä. mullahan on niitä siis kaksi pientä, ja haluaisin vielä yhden. en vaan ole aiemmin pysynyt keksimään mitähän se vois olla.
tuntuu että pitää hanuriin ottaa teksti "oman onnensa seppä". se kuvais mua ja mun elämän asennetta hyvin. ja paikkakin olis osuva. katotaan vaan saanko ikinä aikaan.
kaveri oli linkittänyt naamakirjaan tekstin kitisijöistä. ja tässä taas hyvä aasinsilta siihenkin aiheeseen. ymmärrän että optimistisena luonteena moni asia elämässä on just mulle helppoa, enkä masennu juuri mistään. enkä todellakaan oleta että jokainen ihminen pystyy näkemään paskakasassakin kultareunukset. silti, kannattaa muistaa, että oli lähtökohdat mitkä hyvänsä, jokainen on oman onnensa seppä.
kitisemällä ei saavuta mitään.
tyhypäivässä meillä oli puhumassa ratkaisukeskeisiin toimintamalleihin keskittynyt valmentaja. työasioista mun ajatukset vahvasti harhautui arkielämään, ja arjessa olevien ongelmien ratkaisuihin. musta on ihan järkevää ajatella ratkaisukeskeisesti, esim. että jos olet kuopassa, niin sen sijaan että käytät aikasi sen miettimiseen, miten helvetissä sä olet sinne joutunut, pohtisit sitä, miten sieltä kuopasta pääsee pois.
kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se onkin.
valmentaja oli myös opiskellut positiivista psykologiaa. perinteisessä psykologiassa tutkitaan asioita jotka on neutraalin fiiliksen ja huonon välissä. positiivisessa taas sitä, mitä ihmisessä tapahtuu neutraalin fiiliksen ja hyvän välissä. kuinka positiivinen ajattelu ja vahvistaminen vaikuttaa kaikkeen; oppimiseen, havainnointiin ja elämänlaatuun.
kyse ei ole siitä että negatiiviset tunteet, ajatukset ja mallit lakastaan piiloon, vaan ihan siitä että lähdetään vahvistamaan positiivisia puolia ja vahvuuksia. ja kuinka sen sijaan että pyrkii kehittämään heikkouksiaan, otettaisi ilo irti siitä mitkä asiat on hyvin ja vahvistettaisiin niitä hyviä puolia.
loistavaa! sopii kaltaiselleni optimistille, ja voin sanoa että muutamalla kitisijällä ja realistilla olis tässä vähän niinkun tutkittavaa ja opittavaa. suosittelen.
ps. työaika-asiaan liittynyt positiivisten ratkaisumallien kautta tyhyily ja kehittämispäivä loppui vinkeästi, kun yksi työkaveri otti esille työsuojeluvaltuutetun näkökulman asiaan. päivän vikavartilla. meille valmiina tarjoiltu paketti on suht laiton. oli johdolla vähän perunajauhot suussa kun tämä kerrottiin ääneen. (miten voidaankaan olettaa että ollaan täysin aivotonta massaa ja että suostutaan kaikkeen mitä tilaajapuoli ehdottaa.) noh, kivintä asiassa on se, että kun mut valittiin siihen ihmeelliseen luottamustoimeen, on henkilö joka saa taiteilla johdon ja työtekijäpuolen välissä tietty minä. takaan että puukkoa/painetta tulee molemmista suunnista. että tähän paskakasaan nyt ne kultareunat, kiitos.
pps. ystäväni, joka painii viikottain parisuhdekriisien kanssa, ei tiedottanut mulle uusista käänteistä suhteessaan. luulen tän johtuvan siitä ettei hän kehdannut kertoa että asiat on selvitetty, taas. koska tietää että hänen hyvinvointinsa takia ole ehdottomasti parisuhteen jatkamista vastaan. ei mun mielipiteistä tarvitse loukkaantua. enkä todellakaan sekaannu muiden asioihin todenteolla. sanon vaan oman mielipiteeni. suoraan. vaikkei asia mulle kuulukaan, mutta kun kysytään kerran. oman parisuhteen suojista on hyvä huudella neuvoja, varsinkin kun ei aina itsekään osaa selvitellä rakkausruttujaan, mutta kuule siellä, mä olen aina sun puolella. jos et tajunnut. siksi sitä ratkaisukeskeistä mallia sullekin tuputan...
tuntuu että pitää hanuriin ottaa teksti "oman onnensa seppä". se kuvais mua ja mun elämän asennetta hyvin. ja paikkakin olis osuva. katotaan vaan saanko ikinä aikaan.
kaveri oli linkittänyt naamakirjaan tekstin kitisijöistä. ja tässä taas hyvä aasinsilta siihenkin aiheeseen. ymmärrän että optimistisena luonteena moni asia elämässä on just mulle helppoa, enkä masennu juuri mistään. enkä todellakaan oleta että jokainen ihminen pystyy näkemään paskakasassakin kultareunukset. silti, kannattaa muistaa, että oli lähtökohdat mitkä hyvänsä, jokainen on oman onnensa seppä.
kitisemällä ei saavuta mitään.
tyhypäivässä meillä oli puhumassa ratkaisukeskeisiin toimintamalleihin keskittynyt valmentaja. työasioista mun ajatukset vahvasti harhautui arkielämään, ja arjessa olevien ongelmien ratkaisuihin. musta on ihan järkevää ajatella ratkaisukeskeisesti, esim. että jos olet kuopassa, niin sen sijaan että käytät aikasi sen miettimiseen, miten helvetissä sä olet sinne joutunut, pohtisit sitä, miten sieltä kuopasta pääsee pois.
kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se onkin.
valmentaja oli myös opiskellut positiivista psykologiaa. perinteisessä psykologiassa tutkitaan asioita jotka on neutraalin fiiliksen ja huonon välissä. positiivisessa taas sitä, mitä ihmisessä tapahtuu neutraalin fiiliksen ja hyvän välissä. kuinka positiivinen ajattelu ja vahvistaminen vaikuttaa kaikkeen; oppimiseen, havainnointiin ja elämänlaatuun.
kyse ei ole siitä että negatiiviset tunteet, ajatukset ja mallit lakastaan piiloon, vaan ihan siitä että lähdetään vahvistamaan positiivisia puolia ja vahvuuksia. ja kuinka sen sijaan että pyrkii kehittämään heikkouksiaan, otettaisi ilo irti siitä mitkä asiat on hyvin ja vahvistettaisiin niitä hyviä puolia.
loistavaa! sopii kaltaiselleni optimistille, ja voin sanoa että muutamalla kitisijällä ja realistilla olis tässä vähän niinkun tutkittavaa ja opittavaa. suosittelen.
ps. työaika-asiaan liittynyt positiivisten ratkaisumallien kautta tyhyily ja kehittämispäivä loppui vinkeästi, kun yksi työkaveri otti esille työsuojeluvaltuutetun näkökulman asiaan. päivän vikavartilla. meille valmiina tarjoiltu paketti on suht laiton. oli johdolla vähän perunajauhot suussa kun tämä kerrottiin ääneen. (miten voidaankaan olettaa että ollaan täysin aivotonta massaa ja että suostutaan kaikkeen mitä tilaajapuoli ehdottaa.) noh, kivintä asiassa on se, että kun mut valittiin siihen ihmeelliseen luottamustoimeen, on henkilö joka saa taiteilla johdon ja työtekijäpuolen välissä tietty minä. takaan että puukkoa/painetta tulee molemmista suunnista. että tähän paskakasaan nyt ne kultareunat, kiitos.
pps. ystäväni, joka painii viikottain parisuhdekriisien kanssa, ei tiedottanut mulle uusista käänteistä suhteessaan. luulen tän johtuvan siitä ettei hän kehdannut kertoa että asiat on selvitetty, taas. koska tietää että hänen hyvinvointinsa takia ole ehdottomasti parisuhteen jatkamista vastaan. ei mun mielipiteistä tarvitse loukkaantua. enkä todellakaan sekaannu muiden asioihin todenteolla. sanon vaan oman mielipiteeni. suoraan. vaikkei asia mulle kuulukaan, mutta kun kysytään kerran. oman parisuhteen suojista on hyvä huudella neuvoja, varsinkin kun ei aina itsekään osaa selvitellä rakkausruttujaan, mutta kuule siellä, mä olen aina sun puolella. jos et tajunnut. siksi sitä ratkaisukeskeistä mallia sullekin tuputan...
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
rusina
arjen hauskoja sattumuksia, osa 1023.
no.
eilen käskin ruttua menemään treenien jälkeen nopsaan suihkun kautta hammaspesulle.
ohjeistin teiniä ottamaan sisarensa suihkusta, varmistamaan hammaspesun, ja saattelemaan sänkyyn.
lähdin lenkille.
muru tuli treeneistä, ja söi alakerrassa ja odotteli suihkun vapautumista aika pitkään.
sit se kävi ihmettelemään mitä hittoa se esikoinen lotraa, ja lähti ylös.
yllätys oli aika melkoinen kun esikoinen istui omassa huoneessa naama kiinni tietsikan ruudussa.
"mutta kuka hemmetti on suihkussa?!?!"
no, ruttu rusinahan se siellä.
voi perse.
me unohdettiin yks lapsi. suihkuun.
no.
eilen käskin ruttua menemään treenien jälkeen nopsaan suihkun kautta hammaspesulle.
ohjeistin teiniä ottamaan sisarensa suihkusta, varmistamaan hammaspesun, ja saattelemaan sänkyyn.
lähdin lenkille.
muru tuli treeneistä, ja söi alakerrassa ja odotteli suihkun vapautumista aika pitkään.
sit se kävi ihmettelemään mitä hittoa se esikoinen lotraa, ja lähti ylös.
yllätys oli aika melkoinen kun esikoinen istui omassa huoneessa naama kiinni tietsikan ruudussa.
"mutta kuka hemmetti on suihkussa?!?!"
no, ruttu rusinahan se siellä.
voi perse.
me unohdettiin yks lapsi. suihkuun.
älä sano
aina kun sanon jotaki nii kopsahtaa omaan nilkkaan.
just kirjotin etten tunne väsymystä juurikaan, nii johan pamahti semmonen nöyryyttävä päivä, että sammuin suorilta sohvalle. ja aamulla heräsin nii kroppa painavana että meinas käydä itkettään.
ei siinä. kiva kertakokemus tuo. mutta väsymys, ole hyvä ja poistu.
kiitos.
toinen asia on se, että jos lesoilen miten olen löytänyt sen oikean, ja kuinka tän arjenkin keskellä se rakkaus tuntuu ihan törkeän voimakkaana kokemuksena kaikessa mitä teenkin, niin kohta on joku katatonaalinen perheriita pystyssä.
mutta sanon silti.
kyllä.
tässä se on.
just kirjotin etten tunne väsymystä juurikaan, nii johan pamahti semmonen nöyryyttävä päivä, että sammuin suorilta sohvalle. ja aamulla heräsin nii kroppa painavana että meinas käydä itkettään.
ei siinä. kiva kertakokemus tuo. mutta väsymys, ole hyvä ja poistu.
kiitos.
toinen asia on se, että jos lesoilen miten olen löytänyt sen oikean, ja kuinka tän arjenkin keskellä se rakkaus tuntuu ihan törkeän voimakkaana kokemuksena kaikessa mitä teenkin, niin kohta on joku katatonaalinen perheriita pystyssä.
mutta sanon silti.
kyllä.
tässä se on.
futis
nonni.
käytiin futistreeneissä "mäentodellakaanhaluasinnefutikseenyhyy"-tyttäreni kanssa.
ja yllätys yllätys, kuinkas sitten kävikään?
- koska ne seuraavat treenit on? siel oli tosi kivaa!
just.
käytiin futistreeneissä "mäentodellakaanhaluasinnefutikseenyhyy"-tyttäreni kanssa.
ja yllätys yllätys, kuinkas sitten kävikään?
- koska ne seuraavat treenit on? siel oli tosi kivaa!
just.
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
aivan ihana per..heaika
"sanoitsä että sä tarvitset lisää tämmöstä perseaikaa?"
- eiku perHE! senkin toope.
upea viikko ollut. upea.
sen tartti tähän alle, sillä epäilen että työputkesta viikon lopulla putkahtaa eräs horatio.
mutta sanoinkin että senkuns kiukkuaa ja hömöttää jos siltä tuntuu sitten, tän viikon onnentankkauksella jaksan hyvinkin vaikka mitä.
pienen rutun kanssa käydyn keskustelutuokion huipentuma:
"siis mamma ollaanksme sulle tärkeintä tässä maailmassa?" - no kyllä olette!
"jee!"
- eiku perHE! senkin toope.
upea viikko ollut. upea.
sen tartti tähän alle, sillä epäilen että työputkesta viikon lopulla putkahtaa eräs horatio.
mutta sanoinkin että senkuns kiukkuaa ja hömöttää jos siltä tuntuu sitten, tän viikon onnentankkauksella jaksan hyvinkin vaikka mitä.
pienen rutun kanssa käydyn keskustelutuokion huipentuma:
"siis mamma ollaanksme sulle tärkeintä tässä maailmassa?" - no kyllä olette!
"jee!"
perjantai 17. toukokuuta 2013
äitiyden haasteita osa tuhat yksi
taikinanaamako se oli joka ruoti äityttään ja antoi itselleen arvosanan 8.
mä lesoillen pistän paremmaksi. kymppi miikka olis lesoilua joten sanon ysipuol.
mä olen optimisti ja hyvä aina selittelemään asioita parhain päin.
vetoan siihen ettei maailma ole täydellinen, joten mukaan ei tarvitse sitä olla.
olkoonkin että joskus hermostun.
mitä sitten? penskojen on musta elämää varten hyvä oppia, että jos jonkun pinnaa virittää turhalla ränttäilyllä, saattaa palaute olla negatiivista.
on elämää varten hyvä myös oppia, että saadakseen huomiota, ääntä joutuu joskus korottamaan, ihan joutuu itkemään tai rääkymään.
haluan olla turvallinen vanhempi. semmonen jonka syliin voi aina tulla, vaikka olis vetänyt ihan paskauhmakilarit ja pistänyt sisustuksen uusiks ja äänijänteet olis karjumisesta finaalissa. luojalle kiitos temperamentista, jossa mieliala muuttuu sekunnissa. sekä omalta, että lasteni osalta.
perustelen nipoja sääntöjäni sillä, että aina ei voi maailmassa tehdä mitä haluaa. vaan vaikka paskalta tuntuis, jotkut asiat vaan on "pakko" ja duuniinkin pitää mennä ajoissa. joskus sitä joutuu imuroimaan vaikka vituttais, ja toisinaan haavat puhdistetaan vaikka kirvelis saamaristi. mä täällä kerron mikä on turvallista ja sallittua, koska mulla on enemmän elämänkokemusta ja viisautta.
mä haluan tehdä terveellistä ruokaa, ja se että näen sen eteen vaivaa, on mun oma valinta. ei mikään marttyrinkruunun viimeinen timantti. se ei tee musta parempaa ihmistä tai mutsia, vaan tekee mulle hyvän mielen.
meillä ei juoda lasten nähden yhtä viinilasia enempää. enkä mä salli esikoiselle alkoholia maistiaista enempää ennenkun se on kahdenksantoista. siitä on ihan lakikin olemassa. tiedän kuinka turvatonta on humalaisten aikuisten seurassa, ja koska olen sitä tarpeeksi itse nähnyt, mun lasten ei tarvitse sitä kokea. sekin on vaan mun oma valinta.
tämän kirjotuksen inspiraationa on ollut taas tänpäiväset kasvatuskeskustelut tyttöjen (ja vävykokelaan) kanssa. mä en ole täydellinen, eikä mun aina tarvitse edes yrittää parastani tässä perheessä. tämä ei ole suoritus, eikä tässä oikeesti pisteitä lasketa. tärkeintä on se yleinen tunnelma, ja molemminpuolinen luottamus ja välittäminen. joskus se ihan riittää että olen. tässä.
esikoisen kanssa puhuttiin yökyläilystä. mä alan päästä yli yökyläboikotista. mulla oli hyvä monologi teineille, ja nostan hattua vävykokelaalle(kin) kun se niin asiallisena kuunteli. kyse on ollut mun mukavuusalueesta*, ei luottamuksen puuttesta heitä kohtaan, ja alan kypsyä ajatukseen yökyläilyistä pikkuhiljaa. soitin esikoisen isällekin, ja asiat puitiin läpi.
ruttunaaman kanssa käytiin taas läpi sen "kohtauksia". liikuttavaa huomata että siitä on kasvanut hyvä keskustelija, joka osaa (kysyttäessä) kertoa tunteistaan. se sanoi niin mun mieltä lämmittäviä asioita, että tunnen itseni oikeasti ihan ysipuolen mutsiksi. jossen kympin.
* siis mun vanhemmat on dumattu paskaliberaaleiksi, ja mähän olen saanut lapsen niin nuorena ainoostaan siksi, että mun vanhemmat on sallineet yökyläilyt alusta alkaen. mulla itsellähän ei ollut raskaantumiseen osaa eikä arpaa... eks nii. mulla kesti päästä yli siitä, että oonko paskaliberaali, vai se nipo. tai vaan ihan mä itte omien ajatusteni ja päätösteni kanssa.
mä lesoillen pistän paremmaksi. kymppi miikka olis lesoilua joten sanon ysipuol.
mä olen optimisti ja hyvä aina selittelemään asioita parhain päin.
vetoan siihen ettei maailma ole täydellinen, joten mukaan ei tarvitse sitä olla.
olkoonkin että joskus hermostun.
mitä sitten? penskojen on musta elämää varten hyvä oppia, että jos jonkun pinnaa virittää turhalla ränttäilyllä, saattaa palaute olla negatiivista.
on elämää varten hyvä myös oppia, että saadakseen huomiota, ääntä joutuu joskus korottamaan, ihan joutuu itkemään tai rääkymään.
haluan olla turvallinen vanhempi. semmonen jonka syliin voi aina tulla, vaikka olis vetänyt ihan paskauhmakilarit ja pistänyt sisustuksen uusiks ja äänijänteet olis karjumisesta finaalissa. luojalle kiitos temperamentista, jossa mieliala muuttuu sekunnissa. sekä omalta, että lasteni osalta.
perustelen nipoja sääntöjäni sillä, että aina ei voi maailmassa tehdä mitä haluaa. vaan vaikka paskalta tuntuis, jotkut asiat vaan on "pakko" ja duuniinkin pitää mennä ajoissa. joskus sitä joutuu imuroimaan vaikka vituttais, ja toisinaan haavat puhdistetaan vaikka kirvelis saamaristi. mä täällä kerron mikä on turvallista ja sallittua, koska mulla on enemmän elämänkokemusta ja viisautta.
mä haluan tehdä terveellistä ruokaa, ja se että näen sen eteen vaivaa, on mun oma valinta. ei mikään marttyrinkruunun viimeinen timantti. se ei tee musta parempaa ihmistä tai mutsia, vaan tekee mulle hyvän mielen.
meillä ei juoda lasten nähden yhtä viinilasia enempää. enkä mä salli esikoiselle alkoholia maistiaista enempää ennenkun se on kahdenksantoista. siitä on ihan lakikin olemassa. tiedän kuinka turvatonta on humalaisten aikuisten seurassa, ja koska olen sitä tarpeeksi itse nähnyt, mun lasten ei tarvitse sitä kokea. sekin on vaan mun oma valinta.
tämän kirjotuksen inspiraationa on ollut taas tänpäiväset kasvatuskeskustelut tyttöjen (ja vävykokelaan) kanssa. mä en ole täydellinen, eikä mun aina tarvitse edes yrittää parastani tässä perheessä. tämä ei ole suoritus, eikä tässä oikeesti pisteitä lasketa. tärkeintä on se yleinen tunnelma, ja molemminpuolinen luottamus ja välittäminen. joskus se ihan riittää että olen. tässä.
esikoisen kanssa puhuttiin yökyläilystä. mä alan päästä yli yökyläboikotista. mulla oli hyvä monologi teineille, ja nostan hattua vävykokelaalle(kin) kun se niin asiallisena kuunteli. kyse on ollut mun mukavuusalueesta*, ei luottamuksen puuttesta heitä kohtaan, ja alan kypsyä ajatukseen yökyläilyistä pikkuhiljaa. soitin esikoisen isällekin, ja asiat puitiin läpi.
ruttunaaman kanssa käytiin taas läpi sen "kohtauksia". liikuttavaa huomata että siitä on kasvanut hyvä keskustelija, joka osaa (kysyttäessä) kertoa tunteistaan. se sanoi niin mun mieltä lämmittäviä asioita, että tunnen itseni oikeasti ihan ysipuolen mutsiksi. jossen kympin.
* siis mun vanhemmat on dumattu paskaliberaaleiksi, ja mähän olen saanut lapsen niin nuorena ainoostaan siksi, että mun vanhemmat on sallineet yökyläilyt alusta alkaen. mulla itsellähän ei ollut raskaantumiseen osaa eikä arpaa... eks nii. mulla kesti päästä yli siitä, että oonko paskaliberaali, vai se nipo. tai vaan ihan mä itte omien ajatusteni ja päätösteni kanssa.
blues
mä olen nyt suosinut etupäässä henkkamaukkaa lasten vaateostoksissa. mä en todella ala maksamaan kahta viiva neljääkymppiä/vaatekappale. etenkin kun useimmissa kalliimmissa vaatteissa saumat alkaa ihan samalla tavalla kiertää aikojen saatossa kun näissäkin. henkkiksestä saa siistiä perusvaatetta alehaukkasilmällä vitosella/pusero kun tarkkaan katsoo. ja kyllä, vaikka neiti on aikamoinen rällääjä, näistä ne saumakiertämättömät päätyy sitten kavereiden muksuille, ja niitä piisaa aina aika pinkka. (ja ne mitä ei kehtaa kierrättää, leikataan räteiksi.) huomauttaisin että rutulla on käytössä myös sisarensa kymmenisenvuotta vanhaa henkkamaukkaa. että ei kannata siitä kertakäyttövaate-asiastakaan piipittää.
no kaikenkaikkiaan neidin pinkki aikakausi alkaa olla lopuillaan.
mahtavaa.
toisena päivänä, ja sitten toisena...
toisena päivänä tuntuu että ruttu on ihan normikersa.
toisena taas ei.
eskariope on huippu. oli liikkistä olla seuraamassa eskarin iltajuhlaa, jossa pienryhmät esitti näytelmiä. eikä vähiten siitä syystä, että ruttunaama oli pääroolissa näytelmässä "lumikki". eskariope oli valinnut sen rooliin, koska se totta tosiaan on ryhmästä eniten hahmon näköinen. ja hyvin tyyppi veti! muisti pitkät pätkät vuorosanoja ja esiintyi luontevasti. upeeta tollaselta sosiaalisesti rajoittuneelta ja hiukan aran puoleiselta lapselta. hienosti pelattu, eskariope!
no.
tänään sitten olisi pitänyt mennä futikseen tutustumaan. olin jo muutenkin ajatellut siirtää ekakerran ensiviikkoon arkisyistä johtuen toki, mutta päätöksen niittasi rutun hysteerisitkuinen autismikohtaus. ei pysty, ei kykene menemään. voi olla että tykkääkin siitä sitten, mutta jännittää niin, ettei halua, aiotko sä pakottaa? ensiviikolla on treeneissä äiti-lapsi-päivä, ja rutusta olis vähintään kohtuullista mennä sitten.
fine. emmätiedä. en ole ennen törmännyt noin "omituiseen" kersaan kun tuo. en todella tiedä mitä mä sen kanssa teen, kun kaikki kiva ahdistaa aina vaan.
toisena taas ei.
eskariope on huippu. oli liikkistä olla seuraamassa eskarin iltajuhlaa, jossa pienryhmät esitti näytelmiä. eikä vähiten siitä syystä, että ruttunaama oli pääroolissa näytelmässä "lumikki". eskariope oli valinnut sen rooliin, koska se totta tosiaan on ryhmästä eniten hahmon näköinen. ja hyvin tyyppi veti! muisti pitkät pätkät vuorosanoja ja esiintyi luontevasti. upeeta tollaselta sosiaalisesti rajoittuneelta ja hiukan aran puoleiselta lapselta. hienosti pelattu, eskariope!
no.
tänään sitten olisi pitänyt mennä futikseen tutustumaan. olin jo muutenkin ajatellut siirtää ekakerran ensiviikkoon arkisyistä johtuen toki, mutta päätöksen niittasi rutun hysteerisitkuinen autismikohtaus. ei pysty, ei kykene menemään. voi olla että tykkääkin siitä sitten, mutta jännittää niin, ettei halua, aiotko sä pakottaa? ensiviikolla on treeneissä äiti-lapsi-päivä, ja rutusta olis vähintään kohtuullista mennä sitten.
fine. emmätiedä. en ole ennen törmännyt noin "omituiseen" kersaan kun tuo. en todella tiedä mitä mä sen kanssa teen, kun kaikki kiva ahdistaa aina vaan.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
luokkajako
hiphurraa!
iso pieni keskimmäiseni kävi tänään virallisesti tutustumassa kouluun. ja me kanssa.
luokkajako oli kerrassaan kutkuttavan kiva. ruttunaaman parhaat eskarikamut pääsi samalle luokalle, ja samalle tuli kaksi mein taloyhtiössä asuvaa poikasta.
hyvä luokkajako!
hitto jos ne on a) kuunnelleet eskarista tulleita toiveita ja b) ajatelleet yhteisiä koulumatkoja saman pihan kakaroille.
"voi paska, tuo yks äiti vääntää itkua." muru tiedotti mulle. koitin siinä itse nieleskellä, etten aiheuta pahennusta murussa, ja etten aiheuta paniikkia hysteeriseltä näyttävässä rutussa.
ruttu oli reipas, kirmasi salin eteen kun nimi kutsuttiin, ja vilkutteli ylhäisesti lähtiessään open mukana luokkaan.
muutama asia jäi mietityttämään.
- ekaluokkalaisia on 80, iltapäiväkerhopaikkoja 40. aika karua jos ruttu ei mahdu iltsiin. mitä helvettiä me sitten tehdään?
- me jo vähän tuuleteltiin mahkuista saada nuorehko miesope, mutta kelkka kääntyi kättelyssä niin, että tuleva ope on ensikosketuksessa vanhoollistyyppinen "päiviräsäskopio". huoh.
(tosin esikoisenkin ope oli ulkoisesti patavanhoollinen tiukkis, mutta opena paras kehen olen ikänään törmännyt*! (terkut anu-opelle lappeenrantaan!)joten ei anneta ensivaikutelman hämätä...)
"mamma. siel oliki tosi kivaa, vaikka eka mua jännitti!" -kertoi tuleva koululainen.
- no mä niin arvasin että tykkäät mennä kouluun. nii.
*ja jos ei oteta huomioon mun yhtä entistä työkaveria.
iso pieni keskimmäiseni kävi tänään virallisesti tutustumassa kouluun. ja me kanssa.
luokkajako oli kerrassaan kutkuttavan kiva. ruttunaaman parhaat eskarikamut pääsi samalle luokalle, ja samalle tuli kaksi mein taloyhtiössä asuvaa poikasta.
hyvä luokkajako!
hitto jos ne on a) kuunnelleet eskarista tulleita toiveita ja b) ajatelleet yhteisiä koulumatkoja saman pihan kakaroille.
"voi paska, tuo yks äiti vääntää itkua." muru tiedotti mulle. koitin siinä itse nieleskellä, etten aiheuta pahennusta murussa, ja etten aiheuta paniikkia hysteeriseltä näyttävässä rutussa.
ruttu oli reipas, kirmasi salin eteen kun nimi kutsuttiin, ja vilkutteli ylhäisesti lähtiessään open mukana luokkaan.
muutama asia jäi mietityttämään.
- ekaluokkalaisia on 80, iltapäiväkerhopaikkoja 40. aika karua jos ruttu ei mahdu iltsiin. mitä helvettiä me sitten tehdään?
- me jo vähän tuuleteltiin mahkuista saada nuorehko miesope, mutta kelkka kääntyi kättelyssä niin, että tuleva ope on ensikosketuksessa vanhoollistyyppinen "päiviräsäskopio". huoh.
(tosin esikoisenkin ope oli ulkoisesti patavanhoollinen tiukkis, mutta opena paras kehen olen ikänään törmännyt*! (terkut anu-opelle lappeenrantaan!)joten ei anneta ensivaikutelman hämätä...)
"mamma. siel oliki tosi kivaa, vaikka eka mua jännitti!" -kertoi tuleva koululainen.
- no mä niin arvasin että tykkäät mennä kouluun. nii.
*ja jos ei oteta huomioon mun yhtä entistä työkaveria.
maanantai 13. toukokuuta 2013
harakanpesä
mulla on bhd, aina.
huoh.
ei ihme että harakka kävi taas metsässä päähän kiinni, kun tämmöstä risukkoa mukanani kannan...
huoh.
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
kymppi äitiydestä
ja vanhemmuudesta.
ja kasvatuksesta.
himppasen turhautuneena kehoitin poikaani vetämään naapurin kakaroita daijuun jos ne sitä vielä ulkona kiusaa.
done!
äsken ovikello soi, ja siellä seisoi mun ylpeydestä hohtava kolmivuotias.
"mamma mä vedin niitä nyt daijuun, kun sä käskit!"
oh joy! helmee!
"hyvä kulta!" vai mitä siihen pitikään vastata.
terkkuja itä-helsingistä!
ja kasvatuksesta.
himppasen turhautuneena kehoitin poikaani vetämään naapurin kakaroita daijuun jos ne sitä vielä ulkona kiusaa.
done!
äsken ovikello soi, ja siellä seisoi mun ylpeydestä hohtava kolmivuotias.
"mamma mä vedin niitä nyt daijuun, kun sä käskit!"
oh joy! helmee!
"hyvä kulta!" vai mitä siihen pitikään vastata.
terkkuja itä-helsingistä!
onnenitku
se jos puoliso on kirjoittanut äitienpäiväkorttiin elämänsä naisesta, viitaten sinuun, ja kiittää sua tästä perheestä, niin johan se on pienen onnenitkun arvonen asia.
hiis.
tunteellista äitienpäivää muillekin!
hiis.
tunteellista äitienpäivää muillekin!
lauantai 11. toukokuuta 2013
äitibuddy
murusta mun on turha hypetellä sen äitienpäivää. että turha mitään lahjoja semmoselle joka ei ole lapsia synnyttänyt.
höpöhöpö. ei äidiksi tulla pelkästääny synnyttämällä, vaikka se toki on iso urakka ja aina hatunnoston arvoinen keikka kaikkinensa.
joo, joo. mä olen hikoillut ja huohottanut nuo ipanat tähän maailmaan, valvonut öisin ja imettänyt.
mutta.
niin sekin.
ihan samalla lailla hikoillut, pelännyt ja huohottanut siellä synnärillä, valvonut öisin ja antanut maitoa pullosta. röyhtyyttänyt, leikittänyt, pessyt persaukset, pyyhkinyt kyyneleet. ollut hoitovapaalla, tehnyt ruokaa, nukuttanut, lukenut satuja, leiponut synttäreihin, istunut vanhempainilloissa.
eli ihan samaa mutsiduunia kuin mäkin. jokaisena penskojen elämänpäivänä.
kyllä se vaan on mun äitibuddy.
niin hyvinä ja huonoinakin päivinä.
kyllä se on valkovuokkonsa ansainnut. ja kortin, ja lahjuksia kanssa.
edes kerran vuodessa on hyvä pysähtyä ja sanoa että:
"hyvin sä vedät. ja kiva että just sä oot mun äitibuddy. sä oot maailman paras. just mulle. meille."
höpöhöpö. ei äidiksi tulla pelkästääny synnyttämällä, vaikka se toki on iso urakka ja aina hatunnoston arvoinen keikka kaikkinensa.
joo, joo. mä olen hikoillut ja huohottanut nuo ipanat tähän maailmaan, valvonut öisin ja imettänyt.
mutta.
niin sekin.
ihan samalla lailla hikoillut, pelännyt ja huohottanut siellä synnärillä, valvonut öisin ja antanut maitoa pullosta. röyhtyyttänyt, leikittänyt, pessyt persaukset, pyyhkinyt kyyneleet. ollut hoitovapaalla, tehnyt ruokaa, nukuttanut, lukenut satuja, leiponut synttäreihin, istunut vanhempainilloissa.
eli ihan samaa mutsiduunia kuin mäkin. jokaisena penskojen elämänpäivänä.
kyllä se vaan on mun äitibuddy.
niin hyvinä ja huonoinakin päivinä.
kyllä se on valkovuokkonsa ansainnut. ja kortin, ja lahjuksia kanssa.
edes kerran vuodessa on hyvä pysähtyä ja sanoa että:
"hyvin sä vedät. ja kiva että just sä oot mun äitibuddy. sä oot maailman paras. just mulle. meille."
laajat näkökannat
musta lasten päiväkodissa on ihanan suvaitsevaista meininkiä ja laajat näkökannat.
toisissa perheissä kun ei välttämättä ole äitiä, toisissa kun saattaa olla niitä vaikka kaksi, niin musta on
hienoa että asiat esitetään laajassa perspektiivissä. kiitos tästä! en ole taipuvainen muutenkaan vetämään poroja nokkaan heteronormatiivisuudesta, mutta tämmönen huomioiminen aina lämmittää mieltä.
poika olis saanut tehdä molemmille lahjat ja kortit, mutta itse päätti että yksi riittää molemmille.
musta oli myös kivaa, kun poika oli halunnut kaverille leikkimään ja kaverin isi oli kehoittanut kysymään "isiltä ja äidiltä", niin poika oli reippaasti sanonut että ei hällä ole isää, vaan kaks äitiä. jolloin reipas vieras isä oli vastannut että siinätapauksessa lupa pitää kysyä niiltä äideiltä, ilman mitään hämmästelyä.
hienoa että asiat esitetään laajassa perspektiivissä. kiitos tästä! en ole taipuvainen muutenkaan vetämään poroja nokkaan heteronormatiivisuudesta, mutta tämmönen huomioiminen aina lämmittää mieltä.
poika olis saanut tehdä molemmille lahjat ja kortit, mutta itse päätti että yksi riittää molemmille.
musta oli myös kivaa, kun poika oli halunnut kaverille leikkimään ja kaverin isi oli kehoittanut kysymään "isiltä ja äidiltä", niin poika oli reippaasti sanonut että ei hällä ole isää, vaan kaks äitiä. jolloin reipas vieras isä oli vastannut että siinätapauksessa lupa pitää kysyä niiltä äideiltä, ilman mitään hämmästelyä.
perjantai 10. toukokuuta 2013
jäätelö
mä aina puhun niin lämpimästi mun anopista, että yks duunikaveri antoi mulle pottuillakseen työkassiksi kestokassin jossa lukee "I love anoppi".
ja tyytyväisenä olen sitä kantanut.
enkä suotta.
rakkaus taitaa olla ihan molemminpuolista.
tänään kun tulin duunista oli kämppä siivottu, ja koirat peltolenkitetty (kiitos muru ja anoppi) ja anoppi oli ostanut mulle rommisuklaajäätelöä.
rom.mi.suk.laa.jää.te.lö.ä. mi.nul.le!
omnomnomnom.
meikkis sitten vaan kiskoi säkkituolin aurinkoon ja löhöili siinä kirja kädessä jädeä nautiskellen.
kyllä!
ja tyytyväisenä olen sitä kantanut.
enkä suotta.
rakkaus taitaa olla ihan molemminpuolista.
tänään kun tulin duunista oli kämppä siivottu, ja koirat peltolenkitetty (kiitos muru ja anoppi) ja anoppi oli ostanut mulle rommisuklaajäätelöä.
rom.mi.suk.laa.jää.te.lö.ä. mi.nul.le!
omnomnomnom.
meikkis sitten vaan kiskoi säkkituolin aurinkoon ja löhöili siinä kirja kädessä jädeä nautiskellen.
kyllä!
torstai 9. toukokuuta 2013
turhauma
kyllä.
mä olen vähän turhautunut täällä.
tämmönen helatorstaivapaa on kiva, tai olis, jos olis tekemistä.
penskat leikkii ulkona, koirat on viety, kahvit on juotu.
kesäkukat on viety ulos, rompetta järkätty, koira pesty, matot harjattu.
jaahans.
mitä te ihmiset teette luppoaikana?
häh?
t. 24/7 hössöttäjä-äidin virkatehtävät loppusuoralla
mä olen vähän turhautunut täällä.
tämmönen helatorstaivapaa on kiva, tai olis, jos olis tekemistä.
penskat leikkii ulkona, koirat on viety, kahvit on juotu.
kesäkukat on viety ulos, rompetta järkätty, koira pesty, matot harjattu.
jaahans.
mitä te ihmiset teette luppoaikana?
häh?
t. 24/7 hössöttäjä-äidin virkatehtävät loppusuoralla
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
paskat mutsit x3
ensin aamulla paskamutsit aamutoimien jälkeen hiipi vuoteeseen pötkötteleen, ja jätti lapset kattomaan lastenohjelmia. kjeh kjeh, eks pikkukakkonen tuu just sitä varten siinä kasin aikaan pyhäaamuna?
sit päivällä katettiin telkkua sylikkäin filtin alla sohvalla kun penskat leikki ulkona sateessa. täytyy kyllä itseä puolustella että itepä ne sinne halus.
ja illalla kun sain lapset nukkumaan, aloin tekemään lettuja. lettuja, kun potentiaalit lettumaakarit on nukkumatin matkassa.
paskamutsi!
nooh. hei hei huono omatunto. tällai tää vaan joskus menee.
*wirn.
sit päivällä katettiin telkkua sylikkäin filtin alla sohvalla kun penskat leikki ulkona sateessa. täytyy kyllä itseä puolustella että itepä ne sinne halus.
ja illalla kun sain lapset nukkumaan, aloin tekemään lettuja. lettuja, kun potentiaalit lettumaakarit on nukkumatin matkassa.
paskamutsi!
nooh. hei hei huono omatunto. tällai tää vaan joskus menee.
*wirn.
remmiräyhääjä. entinen.
noni.
edistystä. toistaiseksi. eipä nuolasta ennenkun tipahtaa eikä vielä vetästä high five:ja.
mutta.
mä olen nyt askarrellut on azorien paholaisen kanssa.
epäilenpä että kyse remmiräyhäämisen taltuttamisessa on pitkälti ajoituksesta.
nyt kun koiria tulee vastaan lenkillä,
odotan sitä ekaa huohotusta. (tiedättekö? sitä joka tulee just ennenkun rähinä alkaa..?)
sit heti nappaan kiinni (emotyyliin) niskanahasta, ja sanon terävästi ei.
päästän irti.
sanon iloisesti "tule".
tämän toistan niin monesti kuin tarvitsee. (yleensä kahdesti tai kolmesti.)
sit kun se kääntyy mun suuntaan, kehun vuolaasti.
uskokaa tai älkää: toimii.
helevettiläinen. voisko se olla näin helppoa?
häh?
edistystä. toistaiseksi. eipä nuolasta ennenkun tipahtaa eikä vielä vetästä high five:ja.
mutta.
mä olen nyt askarrellut on azorien paholaisen kanssa.
epäilenpä että kyse remmiräyhäämisen taltuttamisessa on pitkälti ajoituksesta.
nyt kun koiria tulee vastaan lenkillä,
odotan sitä ekaa huohotusta. (tiedättekö? sitä joka tulee just ennenkun rähinä alkaa..?)
sit heti nappaan kiinni (emotyyliin) niskanahasta, ja sanon terävästi ei.
päästän irti.
sanon iloisesti "tule".
tämän toistan niin monesti kuin tarvitsee. (yleensä kahdesti tai kolmesti.)
sit kun se kääntyy mun suuntaan, kehun vuolaasti.
uskokaa tai älkää: toimii.
helevettiläinen. voisko se olla näin helppoa?
häh?
takapihalla ei pyöräillä. ja piste.
juu.
että turhaan en pyöräilyreitin rajoista bamillekaan taas tiukkistellut. eilen iltapäivällä naapurinpoikaa töytäs auto kyseisessä mutkassa, ja päässä oli sit semmoi moukku että sairaalareissu siitä tuli. että ihan sama mitä ihmiset miettii siitä että mulla on säännöt täällä, ja mä valvon niiden noudattamista.
että jos laskee että pihatiellä saa ajaa kymppiä, nii voiko moista tapahtua? vaikka pennut pyöräilis missä. no, kun tiedän aikuisten mielenlaadun autonratissa ("ei sieltä ennenkään ole kukaan tullu.") nii meillä on säännöt. piste.
vahinkoa kun ei takaisin sit saa.
että turhaan en pyöräilyreitin rajoista bamillekaan taas tiukkistellut. eilen iltapäivällä naapurinpoikaa töytäs auto kyseisessä mutkassa, ja päässä oli sit semmoi moukku että sairaalareissu siitä tuli. että ihan sama mitä ihmiset miettii siitä että mulla on säännöt täällä, ja mä valvon niiden noudattamista.
että jos laskee että pihatiellä saa ajaa kymppiä, nii voiko moista tapahtua? vaikka pennut pyöräilis missä. no, kun tiedän aikuisten mielenlaadun autonratissa ("ei sieltä ennenkään ole kukaan tullu.") nii meillä on säännöt. piste.
vahinkoa kun ei takaisin sit saa.
bonusta
ääääst! emmä osaa sanoa taas mitään.
siis meillä kävi vieraita, joista yks pikku hiippari alkais toisinaan oleen täällä ns. kylässä, ns. hoidossa, ns. tukiperheessä. mitälie.
eilen oli tutustumispäivä, ja mä ajattelin että uuden tuttavuuden kanssa menis ihan hyvin, mutta olin väärässä. meillä meni mainiosti!
perhe vakuutteli meille että ihan tavallinen poika se on. ja paskanmarjat ja marjapensaat kanssa. ei meitä tarvi vakuutella. mua jännitti ettei ME kelvata NIILLE. me kyllä elämäkokemuksen suomin valtuuksin tiedämme mihin oomme päämme laittamassa.
jäi mieletön flow kun tyypit lähti. ja kutina siitä, että tää on meille kaikille hyvä juttu.
bami oli onnessaan uudesta ystävästä. pojat leikki, paini ja rillutteli minkä ehtivät, jos meillä muilla kemiat matsasivat, niin pojilla ennen kaikkea.
ja höpölöpölöö kyynikot! sen että kyllä se ilo siitä karisee kun realiteetit puskee päälle ja onhan se rankkaa, ja kinaa tulee ja äitiä itketään ja paskat tulee housuun jne... t-i-e-d-e-t-ä-ä-n! ei me nyt ihan eilen syntyneitä olla.
mutta!
muahahaha. meillä on bonuslapsi!
siis meillä kävi vieraita, joista yks pikku hiippari alkais toisinaan oleen täällä ns. kylässä, ns. hoidossa, ns. tukiperheessä. mitälie.
eilen oli tutustumispäivä, ja mä ajattelin että uuden tuttavuuden kanssa menis ihan hyvin, mutta olin väärässä. meillä meni mainiosti!
perhe vakuutteli meille että ihan tavallinen poika se on. ja paskanmarjat ja marjapensaat kanssa. ei meitä tarvi vakuutella. mua jännitti ettei ME kelvata NIILLE. me kyllä elämäkokemuksen suomin valtuuksin tiedämme mihin oomme päämme laittamassa.
jäi mieletön flow kun tyypit lähti. ja kutina siitä, että tää on meille kaikille hyvä juttu.
bami oli onnessaan uudesta ystävästä. pojat leikki, paini ja rillutteli minkä ehtivät, jos meillä muilla kemiat matsasivat, niin pojilla ennen kaikkea.
ja höpölöpölöö kyynikot! sen että kyllä se ilo siitä karisee kun realiteetit puskee päälle ja onhan se rankkaa, ja kinaa tulee ja äitiä itketään ja paskat tulee housuun jne... t-i-e-d-e-t-ä-ä-n! ei me nyt ihan eilen syntyneitä olla.
mutta!
muahahaha. meillä on bonuslapsi!
lauantai 4. toukokuuta 2013
kyl mä ymmärrän
tää on esikoiselle, kopsasin facesta, kun nii hyvin sattu tähän saumaan.
Äidistä ei pääse ikinä eroon
Äiti on ihan urpo. Se on ärsyttävä, raivostuttava ja rasittava. Ilman äitiä kaikki olisi paljon hauskempaa. Äiti mäkättää, uhkailee ja raivoaa.
... ... Tiskit, roskat ja sotkut on äidin elämän tärkein juttu.
On aika säälittävää, että sen tasapaino järkkyy, kun se näkee tavaran väärässä paikassa.
... ... Ilman äitiä, kukaan ei edes huomaisi, että koti on sikin sokin.
Äiti on tiukkis. Se vahtii ja murehtii.
Ilman äitiä kaikilla olisi paljon rennompaa. Saisi bilettää ja olla kavereitten kanssa aamuun asti.
Äiti on naurettava sääntöfriikki. Se tuijottaa kelloa ja soittelee sikana perään. Se jaksaa urputtaa kaikesta, mikä on nuorelle tärkeää.
Se yrittää tyhmänä uskotella, että kotiin kannattaa mennä ennen pimeäntuloa. Hei haloo! Ketä kiinnostaa?
Ilman äitiä kukaan ei edes muistaisi, että kotiintuloaikoja on keksitty.
Äiti on vanhanaikainen.Se ei ymmärrä nykymenosta mitään. Sen kannattaisi hankkia itselleen elämä. Se pauhaa hulluna sellaisista vanhoista ja turhista asioista kuin käytöstavat, ruoka-ajat ja nukkumisen tärkeys.
Just joo. Ilman äitiä kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään, mistä ei itse tykkää.
Äiti näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Sen kannattaisi vähän relata.
Ja sen vaattetkin on niin out. Samettihousut. Läskipohjakengät. Turkishattu. Ei sen kanssa voi julkisesti liikkua. Nolottaa, jos tulee kavereita vastaan.
Herää pahvi! Nyt on 2000-luku!
Äiti toistaa itseään. Sen jutut on välillä niin hyvää päivää, ettei mitään rajaa. Vähän lohduttaa se, että kaikilla kavereilla on sama äitiongelma.
Äidit on punkkeja. Ne on aina iholla. Ne imee tolkuttomilla vaatimuksillaan lapsensa kuiviin. Ei ihme, jos lapsilla menee välillä hermot.
Äidistä ei pääse ikinä eroon
Äiti on ihan urpo. Se on ärsyttävä, raivostuttava ja rasittava. Ilman äitiä kaikki olisi paljon hauskempaa. Äiti mäkättää, uhkailee ja raivoaa.
... ... Tiskit, roskat ja sotkut on äidin elämän tärkein juttu.
On aika säälittävää, että sen tasapaino järkkyy, kun se näkee tavaran väärässä paikassa.
... ... Ilman äitiä, kukaan ei edes huomaisi, että koti on sikin sokin.
Äiti on tiukkis. Se vahtii ja murehtii.
Ilman äitiä kaikilla olisi paljon rennompaa. Saisi bilettää ja olla kavereitten kanssa aamuun asti.
Äiti on naurettava sääntöfriikki. Se tuijottaa kelloa ja soittelee sikana perään. Se jaksaa urputtaa kaikesta, mikä on nuorelle tärkeää.
Se yrittää tyhmänä uskotella, että kotiin kannattaa mennä ennen pimeäntuloa. Hei haloo! Ketä kiinnostaa?
Ilman äitiä kukaan ei edes muistaisi, että kotiintuloaikoja on keksitty.
Äiti on vanhanaikainen.Se ei ymmärrä nykymenosta mitään. Sen kannattaisi hankkia itselleen elämä. Se pauhaa hulluna sellaisista vanhoista ja turhista asioista kuin käytöstavat, ruoka-ajat ja nukkumisen tärkeys.
Just joo. Ilman äitiä kenenkään ei tarvitsisi tehdä mitään, mistä ei itse tykkää.
Äiti näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Sen kannattaisi vähän relata.
Ja sen vaattetkin on niin out. Samettihousut. Läskipohjakengät. Turkishattu. Ei sen kanssa voi julkisesti liikkua. Nolottaa, jos tulee kavereita vastaan.
Herää pahvi! Nyt on 2000-luku!
Äiti toistaa itseään. Sen jutut on välillä niin hyvää päivää, ettei mitään rajaa. Vähän lohduttaa se, että kaikilla kavereilla on sama äitiongelma.
Äidit on punkkeja. Ne on aina iholla. Ne imee tolkuttomilla vaatimuksillaan lapsensa kuiviin. Ei ihme, jos lapsilla menee välillä hermot.
omituiset
kun meillä ei tät hosumista talossa ole tarpeeksi kaikkine koirine, lapsine ja urheiluineen, niin tänään yks pieni mies perheineen tulee tutustumaan tänne, josse pikku tyyppi vaikka haluais meillä toisinaan aikaansa viettää.
keitin saattans suuren jauhelihakeiton ja sämpylät on tuloillaan.
"ei täällä nyt saakeli aleta mitään siivoon. nehän voi luulla että me ollaan ihan hiton omituisia!"
jännittävää kerrassaan.
keitin saattans suuren jauhelihakeiton ja sämpylät on tuloillaan.
"ei täällä nyt saakeli aleta mitään siivoon. nehän voi luulla että me ollaan ihan hiton omituisia!"
jännittävää kerrassaan.
torstai 2. toukokuuta 2013
jos ei satu olee pms.
mä totaalisesti meinasin repiä pms-pelihousuni ja ripotella tuhkaa päähäni ja kaikkea siltä väliltä, kun illalla itkusena nukkumaanmennessä ajattelin että ittepä olen kylväny nää mitä niitän lastenkasvatuksen saralla. että sääli-sääli-itsesääli-kukaan-ei-rakasta-uhrautujaa. siitäs sait.
illalla kymmenes kehityskeskustelu esikon kanssa aiheesta "kotihommat" ja päälle semiautistinen eskarini pillittäen ripustautui mun vaatteisiin päiväkodilla kun olin muutenkin jo kiireessä, teki mieli alkaa kieriä tervassa ja karjua "mitä mä olen tehnyt teidän kanssa vääääääärin?!?!?!"
no. kohtaus meni ohi.
esikoisen huone on siivottu ja pyykit pesty (jostain syystä se näyttää sitruunan syöneeltä, mut eks noi angstiteinit suht aina?), ruttua vaan nauratti iltapäivällä kun kyselin mitä ihmettä se itki aamulla: "no emmä oikeestaan itekään tajua..:" ja sitten poikani, tuo kaiken kovapäisyyden ja kilariuhman ruumiillistuma eilen selvitti rajojenrikkomis- ja pyöräilymahdollisuudenmenettämissotkunsa keskustellen. keskustellen! tajuatteko? piti se tämäkin päivä mun elää!
no juu.
eka on huithapeli. toka vähän autisti ja kolmas puupää, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. tai ainakin vois niin luulla. jos ei satu oleen pms.
illalla kymmenes kehityskeskustelu esikon kanssa aiheesta "kotihommat" ja päälle semiautistinen eskarini pillittäen ripustautui mun vaatteisiin päiväkodilla kun olin muutenkin jo kiireessä, teki mieli alkaa kieriä tervassa ja karjua "mitä mä olen tehnyt teidän kanssa vääääääärin?!?!?!"
no. kohtaus meni ohi.
esikoisen huone on siivottu ja pyykit pesty (jostain syystä se näyttää sitruunan syöneeltä, mut eks noi angstiteinit suht aina?), ruttua vaan nauratti iltapäivällä kun kyselin mitä ihmettä se itki aamulla: "no emmä oikeestaan itekään tajua..:" ja sitten poikani, tuo kaiken kovapäisyyden ja kilariuhman ruumiillistuma eilen selvitti rajojenrikkomis- ja pyöräilymahdollisuudenmenettämissotkunsa keskustellen. keskustellen! tajuatteko? piti se tämäkin päivä mun elää!
no juu.
eka on huithapeli. toka vähän autisti ja kolmas puupää, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. tai ainakin vois niin luulla. jos ei satu oleen pms.
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
kuulkaapas nyt teinipellet
(varoitus. tämä teksti sisältää angstia. pms you know. mutta tarkoitan ehkä joka sanaa.)
pidin tässä pientä "kehityskeskustelua" teinini kanssa.
ei sillä, teinini haluaa varmaan tehdä just niinkuin täällä kotona on säännöt, mutta.
hänen ystävänsä pelkäävät mua, pitävät täytenä diktaattorina ja paskamutsina koska:
a) olen toivonut että mulle sanotaan ihan reippaasti "moi" kun mun kotiin tullaan.
b) lapsellani on kotiintuloajat, joita on noudatettava.
c) lapsellani on velvollisuuksia.
en tajua että on pokkaa tulla ihmisen kotiin kun bussiin, sanomatta hei. ja edes katsomatta päin. tämä on mun koti! mä asun täällä. sä syöt mun leipiä ja ruokia. istut mun sohvilla ja sängyillä. ja ennenkaikkea, sä oot mun lapsen "ystävä", joten jos esim. kuulumisten vaihtaminen on liioiteltua, niin luulis että äitis olis opettanut edes "moi" sanomaan kun menet jonnekin kyläsille.
meillä nyt sattuu vaan olemaan kotiintuloajat. mä en halua että mun lapseni joutuu kohtaamaan jotakin ikävyyksiä öisessä kaupungissa. semmosia pahuuksia joita se ei ole valmis kohtaamaan. lähentelyä, uhkaamista tai turhaa riitaa. puhumattakaan sitten ryöstöistä tai raiskauksista. anteeks vaan jos mä vapaan kasvatuksen hedelmänä en halua että lapseni joutuu oppimaan asioita kantapään kautta, niinkuin mulle on käynyt. en halua että se joutuu "jengitappelussa" suojelemaan poikaystäväänsä oman terveyden uhalla, herätellä yöllä tärkeää ihmistä ja vartioida ettei sillä ole mitään kallovaurioita murtuneiden luiden lisäksi, ja todistamaan alaikäisenä oikeudessa. niinkuin allekirjoittanut. en halua että se kokee/näkee väkivaltaa kaduilla. sitä tunnetta että joku seuraa, tai ehdottelee sopimattomia. sitä että joutuu huolehtimaan umpikännissä olevista kavereistaan ja valehtelmaan vanhemmilleen. elämä opettaa toki. mutta mä ainakin koitan suojella omiani, niin kauan kun mulla on alaikäisen vanhempaa koskevat velvollisuudet siihen.
lapsellani on oikeus asua turvallisessa kodissa. se saa katon pään päälle, terveellistä ruokaa, harrastuksia ja viihdykkeitä. sillä on myös velvollisuus viedä roskat, tyhjentää tiskikone ja lenkittää koiraa. ja pestä omat pyykinsä. huomauttaen että nämä toimet tehdään narisematta sen puolesta kun se on poissa. se saa mennä kavereille ja leffaan ihan niinkuin muutkin. mikä helvetti siinä on muille vaikea käsittää että yks joutuu tekemään osan kotihommista? että ne kuuluu tässä talossa kaikille! kaikille! mitä helvettiä ne muut teinit tekee? eimitäänkö? onko mielestänne vitun hankalaa ottaa roskapussi käteen, kantaa 100m, avata luukku ja tiputtaa. kun tämä 100m on kouluun/kaupungillelähtösuuntaan.
ja se kouhkaus teinin kotiarestista. hoodeilla leviää huhu että se hullu natsimutsi laittoi pennun arestiin kun se kerran myöhästyi vartin. haistakaahan nyt home, kuulkaa. olen tiukka, mutta en mikään natsi sentään. kyse oli noin 20nes myöhästymiskerta, eli täysivaltainen pitkäaikainen piittaamattomuus mun toiveista kotiintuloaikojen suhteen. ja sekin kerta, kun mä ne niitit vedin, myöhästyminen oli 45min, ei vartti. ettäs tämänkin tiedätte, teinipellet.
"mikset sä tee mitään?" ne teiniltä kysyi? - ai niinkun mitä? kysyn minä. mä pystyn tekemään lapseni elämästä kurjaa, takaan, jossei hyvällä mun toiveet mene perille. mä olen täällä aikuinen, ja vastuussa lapsistani. ja sen vastuun mä kannan. piste. omin tai yhteiskunnan avuin. jos lapsi käy täällä hillumaan, se on poliisi/lastensuojeluasia. jos teini käy mun päälle, se on poliisiasia. jos se lähtee hatkaan, se on lastensuojeluasia. piste. joku kaveri oli laitettu laitokseen, koska se oli lähtenyt kotoaan hatkaan. "liioittelua. kohtuutonta." totesi esikoinen. ja mitenniin? kysyn minä. mistä syystä kakara edes karkasi? siksikö kun ei päässyt bileisiin? saanut uutta hupparia? tuskin oli ekakerta kun kotona on ongelmaa, jos heti lastensuojeluun mennään. tai sitten nimenomaan oli, ja vanhemmat heti puuttui asiaan kun kokivat itsensä voimattomiksi. saatana jos multa pentu katoaisi, sitä huolen ja kuolemantunteen määrää! eikö ne saatana tajua mitä vanhemmilleen aiheuttaa? vai onko perheessä niin kylmä tunnelma, että hatkaan meno on ainoa keino saada vanhemmilta edes jotakin huomiota.
ja viimeisenä nuoren herran yökyläily. mä olen sanonut että poika saa olla täällä yötä, jos nukkuu vaikka sohvalla. pojasta se on kohtuutonta. jos teinit avaa pelin, ja tulee selittämään mulle tämän asian miks sohvalla nukkuminen olis ihan mälsää, mä luultavasti olen valmis joustamaan. pojasta mä olen suojeluhullu. omasta mielestä mä olen entinen teinimutsi. koitan päästä siihen tilaan, missä sallin esikoiselle rakkaan vieressä nukkumisen ilon, mutta mä en ole siihen ihan vielä valmis. ei vielä ole sen aika. mä en tajua miten susta ei vielä ole sen aika, me ollaan oltu yhdessä jo puol vuotta. sanoo esikoinen. on se pitkälti tai ei. tässä on kyse mun mukavuusalueesta ja sen ylittämisestä. ja siitä kuinka paljon luotan täällä ihmiseen, joka on viimeisen vuoden sluibaillut ja laiminlyönyt kaikki velvollisuuksiaan ja mun toiveita. ja ei, kosto yhdessänukkumiskielto ei ole. vaan ainoastaan mun toive siitä, että se olis sitten KAIKILLE mukavaa ja luonnollista että yks perheen ulkopuolinen täällä nukkuu.
eilen mulla oli semmoi pms fiilis, että oli pakko mennä sänkyyn kärisemään. esikoinen saapui kotiin 5 min ennen määräaikaa, ja hyvä niin, koska jos se olis myöhästynyt, waarallisena wappuaattona, kotiintuloajasta, nii helvetti että olisin repinyt mun pms-pelihousut. nyt ei tarvinnut. luojalle kiitos siitä.
pidin tässä pientä "kehityskeskustelua" teinini kanssa.
ei sillä, teinini haluaa varmaan tehdä just niinkuin täällä kotona on säännöt, mutta.
hänen ystävänsä pelkäävät mua, pitävät täytenä diktaattorina ja paskamutsina koska:
a) olen toivonut että mulle sanotaan ihan reippaasti "moi" kun mun kotiin tullaan.
b) lapsellani on kotiintuloajat, joita on noudatettava.
c) lapsellani on velvollisuuksia.
en tajua että on pokkaa tulla ihmisen kotiin kun bussiin, sanomatta hei. ja edes katsomatta päin. tämä on mun koti! mä asun täällä. sä syöt mun leipiä ja ruokia. istut mun sohvilla ja sängyillä. ja ennenkaikkea, sä oot mun lapsen "ystävä", joten jos esim. kuulumisten vaihtaminen on liioiteltua, niin luulis että äitis olis opettanut edes "moi" sanomaan kun menet jonnekin kyläsille.
meillä nyt sattuu vaan olemaan kotiintuloajat. mä en halua että mun lapseni joutuu kohtaamaan jotakin ikävyyksiä öisessä kaupungissa. semmosia pahuuksia joita se ei ole valmis kohtaamaan. lähentelyä, uhkaamista tai turhaa riitaa. puhumattakaan sitten ryöstöistä tai raiskauksista. anteeks vaan jos mä vapaan kasvatuksen hedelmänä en halua että lapseni joutuu oppimaan asioita kantapään kautta, niinkuin mulle on käynyt. en halua että se joutuu "jengitappelussa" suojelemaan poikaystäväänsä oman terveyden uhalla, herätellä yöllä tärkeää ihmistä ja vartioida ettei sillä ole mitään kallovaurioita murtuneiden luiden lisäksi, ja todistamaan alaikäisenä oikeudessa. niinkuin allekirjoittanut. en halua että se kokee/näkee väkivaltaa kaduilla. sitä tunnetta että joku seuraa, tai ehdottelee sopimattomia. sitä että joutuu huolehtimaan umpikännissä olevista kavereistaan ja valehtelmaan vanhemmilleen. elämä opettaa toki. mutta mä ainakin koitan suojella omiani, niin kauan kun mulla on alaikäisen vanhempaa koskevat velvollisuudet siihen.
lapsellani on oikeus asua turvallisessa kodissa. se saa katon pään päälle, terveellistä ruokaa, harrastuksia ja viihdykkeitä. sillä on myös velvollisuus viedä roskat, tyhjentää tiskikone ja lenkittää koiraa. ja pestä omat pyykinsä. huomauttaen että nämä toimet tehdään narisematta sen puolesta kun se on poissa. se saa mennä kavereille ja leffaan ihan niinkuin muutkin. mikä helvetti siinä on muille vaikea käsittää että yks joutuu tekemään osan kotihommista? että ne kuuluu tässä talossa kaikille! kaikille! mitä helvettiä ne muut teinit tekee? eimitäänkö? onko mielestänne vitun hankalaa ottaa roskapussi käteen, kantaa 100m, avata luukku ja tiputtaa. kun tämä 100m on kouluun/kaupungillelähtösuuntaan.
ja se kouhkaus teinin kotiarestista. hoodeilla leviää huhu että se hullu natsimutsi laittoi pennun arestiin kun se kerran myöhästyi vartin. haistakaahan nyt home, kuulkaa. olen tiukka, mutta en mikään natsi sentään. kyse oli noin 20nes myöhästymiskerta, eli täysivaltainen pitkäaikainen piittaamattomuus mun toiveista kotiintuloaikojen suhteen. ja sekin kerta, kun mä ne niitit vedin, myöhästyminen oli 45min, ei vartti. ettäs tämänkin tiedätte, teinipellet.
"mikset sä tee mitään?" ne teiniltä kysyi? - ai niinkun mitä? kysyn minä. mä pystyn tekemään lapseni elämästä kurjaa, takaan, jossei hyvällä mun toiveet mene perille. mä olen täällä aikuinen, ja vastuussa lapsistani. ja sen vastuun mä kannan. piste. omin tai yhteiskunnan avuin. jos lapsi käy täällä hillumaan, se on poliisi/lastensuojeluasia. jos teini käy mun päälle, se on poliisiasia. jos se lähtee hatkaan, se on lastensuojeluasia. piste. joku kaveri oli laitettu laitokseen, koska se oli lähtenyt kotoaan hatkaan. "liioittelua. kohtuutonta." totesi esikoinen. ja mitenniin? kysyn minä. mistä syystä kakara edes karkasi? siksikö kun ei päässyt bileisiin? saanut uutta hupparia? tuskin oli ekakerta kun kotona on ongelmaa, jos heti lastensuojeluun mennään. tai sitten nimenomaan oli, ja vanhemmat heti puuttui asiaan kun kokivat itsensä voimattomiksi. saatana jos multa pentu katoaisi, sitä huolen ja kuolemantunteen määrää! eikö ne saatana tajua mitä vanhemmilleen aiheuttaa? vai onko perheessä niin kylmä tunnelma, että hatkaan meno on ainoa keino saada vanhemmilta edes jotakin huomiota.
ja viimeisenä nuoren herran yökyläily. mä olen sanonut että poika saa olla täällä yötä, jos nukkuu vaikka sohvalla. pojasta se on kohtuutonta. jos teinit avaa pelin, ja tulee selittämään mulle tämän asian miks sohvalla nukkuminen olis ihan mälsää, mä luultavasti olen valmis joustamaan. pojasta mä olen suojeluhullu. omasta mielestä mä olen entinen teinimutsi. koitan päästä siihen tilaan, missä sallin esikoiselle rakkaan vieressä nukkumisen ilon, mutta mä en ole siihen ihan vielä valmis. ei vielä ole sen aika. mä en tajua miten susta ei vielä ole sen aika, me ollaan oltu yhdessä jo puol vuotta. sanoo esikoinen. on se pitkälti tai ei. tässä on kyse mun mukavuusalueesta ja sen ylittämisestä. ja siitä kuinka paljon luotan täällä ihmiseen, joka on viimeisen vuoden sluibaillut ja laiminlyönyt kaikki velvollisuuksiaan ja mun toiveita. ja ei, kosto yhdessänukkumiskielto ei ole. vaan ainoastaan mun toive siitä, että se olis sitten KAIKILLE mukavaa ja luonnollista että yks perheen ulkopuolinen täällä nukkuu.
eilen mulla oli semmoi pms fiilis, että oli pakko mennä sänkyyn kärisemään. esikoinen saapui kotiin 5 min ennen määräaikaa, ja hyvä niin, koska jos se olis myöhästynyt, waarallisena wappuaattona, kotiintuloajasta, nii helvetti että olisin repinyt mun pms-pelihousut. nyt ei tarvinnut. luojalle kiitos siitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)