vauvan vaunut

eilen ruttunaama päätti ettei veikan vaunuissa matkusta, vaikka ne on ihan ratasmoodissa nyt. "ne on vauvan vaunut, mä olen iso."

olin ajatellut että se niissä hyvinkin köröttää tän pari kk, mutta napakasti se sanoi ettei käy.

aamulla tarhaan mennessä kelpasi kuitenkin kyyti. ehkä me tosiaan niillä pärjäillään :)

mulla vaan oli aiemmin harkitusti mustat rattaat. kävi kaikki peitot niihin. nyt tulee vähän mietittävää vaunupeittojen ja muiden suhteen, koska valitettavasti mulla on sellain tarkka silmä, ettei voi ihan värit käydä ristiin. ei sillä että mun silmä ja maku rimmais yleisen estetiikan kanssa, mutta joku roti ja mätsäys pitää olla. muuten mä en voi olla...

nyt vaunuissa on ruskeeta ja mustaa. kantokassin hommaan siis sitten mustan. (kestosuosikit on oranssi-ruskea-vihreä) jotakin turkoosia tekis mieli kyllä. micki-vaunulelun ostin turkoosin stokiksesta, joten ehkä sit jostakin pitis kehittää turkoosi kevyt peitto vielä... hmmm...

mutta musta nuo emmaljungan city crossit on kanssa tosi kevyet ja vakaat. koirain kanssakin lenkillä uskon hyvin pärjääväni. meille passelit.

murun auto on iso, ns. tila-auto, mutta kun kyydissä on nuo koiraeläimet, menee vauvan kanssa väkisin kantohommiksi. ei meinaan me millään vaunut ja piskit samaan paksiin. eikä tarttekaan. ilman autokin olen pärjäillyt hyvin, ja ruttunaamaa olen kantanut ergossa koko sen elämän ennen mahan liiallista kasvua. että vaunut on ulkoiluun. ergo matkailuun.

tavarat

jännä kuinka joihinkin asioihin kiintyy. tänään ruttunaaman brio racet lähti uuteen kotiin. tosin ne meni mun kummipojalle, mutta silti jotenkin haikee fiilis jäi.

ruttunaaman on ollut brio raceilla ajelija, ja mä olen ollut brio racejen työntäjä, pitkään. ne oli tyylikkään yksinkertaset, mustat. niihin sopi kaikki mein ulkoilupeitot, ja kaikki rutun vaatteet. sniif... niitä rattaita tulee ikävä. ne oli kerrassaan neljän K:n rattaat. Kevyet, Klassiset, Kätevät ja Kauniit.

olin ajatellut kantaa pikkusta niin kauan että se voi puolvuosikkaana siirtyä suoraan brio racejen käyttäjäksi, mutta vauva on musta sitten liian pieni etenemään kasvot menosuuntaan. siksi mä nyt vaihdan nuo rattaat emmaljungan yhdistelmään.

ja kun kaikki nää rataskaupat menee kätevästi kummipoika-minä-toinen kummipoika akselilla, niin kaikki on lopuksi tyytyväisiä.

silti, jos mä joskus vielä rattaat ostan. syystä tai toisesta. tulee ne olemaan brion racet. (jos ei brio mene konkkaan ennen sitä.)

lääkärissä

kävin tänään neuvolalääkärissä. tein päätoksen jättää suorasanaisen ruttunaaman pois tältä lääkärikäynniltä - en tosiaan kestä mitään "Lapsen Suusta"-legendoja sisätutkimuksen suhteen.

kaikkien lasteni varakummi onneksi tuli murtuneine käsineen leikkimään äiti-lapsi-leikkejä ruttunaaman kanssa terkan viereiseen puistoon.

lääkäri oli kiva ja mukava. semmonen vanhempi rauhallinen nainen joka saa mun silmissä heti hiukan auktoriteettipisteitä. käytiin raskaus ja nykyinen terveystilanne sekä mun työt nopeesti läpi. viimeviikolla kun olin terkalla, ja arvot on kaikkinensa hyvät, niin niihin ei puututtu kummemmin. huonossa asennossa mitattuna sf-mitta oli 3cm viimevkosta isompi, mutta mitäpä sen väliä, kun asento toisaan oli huono ja mittaaja eri. sydänääniä ei meinattu saada lainkaan kun greippi birk borkanpoika myttynen rellesti niin kovin. vähän oli matalat sykkeet, mutta lääkäri epäili sen johtuvan mun huonosta asennosta. vaihtelua siinä oli kuitenkin ihan hyvästi. kohdunsuu pehmennyt hieman mutta 4cm kiinni. (anataomistina mua ihan kiinnostaa se, miten se on aiemmissa raskauksissa ollut 2-3cm kiinni, ja nyt jopa neljä. kuroutuukse aina jotenki uudelleen? vai onko tää poika erityisen ujo ja on vetänyt esiripun tiukkaan kiinni? :D tietääkö tää entistä hankalampaa synnytystä? kun ruttunaamakin oli synnytyksessä 2vrk:n supistelujen jälkeen vielä ihan takamatkassa...? ehkä näitä käydään läpi sitten synnytyssuunnittelussa ja siellä seuraavassa lääkärissä vkolla 36.)

mutta siis hommat ok. supisteluista huolimatta ei liikunta-, työ- eikä makkarirajoitteita. hyvä niin. ;)

asia joka lääkäriä vaivas oli tää mun hengityspulma. astmalääkettä pitää ottaa, ja vasta ensi torstaina on asiaa työpaikalle. hemmetti. lisää saikkua. mitenhän mun kuuppa kestää? nytkin on ollut vaikeeta... (onneksi muru tulee kotiin su, saapa se keksiä mulle jotakin kivaa ensvkolle. se on ollu niin harmissaan kun ei ole saanut mua hoitaa, mutta voikin sitten korkojen kanssa korvata ensiviikolla. ei paha homma ehkä alkuunkaan...)

p.s. eilen tuli tunne että vauva istuu jalkojensa päällä tuolla mahassa. mun navan päälle ilmaantui sellanen möykylä, jota epäilyksettä olisi voinut pitää g-b-b-m:n päänä. siinä se poukkoili tovin ylös-alas ja ees-taas. se oli kyllä totaalisen liikuttavaa... voihan rakkaus.

ja
p.s. näin aamulla ystävän koneella kuvan musta edelliskesältä. ai kauhee kun mä olinkin nätti, hoikka, ruskettunut ja hyväntuulinen. ero juuri tähän hetkeen oli niin radikaali että tsiisus sentään. naurettiinkin mun muistuttavan isoinen mahoineni, punasine nenineni, väsyeenä ja kalpeella iholla nyt enemmän esim. joulupukkia kun sitä söpöstä misukkaa. auts. mä lupaan etten ikinä enää valita ulkonäköasioita, jos vaan paluu siksi naiseksi on mahdollista...

teratologinen palvelu

oih, olipa ihana palvelu. oli tosi ystävällinen kätilöhenkilö siellä puhelimen toisessa päässä.

ehdottomasti on otettava astmalääkettä. tärkeempää on se että happi kulkee kunnolla. vauvankin kannalta. (mitäs kun hapetus on jo kaksi pvää ollut ihan arsesta? eihän siitä ole haittaa? pliis.) astmalääke vaikuttaa paikallisesti, eikä sen käytöstä ole sikiölle tutkimusten mukaan haittaa. ja jos kuume nousee, niin tärkee ottaa kuumelääkettä ja pitää kuume alhaalla. (miksvarten? kun nyt siitä kuumeesta ei kai kehityksellistä haittaa ole vauvalle, paitsi jos sitten aivotasolla kun niitä tärkeitä aivosoluja vielä muodostuu, vai?... uuh, en halua miettiä sitä... en tajunnut alkaa tarkemmin tenttaa, vaikka asiantuntevan ja erittäin pätevän kuulonen kätilö oli) mutta eli jos kuume nousee niin juomaa ja hyvä lääkitys.

"ja muista hoitaa itsees hyvin ja levätä." hiis <3 joo. tuhannet kiitokset.

p.s. olen soittanut tuonne myös viimeeks raskaana ollessani. kun oli ne ero ja muut enkä saanut nukuttua. että onko mitään mitä vois ottaa että jaksaa sit arjen. nyt sit täytettiin viel sellaset tutkimuslaput siihen keskenmenoon liittyen.

mutta onneksi on näitä palveluja. kiitos terveydenhuollolle tästä osiosta.
*mielenrauhaa*

mun lapset on mun lapsia

luin "terveisiä perheestä"-blogia. hna kertoi kuinka lapsi lyö sun omilla sanoilla ja sanomisilla sua vasten kasvoja. ts. hokemasi maneerit palautuu takasin, tavalla tai toisella.

meillä uhmaikäsen ruttunaaman legendaarisimman on ehdottomasti:
- "koira-perrrrkele!" ja
- "jumalauta, siellä sataa lunta."
(nää kiroilut tässä siksi että se on mun oikeen tavaramerkki, jota oikeemielinen esikoinen ei ole ikinä hyväksynyt, railakampi juniori sensijaan ottaa ilolla käyttöön moiset hävyttömyydet.)

ettei luulis sen pelkästeen kiroilevan, niin nätimpää osastoa edustaa selkeesti:
- "kuules nyt, kultaseni" (sellai määkivästi ja venytetysti)
- "mikä sulla on hätänä kulta? älä itke, halitaan."
(...ja joskus vähän kärsimättömämmin - "ei sun kannata pillittää, tässä ei nyt itku yhtään auta")

hiekkiksella se vei mun ystävän tarhaan. saatesanoiksi tuli:
- "jää nyt vaan reippaasti, mamma tulee sut sitten hakemaan, ja sitten tehdään ruokaa yhdessä."

joskus kun nuket ei oikeen tottele ruttunaaman toiveita, makkarissa pärähtää tiukkaan sävyyn:
- "kuule, sä et varmaan halua että mä raivostun"

mietin vaan kauhulla miten jotkut mun tyhmät heitot saattaa kertautua esim. päiväkodissa tai muualla julkisissa toiminnoissa... :)

aamulla oli liikuttavaa kun esikko kovassa koulukiireessä tempoi kengät jalastaan eteisessä kun bussilippu oli jäänyt, ja ähelti ne vaivalla takaisin jalkaan. samaan liittyen ruttunaama usein sanoo:
- "älä me kengät jalassa sisään tai saat itse pestä lattiat" :) on oppi mennyt perille.

esikossa säälittää nähdä sen huono keskittymiskyky. selkeesti peritty multa. taito nukahtaa ja herätä nappia painamalla on varmaan myös mun peruja. rauhallisuus ja lehmän hermot taasen ei todella ole mun piirteitä. (tosin nyt murkkuiän kynnyksellä nekin vähän näyttää rakoilevan) jatkuva asioiden pohtiminen ja ääneen spekuloiminen sen sijaan tuntuu tutuilta. sekä fiilistelynhalu (esim. teekuppi, viltti, hyvä kirja, pala suklaata)

ruttunaamassa perusvireenä oleva riehakkuus on varmaan multa. ja hoivailu ja tarve hellyyteen. ja se räjähteleväisyys ja ailahtelevaisuus myös. ja kovaäänisyys. keskittymiskyky sillä taasen on huippuluokkaa. en tajua mistä se on voinut tulla. ei multa ainakaan :)

lukemaan mä olen oppinut ennen neljää ikävuotta, samoin esikko, ja ruttunaamakin tunnistaa jo kirjaimia ja sanoja. kaikki meistä on lähtenyt kävelemään ennen 9kk ja kaikkien puhelahjoja on päästy ihastelemaan selkeesti ennen vuoden ikää. lapset on musikaalisesti taitavia, minä taas en ollenkaan. esikko on laiskuuteen ja kaaokseen taipuvainen. mulla on kyllä kaapeissa luova kaaos, mutta tiiän missä on mitäkin. (ja tämä johtaa siihen ettei kukaan muu sitä logiikka ymmärräkään) muuten olen suht pedantti ja koti on suht siisti. (esikko kysyi eräänä päivänä tartteeko meillä olla niin siistiä? kun hän mielummin eläisi pienessä kaaoksessa... ja olenhan mä kerran ärähtänyt sen huoneesta että "kuka hemmetti tälläsessä sikolätissä haluaa asua?!" johon se vastas tyyneen tapaansa "no minä esimerkiks". suorasanasuuskin taitaa olla mamman peruja... ;) )

heja terveyshuolto

ai saamari mulla taas meinaa sappi kiehua. siis viimeyö oli mun hengitystoiminnan kannalta suoraan helvetistä. ei siis kulkenut ilma mitenkäänpäin, ei höyryhengityksestä ollut helkkarinkaan apua. joka yskäsy repi keuhkoja niin että tuntui että ne repeää. join kuumaa, ja otin hömpsyn viinaa, salmiakkikarkkeja, tiikeribalsamia, kuumaa suihkua, valkosipulía. kaikki on kokeiltu.

näiltä pohjilta suuntasin tänään terkkarin vastaanotolle. lääkäriajat on aika tiukassa sielä. terkka oli tosi osaanottavainen ja mukava niinkun yleensäkin. sanoi että voi laittaa mut päivystykseen, mutta hänen edellinen potilaansa oli ollut sielä 4h ja se oli passitettu kotiin syömään panadolia. sikakriteeriä ei täytä, eikä muutakaan hoitoa kunnallisella saa, kun ei ole kuumetta. jepjep. (ja mutsi huutaa luurissa että "sulla on aiemmin ollut niitä kuumeettomia keuhkokuumeitakin, sano se niille! hittojako sitäkään valittamaan, kun keuhkokuume kai selviää vaan rtg-kuvasta (mun käsityksen mukaan) ja se rtg on poissuljettu raskauden takia.) olisin mä saanut spiraa siellä terkallakin nyt, muttakun ne keuhkot ei siinäkohtaa olleet niin tukkeessa että olis tarvinnut ottaa.

mulle on edellisessä raskaudessa määrätty keuhkoputkia avaavaa atroventiä, vaikka sitä ei saisi raskauden aikana käyttää. paitsi jos siitä saatu hyöty kumoaa sikiölle aiheutuneet haitat. mitkä haitat? siitä ei missään ollut puhetta eikä tietoa. ts. jos lääkäri määrää, niin voi ottaa. mitäs jos atroventin määrännyt lääkäri on sitä määrätessään sanonut suht vittumaisesti että: "no mikäli se että sä pysyty yhtään hengittämään, on sulle tärkeempää kun syntymättömän lapses terveys, ni käytä tätä sitten..." että haista paska siihen suuntaan. kolmena iltana jouduin viimeraskaudessa sitä lääkettä ottamaan kun ei henki tosissaan kulkenut. lapsi on kyllä terve ja niin normaali kun kukaan voi pokalla sanoa ;) että sen puoleen kai sitä lääkettä voi ottaa. ruttu oli silloin vielä kesken kehityksen, greippi birk borkanpoika myttynen taas on jo "suht valmis paketti", ainoostaan tuo massankehitys on sillä kesken.

muutamia vaihtoehtojahan tän flunssan ja hengitysongelman kanssa siis on:
a) se menee pois.
b) se pahenee hengityksen osalta, ja mä lähden joko 4 tunniksi päivystykseen hakemaan määräystä "syödä panadolia" ja saan ehkä spiraa.
c) se pahenee hengityksen osalta, ja mä lähden yksityiselle hakemaan maksullista empatiaa, käskyn ottaa panadolia, saan spiraa ja mielenrauhan takia otetaan kalliit verikokeet.
d) se edelleen pahenee hengityksen osalta ja naukkailen artoventiä tositarpeeseen ja heitän huolet sen mahdollisista vaikutuksista vauvaan taka-alalle.
e) kuume nousee, menen sika-asemalle ja pääsen työpaikalleni hoitoon. helmeä vai ei?
f) arvon näitä vaihtoehtoja kotona liian pitkään ja pökrään tänne.
(hirveimmässä kauhuskenariossa viimeyönä pelkäsin keuhkolamaannusta, mutta mietin kuinka kaunista olis kuolla kotonaan, nuorena, käsi rakkaansa (lapsen) kädessä. tosin lapsille se nyt ei olis ollu varmaan kovin hienoa kuitenkaan...)

noh. valitsen vaihtoehdot a), c) ja d). tässä kyseisessä järjestyksessä.

* vielä pitää keventää tunnelmaa kertomalla että viimeyönä kun ruttunaama itki mammaa, mä kähisin sille (siis todella matalalla äänellä): "tule tänne, mä en voi kantaa sua", joka sai aikaan vielä kovemman huudon. (raasu varmaan mietti että mikä hitto siellä murisee). sit menin sen sängyn viereen murisemaan lisää ja korisemaan. jostain syystä se ei halunnut lähteä mun matkaan. itki vaan kovempaa. naamasta se mut sitten viimeseks tunnisti, mutta mahtoi olla pelottavaa kun mammalla oli vieras, synkkä ääni, ja siitä lähti ihme korinoita ja vinkunoita. otin sen sit mun viereen, mutta ei se siinäkään oikeen rauhottunut kun joka sisäänhengityksellä mä vinguin, ja muuten yskin ja korisin. kaikkia kauhuja sitä voi tommonen taapero kotonaan kohdata... :) ootan mielenkiinnolla kun tää palaa sen tarinoissa, sen versioimana takasin elämään. ainakin mulla ja esikolla on ollut hauskaa tän asian tiimoilta koko aamupvän.

ahdistusta, kaksi itkua ja rakkautta

ensinnä mulla oli facebookki auki, ja muru sattui tulemaan linjoille. oli kaukana pysähtynyt internetkahvilaan ja päättänyt tsekata jos ole meilannut sille. se sanoi tulevansa "nettitreffeille" joku ilta, joten en ollut ehtinyt poistaa mun aamuista hengenahdistusta-statusta facebookista. (oli meinaan tarkoitus kun se hemmetti huolestuu niin helposti.) meni sitten koko nettihetki hössötykseksi, ja ainua kohta missä alan itkemään, on se kun mua käydään säälimään. sitä en kestä ollenkaan.

illalla vielä mutsi soitti. yleensä se ei mistään hätkähdä, saati ole kiinnostunut, mutta nyt kuullessaan mun hengitysäänet, sai ihan tajuttomat pultit ja hepulit. valkosipulia nenää, kuuma suihku, höyryhengitystä ja LÄÄKÄRIIN! (juujuu... *sniif*)

saamari että oli illalla vaikea hengittää. ei auttanut edes se höyry, saatikka mikään muukaan. yritin sitten nukkua pystyasennossa. mietin pariin otteeseen josko ne keuhkot voi mennä ihan kunnolla tukkeeseen ihan laakista? tai jos tää nyt on sitä possunuhaa ilman kuumetta (on sellastaki ollut) ni miks olen nauranu niille jotka ei osaa mennä lääkäriin vaikka henkeä ahdistais kuinka. kaksi kertaa oli terveysneuvonnan nro puhelimessa, mutta ruttunaama heräili yöllä, ja arasteli mun käheetä ääntä ja huonoa hengitystä. meni sen rauhotteluun sit aikaa.

se piti mua niin kauniisti kädestä ja pyrki lähelle. voi rakkaus.

rakkautta sain ja jaoin eilen myös murun kanssa netin välityksellä, ja yhden ystävän kanssa puhelimessa ja kahden netissä. mun ympärillä on oikeesti niin paljon rakkautta. vaikka joskus pelottaa miten mä selviin kaikesta kuitenkaan yksin, niin sitten kun tulee näitä kurjia tilanteita, on ne tietyt rakkaat aina siinä, valmiina auttamaan ihan konkreettisesti, tai kuuntelemaan marinaa vaikka.

"jätän puhelimen yöksi auki, jos tulee tilanne, niin lupaa että soitat, mä olen täällä ja tulen kyllä." --- sniif* kiitos!

"pikkuflunssa"

olin aamulla jo ihan fiiliksissä kun tuntui että alan olemaan terveiden kirjoissa. henki kulki ja mieli oli hyvä. hetken.

vähän aikaa pystyasennossa oltuani tajusin ettei henki kulje ihan normaalisti. sisäänhengitys on suhteellisen vaikeaa. puolilta päivin aloin olemaan jo niin tsippi, että soitin neuvolaan. (niin teen aina kun pelkään kuulostavani naurettavalta jos soitan lääkäriin :) ) neuvolan täti on tosi kiva ja kannustava, niinkuin olen kertonut. mutta se pitää mua varmaan aika pölvänä, kun oon aina ihan "tuntuu nyt niin tyhmältä kysyä mutta..." noh, se pisti soittamaan sikainfluenssa-asemalle, jossa paperit on nyt valmiina odottamassa mun kuumeen nousua. huomenna meen omalle terkalle näyttmään naamaa ja saamaan saikkulapun. tässähän on se mahdollisuus että flunssa on vaan "valunu keuhkoon", ja koska vauva painaa sisältä, niin se ahdastaa hengitystä jo ittessään. (uskooks kukaan tätä selitystä? ainakin possuasemantäti uskoi.) nyt vaan saamari että repii keuhkoja kun yskii. olo on heikko ja huimaava ja yskähdyksen jäljiltä tuntuu keuhkojen sisällä ihan revenneeltä ja kuivalta.

säälittää lapsetkin. ruttunaama pelkää kun niistän. (hassua) ja myttyvauva selkeesti kesken jumppansa pysähtyy ihmettelemään miks sen taloa ravistellaan ja röhistellään niin tajuttomasti. sit potkusirkus jatkuu. onneksi se on edes kääntynyt taas niin että potkut tuntuu tosi selvästi. pari pvää jo huoletti kovin kun se oli niin hiljanen.

voi paskat. jotaki pitis vissiin yrittää syödä kun kädet vapisee jo.

huutelua

on tässä nyt kaikenmoisen päälle vielä päästävä muutamasta jutusta eroon ja muutama on hankintalistalla.

epäkäytännöllisen suuren ruokapöydän kanssa kävi niin, että tehtiin serkun kanssa vaihtarit. sain meille passelin 60-luvun viilupöydän, tähän mahtuu kerralla kuusi syömään niin että ohikin mahtuu. hieno meille! sapuskat joutuu hakemaan keittiöstä tosin (*), kun edelliseen sai katettua sen seitsemän sorttia keskelle.
(* sain kyllä kaupan päällisiksi yhden vanhan kaapin, joka on tuossa niin lähellä että sen päälle voi toki kattaa myös. (vanha avokaappi on käytännöllinen myös siitä heti kun saan siihen korit hankittua, joihin saan tyttöjen pipot, lapaset ja muut systeemit. kas sitten eteisen kaappiin tulee tilaa liinavaatteille, ja liinavaatekaappiin tilaa peleille ja piirrustusvälineille, jotka tekee tilaa makkarissa vauvanvaatteille :D helppoa, eikö?))

ilman sohvaa on nyt pärjäilty ihan ok. edellinenhän meni rikki ja kaatopaikalle. meillä on nyt kokoeilma erilaisia tyynyjä, joiden päällä lojutaan sikinsokin pitkin lattioita. asunto tuntuu isolta ja kivalta näin. uutta sohvaa ei muru anna mun hankkia. aikoo tuoda omansa tänne kun joutaa, koska ei kotonaan ikinä vietä aikaa :)

makkarissa on yksi siisti retrokaappi. jouduin laittamaan sen varmuudeksi huuto.netiin, koska se on aikas epäkäytännöllinen. se on matala, ja säilytystilaa siinä on tuskin nimeksi. samalla laitoin huutoon muutaman vanhan ikkunan joita mulla on tuo kellari pullollaan. (varmistelen vähän tilaa tänne, jos muru aikookin tuua tänne muutakin kun sohvansa... ;) )

mun rakkaista brion race-rattaista (parhaat ikinä!) meni huuto kiinni eilen. ne lähtee vaihtoon emmaljungien tieltä. ainoa ongelma noissa brioissa oli se että lapsen kasvoja ei saa mua kohti. ja musta lapsen pitää alkaa istumaan kasvot menosuuntaan vasta lähemmä 1,5 vuotiaana. olin alunperin ajatellut kantaa vauvaa ekat 6kk, ja sitten laittaa sen rattaisiin. mutta serkulta vapautui kohtuuhintaan suht iskemättömät vaunut, niin iskin niihin kiinni. ja briot pääsi uuteen kotiin. nyt on niistä irtokankaat pesty, ja tänään pesen kiinteät osat. sitten ostaja saa tulla niitä noutamaan. emmaljungat saan kai hakea heti kun itselle passaa. ja tuo ruttunaama niiss kulkee kyllä hyvin tän pari kk mitä vauvantuloon on aikaa :)

nyt kyylään huudosta vielä sitä emmaljungan kantokassia. niitä tosin harvoin on siellä kaupan. ensin ajattelin ostaa emman halvan ja hyvän mallin, mutta sitten tulin siihen tulokseen että haluankin sen emmaljungan oman quadroliftin. luultavasti kiinnityssysteemit matsaa paremmin vaunuihin. tämä on tietysti oletus...

musta tuntuu että kaupankäynti siellä huudossa on jumiutunut ihan totaalisesti nyt, hassua kun siitä lamasta niin kouhkataan, niin huuto.netissä on tosi vähän tavaraa kaupan, ja tosi vähän huutoja tulee. vaikka luulisi että tuo tavarankierrätys olisi tälläsenä aikana kuuminta hottia...

kossusukat ja valkosipulipussi

ruttunaaman kuume nousi eilen tonne 39.2 tasolle. aika vaisu se oli, mutta suht hyvällä tuulella. rauhallisena järjesteli pikkutavaroitaan. välillä kävi tankkaamassa syliä, ja kertoi kuinka jalkohin ja kainaloihin sattuu.

eilinen pvä meni multa virkkuukoukkua heiluttaessa, pistin jämälankakeriä menemään ennenkun alotan uutta iskemätöntä rullaa. sain niistä jämistä aikaan itselleni pipon ja rutulle hameen. nyt sais alottaa mytty-vauvalle käsine-säärystin-pipo-setin tuosta nallen syksy langasta...

siis mun isän puolen suku on venäjältä kotosin, ja mutsilleni kun soitin eilen, niin se käsi laittaa rutulle "kossusukat", joka on käsittääkseni yleinen kuumeenhoitomuoto venäjällä. iltapesun jälkeen kaadoin tyynesti vodua lasiin, ja uitin siinä rutun sukat, puristin ylimäärävodun pois, ja laitoin likalle jalkaan. villasukat vielä päälle. ruttu vähän haisteli epäluulosena sukkiaan, mutta antoi olla ;)

illalla sutasin villalangalla vielä pussukan kahdesta huopapalasta. siine tungin halkastuja valkosipulin kynsiä. me nukuttiin sitten ruttunaaman kanssa kasvot vastakkain, haisupussi nenien välissä. (ruttu hoki ennen nukahtamistaan minuutin välein "yäk, mikä haisee?)

en taas tiedä riippuuko luonnollisesta taudinkulusta, vai luonnollisista parannuskeinoista, mutta ruttunaama nyt aamusta kuumeeton, mulla nenänkin kautta kulkee ilma, eikä kurkkunkaan satu enää...

nyt se tuli

meinaan flunssa. ja hirveen hyvään saumaan.

muru lähti matkoille, ja jätti mulle yhden 45 kilosen rontin tänne muun poppoon jatkoksi. tai itepähän pyysin. ja vielä sen tyhmemmän niistä sen kahdesta koirulista. kun sitä ei kukaan muu huoli. ja musta on hyvä testata jo nyt pystynkö asumaan sen kanssa yhdessä vai en. sanoinkin asiani vitsiksi naamoiden että saa palatessaan valita kumman haluaa pitää, mut vai rontin. kun voi olla että meistä ei ole samaan asuntoon asumaan.

ja siis sitten muru läksi, ja tuli tämä flunssa. ruttunaama on tuntunut muutaman yön kuumalta ja on nukkunut suht levottomasti. mulla alkoi kurkkuun sattumaan eilen, ja nyt on jo kurkku ummessa ja nokka tukossa. jos mein oireet yhdistäisi, voisi alkaa epäillä sikaflunssaa, mutta onneksi meihin riskiryhmäläisiin on nää oireet jakautuneet tasaisesti. toisella toista, ja toisella toista.

nyt vaan pitäis kuumeisen lapsen kanssa (esikko on isällään) lähtee lenkittämään koiria. ja oma kunto on aika skeida suoraan sanottuna.

yöllä oli sellanen hetki ettei henki kulkenu nenän eikä suun kautta. siinä vaiheessa kävi hiukka ahdistamaan. edelleen luotan siihen että tavallista flunssaa tää nyt on, vaikka toisaan siellä sika-asemalla olen edelleen duunissa. turha tässä on kai ressata. senkun keittää teetä termariin koko pvän tarpeiksi. kaipa se järkikin sanoo jos pitää lääkäriin mennä, mun tai himpulan. musta karmein kohta niissä sikainfluenssa-ohjeissa oli että jos lapsi on tajuton eikä reagoi mihinkään, niin se kannataa viiä lääkäriin. ihanko tosi? siinä kohtaa kyllä soitetaan yleensä ihan ambulanssia.

vauva

näin ostarilla yhden tutun, jonka olen nähnyt raskaana keväällä muutamaan otteeseen. katselin kaukaa sen mahaa, oli niin jännän muotonen ja näkönen paketti. meni tovi tajuta että sillä on kyllä jo VAUVA liinassa.

uskomatonta. kuulumisia siinä vaihdeltiin tovin, ja sovittiin että menen kylään kun joudan. kuulemaan kaikki herkulliset synnytysjutut ja arjen kuviot :)

nyt olen ollut tosi hyvällä ja onnellisella tuulella. ja hokenut murulle "tajutako, mullekin tulee vauva?", "meille saattaa oikeesti tulla vauva..." miten mä en oikein ymmärrä että siihen raskaus parhaimmillaan johtaa.

mulle.vauva.ooh.

raskausviikko 27

neuvolassa taas käyty. se terkka on vaan niin ihana jotenkin. empaattinen mutta jalat maassa. hauska mutta vakavissaan. rento mutta asiantunteva. siis täysi kymppi mun mielestä.

tämä vaihe lukuina:
- HB 117 (jee! taidan olla edelleen pääsemässä haikaranpesään, kun en ole enää aneeminen)
- paino + 5kg lähdöstä (terkan mukaan? miten se sen laskee oikein, kun musta kiloja on tullut jo 8?)
- verenpaine 112/70
- sf-mitta 23cm
- sydänäänet ja liikkeet ok.

suht tarkalleen 3v takaperin (23.8.2006) lukemat on olleet suunnilleen samat:
verenpaine tuolloin 123/79, paino täsmälleen sama, sf-mitta 26, HB 116.

kävin ostamassa terttu liljalta venosanin reisimittaiset kevyet tukisukat (27e). huomenna laitan ne duuniin jalkaan. saa nähdä vaikuttaako se jalkojen painontunteeseen ja suonien pullottamiseen. (projetki "pelastakaa jalat ennen kun tulee suonikohjuja" voidaan julistaa alkaneeksi.)

köyhyysrajasta vielä...

turhaan mä lesoilen mun shoppailuilla ja reissailuilla, jotka parempitulosta ehkä vaan naurattaa. mä meinaan rysähdän suoraan ilosesti köyhyysrajalle kun tipun palkalliselta äippäriltä kelan tuille, ja sittenhän se syöksy kohti kukkaronpohjaa alkaa kun jään mahdolliselle hoitovapaalle.

miten aion selvitä siitä ajasta? -jaa-a.

alkuun ehkä auttaa se että olen ilonen pienistä asioista. ja nautin yksinkertasuudesta. olen itse himan risasista oloista, ja kärsin lievästä (muotivaiva) adhd:stä, joten rutiinit on musta parasta elämässä.
- maanantaisin käydään lenkkisaunassa (ilmanen vuoro huom! miksi maksaa tunnin tiukasta aikataulusta kun maanantaisin voi raahautua saunan lämpöön sitten kun itselle parhaiten sopii, veloituksetta.)
- me ulkoillaan joka pvä alkuillasta "omilla" kalloilla, halpaa ja taattua hupia, ja kukaan ei voi sanoa ettei mun muksut saa raitista ilmaa tai liikuntaa. joka kerta löytyy jotakin uutta. milloin "Pellen Esiintymislava", milloin heinäsirkka, milloin kuollut hiiri, milloin upea lätäkkö, tai kaatunut puu, joskus höyhen, joskus sieni.
- urheiluksi lenkkeilen koiran kanssa. tällähetkellä kävellen, joululta eteenpäin juosten. halpaa, kunnes lenkkarit leviää. tavoite hakuista urheiluakin ehkä joskus, kun ammatin puolesta suunnittelen itselleni kivan treeniohjelman. tai pistän duunikaverin asialle. pullapalkalla :)
- kirpputorit ja kierrätys on kiva harrastus kanssa.
- perusruoka. mä en tykkää kovin kikkailla, ja teen aika paljon itse. ts. meillä ei juurikan eineksiä näy. jos tuoreet vihannekset on kalliita, saa pakastimesta ongittua myös hyviä suomalaisia kasviksia, joista saa kelpo herkkuja. jos jollain voi lesoilla niin sillä että mein tytöt rakastaa papuja ja parsakaalia.
- mulla ei ole autoa, tässä kaupungissa pääsee kaikkialle yleisillä. ilmaiseksi (rattaiden kanssa). huisia!
- tiesittekö että lehdet saa lukea kirjastossa, ihan ilmaiseksi. kun itselle sopii.
- tälläselle yksinhuoltajarassukalle päivähoitomaksukin on tosi matala. (kun lapseni siirtyi yksityiseltä kunnalliseen hoitopaikkaan, hoitomaksusumman perästä otettiin yksi nolla pois! kreisiä myös tämä.)
- sunnuntaisin käydään liikuntaseikkailussa juniorin kanssa. 2e/aikuinen. mieletön juttu!

näillä pärjätään, eikä välttämättä tule elämä olemaan edes tylsää tai tiukkaa. ainakaan alkuun.

(ehkä mä tässä joku pvä mietin sitäkin faktaa miten 500e kodinhoidontuella maksetaan tonnin asumismenot? kas se on vielä keveästi auki. sellasta aikaa tod.näk tulee olemaan kuitenkin puolisen vuotta ainakin, mikäli mun sydän ei ole jäätä, tai hermot paperia tuossa päälle vuoden kuluttua kun greipin yksivuotispäivä lähenee.)

p.s. tuli vaan mieleeni että kun olen itse risasita oloista ja tälläinen kuin olen, ja nyt tarjoan lapsilleni rakastamiani rutiineja, tylsyyttä ja turvaa ja aikaa, tuleeko niistä jotakin karmivia bilehileitä jotka ei pysty rauhoittumaan missään vaiheessa aikuisikää?

köyhyysrajalla

uusimmassa kaksplussassa oli juttua köyhyysrajalla elämisestä. tosin siinäkin jutussa niukkuus perheessä oli eron ja valmistumisen jälkeinen ikäänkuin välitila. ei tosin herkulta kuulosta kun kyseisessä jutussa tulot olivat hieman yli 1300e kuukaudessa, ja menot kyseisessä kuussa 1400e. aika karua.

välillä mua naurattaa ihmiset jotka marisee rahan puutteesta. tai varsinkin jos kyseessä on pariskunta, lapsilla tai ilman. eksäni oli kova valittamaan rahanpuutetta tai sen kulutusta. hänestä oli kohtuutonta tuhlausta jos ei joka kuussa saanut rahaa säästöön ainkin kolmeasataa euroa. vaikka yritin selittää että silloin ei ole aika säästää kun toinen on hoitovapaalla. edelleen marina siitä ettei sillä ihmisellä rahat riitä, jatkuu mein tavatessa tosinaan.

ihan reilua ihmiseltä joka osti asunnon yhdessä mun kanssa, ja johon jätti mut yksin maksamaan asuntolainaa. toisaalta itsepähän päätin että mä en tästä minneen lähde, koska vanhempi lapseni on joutunut muuttamaan useita kertoja. tästä ei ennen hänen kotoa muuttoa lähdetä. piste.

realiteeteiksi jäi mulle sitten kahdelle (järkevälle ja pihille) ihmiselle mitoitetun lainan takaisinmaksu, yksin. plus perheen pyörittäminen. olisin tietty totaalikusessa jos olisimme tehneet naapurien kanssa saman vedon. samaan aikaan he ostivat rivitalonpätkän kalliilta alueelta, me taas seurattiin mun vaistoa 50-luvun idylliselle kerrostaloalueelle, kohtuukokoiseen ja hintaiseen asuntoon. tälläisestä asunnosta saa maksaa trendikkäämmillä asuinalueilla jopa puolet korkeampaa hintaa. ja jotkut jopa sinne muuttaa.

realiteetit ei terveydenhuoltoalan palkansaajana siis päätä huimaa muutenkaan. en tiedä johtuuko köyhistä ja velallisista lapsuusoloista, mutta eipä tässä hätäpäivää tunnu olevan, kaikkea tuntuu olevan ja piisaavan. juuri aleista shoppailin juniorille vaatteita melkein kahdella sadalla eurolla (en tarpeeseen vaan silmää miellyttääkseni), ja vein muksut tukholmaan, josta esikko soppaili itselleen kouluvaatetta. tämä on joo hieman liioittelua ehkä...mutta ruoka eikä rakkaus ole vielä loppu tästä talosta, ja jotenkin sitä pitää irroitella toisinaan... :)

kiinnostaa ja ei kiinnosta

mä rakastan erlend loen kirjoja, joissa se kiteyttää kokonaisia kappaleita erilaisiin listoihin. ihan kadehdituttaa moinen taituruus.

tässä mun oma, "kiinnostaa tällähetkellä"-lista:
- emmaljungan vaunut
- elovenan leseet
- vauvan kasvu ja liikkeet, ja tieto mitenperin se kelluu mahassa
- ulkoilu koiran kanssa
- villasukat
- nukkuminen
- bambulanka
- sade, viileys, syksy
- puuro
- indiskan tyynyt
- tietyt ystävät
- murun tuoksu
- http://voimaannuttavasynnytys.blogspot.com/
- osteopatia

sen sijaan mua ei kiinnosta juurikaan:
- vaalirahoitusotku
- sikainfluenssa
- työnteko
- remonttihommat (wc-kalusteet pitäisi uusia, kehto maalata),
- siivoaminen
- suklaa (luitte oikein! suklaa, tajuatteko? uskomatonta!)
- vauvakirjat ja oppaat
- kesä, kuumuus
- ruoka (kuten peruna ja pasta esmes)
- kahvi
- tietyt tuttavat ja kaverit

voihan sitä valittaa...

vkon ajan on ollut toisinaan sellaseia kipeitä supisteluja. niissä tavallisissa puristeluissa on sellasena loppukaneettina sellanen ikävä vihlasu, josta alan muistaa millasta se synnyttäminen olikaan. toisekseen mä olen alkanut epäilemään että olen jotenkin heikko tai säälittävä, kun nyt kokoajan on jotakin kremppaa. varsinkin nyt kun olen lomalla, tuntuu että koko ajan jalat painaa, vatsaa vihloo, jostakin särkee.

eilen kuitenkin näin yhden vanhan ystäväni, joka on raskaudessa 4 vkoa mua edellä. ensin katsoin kateellisena kun hän purjehti paikalle niin säteillen, kauniina ja "vaivattoman" näköisenä. äst. pienen keskustelun jälkeen tulin siihen tulokseen että vaivansa kullakin. kyllä niitä kiristelyjä on suht kaikilla. varsinkin kun mennään aika samaan tahtiin raskauksissa, huomaa miten samanlaisia ne krempat onkaan. enimmäkseen kasvava kohtu on nyt se joka riipii vatsalihaksia ja kirrailee. sitten on kipuilevia supisteluja. häpyliitos ja si-nivel natisee. sitten vauva punkee sinnetänne ja tuntuu että sisäelimiä jää väliin. toisella on ongelmana virtsarakko ja närästys. mulla tonnin painoiset jalat...

kaikista kivintä eilisessä oli vertaistuki. ihana marista näitä pikkuvaivoja, jotka välillä täyttää koko korvien välin, ja aiheuttaa huoltakin. toinen ymmärtää ihan täysin ja huokailee justiinsa oikeissa kohdissa. "hirrr-veeet-ä".

duunissa osa naisista kysyy ensin miten voin, ja jos kerron rehellisesti, ne on ihan yliolkasia ja "hm, mulla ei ollu mitään ongelmia niissä mun viidessä raskaudessa" tai vaihtoehtosesti hoivaviettiset saa kaameen slaagin ja alkaa hössöttää ihan liikaa. siellä on parasta hymyillä vaan ja sanoa että elämäni kunnossa olen. (siitä ne legendat varmaan just syntyy :) )

kotona ei tarvitse paljoakaan naamaa vääntää tai näyttää huolestuneelta, niin muru alkaa paimentaa mua petiin ja hössöttää. tai lenkillä jos supistelee, niin se on suunnilleen kantamassa mua kotiin ja rukoilee pysähtymää ja yrittää hieroa. silloin en oikeen pidä siitäkään. useeseen kertaan olen sanonut etten ole vammainen enkä sairaana, olen vaan raskaana. ihana että huolehtii, mutta pienempikin intensiteetti ehkä riittäisi. sitä ei koskaan osaa olla tyytyväinen, kai... ;)

joskus ottaa kipeetä niin että tekee mieli ihan neutraalisti sanoa se ääneen, toisinaan toki tekee mieli valittaa ja olla säälittävä. ottaa halit ja paijaukset ja hieronnat vastaan. joskus taas vaan ärsyttää oma rajottuneisuus. parhaiten asian tuntuu ymmärtävän justiinsa se toinen raskaanaoleva. ei nämä vaivat maata kaada, ja ne unohtuu heti kun jotakin muuta tulee tilalle. (esim duuniaikana olen huomattavasti parempivoipanen kun nyt lomalla kun on aikaa "kuunnella kehoa". ei voi olla että aikuisten ihmisten nosteleminen ja tukeminen olis kevyempää kun lomailu.)

p.s. huomasin muuten että olen alkanut puhua greipille. hassua kuin sekin tulee itsestään. mein kommunikointi on nyt enimmäkseen vielä sellasta hierontaa ja lyhyitä kommentteja sen potkuihin ja potkuttelemattomuuteen. mutta sellasta vaan sille tarkotettua puhetta.

* ruttunaama taasen ihan estotta ilakoi tolle maha-asukkaalle:
- mitä kuuluu veikka? mä lakastan sua! kasva isoks ja tu ulos! sä oot ihana, mitä kuuluu? miks sä oot laittanu mamman navan makarooniks ulos? ja sitten se pöristää mahaa vasten suullaan täysillä. "kuulitko veikka?"
* eppu esikko hämmästelee vaan mun olemusta. tuijottaa jotenkin ihmeissään mahaa ja etenkin rintoja (musta tuntuu) kun meen esmes suihkuun. ei ole kehdannut mitään kysellä. tosin se on ostellut muutaman vaatteen ja sanonut että saan niitä käyttää, kun ne on "tällästä joustavaa, elastista materiaalia, ja niin pitkiä että sun maha mahtuu"... huolenpitoa sekin. :*)

sata päivää

se on sen vajaa satapäivää tätä raskautta edessä jos mun enneuni pitää paikkansa. huisia. greippi-myttyvauva jyllää jo tosi kovin mahanahan alla. jotenkin mun on vaikea uskoa että tää on nyt todella tapahtumassa mulle. siis mun mahassa on vauva, ja todennäköstä on, että mä oikeasti saan sen itselleni. omaksi. huisia.

tänään löysin vielä yhden vauvanvaatelaatikon kellarista. voi ne oli ihania nuo ruttunaaman pienet vaatteet. mä niin liikutuin niiden katselemisesta. sitten vedettiin liikutusta hieman myös ruttunaaman vauvakuvista. ei että. sitä ei tajuakaan kuinka tuo aika kulkee.

entistä enemmän tuntuu siltä että haluan vielä yhden kerran yrittää, siis kun tämä myttynen joskus täältä ulos saadaan ensin.

mulla on 1 olki siemeniä suomessa, 3 tanskassa varattuna. aika vähän siis, ja sitten ne on ehkä forever loppu. toisaalta haluisin noi varatutkin suomeen, koska kyllä sitä ihmiset tuhraa rahojaan muuhunkin turhaan. päälle tonnin paukku se on, mutta sillä pelaan itselleni ehkä vielä mahdollisuuden saada lapsia myöhemminkin. (tai siis kolmen vuoden sisään...) tosin niillä on siellä klinikalla selvitykset kesken, jahka saan edes säästää niitä eteenpäin, vai salliiko uus laki ruttunaamalle vaan tän yhden ainoan mahdollisen sisaruksen joka mahassa nyt itää.

välillä ärsyttää se, kuinka pitää aina olla ajatus ja askel edellä kaikkea. kun nyt sais tämän yhden turvallisesti maailmaan täältä masusta.

välillä ärsyttää myös se että tästä mun lapsenteosta on kaikki romantiikka kaukana. ei ole sellasta että "muistatko sen kerran kun siellä vähän pusuteltiin ja tää mein vaavi ehkä sai alkunsa..."

toisaalta just typerää murehtia tommosta, kun elämä ei vaan kulje samalla tavalla kaikilla.

mulla on kuitenkin tän mytyn tekoajoilta mielessä kutienkin ne kauniit asiat kuten se, kuinka me murun kanssa sekoteltiin mun hormonia ampullista piikkiin tossa olkkarin matolla hämärässä istuen, ja kuinka arvottiin kumpi sen mun mahaan uskaltaa tökätä. ja siitä tuli hauska sydämen muotonen mustelma, siitä arveltiin että tälläkertaa ehkä tärppäsi. romanttista sekin, ja ainutkertainen muisto. kuvakin tuosta mustelmasta on tallella.

...huoh. muistonsa kullakin.

samoin kun se mytyn sääriluunultrakuva. kiitos kätilölle. siitäkin varmaan revitään komiikkaa seuraavat useat vuodet :) . elämässä nyt aina kun sattuu ja tapahtuu...