luin "terveisiä perheestä"-blogia. hna kertoi kuinka lapsi lyö sun omilla sanoilla ja sanomisilla sua vasten kasvoja. ts. hokemasi maneerit palautuu takasin, tavalla tai toisella.
meillä uhmaikäsen ruttunaaman legendaarisimman on ehdottomasti:
- "koira-perrrrkele!" ja
- "jumalauta, siellä sataa lunta."
(nää kiroilut tässä siksi että se on mun oikeen tavaramerkki, jota oikeemielinen esikoinen ei ole ikinä hyväksynyt, railakampi juniori sensijaan ottaa ilolla käyttöön moiset hävyttömyydet.)
ettei luulis sen pelkästeen kiroilevan, niin nätimpää osastoa edustaa selkeesti:
- "kuules nyt, kultaseni" (sellai määkivästi ja venytetysti)
- "mikä sulla on hätänä kulta? älä itke, halitaan."
(...ja joskus vähän kärsimättömämmin - "ei sun kannata pillittää, tässä ei nyt itku yhtään auta")
hiekkiksella se vei mun ystävän tarhaan. saatesanoiksi tuli:
- "jää nyt vaan reippaasti, mamma tulee sut sitten hakemaan, ja sitten tehdään ruokaa yhdessä."
joskus kun nuket ei oikeen tottele ruttunaaman toiveita, makkarissa pärähtää tiukkaan sävyyn:
- "kuule, sä et varmaan halua että mä raivostun"
mietin vaan kauhulla miten jotkut mun tyhmät heitot saattaa kertautua esim. päiväkodissa tai muualla julkisissa toiminnoissa... :)
aamulla oli liikuttavaa kun esikko kovassa koulukiireessä tempoi kengät jalastaan eteisessä kun bussilippu oli jäänyt, ja ähelti ne vaivalla takaisin jalkaan. samaan liittyen ruttunaama usein sanoo:
- "älä me kengät jalassa sisään tai saat itse pestä lattiat" :) on oppi mennyt perille.
esikossa säälittää nähdä sen huono keskittymiskyky. selkeesti peritty multa. taito nukahtaa ja herätä nappia painamalla on varmaan myös mun peruja. rauhallisuus ja lehmän hermot taasen ei todella ole mun piirteitä. (tosin nyt murkkuiän kynnyksellä nekin vähän näyttää rakoilevan) jatkuva asioiden pohtiminen ja ääneen spekuloiminen sen sijaan tuntuu tutuilta. sekä fiilistelynhalu (esim. teekuppi, viltti, hyvä kirja, pala suklaata)
ruttunaamassa perusvireenä oleva riehakkuus on varmaan multa. ja hoivailu ja tarve hellyyteen. ja se räjähteleväisyys ja ailahtelevaisuus myös. ja kovaäänisyys. keskittymiskyky sillä taasen on huippuluokkaa. en tajua mistä se on voinut tulla. ei multa ainakaan :)
lukemaan mä olen oppinut ennen neljää ikävuotta, samoin esikko, ja ruttunaamakin tunnistaa jo kirjaimia ja sanoja. kaikki meistä on lähtenyt kävelemään ennen 9kk ja kaikkien puhelahjoja on päästy ihastelemaan selkeesti ennen vuoden ikää. lapset on musikaalisesti taitavia, minä taas en ollenkaan. esikko on laiskuuteen ja kaaokseen taipuvainen. mulla on kyllä kaapeissa luova kaaos, mutta tiiän missä on mitäkin. (ja tämä johtaa siihen ettei kukaan muu sitä logiikka ymmärräkään) muuten olen suht pedantti ja koti on suht siisti. (esikko kysyi eräänä päivänä tartteeko meillä olla niin siistiä? kun hän mielummin eläisi pienessä kaaoksessa... ja olenhan mä kerran ärähtänyt sen huoneesta että "kuka hemmetti tälläsessä sikolätissä haluaa asua?!" johon se vastas tyyneen tapaansa "no minä esimerkiks". suorasanasuuskin taitaa olla mamman peruja... ;) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti