kävin tänään neuvolalääkärissä. tein päätoksen jättää suorasanaisen ruttunaaman pois tältä lääkärikäynniltä - en tosiaan kestä mitään "Lapsen Suusta"-legendoja sisätutkimuksen suhteen.
kaikkien lasteni varakummi onneksi tuli murtuneine käsineen leikkimään äiti-lapsi-leikkejä ruttunaaman kanssa terkan viereiseen puistoon.
lääkäri oli kiva ja mukava. semmonen vanhempi rauhallinen nainen joka saa mun silmissä heti hiukan auktoriteettipisteitä. käytiin raskaus ja nykyinen terveystilanne sekä mun työt nopeesti läpi. viimeviikolla kun olin terkalla, ja arvot on kaikkinensa hyvät, niin niihin ei puututtu kummemmin. huonossa asennossa mitattuna sf-mitta oli 3cm viimevkosta isompi, mutta mitäpä sen väliä, kun asento toisaan oli huono ja mittaaja eri. sydänääniä ei meinattu saada lainkaan kun greippi birk borkanpoika myttynen rellesti niin kovin. vähän oli matalat sykkeet, mutta lääkäri epäili sen johtuvan mun huonosta asennosta. vaihtelua siinä oli kuitenkin ihan hyvästi. kohdunsuu pehmennyt hieman mutta 4cm kiinni. (anataomistina mua ihan kiinnostaa se, miten se on aiemmissa raskauksissa ollut 2-3cm kiinni, ja nyt jopa neljä. kuroutuukse aina jotenki uudelleen? vai onko tää poika erityisen ujo ja on vetänyt esiripun tiukkaan kiinni? :D tietääkö tää entistä hankalampaa synnytystä? kun ruttunaamakin oli synnytyksessä 2vrk:n supistelujen jälkeen vielä ihan takamatkassa...? ehkä näitä käydään läpi sitten synnytyssuunnittelussa ja siellä seuraavassa lääkärissä vkolla 36.)
mutta siis hommat ok. supisteluista huolimatta ei liikunta-, työ- eikä makkarirajoitteita. hyvä niin. ;)
asia joka lääkäriä vaivas oli tää mun hengityspulma. astmalääkettä pitää ottaa, ja vasta ensi torstaina on asiaa työpaikalle. hemmetti. lisää saikkua. mitenhän mun kuuppa kestää? nytkin on ollut vaikeeta... (onneksi muru tulee kotiin su, saapa se keksiä mulle jotakin kivaa ensvkolle. se on ollu niin harmissaan kun ei ole saanut mua hoitaa, mutta voikin sitten korkojen kanssa korvata ensiviikolla. ei paha homma ehkä alkuunkaan...)
p.s. eilen tuli tunne että vauva istuu jalkojensa päällä tuolla mahassa. mun navan päälle ilmaantui sellanen möykylä, jota epäilyksettä olisi voinut pitää g-b-b-m:n päänä. siinä se poukkoili tovin ylös-alas ja ees-taas. se oli kyllä totaalisen liikuttavaa... voihan rakkaus.
ja
p.s. näin aamulla ystävän koneella kuvan musta edelliskesältä. ai kauhee kun mä olinkin nätti, hoikka, ruskettunut ja hyväntuulinen. ero juuri tähän hetkeen oli niin radikaali että tsiisus sentään. naurettiinkin mun muistuttavan isoinen mahoineni, punasine nenineni, väsyeenä ja kalpeella iholla nyt enemmän esim. joulupukkia kun sitä söpöstä misukkaa. auts. mä lupaan etten ikinä enää valita ulkonäköasioita, jos vaan paluu siksi naiseksi on mahdollista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti