ensinnä mulla oli facebookki auki, ja muru sattui tulemaan linjoille. oli kaukana pysähtynyt internetkahvilaan ja päättänyt tsekata jos ole meilannut sille. se sanoi tulevansa "nettitreffeille" joku ilta, joten en ollut ehtinyt poistaa mun aamuista hengenahdistusta-statusta facebookista. (oli meinaan tarkoitus kun se hemmetti huolestuu niin helposti.) meni sitten koko nettihetki hössötykseksi, ja ainua kohta missä alan itkemään, on se kun mua käydään säälimään. sitä en kestä ollenkaan.
illalla vielä mutsi soitti. yleensä se ei mistään hätkähdä, saati ole kiinnostunut, mutta nyt kuullessaan mun hengitysäänet, sai ihan tajuttomat pultit ja hepulit. valkosipulia nenää, kuuma suihku, höyryhengitystä ja LÄÄKÄRIIN! (juujuu... *sniif*)
saamari että oli illalla vaikea hengittää. ei auttanut edes se höyry, saatikka mikään muukaan. yritin sitten nukkua pystyasennossa. mietin pariin otteeseen josko ne keuhkot voi mennä ihan kunnolla tukkeeseen ihan laakista? tai jos tää nyt on sitä possunuhaa ilman kuumetta (on sellastaki ollut) ni miks olen nauranu niille jotka ei osaa mennä lääkäriin vaikka henkeä ahdistais kuinka. kaksi kertaa oli terveysneuvonnan nro puhelimessa, mutta ruttunaama heräili yöllä, ja arasteli mun käheetä ääntä ja huonoa hengitystä. meni sen rauhotteluun sit aikaa.
se piti mua niin kauniisti kädestä ja pyrki lähelle. voi rakkaus.
rakkautta sain ja jaoin eilen myös murun kanssa netin välityksellä, ja yhden ystävän kanssa puhelimessa ja kahden netissä. mun ympärillä on oikeesti niin paljon rakkautta. vaikka joskus pelottaa miten mä selviin kaikesta kuitenkaan yksin, niin sitten kun tulee näitä kurjia tilanteita, on ne tietyt rakkaat aina siinä, valmiina auttamaan ihan konkreettisesti, tai kuuntelemaan marinaa vaikka.
"jätän puhelimen yöksi auki, jos tulee tilanne, niin lupaa että soitat, mä olen täällä ja tulen kyllä." --- sniif* kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti