mami*loma

huomenna alkaa murulla loma. sillä on normaaliin työnkiertoon liittyvä vapaaviikko, terästettynä viikon lomalla - yhteensä kaksi viikkoa kotiaikaa siis. koska mein suhdetta ei ole rekisteröity virallisiin mappeihin ennen lapsen syntymää, eí puolisollani ole oikeutta vanhempainvapaisiin. nyt sillä on kuitenkin mahdollisuus viettää laatuaikaa perheen kanssa kokonaiset kaksi viikkoa, ilman että vuorotyö sotkee kuvioita. varsinaista mami*lomaa hälle siis.

ainakin mulle kiva! on aikaa tehdä vaikka ja mitä. mulla on suunnitelmissa retkiluistelua, remonttia, kampaaja, leffoja, hyvää ruokaa, sukulointia, aikaa kaksin.... mitähän muru on miettinyt tekevänsä? ei olla juuri siitä puhuttu, on "se aika työnkiertoa"... ;)

mä aloin jo yksin elellessä tottua siihen että saan olla itsekseen. nyt vuorotyöläisen kanssa seurustellessa ja asustellessa mulle on jäänyt sopiva määrä vapautta, ja sitä ihanaa parisuhdetta. yksinhuoltajuutta ja perhettä. balanssi on hyvä, ja sopii mulle.

murun töiden epämääräinen rytmi sallii meille myös mukavia vapauksia, varsinkin nyt kun mä olen lomalla.... tai kun olen ollut jo pidemmän tovin. vapaa-aika kahden, kun "tavalliset ihmiset" on duunissa, tuntuu synniltä. varsinkin jos se vapaa-aika käytetään kylpien, leffoja katsellen, ruokaa tehden, pussaillen... ällöttävän ihanaa! näitä kuukausia ei vissiin monia elämässä satu olemaan, joten ilo on otettu (ja otetaan todella) irti näistä villeistä ajoista.

* sateekaariperheissä joutuu usein miettimään mikä se "roolinimi" lasten suussa tulis olemaan. meillä ruttunaama otti oikeuden omiin käsiinsä, ja alkoi sanomaan murua mamiksi. olkoon niin. ei ehkä olemukseltaan ihan mamia muistuta, mutta kivintä siinä on juuri ehkä se ironia. nyt mä mamittelen murua sujuvasti pojallekin. ja ihan pottuillakseni hankin murulle hihattoman butch-paidan jossa on viehkeä "mami"-printti! se on niin hyvä!

suosittelisin vielä

suosittelisin vielä noora shinglerin "kemikaalicocktail"-blogia.
ihana kun joku jaksaa kaivaa ne faktat esille, että mä voin sitten jeesustella ilman sikamaista ja aikaavievää taustatyötä.

kävin justiinsa lukemassa: Muovista asiaa - ja kemikaalia
http://kemikaalicocktail.blogspot.com/2009/02/kemikaaleja-muoveissa-read-this.html

lue sinäkin.

mä en pidä muoveista. noista ftalaateista oli juttua jo kun esikoinen oli pieni. juuri hitiksi nousseisen teletappi-leluje naamojen pehmentämiseen oli käytetty niitä ihan myrkyksi asti. siihen oli hyvä vedota mun muovileluboikotissa aikanaan. (luonnon tuhottoman kuormittumisen lisäksi.)

toinen suosikkipäivittelyni on ruoka kaikkine variaatioineen. nooralla on blogissaan myös sitä sivuavia juttuja. TJEU.

kokki henry alen juuri hesarissa napautti ruokasuosituksia seuraavia, elintarvikkeita syöviä suomalaisia, samaa teki a.w.yrjänä kolumnissaan. hei, samaa sanon minä: älkää nyt saakeli syökö kaikkea teollista kuraa.

muistan kuinka me ollaan muutama vuosi takaperin tosi kovin yhden työkaverin kanssa väitelty siitä, kannattaako syödä mahdollisimman luomua ja aitoa, vai kevyttä ja "terveellistä". meillä mieluusti ruoka olis luomua ja ns. perussettiä.

täällä muuten loppui just pari kk takaperin leikkeleiden syönti kun keksin katsoa pitkästä aikaa tuoteselosteita. E,E,E ja E = meille Ei.

***ooh nyt kun pääsin asiaan, tää voisi jatkua ja jatkua ja jatkua maailman tappiin. meen kuitenkin nyt tuonne vuorotyön uuvuttaman puolisoni puolikuolleen ruhon kylkeen kiinni tuhisemaan yöunta.
palaan asiaan aiheista:
- luomuruoka
- vuodenaikaruoat
- kemikaalit ja muovit
- muu ravintoon ja hyvinvointiin liittyvä päivittely
jahka perhetilanteeni sen sallii :)

silläaikaa nauttikaa noorasta!

mä teen ihan mitä vaan...

...menen ihan mihin vaan...

(laitoin murulle just yks päivä viestiä että tekisin sen kanssa ihan mitä tahansa.) ja nyt sitten todistukseksi että myös menisin sen kanssa ihan mihin vaan, varasin meille matkan amsterdamiin. jee!

parempi arki, tai maistuvampi ainakin

mä olen alottanut ainakin kymmenkunta tekstiä, mutta huomannut kesken kirjottamisen ettei mulla oikeestaan ole mitään asiaa, ja teksit on hautautuneet "luonnokset"-osioon. tääkin kuuluu totaaliseen juupa-jaapa-kategoriaan, mutta kiinnostais olisko kellään jotaki uutta hyvää vinkkiä "parempaan arkeen"?

koska tässä arjessa joutuu vähän penniä venyttämään, niin ajatetlin listata muutaman arkijutun jolla saa itselleen sitä "parempaa arkea". peruskaupan antimia, joilla saa hyvän mielen. maun ja omatunnon kannalta.
tässä mun suosikkeja:

- russian earl grey -tee.
tajuttoman hyvä normitee. tilkka hunajaa, ja nautinto on taattu. siinä vaan on joku sivumaku mikä mulle sopii suuhun.

- ryvitan myesli crunch -näkkäri.
tajuttoman hyvää. tekee joka välipalasta nautinnon. muutkin ryvitan näkkärit kyllä maistuu hyville. niissä on kaikkia jänniä siemieniä ja muita.

- elovenan uus + mysli.
jugurtin ja sen kanssa aamu alkaa hienosti. mä en diggaa yleensä mysleistä ollenkaan, mutta tää oli spesiaali. ei liian makea, mutta maukas kyllä.

- myllyn paras täysjyväpastat.
näillä mä ostan itselleni hyvän omatunnon kun lapset haluaa makaroonia. (tai haluan itse päästä helpolla sapuskan suhteen.) mä mielikuvittelen että ne on tosi terveellisiä verrattuna normimakarooniin ja maksan mieluusti niistä kovaa hintaa. "otanko mä taas jotaki hiton terveysmakaroonia sit?" osaa murukin jo kysyä kauppaan mennessään.

- fetajuusto.
sillä saa kaikesta sapuskasta hyvää. lisää mihin tahansa. merkilläkään ei juuri väliä. nyt uunissa feta-pinaatti-jauhelihamureke, ja vesi kielellä sitä odottelen.

- kauramaito.
usein meillä mm oatly-merkkistä. hyvää jo sellasenaan, saatikka jos blandaa mehukeiton kanssa, niin pikavälipalan saa kietastua kitaansa kahdessa minuutissa. ja jos lisää leseitä (esim. elovena) sekaan, pysyy nälkäkin pitempään poissa.

- rommi.
mikä tahansa rommi saa mut hyvälle tuulelle. ainakin flunssan pysymään poissa. naukkulasillinen auttaa myös jos uni ei tule. ja rommirusinajäätelö onkin tosi helppoa tehhä kotona. ja se on sitten maailman parasta. uskomatonta!

- kotimaiset kasvikset.
kauden herkut. palana tai siivuna. kypsänä tai raakana. tulee hyvä-äiti-fiilis kun juniorit pupeltaa terveyttä sellaisenaan.

- puuro.
voisilmällä ja ruokosokerilla. kun koko porukka syö tätä iltapalaksi ja höpisee niitänäitä, tulee taas totaalinen hyvä-äiti-fiilis.

- malacon truly -karkit.
voin kuvitella että nää on terveellisempiä kun muut karkit. ja maistuu hyvältä. sehän riittää!

- punaviini.
kaikissa muodoissaan. lasi kerrallaan nautittuna arki on yhtä juhlaa. illalla kun muksut nukkuu. lasi silloin, toinen tällöin. seurasssa, ilman seuraa. suklaan kanssa. ilman suklaata. kyllä. ihanaa pahistelua...

mitähän vielä?
onko jollakulla sanottavaa?

p.s. odotamme omaa kasvimaa-palstaa kesäksi. sittenpä päästään osioon yrtit ja eksoottiset kasvikset omasta maasta. jos luoja suo! :D

tytöttelyä ja rasti seinään!

yksi setä huikkasi mun perään kaupungilla "hei tyttö, tässä luettavaa!" tälläselle kolmeakymppiä käyvälle (ikä)neitoselle se kuulosti kivalta korvaan. ihan jäi hymyilyttämään. kun täällä perhettään pyörittää päivästä toiseen, ei ihan tyttöseltä olo tunnu. tädiltä enemmänkin.

yksi asia muuten mikä mua vituttaa suunnattomasti, on se että usein lesboilta kysytään "kumpi tein suhteessa on mies?" mikä hemmetin mies? mä saan aina naksut tästä. jos haluaisin miehen, niin sellasen ehkä yrittäisin ottaa.

koska mä kuulemma näytän tytöltä, niin mun oletetaan tekevän täällä kotonakin ainoastaan tyttöjen juttuja. tuoreessa suhteessa on tainnut tulla yllätyksenä että mä osaan yhtä sun toista. enkä ole kovinkaan suojelun tarpeessa. hiivatti meinasi oikeen kärähtää närvi kun muru käski mut sen taakse kun joku narkki huojui ohi. sulosta varmaan, mutta liika on liikaa!

vihdoin mun puheet naisellisesta tasa-arvosta on tainnut tavottaa mun (toisinaan) hiukan äijäilevän murunkin. se on meinaan antanut hiustensa kasvaa "hiukan" mallin yli, ja lähti tähään ponnari keikkuen töihin. RASTI SEINÄÄN! hulvatonta!

ja kaiken päälle se tuli työasussa piipahtamaan himassa ponnari päässään. ai jösses. siinä jäi kiirakorven* näytösäijäilyt ihan hiukka toiseksi mun kirjoissa kun sitä näkyä kattelin. ja oikeestaan kaikki muukin... oli aika namunen paketti kerrassaan.

eipä siinä vilauksessa kerinnyt ees flirttailemaan sille. hittolainen. yks huutava naku kääryle käsissä, ja toinen kiekuva pyöri kintuissa. klassista, eikö?



*ekaa kertaa näin muuten kyseisestä naisesta mun silmään söötin kuvan siinä poliisiasussa hesarin urkkasivuilla. mutta omempi parempi silti ;)

lasta nukuttaessa

käärin rakkauden kapaloon ja tossa tanssahdellessani sitä uneen, katselin ikkunasta aukeevaa täydellistä maisemaa. aurinko paistaa lumisten puiden lomasta järkyttävän kauniisti.

päälle juhatapiota spotifystä.

vauvan tuhina sylissä. lämpö.

minnekään ei ole kiire. missään muualla mun ei pitäisi olla kun just tässä.
maailma kauneimmassa hetkessä. kurkkua taas kuristaa.

Ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.
Niin ohikiitävää
ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet, ja jäljet häviää.

Ohikiitävää

Mitä toivot että jää

- kaunis muisto tästä mun sydämeen ja sieluun ainakin...

suhteellista.

...joskus nauran ihmisille jotka valittaa kun vauva pitää herättää syömään 3h välein. että onpa rankkaa. hoh hoijaa. jättipoikuli syö usein. 2h tauko imetyksessä olis jo ylellisyyttä. ruttu on ollut aivan samanlainen. tiheenimun iskiessä imetystä on toimitettu 30-60 min välein. yöisin jopa 11 kertaa/yö. että kolmetuntia my ass. se olis ylellisyyttä ja ehkä vähän liikaakin vaadittu.

...joskus nauran myös murulle. jos mä otan vauvan sängystä ja hyssytän sylissä takasin uneen, koska se on niin raasu eikä rauhotu sängyssä mun mielestä millään, niin se on lellimistä ja pilaan pojan. jos hän tekee sen saman se on hyvä teko.

kaikki on suhteellista. ja joskus naurattaa, sitten taas ei.

merkityksiä

tikkis kyseli kommenttilootassa poikulin nimeä. mä en raaski sitä kertoa, sillä suomessa on viimevuonna annettu sitä nimeä ainoastaan yksi, ja luulen poikasen jäävän ainoaksi tänävuonna. emmätiedä ketä tuntematonta kiinnostais mua sen perusteella käydä etsimäänkään, mutta silti. edellisessä blogissa mä vissiin kerroin ruttunaaman nimen, vaikka sen tokanimeä ei ole annettu kuin yksikertaa naiselle suomessa ikinää. (väestorekisterin mukaan.) että en tiiä mitä spennailen... koska ne jotka mut täältä tunnistaa, saa kyllä ehkä nimen ongittua kautta taikka toista tietoonsa. höhö. no jaa. ajattelin julkaista kuitenkin lasteni nimien merkitykset tässä, kun niitä taas uteliaana netistä tsiigailin. parhaat selitykset olen löytänyt jostaki names2000databasesta, mutta sitä en tässä lasten unistellessa päiväuniaan löytänyt. tyydyin thinkingnames-sivustoon, joka oli musta aika pliisu. mutta tässäpä nämä.

eppu: kauneuden, vaatimattomuuden ja ystävällisyyden neito, ihmisyyden puolustaja. (tarkoittaa muuten myös hiehoa. mä teininä mietin etten halua että lapseni on lehmä, kunnes tajusin että hieho on vanhan testamentin aikaan ollut aika arvokas juttu. arvokas oli lapsi, joten hieho siittä tuli.)
ruttu: ystävällinen, jumalan kylvämä, auringonnousu.
mytty: kansojen isä, leijona, jumalan palvelija.

rutussa juuri tuo jumalan kylvämä oli se minkä ehdottomasti halusin antaa. se olis tullut eka-nimeksi jossei puolisoni olisi ollut niin konservatiivinen ja jarrutellut mua. kirkkoherranvirastokin yski nimen kuullessaan, mutta pappi iloisena veti nimen paperiin.

nyt en kuunnellut jarruja. pokulin nimi on kuulemma "liian" vanhakantainen, liian amish-nimi ja liian pitkä. plaaplaaplaa. tälläkin kertaa pappi ilosena veti nimen paperiin, oli siitä niin komia nimi.

mutta älää viittikö, osaatte te sanoa helposti myös muita kolmitavuisia nimiä kuten joo-na-tan. ja mun ja esikonkin nimissä on muuten kolme tavua, eikä niissä kukaan nikottele. että ei se niin pitkä ja hankala ole. vanhakantainen ehkä, mutta trenditkin muuttuu. jäbä on kuuminta hottia teininä tummine silmineen, pitkine ripsineen, kiharine tukkineen ja hauskoine nimineen. uskon minä.

mikä elämä!

mä palasin tänään omia jälkiäni taaksepäin. mun piti tsiigaa millasta meillä on rutun kanssa ollut kun se on ollut parikuinen.

jäin sinne edelliseen blogiin lukemaan tuokiokuvia mun elämästä ennen eroa, ja sen eron ja keskenmenon jälkeen. kauheeta luettavaa, kun aistii ihan sen kirjottajan kivun ja tuskan. epätoivon, epäuskon ja surun. toivon paremmasta. pientä iloa perusasioista.

täältä edestäpäin haluaisin sanoa sille naiselle että kyllä sä selviit. susta tulee onnellinen. koita jaksaa, pidä puoles, taistele. sä olet vahva.
mä olin kirjottanut lokakuussa 08:

ai saatana, koskakohan tästä blogista alkaa tulla se "selviytymistarina"?
se jossa kerrotaan:
- näin pääsin yli erosta ja rakkaudesta joka ei ollutkaan totta?
- pääsin yli keskenmenosta?
- selätin syövän (tai mikälienee trombiofagotsyyttinen organismi onkaan)?
- löysin todellisen rakkauden?
- tulin yllättäen raskaaksì? HÄH??? en jaksa enää odottaa!

ja mitä mun elämä on nyt?
mä selvisin.
(hitto että itkettää itseä ihan kauheesti...)

maailmassa monta...

a) voiko ihan niinkun yhden ihmisen lapsilla olla semmonen geeni mikä pistää ne huutamaan aina kun pitäis mennä nukkumaan. niinko niin että siinä huudolla ei ole muuta funktiota kun se nukahtaminen? onko tätä mahdollista jaksaa kajahtamatta esim. 6 vuotta? (kolme jo takana.) ja onko niiden lasten vanhemmille jotaki tukiryhmää olemassa? kyselee nimimerkillä: vai teenkö mä näistä tollasia itse?

b) voiko niinkun yhden ihmisen mukulat olla sellasia että mikään kestovaippa ei estä niiden eritteitä leviämästä vaipan läpi/yli/ali/sivuitse joka iivarin kankaaseen ja kapaloon? nimimerkki "kaikkea kokeillut"

c) tiedättekö miksi päiväkodista tulleessa "pienen lapsen hygieniaohjeessa" luki "lapsi tuodaan aamulla puhtaassa vaipassa päiväkotiin"? siksi koska jotkut vievät lapsen päiväkotiin aamulla jopa siinä vaipassa missä se on sieltä edeltävänä päivänä haettu. VOITTEKO KUVITELLA???

d) tiedättekö että vanhempia joudutaan ohjaamaan myös "katsomaan lasta silmiin". VOITTEKO KUVITELLA??? vanhemmat esim. hakevat lapsen päiväkodista KATSOMATTA EDES LAPSEEN PÄIN! puhuvat kännykkään ja noutavat jäkikasvunsa kuin maitopaketin kaupan hyllystä...

uskomatonta.

ja uskomatonta sekin että poika huutaa nyt kymmenettä kertaa mennessään nukkumaan. ei, se ei ole mahavaiva. se ei ole nälkä. se ei ole vaippa. se ei ole kylmä. eikä kai kuumakaan.

ei, se on mun lapsi, ja tuohan on aivan normaalia. meillä.

edit: poika on nukutettu tässä kello 15-18 välissä syliin 4 kertaa, tissille 2 kertaa, sänkyyn 3 kertaa. alkuun nukutustoimenpiteet on tehty peiton ja koiran kanssa, sitten kapaloon kiedottuna, sitten on vaihdettu vaippa, sitten laitettu poika äp makuupussiin. nyt saattais olla valmista kauraa. hetkeksi.

ja ps. minä en valita. lapsi nukkuu sitten kello 22-09 kuin unelma. välillä kai rintaa syö yön aikana. mutta hiukan riipii, välillä sydäntä, välillä hermoa tuo uneenmenoitku... ja kun mulla ei ole sellasta ruususta kuvaa että se kuuluis vaan tähän hetkeen. vaan enemmänkin kokemus sanoo että se saattaa kuulua luonteeseen. huoh. *

* paitsi tästä just puhuttiin "äitikamujen" kanssa. sitä aina olettaa lapsen kanssa että "tää on aina tätä". oli kyse hyvästä tai "pahasta". nyt se herää aina öisin. nyt se ei enää ikinä syö mitään. nyt se aina pulauttaa. nyt mä en enää ikinä saa nukkua. JA NYT TOI POIKA EI IKINÄ SAA KUNNOLLA UNTA! (uneenmenoyritys nro 11. alkakoon.)

minä olen

hei ähmerö!
tässä olen. se jota sinä katselet viisailla tummilla silmilläs, on sun äiti. mamma. minä.
minä olen se jonka rinnoista valuu maitoa sun ravinnoksi.
se joka on vastuussa sun elämän alkuun saattamisesta. ajatuksesta tekohin. teoista ihmisen iduksi.
ja olen se joka sai kunnian toimittaa sinut tähän maailmaan. uskon että tämä elämä on sulle suuri lahja, yhtä suuri kuin sä minulle. (ja ymmärrän että joinain päivinä koko maailma saattaa olla molemmille myös vitsaus, mutta otan vastuun myös siitä.)

minä olen se joka odotti pientä tummaa kurttunaamaa. ja se joka ilahtui saadessaan pitkän, hoikan, vaalean pojan.

minä olen se joka pukee sinua kutittaviin villahousuihin. ja laulaa sulle tyhmiä lauluja, joita muut eivät enää jaksa kuunnella.
olen se joka pyytää sinua huutamaan hiljempaa, ja ilkamoimaan kovempaa.
minä olen se joka hieroo iltaisin sun jalkapohjia ja vatsaa.
ja se jonka mahan päällä sä makaat öisin.
se joka kippaa kummia tippoja sun kitaan.
ja se joka nauraa kun pissaat kaaressa koirankuppiin. tai suoraan pönttöön.

minä olen se joka alkaa yhtäkkiä itkemään nähdessään sun pienet hörökorvat. tai kuullessaan sun pientä naukumista. tai sun tukkaa nuuskuttaessaan. tai kattoessa sun pieniä käsiä jotka puristuu mun paidankaulukseen.

minä olen. sun äiti.
ähmerö, sä olet mun aarre.

vippaa

kirjattakoon julkiseen muistiin että mammalla vähän jo vippaa.
a) yritin pukea pojalle vaippaa. ei meinannut sopia vaippa jalkaan, koska alla olikin jo puhdas vaippa, ja bodykin vielä.
b) mamma joutuu usein kolmivuotiaalta kysymään asioita kuten: "pesinkö mä jo sun tukan?" ja "et sattunu huomaamaan pesinkö mä jo oman tukkani?" ei saamari muista kahta minuuttia taaksepäin.

"turisti" oli sentään lähtenyt ilman housuja kauppaan. mä en sitä ole tehnyt. vielä.

ei vaan hoksottimet "tuoreella mammalla" taida ihan kympillä skulata :D

tippoja linssissä

ristiäiset on vietetty. pitipä taas ottaa ressiä, vaikka kaikki sujui loistavasti. itse en tehnyt minkään eteen juuri mitään. (sepä tosi yllättävää, sillä yleensä aina häsmään kaikki, kaiken ja kaikkialla.)

horatio leipoi kakut. isi leivät. äiti suolaset. mummi hoiti kastepuvun. yksi kummi leikki-ikäsen. yksi kummi mun asun. itse vissiin imetin ja pesin tukkani, siinä se. päivällä käytiin kirkossa pienellä porukalla liittämässä poika seurakuntaan. lahjoitin oman kummini pojan käyttöön siellä. muut kummit oli mun ikiaikaiset ystävät, jotka on mun rinnalla pysyneet aina ja tulevat pysymäänkin.

iltasella hippastettiin mein leikkipuistossa rennolla muotilla. mä vaan niin tykkään mun suvusta. juhlat oli rennot ja mein näköset, kovaäänistä puhetta, naurua, lasten leikkiä.

alan tuleen vissiin vanhaksikin kun mun vanhemmatkin alkaa näyttää mun silmissä jopa hellyyttäviltä. niillä oli työnjako. isäni tuli kirkkoon, äitini juhliin. ei kannata kysyä miksei ne tullut molemmat molempiin. sitä en tiedä. ne siis ei ole eronneet. asuvat ihan tyytyväisenä yhdessä. ovat muutenvaan outoja kattokaas.

kun kielsin tuomasta lahjoja, niin melkein toimi. saatiin toivotut kummeilta, ja mummilta lakanat, ja murun äitiltä toivottu muumimuki. mun iskä vaan taas repäsi, ja lahoitti pojalle lätkäveskarinmailan. voi kiitti! mihin hittoon mä sen säilön 15 vuodeksi. (hitto mulla meinas närviä kiristää, mutta murusta se oli mun isältä tosi suloista, ja se sai ympäripuhuttua mut ajatteleen asiaa nätisti. joo. ihanaa. lätkämaila. vauvalle. puuh. <3)

tipat on ollut herkästi ihan linssissä.

ensin kirkossa pappi puhui kasteen jälkeen muutaman lauseen "omiaan". se jotenkin tosi kauniisti sanoi kummeille kuinka pojasta nyt tulee heille aivan erityinen lapsi. aina se erottuu muiden joukosta "se minun kummipoika".

ja toiseksi illalla kun istuin sohvalle ottamaan lasin punaviiniä ja selailin koneelta ristiäiskuvia, muru laittoi umpiväsyneen pään mun syliin. ajattelin kaikkea mitä se on mun, pojan ja ristiäisten eteen tehnyt, mun kävi sitä hirmusesti sääliksi, ja samalla tunsin älytöntä onnea että just se on just siinä. mun rakkaus. ihana.

ja kaiken päälle esikon opettaja soitti mulle, ja mä jo ennenku vastasin kiekasin että: "mitä ihmettä sä olet tehny?" ja esikko näytti hyvin hämmentyneeltä. menin ihan toiseen huoneeseen puhumaan varmuudeksi. no ope vaan soitti ja onnitteli vauvasta ja sen komeasta nimestä. ja sen päälle semmosen vartin kehua retosteli kuinka upean tyttären olen onnistunut esikosta kasvattamaan. kuinka se on niin erityisen älykäs, ja topakka. kuinka se selkeästi arvostaa perhettä, ja eritoten mun sanomisia. ja sillä on poikkeuksellisen hyvät käytöstavat. jösses! ihan en tällästä odottanut, ja olin lievästi hämmentynyt koko puhelusta. puhelun jälkeen annoin palautetta esikolle, ja sanoin että olen samaa mieltä open kanssa. tipat linssissä totean että esikonen on hyvin erityinen ja erityisen ihana naisenalku. kyllä.

mikä synkronisaatio?

kuka sanoi että samassa taloudessa asuvilla naisilla voi menkat ajastua samaan aikaan? ai kuin niin? mein taloudessa menkkatilasto näyttää 3/3.

huvittavaa. tai ei.

ja se suutelupostaus kanssa

niin että.
koska lesbopiirejä tietyltä osin leimaa lyhyet suhteet (tai suhteettomuus) ja osaltaan myös kademieli, tiedän minkälaisia ajatuksia mein suhde on herättänyt tietyillä tahoilla.

alkuun mä en edes halunnut alkaa seurustella, ja sitten kun aloin haluumaan sitä, niin olinkin jo raskaana. ahdistavaa oli se että tiesin leviäväni kun pullataikina ja suuren pamauksen jälkeen vähän huono ees kuvitella tarjoovansa mitään sosiaalisia iloja toiselle (leffat,teatterit,baarit,ravintolaillalliset yms. normi-ilottelut), kun itsenkin tekee mieli kotona hömötellä ainakin se 6kk käymättä missään.

musta oli suhteellisen kohtuutonta vaatia keltään tähän soppaan osallistumista. ja no niin, kukahan hullu se vapaaehtosesti lähtee moiseen plääh-lähiöelämään. mahtaa olla sekin varsinaisen säälittävä ja toivoton tapaus. ja mäkin kun olen juurikin eronnut, tän pitää olla vaan joku säälisuhde. tai jos meillä jotakin tunnetta sattuu olemaan, niin aika heikoilla mennäään ja pianhan nekin pilvilinnat romahtaa. eikö? no näinhän voi ajatella. ja odotella. ja sopiikin odotella, niiden joilla ei muuta tärkeempää tehtävää tässä maailmassa ole.

siitä tullaankin sitten tähän kohua (hahaha) herättäneeseen suutelupostaukseen. kun se asia oli todellakin mainitsemisen arvoinen. koska tunne oli/on mulle niin ainutkertanen. mulle on kerran käynyt suudellessa niin että taju meinasi mennä. terkut vaan ekalle tyttöystävälle. ja eka suudelmalle. kunnes... meillä murun kanssa kävi yhdellä keikalla "onnettomuus", jossa mulla sukat "hiukka" pyörähti jaloissa. vatsa heitti kuperkeikkaa. sydän jysähti kurkkuun. jne. siitä tiesin että tässä on jotakin tässä ihmisessä, erityistä. mulle. siitä pakosta mun oli vaan suostuttava seurustelusuhteeseen ;) vaikka järki sanoo ei, saattaa tunne sanoa kyllä.

enkä kertaakaan ole katunut antautumista tälle suhteelle, enkä epillyt ettei alkuasetelmista huolimatta tästä voisi tulla elämäni hienoin ihmissuhde. joka alkoi siitä että ylitin rajani ja tein niinkun lystäsin, seuraamuksista välittämättä. suutelin tuota naista. wuhups. *(tai suuteliko se mua. en tiedä edes miten se alkoi. mutta osallistuin suutelutilanteeseen joka tapauksessa, ja se muutti elämäni, for good.)

ja kyllä. nyt moni tuttu ja tuntematonkin tietää millanen pusukala mulla on täällä saalistettuna. enkä kehtaa edes kertoa kuin usein meillä pussaillaan. se olis ällöttävää lesoilua, ja ylittäis ehkä herkemmällä säällisyyden rajat. ja aiheuttais jossain jopa kateuden pistoksen ;)

*mainittakoon vielä hyödyttömänä yksitiskohtana että ihan ekana me pusuteltiin humalatilassa yhdessä tilaisuudessa, ja sieltä kotia kohti hoippuessa minä, siveyden sipuli, tungin murun porttikongiin ja pakotin suutelemaan vielä kerran. kun ei tiedä koska lähiön sinkkumutsia seuraavan kerran lykästää. (mutta sitä iltaa ei lasketa koska sitä ei lasketa. siinä oli kyse vaan känniläisten hölmöilystä. (mutta ehkä siemen kaikkeen ällöttävään rakastumiseen ja söpöilyperhe-elämään kylvettiin jo silloin...)

nyt taidan napata pusukalan ja mennä ämistelemään onneani untenmaille. kunnes nuorimmainen ihku hinkuli alkaa vaatia yömaitoaan. natinati. pussailkaa tärkeitänne.

se päiväkotimaksupostaus

tässä lupaamani pläjäys päivähoitomaksusta. noh kattokaas kun mulla pudotettiin se ensin neljäänkymppiin kun ruttunaaman päivät pivähoidossa lyheni ja väheni. yhtäkkiä tuli ilmotus että se pudotettiin kahteenkymppiin, koska perhe kasvoi poikasella. ja kai se hävitettäis olemattomiin jos ilmottaisin mun uudet "tulot" jotka mulle ruhtinaallisesti piffaa 15.1. alkaen kela.

musta tuntuu julmetun syntiseltä se, että lapseni saa laatuhoitoa pienessä ryhmässä jossa se viihtyy, ihanien aikuisten ympäröimänä, ja mä maksan siitä kakskymppiä kuussa! mitä kahdellakympillä nykyään saa? ei mitään. ei ihme että tää kaupunki alkaa oleen viittävaille konkurssissa kun antavat ilmatteeksi tälläsiä palveluita. (oon mä ollut kuuntelemassa semisalaisia linjauksia kaupungin tulevaisuudesta, mutta en muista niistä mitään kun olen keskittynyt piirtämään kukkasia paperinsivuun että pystyn yleensä istumaan paikoillaan. pitäisköhän joskus koettaa kuuntelemista? siitä saattais olla jotakin hyötyäkin...)

mulla on käynyt kyllä hyvä mäihä päiväkotien kanssa molempien tyttöjen kohdalla.

esikko oli steinerpäiväkodissa, pienessä samassa ryhmässä samojen aikuisten kanssa koko tarhauransa ajan. ruttunaaman halusin tuohon pieneen kunnalliseen päiväkotiin, ja siellä kaikki on mennyt hyvin. valtavista kunnallisista paineista huolimatta ryhmiä on kasvattamisen sijaan pienennetty ja aikuiset on pysyneet samoina. saa nähdä millanen tilanne on ensisyksynä/ensikeväänä kun myttynaama olis alottamassa omaa uraansa tarhalaisena.

mä ilmotan sen heti jonoon samaan tarhaan rutun kanssa, kun saadaan perhepoliittiset kokonaisratkaisut neuvoteltua murun kanssa.

horation kakut

hitto. mun hälläväliä-ristiäiset-plääni menee puihin!

horatio aikoo leipoa kakkuja. ja sen äiti kanssa. kyllä se saamari on sitten munkin kiltisti vaan kahvia mummuille keiteltävä. eli heippa "suklaata-ja-viiniä-stress-free-ristiäiset".

p.s. horatio osti mytylle myös liituraitahousut. eli mytty ei esiinnykään tutan sirkuspotkareissa ekoissa juhlissaan. voi ryssä.

I love my horatio

siis ei voi kun taas kerran sanoa että joku tuossa puolisossani iskee kyllä suoraan mun ytimeen. meillä kun oli kotona se "tilanne" ja mä olen ollut itse tässä kaupanpäälle vähän kitku, niin nyt se oli tehnyt mulle vanhaan sikarilaatikkoon rakkaudentunnustuksen, ja siellä oli kirje, mitä pitää vilkuilla jos meinaa usko loppua.

kiittämättömänä akkana kysyin josko hän nyt kuitenkin joskus voisi siitä rakkaudesta myös sanallisesti mainita, lupasi hän sitten vuoden päästä uudelleen sen sanoa: "että kyllä mä sua viel'... kyl sä tiiät..." loistavaa!

musta vaan taas tää oli niin yleismaallisen kiva perusjuttu, joka mun fiilareita nostattaa tosi kovin. ei tarvi olla kovin suureellista, tää taas osottaa että ajatus ja tunne on tärkeimmät.

ja miksi tämän kerroin? no kun huvitti :)

yksityisyydestä ja sen rajoista on keskusteltu muissakin blogeissa. olen yhden kanssa niistä asioista jutellut. hän oli hämmästynyt mun estottomuutta kun kerroin että puolisoni suukot saa sukat pyörimään mun jaloissa.* eipä se musta taas nyt ollut kovin kummonen lausunto. kunhan mainitsin...

mä itse toivoisin osaavani sanoa monet asiat vielä ytimekkäämmin ja suoremmin, ts. ronskimmin. kuten ihailemani juha vuorinen taikka turisti. eipä näistä mun teksteistä ole tähän mennessä kun vasta yksi henkilö vetänyt porot nokkaan, mun tietääkseni. ymmärrän että esim vuorisen juhan on helpommpi laukoa korkeelta ihan omalla nimellään, koska 197 senttisellä varrella on helppo puolustautua ihan livenä kun vastaväitteitä tulee. mitä turistiin taas tulee, niin hyvähän se on huudella anonyyminä kaikkea mitä mieleen tulee. ei mun tarkotus muutenkaan ole provosoida ketään. enkä ees usko kenenkään maallikkosaarnaajan yrittävän läväyttää mua tauluun tuolla ostarilla esim.lesbouden vuoksi, vaikka mut täältä kuin helposti tunnistais. vaikka saahan sitäkin tietty yrittää. mut on itsepuolustuskoulutettu ammatin puolesta, ja mä osaan potkasta kovaa sääriluuhun.

mulla ei yleensäkään täällä mitään vakavia kannanottoja tule kirjoteltua, koska mulla on tosi vähän aikaa käydä selvitteleen taustoja valaanpyynnistä, junien myöhästelystä, päivähoitomaksuista** tai muista kuumottavista aiheista. ja mä haluan jotain väittäessäni olla oikeessa. (niinkun suht aina olenkin.)

eli mä täällä vaan jatkan semianonyymisti oman elämäni hehkuttamista, koska sen osaan. ;)


*tästä asiasta vielä oma postaus tulossa. muhii päässä.
**tästä myös kuitenkin sittenkin.

ei niin yllätyksellistä

poika nimittäin kasvaa. yllätyksellistä on kyllä se että se on nyt 5 viikon ikäsenä samankokoinen kuin siskonsa 5kk iässä. aika huimaa. (kirjotinkohan mä tästä jo?) no, haikeudella siirrän 50cm JA 56cm kokoset vaatteet syrjään, ja 62 senttiset kehiin. tosin tän tehtyäni kauhulla kattelin että niissäkin joissain hihat on liian lyhyitä. tuo poika on oikeesti tulossa isoksi.

ei niin yllätyksellistä on myös se että me riideltiin. me. siis murun kanssa riideltiin. ensimmäistä kertaa, ja itseasiassa juuri kun yhdessäoloa on tullut täyteen 1v ja 2kk. (toki sanomisia on ollut aiemminkin, mutta siis riitaa ei.)

musta on tullut ihmissuhdeasioissa aika huono, enkä osaa sanoa heti jos joku vaivaa. ja sitten en viitsi sanoa juuri mitään. pari päivää vitutusta kerättyäni mä poksahdin. olin juuri muutama tunti aiemmin ystävän kanssa jutellut että meillä on kotona tälläinen "tilanne" ja nyt mun pitäis jostain alottaa. hyvistä neuvoista huolimatta mun alotus ei sitten ollut juurikaan rakentava, ja posahduksen jälkeen sulkeuduin omaan huoneeseen.

sydäntä riipi kun kolmevuotias kysyi tiukkaan sävyyn murulta: "mitä tyhmää sä sanoin mun mammalle kun se alko itkemään?!"

riita jäi kipakan sananvaihdon astelle, ja syynä riitaan oli suunnilleen "ei mikään" (oikeesti kai väsymyksen tylsistyttämä mielentila), mulle kuitenkin jäi sellainen olo että asiat on setvitty ja puhuttu, ja mulle jäi hyvä mieli. musta on kunniakasta jos osaa riidellä. mielummin kunnon riita kun mykkäkoulua. ja mun periaatteisiin kuuluu myös että lasten nähden voi kevyesti riidellä perusasioista (ei siis henkilökohtasuukista tai intiimiasioista tiettykään), mutta lasten on opittava näkemään myös ristiriitoja ja niiden sopimista. ei muuten voi elämässä oikeen pärjätä.

ähmerrys

poikani ähmertää öisin. raasulla kiertää masussa, ja selkeästi on hankala olla. rinnalla sitten viihtyis, mutta musta ei ole mukavaa antaa sille omaa ruumiinosaa suuhun, kun imuote on aika napakka ja mahavaiva saa poikasen tempoilemaan ja teutaroimaan mitenkuten se mun ruumiinosa suussa. ei kiva.

pari iltaa on vedetty myös huutorallia, eikä uni meinaa tulla, tai siinä ei meinata pysytä. nyt jätin d-vitamiinit ja vatsaa niiden takia tasaamaan aloitetut rela-tipat pois kokonaan. ja herra mytty poikanen onkin ollut musta rauhallisempi.

varmaan maanantaina alotellaan uudellaan pienin askelein nauttimaan mokomia lisäravinteita sitten. muru on vapaalla ensviikon, niin meitä olis kaksi kantajaa rääkyväle pienelle pötkylälle.

sisustusintoilua ja muutos suunnitelmaan

mä sain noi 6kk eron jälkeen hirvittävät angstit kun katsottiin ruttunaaman kanssa kotivideota ajalta jolloin eksäni asui vielä täällä. asunnossa ei mikään ollut tuona aikana muuttunut, joitakin huonekaluja vaan kadonnut. toinen lähtee ja alottaa uuden elämän ja mä täällä entisen elämän raunioissa yritän rämpiä eteenpäin.

sitten oli pakko alkaa tehdä jotakin.

matto- ja verhovaihdosten jälkeen siirreltiin huonekaluja, sitten tuli murun tavaroitakin. sitten ostettiin mun toivoma musta jääkaappi, säilytystilaa kylppäriin, uusia lipastoja vaatteille...

nyt on päästy vaiheeseen keittiö. sieltä on ikiajat puutunut välitilasta lasi, ja nyt sen suunnitelman sijaan kävi esikon isä laittamassa mulle tosi hienot kaakelit. esikko vaati säilyttämään yläseinän tapetin, mutta se ei kyllä nyt yhtään sovi.

pienistä rempoista aina tuntuu leviävän jotakin suurempaa, niin nytkin. yläseinä pitää siis maalata graffitinharmaalla. ja haluan sitten seinälle kolmelokeroisen hyllyn. hyllyn takaseinät tapetoisin tapettitalon "orvokkiviuhka"-tapetilla, ettei hippismi ihan katoa mun keittiöstä. ja hylly sais päälleen valot.

muutoksia tuli myös kastejuhlasuunnitelmaan. kun keittiö on nyt enempi kun levällään, soitin ja varasin itselleni lähipuiston sisätilat. eipä tarvitse siivousta ja koirien häätöä stressata. kaikki allergikotkin voi tulla paikalle. eikä tule edes ahdasta. kutsut lähetin samointein kun asia ratkesi.

hommat rullaa taas pikkasen eteenpäin.

voi pehva

"koeta ajatella tää niin että sun naiseutes on taas puhkeemassa kukkaan", koetti muru kannustaa.

no joo-o. onhan se kohtuullista että kun vauvani tulee yhden kuukauden, alkaa mulla kuukautiset. sikshän niiden nimi vissiin on KUUKAUTISET. on vissiin ihan urbaanilegenda että ne pysyy pois sen aikaa kun imettää... voi pehva.

edit: mulla olikin menkkojen kanssa sitten vaan semmoi "yhden illan juttu". sitten ne oli poissa. toistaiseksi.

villasukat

hain itselle vaatteita MEIDÄN makuuhuoneesta, jossa rakkaani nukkuu pois yövuoron univajetta.

sängyssä peittojen seassa näkyi ainoastaan pari raidallisia villasukkia. voi miten sulosta! rakastan.

onnenvuosi 2009

viimevuonna sain kyllä maailmankivoja asioita. niistä päälimmäisinä kaksi suurta:

mun orastava ihmissuhde kehittyi ujosta deittailusta oikeaksi parisuhteeksi joka vakavoitui loppuvuodesta kihlausasteelle.

vuoden yrittelyn jälkeen tärppäsi vauvarintamalla. vaati neljä päivää hormoonia ja yhden ultralla ajoitetun inssin irroituspiikkeineen. ultraan mennessä hieman puntti tutisi sillä munasoluja oli irronnut kaksi. tuplapotti olis ollut yksinodottajalle melkonen lottovoitto. raskaus sujui, elämä maistui ja vaivanpalkkana ihana pikkumies.

tiedänhän toki että onni täällä vaihtelee, eikä mikään asia pysy stabiilina ja vakaana paikallaan. siksi nautinkin nyt täysillä näistä olevaisista uutenakin vuonna.
- muru, mytty, ruttu, eppu: you mean the world to me.

ja muutamasta muusta onnenpapanasta, joita edustaa:
- kaikki l-kirjaimella alkavat ystävät, en selviäis ilman teitä.
- enkä ilman yhtä a:ta, kommuunia kohti! tai yhtä s:ää. <3
- kaikessa sekamelskassaan, liikoine koirine ja tavaroineen; kotini. tänne tullessa koen aina onnentunnetta. (tän ehkä päihittäis enää oma huvikumpu. (jollaseen yritän murun kammeta sellasena seuraavana projektinani.))
- punkku ja suklaa, mielenterveyteni tae.
- ihana asuinalueeni, sen upeat muut asukkaat ja melko parhautta edustavat ulkoilumaastot.

ihana!

eilen, uudenvuoden aattona, tasan neljän viikon iässä, mytty tahallisesti hymyili mulle. jutteli, hymyili, jutteli, hymyili.

i-ha-na!