a) voiko ihan niinkun yhden ihmisen lapsilla olla semmonen geeni mikä pistää ne huutamaan aina kun pitäis mennä nukkumaan. niinko niin että siinä huudolla ei ole muuta funktiota kun se nukahtaminen? onko tätä mahdollista jaksaa kajahtamatta esim. 6 vuotta? (kolme jo takana.) ja onko niiden lasten vanhemmille jotaki tukiryhmää olemassa? kyselee nimimerkillä: vai teenkö mä näistä tollasia itse?
b) voiko niinkun yhden ihmisen mukulat olla sellasia että mikään kestovaippa ei estä niiden eritteitä leviämästä vaipan läpi/yli/ali/sivuitse joka iivarin kankaaseen ja kapaloon? nimimerkki "kaikkea kokeillut"
c) tiedättekö miksi päiväkodista tulleessa "pienen lapsen hygieniaohjeessa" luki "lapsi tuodaan aamulla puhtaassa vaipassa päiväkotiin"? siksi koska jotkut vievät lapsen päiväkotiin aamulla jopa siinä vaipassa missä se on sieltä edeltävänä päivänä haettu. VOITTEKO KUVITELLA???
d) tiedättekö että vanhempia joudutaan ohjaamaan myös "katsomaan lasta silmiin". VOITTEKO KUVITELLA??? vanhemmat esim. hakevat lapsen päiväkodista KATSOMATTA EDES LAPSEEN PÄIN! puhuvat kännykkään ja noutavat jäkikasvunsa kuin maitopaketin kaupan hyllystä...
uskomatonta.
ja uskomatonta sekin että poika huutaa nyt kymmenettä kertaa mennessään nukkumaan. ei, se ei ole mahavaiva. se ei ole nälkä. se ei ole vaippa. se ei ole kylmä. eikä kai kuumakaan.
ei, se on mun lapsi, ja tuohan on aivan normaalia. meillä.
edit: poika on nukutettu tässä kello 15-18 välissä syliin 4 kertaa, tissille 2 kertaa, sänkyyn 3 kertaa. alkuun nukutustoimenpiteet on tehty peiton ja koiran kanssa, sitten kapaloon kiedottuna, sitten on vaihdettu vaippa, sitten laitettu poika äp makuupussiin. nyt saattais olla valmista kauraa. hetkeksi.
ja ps. minä en valita. lapsi nukkuu sitten kello 22-09 kuin unelma. välillä kai rintaa syö yön aikana. mutta hiukan riipii, välillä sydäntä, välillä hermoa tuo uneenmenoitku... ja kun mulla ei ole sellasta ruususta kuvaa että se kuuluis vaan tähän hetkeen. vaan enemmänkin kokemus sanoo että se saattaa kuulua luonteeseen. huoh. *
* paitsi tästä just puhuttiin "äitikamujen" kanssa. sitä aina olettaa lapsen kanssa että "tää on aina tätä". oli kyse hyvästä tai "pahasta". nyt se herää aina öisin. nyt se ei enää ikinä syö mitään. nyt se aina pulauttaa. nyt mä en enää ikinä saa nukkua. JA NYT TOI POIKA EI IKINÄ SAA KUNNOLLA UNTA! (uneenmenoyritys nro 11. alkakoon.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti