- pestä haisevat koirat.
- rasvata toisen kasvot, kun sillä ei kädet toimi. ja tarjoutua pesemään hampaat. ja suostua kääntämään ompelutyöt kun toinen ei siihenkään pysty.
- kuunnella typerät marinat, itkut ja ininät.
- kestää toisen sulkeutumista itsensä ja mahansa ympärille.
- yrittää kasvattaa toisen kieltä näyttävästä lapsesta kunnollista kansalaista, ja jaksaa kuunnella sen lapsen alati muuttuvia mielialoja.
- kysyä lupa menoillensa vaikka tietää ettei tarvitse.
- rakentaa toimiva kestovaipankuivausteline epäselvien ohjeiden mukaan.
- pestä liesituuletin ja lamppu (!).
- suostua kokeilemaan palasaippuoita ja shampootuotteita luonnon kuormittumisen vähenemiseksi.
- suojella toisen tunteita ja ottaa tuntemukset vakavasti.
- ottaa kantaa asioihin, ja sanoa oma mielipiteensä suoraan.
- suostua katsomaan huonoja elokuvia.
lauantai 14. marraskuuta 2009
perjantai 13. marraskuuta 2009
nla, raskausviikko 38
tän piti olla kiva neuvolakerta, kun muru pääsi ensikertaa mukaan, ja kuulemaan poikasen sydänääniä.
aamu oli alkujaankin ihan arsesta. ruttunaama veti itkupotkuraivarit eteisessä kun piti päiväkotiin mennä. ja suruitkut siellä erostessa. ja eihän se ollut kun valokuvaan menossa. silmät punasena, räät naamassa. (onneksi tarhantädit ehkä osaa tuunata nämä tapaukset siedettävään ulkoasuun ennen räpsähdystä.) sitten kiskoin perässäni liian aikaisin herännyttä äkäsen olosta murua aamulenkillä pitkin metsiä. neuvolaan tuli kiire.
suurin ilonaihe, se sydänäänien jumpsutus, olikin sitten se päivän kolauttaja. liian matala syke. maaten. istuen. tämä yhdistettynä siihen että mahassa on ollut musta tavallista hiljaisempaa tohinaa, lähete kättärille tarkkailuun saatiin kouraan. terkka lohdutteli ettei sinänsä hätää ole, että jos poikasella on huono olla, saatellaan se vaan maailmaan piakkoin.
tunninverran sairaalapedillä aika vakavana tuijottelin vauvan sydänkäyrää, laskin liikkeitä ja nielin kyyneliä. musta käyrä ei ollut alkuunkaan normaali, mutta koska asiantuntijat oli siihen tyytyväisiä, päästiin kotiin. verenpaineet mulla heitteli häränpyllyä siinä, mutta eipä kai se ole ihme... toivon tosiaan että seuraava reissu siihen suuntaan antais saalista kanssa.
mä olin illalla ihan tositositosi väsynyt. vei mehut tuo sairaalareissu ihan kokonaan.
jos jotakin positiivista tästä neuvolareissusta pitää etsiä, niin sf-mitta on jumahtanut, paino pudonnut ja verenpaine koholla. ennakoi kuulemma lähestyvää synnytystä. (onko yllttävää raskausvkolla 38? :) )
ja paskimmillakin hetkellä tuntui että olen oikean ihmisen kanssa matkassa. välillä pieni silitys, puristus jalasta tai hellä suukko kertoi enemmän kuin mitkään sanat olis voineet.
aamu oli alkujaankin ihan arsesta. ruttunaama veti itkupotkuraivarit eteisessä kun piti päiväkotiin mennä. ja suruitkut siellä erostessa. ja eihän se ollut kun valokuvaan menossa. silmät punasena, räät naamassa. (onneksi tarhantädit ehkä osaa tuunata nämä tapaukset siedettävään ulkoasuun ennen räpsähdystä.) sitten kiskoin perässäni liian aikaisin herännyttä äkäsen olosta murua aamulenkillä pitkin metsiä. neuvolaan tuli kiire.
suurin ilonaihe, se sydänäänien jumpsutus, olikin sitten se päivän kolauttaja. liian matala syke. maaten. istuen. tämä yhdistettynä siihen että mahassa on ollut musta tavallista hiljaisempaa tohinaa, lähete kättärille tarkkailuun saatiin kouraan. terkka lohdutteli ettei sinänsä hätää ole, että jos poikasella on huono olla, saatellaan se vaan maailmaan piakkoin.
tunninverran sairaalapedillä aika vakavana tuijottelin vauvan sydänkäyrää, laskin liikkeitä ja nielin kyyneliä. musta käyrä ei ollut alkuunkaan normaali, mutta koska asiantuntijat oli siihen tyytyväisiä, päästiin kotiin. verenpaineet mulla heitteli häränpyllyä siinä, mutta eipä kai se ole ihme... toivon tosiaan että seuraava reissu siihen suuntaan antais saalista kanssa.
mä olin illalla ihan tositositosi väsynyt. vei mehut tuo sairaalareissu ihan kokonaan.
jos jotakin positiivista tästä neuvolareissusta pitää etsiä, niin sf-mitta on jumahtanut, paino pudonnut ja verenpaine koholla. ennakoi kuulemma lähestyvää synnytystä. (onko yllttävää raskausvkolla 38? :) )
ja paskimmillakin hetkellä tuntui että olen oikean ihmisen kanssa matkassa. välillä pieni silitys, puristus jalasta tai hellä suukko kertoi enemmän kuin mitkään sanat olis voineet.
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
käsiongelma
voi jösses näitä mun käsiä. yöllä oli niin kovaa hermosärkyä että ensin kääntyilin ja vääntyilin, tuin itseä tyynyillä, sitte koikkelehdin ympäri asuntoa, hieroin käsiä, jumppasin käsiä, laitoin kylmää, otin parasetamolia... eikä mikään hitto auta. nyt aamusta koetin nukkua oikea käsi levossa kropan päällä, niin vasenkin meni pökikseen.
oikea käsi on puutunut keskisormesta piikkurilliin, ja kämmenessä ja sormissä on kipua ja muuta tunnottomuutta. kyynerpäässä on kovaa särkyä. vasen alkaa kipuilla olkapäästä, ja hauiksesta vetää alaspäin riipivää tuskaa. näillä käsillä ei tehdä juuri mitään. kyllä tuntuu kurjalta kun ei leipää saa itselle tehtyä. ei kahvia keitettyä. käsitöitä en voi tehdä. siivota en voi. lukea en voi. puhelimessa en voi puhua kun makuulleen, mutta sittenkin alkaa tosi kovat kivut. tässä koneella voi sohvalla olla, kun kädet on rennosti sylissä. tai sohvan pehmeellä nojalla.
tämä kaikki johtuu vissiin (synnytystä varten) löystyneiden nivelten ja huonon nestekierron + hankalien lepoasentojen ja syvään paikallaan kyljellään nukkumisen yhteisvaikutuksesta. ei ole kivaa - syntyis nyt lapsi, että äiti sais nukuttua. (eikö olekin absurdia?)
oikea käsi on puutunut keskisormesta piikkurilliin, ja kämmenessä ja sormissä on kipua ja muuta tunnottomuutta. kyynerpäässä on kovaa särkyä. vasen alkaa kipuilla olkapäästä, ja hauiksesta vetää alaspäin riipivää tuskaa. näillä käsillä ei tehdä juuri mitään. kyllä tuntuu kurjalta kun ei leipää saa itselle tehtyä. ei kahvia keitettyä. käsitöitä en voi tehdä. siivota en voi. lukea en voi. puhelimessa en voi puhua kun makuulleen, mutta sittenkin alkaa tosi kovat kivut. tässä koneella voi sohvalla olla, kun kädet on rennosti sylissä. tai sohvan pehmeellä nojalla.
tämä kaikki johtuu vissiin (synnytystä varten) löystyneiden nivelten ja huonon nestekierron + hankalien lepoasentojen ja syvään paikallaan kyljellään nukkumisen yhteisvaikutuksesta. ei ole kivaa - syntyis nyt lapsi, että äiti sais nukuttua. (eikö olekin absurdia?)
tiistai 10. marraskuuta 2009
vuosipäivänä
vuosipäivän iltana sain suklaarasian, jossa oli viesti, jota en ensin ymmärtänyt, ja kun ymmärsin, häkellyin, ja kun tokenin, sanoin kyllä.
ja sormus jonka sain siitä "kyllästä" merkiksi, oli musta äärettömän kaunis ja erittäinpaljon mun mieleen. ja kaikenkaikkiaan sopivan kokoinen.
joskus toiste mä ehkä puran tuntoja tästä syvemmin. nyt menee vielä muutama tovi ämistellessä maailman laatua.
jännittelen tässä kuinka monta päivää ehdin olemaan kihloissa ennenkuin vauva syntyy. veikkauksia? kellään?
itse pidän kiinni uneni kertomasta päivämäärästä 14.11. eli tasan viikko väliä...
ja sormus jonka sain siitä "kyllästä" merkiksi, oli musta äärettömän kaunis ja erittäinpaljon mun mieleen. ja kaikenkaikkiaan sopivan kokoinen.
joskus toiste mä ehkä puran tuntoja tästä syvemmin. nyt menee vielä muutama tovi ämistellessä maailman laatua.
jännittelen tässä kuinka monta päivää ehdin olemaan kihloissa ennenkuin vauva syntyy. veikkauksia? kellään?
itse pidän kiinni uneni kertomasta päivämäärästä 14.11. eli tasan viikko väliä...
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
rakkautta on
tänään on vuosi täynnä mein ensimmäisestä suudelmasta. tai siitä "virallisesta". ja tänään vietetään mein virallista vuosipäivää. tässä taas pieni lista asioista missä mä näen rakkautta täällä:
- pienistä lapuista ympäri asuntoa. niissä voi olla pieni info tehtävistä/tehdyistä hommista, tai vaan huomio jostain, ja rakkaudentunnustus.
- siitä että toinen tuo välillä kotiin pullon vichyä. koska juon liian vähän. tai sitä vichyä jossa on kalsiumia, koska on kuullut mun puhuvan siitä että saan kalsiumia kai liian vähän.
- se että toinen toivoo vilpittömästi mun onnistuvan elämässä, ja saavuttavan mulle tärkeitä asioita ja askelia. ja on mukana niissä auttamalla ja kannustamalla kaikin tavoin. (mm. vauva, vakivirka yms...)
- kyselee silkasta mielenkiinnosta mun tuntemuksia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, ja myös muistaa tarkkaan mistä on puhuttu. JA saattaa palata asiaan vielä myöhemminkin.
- antaa mun olla omissa oloissani kun tarvitsen, ja antaa mun olla lähellä kun tarvitsen.
- ei hermostu vaikka mä olisin hermostunut. tulee jopa korjaamaan mun suutuspäissäni paiskomat tavarat, ilman suurempaa draamaa. ei suutu vaikka mä olisin suuttunut.
- pitää mun temperamenttiä enemmän kiinnostavana kuin rasitteena.
- on huolissaan musta ja vauvasta, mutta rauhottelee kun huolehdin itse liikoja.
- sanoo mulle että rakastaa kun siltä tuntuu. sanoo niin myös lapsille.
- tutustuu mielellään munkin ystäviin, ja viettää aikaa mun sukulaisten kanssa ilman ongelmia tai sellasta vaivaantuneisuutta.
- esittelee mut omille sukulaisilleen, ja selkeesti musta on puhuttu jo lyhyen tuttavuuden jälkeen.
- suukottelee, silittelee, nuuskuttaa, sanoo kauniita asioita. jokapäivä.
- pitelee koholla mun itsetuntoa kun se meinaa tässä mun ollessani paksuimmillani brakata. mutta ei sorru ylilyönteihin ja liioitteluun.
- antaa mun piirtää seinään, kuunnella kamalaa musiikkia ja katsella "tylsiä" elokuvia.
- tuo kaupasta mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita, ihan tilaamatta. on muutenkin kiinnostunut mun "vakaumuksista" ruoan suhteen.
- hakee muksuja, vie muksuja, tekee ruokaa, siivoaa kotona. pyytämättä, ohjaamatta, neuvomatta. "koska se kuuluu asiaan".
ennenkaikkea mun kanssa yhteensopiva ihminen on intensiivinen, empaattinen, spontaani ja osaa tarttua hetkeen. samalla se on järkevä ja tunnollinen. sen kanssa elämä on turvallista, ja kaikki kahdenkeskeinen aika tuntuu ihan uudelta seikkailulta. uuh. minä. rakastan.
- pienistä lapuista ympäri asuntoa. niissä voi olla pieni info tehtävistä/tehdyistä hommista, tai vaan huomio jostain, ja rakkaudentunnustus.
- siitä että toinen tuo välillä kotiin pullon vichyä. koska juon liian vähän. tai sitä vichyä jossa on kalsiumia, koska on kuullut mun puhuvan siitä että saan kalsiumia kai liian vähän.
- se että toinen toivoo vilpittömästi mun onnistuvan elämässä, ja saavuttavan mulle tärkeitä asioita ja askelia. ja on mukana niissä auttamalla ja kannustamalla kaikin tavoin. (mm. vauva, vakivirka yms...)
- kyselee silkasta mielenkiinnosta mun tuntemuksia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, ja myös muistaa tarkkaan mistä on puhuttu. JA saattaa palata asiaan vielä myöhemminkin.
- antaa mun olla omissa oloissani kun tarvitsen, ja antaa mun olla lähellä kun tarvitsen.
- ei hermostu vaikka mä olisin hermostunut. tulee jopa korjaamaan mun suutuspäissäni paiskomat tavarat, ilman suurempaa draamaa. ei suutu vaikka mä olisin suuttunut.
- pitää mun temperamenttiä enemmän kiinnostavana kuin rasitteena.
- on huolissaan musta ja vauvasta, mutta rauhottelee kun huolehdin itse liikoja.
- sanoo mulle että rakastaa kun siltä tuntuu. sanoo niin myös lapsille.
- tutustuu mielellään munkin ystäviin, ja viettää aikaa mun sukulaisten kanssa ilman ongelmia tai sellasta vaivaantuneisuutta.
- esittelee mut omille sukulaisilleen, ja selkeesti musta on puhuttu jo lyhyen tuttavuuden jälkeen.
- suukottelee, silittelee, nuuskuttaa, sanoo kauniita asioita. jokapäivä.
- pitelee koholla mun itsetuntoa kun se meinaa tässä mun ollessani paksuimmillani brakata. mutta ei sorru ylilyönteihin ja liioitteluun.
- antaa mun piirtää seinään, kuunnella kamalaa musiikkia ja katsella "tylsiä" elokuvia.
- tuo kaupasta mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita, ihan tilaamatta. on muutenkin kiinnostunut mun "vakaumuksista" ruoan suhteen.
- hakee muksuja, vie muksuja, tekee ruokaa, siivoaa kotona. pyytämättä, ohjaamatta, neuvomatta. "koska se kuuluu asiaan".
ennenkaikkea mun kanssa yhteensopiva ihminen on intensiivinen, empaattinen, spontaani ja osaa tarttua hetkeen. samalla se on järkevä ja tunnollinen. sen kanssa elämä on turvallista, ja kaikki kahdenkeskeinen aika tuntuu ihan uudelta seikkailulta. uuh. minä. rakastan.
vettä?
näin isäinpäivän kunniaksi aamulla musta lorahteli ulos jotakin. eipä ole ennen lapset mulla lähteneet syntymään vesi edellä, joten kättärillehän se oli soitettava. päivä on nyt mennyt itseä ja vauvaa tarkkaillessa. enempää ei ole lorinaa tullut. ja liikeseurannassa vauva ollut ok.
aamupvästä kerkesin hermostua kun en saanut vauvaa ekavarttiin hereille. hemmetin unikeko! meni kaksi lasillista mehua ja kaksi kourallista rusinoita ennenkun herra vauva suvaitsi herätä ja mellastaa toivotut 10 liikettä. iltapvästä nakki oli helppo. 3 minuuttia ja 10 liikettä täynnä.
iltapävstä soitin kättärille että vauva liikkuu eikä uutta lorinaa ole ollut, joten kotona iltaa vietellään. jos alkaakin tulla lisää, tuota vesimäistä tai vihreää tai verestävää, niin näytille on lähdettävä.
nyt vaan sitte vietetään murun kanssa mein vuosipäivän iltaa kotosalla. toistaiseksi.
aamupvästä kerkesin hermostua kun en saanut vauvaa ekavarttiin hereille. hemmetin unikeko! meni kaksi lasillista mehua ja kaksi kourallista rusinoita ennenkun herra vauva suvaitsi herätä ja mellastaa toivotut 10 liikettä. iltapvästä nakki oli helppo. 3 minuuttia ja 10 liikettä täynnä.
iltapävstä soitin kättärille että vauva liikkuu eikä uutta lorinaa ole ollut, joten kotona iltaa vietellään. jos alkaakin tulla lisää, tuota vesimäistä tai vihreää tai verestävää, niin näytille on lähdettävä.
nyt vaan sitte vietetään murun kanssa mein vuosipäivän iltaa kotosalla. toistaiseksi.
perjantai 6. marraskuuta 2009
neuvolassa, taas ehkä viimestä kertaa
- painoa oli tullut 700g/vko. enkat. mutta eipä yhtään kiristä. vikoja viikkoja viedään! (painonnousu on muuten ollut 100-300g/vko luokkaa.)
- RR 129/83 (alapaine kohollaan, yhdistettynä edelliseen hiukan huolestuttavaa...)
- pissa ok.
- sf-mitta 33 (enkat, eli suurin ikinä!)
- sydänäänet ja liikkeet hyvät.
se terkka on niin ihana. se aina oikeen liikuttuu kun se tunnustelee tuota poikaa tuosta mahan läpi. se kehuu ensin mahaa ihanaksi, kun siinä ei juurikaan ole rasvaa ja vauva tuntuu tositosihyvin, ja sitten se fiilistelee pikku rimppakinttua, ja kehuu ja ihastelee tosi kovin. tulee itselle oikeen hyvä mieli siitä.
lopuksi sain sikapiikin. en olisi halunnut, mutta sanoin luottavani terkan arvioon tarpeellisuudesta. terkka oli sitä mieltä että mä en rokotetta tarvitse, mutta että vauvalle olis parasta saada suoja. koska 0-6kk ikäsiä ei sitten rokoteta. ruttunaama oli viimeviikolla niin kipeä, ja mun sydän niin rikki, että varmaan joutuisin hoitoon itse, jos vauva sairastuu. minimoidaan riskit tällä, i hope. ja toivotaan että himpula pysyy sisuksissa vielä sen kaksi viikkoa.
ja kerroin terkalle että seurustelen. se sanoikin että olen pitempään näyttänyt onnelliselta (muistaako joku sen tekemän diagnoosin "sä olet onnellinen."? jep.)muru tuleekin sitten seuraavaan neuvolaan mukaan.
jos...
mun suunnitelma ei pidä. olen siis päättänyt sairastaa sikapiikin jälkioireet tänään, huomenna ja sunnuntaina, ja mennä synnyttämään sunnuntaiyönä, koska murulla alkaa vapaaviikko su illasta, ja voitais olla perhehuoneessa sitten rauhassa. tämä olis mulle hyvä kuvio. saas nähhä mitä sanoo vauva vauvanen!
- RR 129/83 (alapaine kohollaan, yhdistettynä edelliseen hiukan huolestuttavaa...)
- pissa ok.
- sf-mitta 33 (enkat, eli suurin ikinä!)
- sydänäänet ja liikkeet hyvät.
se terkka on niin ihana. se aina oikeen liikuttuu kun se tunnustelee tuota poikaa tuosta mahan läpi. se kehuu ensin mahaa ihanaksi, kun siinä ei juurikaan ole rasvaa ja vauva tuntuu tositosihyvin, ja sitten se fiilistelee pikku rimppakinttua, ja kehuu ja ihastelee tosi kovin. tulee itselle oikeen hyvä mieli siitä.
lopuksi sain sikapiikin. en olisi halunnut, mutta sanoin luottavani terkan arvioon tarpeellisuudesta. terkka oli sitä mieltä että mä en rokotetta tarvitse, mutta että vauvalle olis parasta saada suoja. koska 0-6kk ikäsiä ei sitten rokoteta. ruttunaama oli viimeviikolla niin kipeä, ja mun sydän niin rikki, että varmaan joutuisin hoitoon itse, jos vauva sairastuu. minimoidaan riskit tällä, i hope. ja toivotaan että himpula pysyy sisuksissa vielä sen kaksi viikkoa.
ja kerroin terkalle että seurustelen. se sanoikin että olen pitempään näyttänyt onnelliselta (muistaako joku sen tekemän diagnoosin "sä olet onnellinen."? jep.)muru tuleekin sitten seuraavaan neuvolaan mukaan.
jos...
mun suunnitelma ei pidä. olen siis päättänyt sairastaa sikapiikin jälkioireet tänään, huomenna ja sunnuntaina, ja mennä synnyttämään sunnuntaiyönä, koska murulla alkaa vapaaviikko su illasta, ja voitais olla perhehuoneessa sitten rauhassa. tämä olis mulle hyvä kuvio. saas nähhä mitä sanoo vauva vauvanen!
tiistai 3. marraskuuta 2009
rv 37 + jotakin ja valivalivalia
musta on erittäin hullunkurista etten mä yhtään muista millä raskausviikoilla tässä mennään.
ihme vaivat on kyllä nyt aktivoitunu suunnasta jos toisesta.
ensinnäkin. kurkkua särkee, josko se on se riivatun streptokokki kuitenkin mullakin. ei hajua kuinka kauan se itää? jos rutulla oli se viimevkolla, niin onko se vasta nyt mulla aktivoitunut? häijyltä tuntuu kuitenkin.
toiseksi. eilen (kun pystyin vielä kävelemään) käytiin koirien kanssa iltalenkillä, ja mulla alkoi vuotamaan nenästä verta. ihan yllättäen. eikä se meinannut tyrehtyä ollenkaan. sellasta pientä tiputtelua oli varmaan tunnin. ja sitten köhin ja yskin, niin verta tuli suustakin. outoa.
kolmanneksi. mulla puutuu kädet. nukun enimmäkseen kyljellään, ja niissä ei vissiin veri kierrä. aika tukalaa on kun kädet tosissaan jumittaa öisin ja särkee, ja sen lisäksi sitten pitkin päivääkin ne turtuu, särkee ja vaivaa.
neljänneksi. mun lonkkia särkee öisin niin että se häiritsee unta. siis en tiedä makaanko niiden päällä niin koomasena ettei veri kierrä, vai onko mun vanhat lonkkasäryt aktivoituneet jostakin kumman syystä vaan just nyt.
viidenneksi on nuo "poltot". käsitän hyvin että synnytyskipuja sanotaan poltoiksi. mulla on tulessa milloin vatsa, milloin selkä, menkkamaista jomottelua on päivittäin. nyt tuolla si-nivelen tienoilla vasemmalla on tosi kipeä ja kuumottava paikka.
kuudenneksi. on asia josta en tiedä onko se lihaskirraus, vai supistelua. mutta kovaa kipua vatsassa kuitenkin. jäin aamulla metsään koirien kanssa, enkä tiennyt olisko ollut aiheellista itkeä vai nauraa. alunperin lähdin supistuskipuja lieventämään rauhalliselle kävelylle, ja sitten iski se järkyttävä kipu oikeaan kylkeen, jonnekin kohdun yläreunan tienoille. siinä sitten puuskutin ja yritin hengitellä ja ölistä. mutta eipä siinä auttanut kuin seistä ja huohottaa. musta kipu kesti liian pitkään ollakseen supistelua, mutta en tiedä mitä muutakaan se voisi olla..?
seisemänneksi. ne "sähköiskut" ts. viiltelyt. ne on muuttuneet sukkapuikottelusta veitseniskuihin.
...ja sit mä vielä suren tän raskauden päättymistä?! kun tää maha on niin ihana! ikinä ei voi olla tyytyväinen. eihän?
ihme vaivat on kyllä nyt aktivoitunu suunnasta jos toisesta.
ensinnäkin. kurkkua särkee, josko se on se riivatun streptokokki kuitenkin mullakin. ei hajua kuinka kauan se itää? jos rutulla oli se viimevkolla, niin onko se vasta nyt mulla aktivoitunut? häijyltä tuntuu kuitenkin.
toiseksi. eilen (kun pystyin vielä kävelemään) käytiin koirien kanssa iltalenkillä, ja mulla alkoi vuotamaan nenästä verta. ihan yllättäen. eikä se meinannut tyrehtyä ollenkaan. sellasta pientä tiputtelua oli varmaan tunnin. ja sitten köhin ja yskin, niin verta tuli suustakin. outoa.
kolmanneksi. mulla puutuu kädet. nukun enimmäkseen kyljellään, ja niissä ei vissiin veri kierrä. aika tukalaa on kun kädet tosissaan jumittaa öisin ja särkee, ja sen lisäksi sitten pitkin päivääkin ne turtuu, särkee ja vaivaa.
neljänneksi. mun lonkkia särkee öisin niin että se häiritsee unta. siis en tiedä makaanko niiden päällä niin koomasena ettei veri kierrä, vai onko mun vanhat lonkkasäryt aktivoituneet jostakin kumman syystä vaan just nyt.
viidenneksi on nuo "poltot". käsitän hyvin että synnytyskipuja sanotaan poltoiksi. mulla on tulessa milloin vatsa, milloin selkä, menkkamaista jomottelua on päivittäin. nyt tuolla si-nivelen tienoilla vasemmalla on tosi kipeä ja kuumottava paikka.
kuudenneksi. on asia josta en tiedä onko se lihaskirraus, vai supistelua. mutta kovaa kipua vatsassa kuitenkin. jäin aamulla metsään koirien kanssa, enkä tiennyt olisko ollut aiheellista itkeä vai nauraa. alunperin lähdin supistuskipuja lieventämään rauhalliselle kävelylle, ja sitten iski se järkyttävä kipu oikeaan kylkeen, jonnekin kohdun yläreunan tienoille. siinä sitten puuskutin ja yritin hengitellä ja ölistä. mutta eipä siinä auttanut kuin seistä ja huohottaa. musta kipu kesti liian pitkään ollakseen supistelua, mutta en tiedä mitä muutakaan se voisi olla..?
seisemänneksi. ne "sähköiskut" ts. viiltelyt. ne on muuttuneet sukkapuikottelusta veitseniskuihin.
...ja sit mä vielä suren tän raskauden päättymistä?! kun tää maha on niin ihana! ikinä ei voi olla tyytyväinen. eihän?
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
näitä lisää!
olen saanut tosipaljon vaaleensinisiä ja haaleita vaatteita. ja mieluusti niitä vauvalla käytänkin, mutta, nyt tuli ekaa kertaa kaupassakin vastaan tosi mun näkösiä pikkuvauvan vaatteita! näitä lisää! jee! hyvä tutta.
oon vauvaikäsenä käyttänyt rutullakin tuttaa, musta isommille niillä ei sitten ookaan kivoja vaatteita. lindex, meandi ja nameit on mun suosikkeja tollaselle leikki-ikäselle.
mutta mä luulen että mun poikanen makaa ja ryömii nuissa räikeissä koko vauvaikänsä! ...ja sit katotaan kuvia 15v päästä ja ollaan ihan että: "ei jösses mitä sillä on päällä!?" eikö niin :D
sukellus menneeseen
niinkuin jotkut varmaan tietää, oon alottanut kirjottamaan blogia joskus ruttunaamaa odottaessa. ja vaihtanut muutaman kerran osoitetta, yleensä sellasessa elämän taitekohdassa.
nyt hyppäsin aikamatkalla sinne rutun odotusajan loppumetreille, ja kyllä oli liikuttavaa! etsin enemmänkin vinkkejä siitä miten olin reagoinut, tai havainnut kehossa ennen synnytystä, mutta enpä siellä mitään erikoista maininnut.
hauskoja yhdistäviä tekijöitä huomasin muutmaman.
- yhdessä lausessa sanoin ottavani päivän viidennen porkkananan :) se himo näköjään yhdistää näitä raskauksia.
- yhdessä kohtaa valitin tuuppivista keski-ikäisistä. ja sama tänään. pakko oli aikuismaisesti kommentoida ääneen kun ihmiset survoutui päälle kun yritin metrosta ulos. mikä helvetti niitä vaivaa? näkeehän sen ettei tällänen rantautunut valas vaunujen kanssa ole ihan ketterimmästä päästä. ja jos on pakko päästä vaunuun ensimmäisenä (haloo keski-ikäiset?!) niin käytössä on myös muita ovia kun se mistä se julmettu merinorsu puskee ulos. ja vielä se että, mä olen vaalaaksi suht pieni, ja mahdun siitä toisesta puolikkasta ulos, ni kyllä yhdet julmetun keski-ikäiset vesipäät, vaikka olis näkökyvyssäkin vikaa, mahtuvat sisään siitä toisesta ovenpuolikkaasta. EIKÄ TARTTE KÄVELLÄ PÄIN!
- ja tästähän huomaan toka asian mikä siellä vanhassa tekstissä näyttää tälle ajalle olevan tuttua. mä ärsyynnyn sairaan helposti. enkä voi sitten olla sanomatta asiasta.
- toinen asia on sellanen surullisuus ja kevyt alavireisyys. tuntuu että mieli menee maahan tosi kevyesti. se on sellasta lempeetä melankoliaa, että ei mitään ranteetaukielämäntuskaa, onneksi.
olis vaan kiinnostnut enemmän nää ruumilliset asiat. hikoilinko öisin? särkikö lonkat? kiristikö mahaa niin että liikkeellelähtö tuntui tosi vaikealta? painoko välillä tuolla alhaalla niin että tuntui että se vauva olis jo tulossa ulos? tuliko sukkapuikottelua? entä niitä säkärimäisiä tunteita isommin?
noh, jahka tässä ei asia aukene vielä vähään aikaan, keskityn mm. jäätelönsyöntiin. mä en pidä jäätelöstä ensinkään, paitsi jostain syystä raskausaikoina olen tykännyt, ja päätin viettää nyt tän loppuraskuden jäätelörasian ääressä hyvällä omallatunnolla. saapahan vauva kalsiumia. ja riittäis tota imetysvaraa sitten. nla-täti povas että vajaa 2kk synnykyksestä olen alkupainossa näillä nykysillä eväillä. saapi nähdä. viimeksi olinkin. ja 6kk kohdalla jo 4kg alla... että syödä tuota jäätelöä saa, ja täytyy ;)
nyt hyppäsin aikamatkalla sinne rutun odotusajan loppumetreille, ja kyllä oli liikuttavaa! etsin enemmänkin vinkkejä siitä miten olin reagoinut, tai havainnut kehossa ennen synnytystä, mutta enpä siellä mitään erikoista maininnut.
hauskoja yhdistäviä tekijöitä huomasin muutmaman.
- yhdessä lausessa sanoin ottavani päivän viidennen porkkananan :) se himo näköjään yhdistää näitä raskauksia.
- yhdessä kohtaa valitin tuuppivista keski-ikäisistä. ja sama tänään. pakko oli aikuismaisesti kommentoida ääneen kun ihmiset survoutui päälle kun yritin metrosta ulos. mikä helvetti niitä vaivaa? näkeehän sen ettei tällänen rantautunut valas vaunujen kanssa ole ihan ketterimmästä päästä. ja jos on pakko päästä vaunuun ensimmäisenä (haloo keski-ikäiset?!) niin käytössä on myös muita ovia kun se mistä se julmettu merinorsu puskee ulos. ja vielä se että, mä olen vaalaaksi suht pieni, ja mahdun siitä toisesta puolikkasta ulos, ni kyllä yhdet julmetun keski-ikäiset vesipäät, vaikka olis näkökyvyssäkin vikaa, mahtuvat sisään siitä toisesta ovenpuolikkaasta. EIKÄ TARTTE KÄVELLÄ PÄIN!
- ja tästähän huomaan toka asian mikä siellä vanhassa tekstissä näyttää tälle ajalle olevan tuttua. mä ärsyynnyn sairaan helposti. enkä voi sitten olla sanomatta asiasta.
- toinen asia on sellanen surullisuus ja kevyt alavireisyys. tuntuu että mieli menee maahan tosi kevyesti. se on sellasta lempeetä melankoliaa, että ei mitään ranteetaukielämäntuskaa, onneksi.
olis vaan kiinnostnut enemmän nää ruumilliset asiat. hikoilinko öisin? särkikö lonkat? kiristikö mahaa niin että liikkeellelähtö tuntui tosi vaikealta? painoko välillä tuolla alhaalla niin että tuntui että se vauva olis jo tulossa ulos? tuliko sukkapuikottelua? entä niitä säkärimäisiä tunteita isommin?
noh, jahka tässä ei asia aukene vielä vähään aikaan, keskityn mm. jäätelönsyöntiin. mä en pidä jäätelöstä ensinkään, paitsi jostain syystä raskausaikoina olen tykännyt, ja päätin viettää nyt tän loppuraskuden jäätelörasian ääressä hyvällä omallatunnolla. saapahan vauva kalsiumia. ja riittäis tota imetysvaraa sitten. nla-täti povas että vajaa 2kk synnykyksestä olen alkupainossa näillä nykysillä eväillä. saapi nähdä. viimeksi olinkin. ja 6kk kohdalla jo 4kg alla... että syödä tuota jäätelöä saa, ja täytyy ;)
lauantai 31. lokakuuta 2009
avoliitto
eli yhteenmuutto.
nyt se alkaa oleen takana. sovittiin että hoidetaan ensin murun asunto tyhjäksi, ja sitten aletaan katsomaan kuinka toimii 50+70 = 70 neliötä. muutama tavarainen meinaan tuntuu olevan ylimäärää tässä. tyynyjä, mattoja, tartteeko, anyone? pyykinpesukone, baarijakkarat? uunivuokia? imuri?
siskoni tosin sanoi, että kannattaa vaikka hänen kellariinsa taltioida jotakin, jos lusikat menee jakoon, voi olla ikävä ostaa heti kaikki uudestaan... mutta musta vähempi tavaraa, enempi tilaa on parempi. ja muutenkin nyt suht positiivisella mielellä tähän on lähdetty. en usko että tämä homma ihan heti kaatuu.
musta tuntuu murun kanssa kun olisin tullut kotiin. toisen reaktiot tuntuu tutuilta ja turvallisilta. meillä on harvinaisen hauskaa yhdessä, ja se tulee mun lasten kanssa toimeen valtavan hyvin. nuorimmainen sanoo sille estotta että rakastaa. jos toinen on tuttu, turvallinen ja tasanen, vois kuvitella että on sellasta tylsänrauhallista, mutta sitä meillä ei kyllä ole. musta on huvittavaa että ollaan keskenään kun pahaset teinit. esikko joskus iltasin kommentoi huoneestaan että jos aikuiset vois olla hirnumatta ja ilakoimatta, nii hän sais nukuttua. on kyllä tyytyväinen muuten kun kotona on niin positiivinen ilmapiiri. tässä kolmenkympin korvilla palannut teiniaika näkyy mm. pusutreffeinä hämyisillä parkkiksilla keskellä yötä, levottomuutena ja yleisenä kutinana kun toinen on liian lähellä tai liian kaukana. ja siitä että illalla kun toinen on nukahtamassa, ja silittää selästä ihan vähän, leviää sähkö pitkin selkää ja on pakko pyytää pitämään kädet omalla puolella.
tiedä sitten kuinka vauva vaikuttaa mein suhteeseen tai muuhunkaan. tuntuu vaan että vauvaa odotetaan todella yhdessä. ja toinen on aidosti kiinnostunut vauvan tulemisesta, eikä se ole mikään välttämätön paha. mä jo nyt ihan liikutun kun ajattelen kuinka se pitäis vauvaa sylissa ja jutteleis sille. ne on ruttunaamankin kanssa jo niin älysulosia keskenään... hiis <3
nyt se alkaa oleen takana. sovittiin että hoidetaan ensin murun asunto tyhjäksi, ja sitten aletaan katsomaan kuinka toimii 50+70 = 70 neliötä. muutama tavarainen meinaan tuntuu olevan ylimäärää tässä. tyynyjä, mattoja, tartteeko, anyone? pyykinpesukone, baarijakkarat? uunivuokia? imuri?
siskoni tosin sanoi, että kannattaa vaikka hänen kellariinsa taltioida jotakin, jos lusikat menee jakoon, voi olla ikävä ostaa heti kaikki uudestaan... mutta musta vähempi tavaraa, enempi tilaa on parempi. ja muutenkin nyt suht positiivisella mielellä tähän on lähdetty. en usko että tämä homma ihan heti kaatuu.
musta tuntuu murun kanssa kun olisin tullut kotiin. toisen reaktiot tuntuu tutuilta ja turvallisilta. meillä on harvinaisen hauskaa yhdessä, ja se tulee mun lasten kanssa toimeen valtavan hyvin. nuorimmainen sanoo sille estotta että rakastaa. jos toinen on tuttu, turvallinen ja tasanen, vois kuvitella että on sellasta tylsänrauhallista, mutta sitä meillä ei kyllä ole. musta on huvittavaa että ollaan keskenään kun pahaset teinit. esikko joskus iltasin kommentoi huoneestaan että jos aikuiset vois olla hirnumatta ja ilakoimatta, nii hän sais nukuttua. on kyllä tyytyväinen muuten kun kotona on niin positiivinen ilmapiiri. tässä kolmenkympin korvilla palannut teiniaika näkyy mm. pusutreffeinä hämyisillä parkkiksilla keskellä yötä, levottomuutena ja yleisenä kutinana kun toinen on liian lähellä tai liian kaukana. ja siitä että illalla kun toinen on nukahtamassa, ja silittää selästä ihan vähän, leviää sähkö pitkin selkää ja on pakko pyytää pitämään kädet omalla puolella.
tiedä sitten kuinka vauva vaikuttaa mein suhteeseen tai muuhunkaan. tuntuu vaan että vauvaa odotetaan todella yhdessä. ja toinen on aidosti kiinnostunut vauvan tulemisesta, eikä se ole mikään välttämätön paha. mä jo nyt ihan liikutun kun ajattelen kuinka se pitäis vauvaa sylissa ja jutteleis sille. ne on ruttunaamankin kanssa jo niin älysulosia keskenään... hiis <3
perjantai 30. lokakuuta 2009
37 vkolla, ihan pian
kaksi tuntia niin alkaa se mun 37 raskausviikko. ja selvisin tulematta hulluksi. mitään ei olisi siis saanut rehkiä tuossa 33-36 raskausvkoilla, mutta minkäs teet kun on perhe pyöritettävänä.
musta tuntuu että olen tehnyt asioita niinkun maltilla ja harkiten, mutta koirien lenkitystä lukuunottamatta en ole oikeen perustehtäviäni muille jaellut. imuroitu on, ja kontilleen lattioita pesty, pyykit on hoidettu, kaupassa käyty ja ruttunaamaa hoidettu, sairaana ja terveenä. joitakin kauppareissuja esim. ostosparatiisiin olen normaalin jalkapatikan sijaan mennyt bussilla.
tänään viuhdoin sitten 4 koiralenkkiä, joista 3 vaunujen kanssa. yritin vähän antaa murulle rauhaa tehdä muuttoa, ja hoitaa nämä kotinaisasiat.
no lenkkiminen tuntuu kyllä - nyt ei enää vihlota alakertaa sukkapuikolla, vaan käytellään isompaa viiltelijää. ihan ääneen kiljaisin kun ensimmäinen viilto tuli, ja nyt on tasaisesti viillellyt pitkin iltaa. sen lisäksi häpyliitos natisee ja alavatsaa vihloo, ja supisteluja on. saa nähdä mitä tämäkin sitten tarkoittaa... maksetaanko vaan kalavelkoja kirpeästä säästä ja lenkkiluvasta intoutuneelle odottajalle? vai kypsytelläänkö paikkoja kohti kivaa ja pian alkavaa synnytystä? jos muuten muistat jotaki enteileviä oireita ennen synnytystä, heitähän kommentilla. kiinnostaisi just nyt kovasti... mulla oireina ärtymystä ja tätä viiltelyä toistaiseksi, ja suppareita tietty. ja vauva liikkuu tosi kovin. ja potkii ihan hirvittävän kovia potkuja. ja joka potkulla pää "hierasee" tonne kohdunsuulle niin että kipeetä tekee.
vauvan selkä on muuten nyt kohti mun vasenta kylkeä, mikä olis optimaalinen asento kai synnytyksen alkuun, koska siitä kiertyminen alas ja ulos olis lyhyin ja kivin reitti maailmaan, sanoo bebesin synnytysinfo. että hyvin kontattu, mama.
p.s. jesper juniorin puolenhinnan päiviltä löysin vauvalle täyshintaista tuttaa. (50v. mallistoa.) vitsi niin mun näköisiä (ja samalla mun lastennäköisiä) vaatteita! huomenna aamusta ehkä muutaman kuvankin liitän, kun luonnonvaloa saa taas ikkunoista taloon.
musta tuntuu että olen tehnyt asioita niinkun maltilla ja harkiten, mutta koirien lenkitystä lukuunottamatta en ole oikeen perustehtäviäni muille jaellut. imuroitu on, ja kontilleen lattioita pesty, pyykit on hoidettu, kaupassa käyty ja ruttunaamaa hoidettu, sairaana ja terveenä. joitakin kauppareissuja esim. ostosparatiisiin olen normaalin jalkapatikan sijaan mennyt bussilla.
tänään viuhdoin sitten 4 koiralenkkiä, joista 3 vaunujen kanssa. yritin vähän antaa murulle rauhaa tehdä muuttoa, ja hoitaa nämä kotinaisasiat.
no lenkkiminen tuntuu kyllä - nyt ei enää vihlota alakertaa sukkapuikolla, vaan käytellään isompaa viiltelijää. ihan ääneen kiljaisin kun ensimmäinen viilto tuli, ja nyt on tasaisesti viillellyt pitkin iltaa. sen lisäksi häpyliitos natisee ja alavatsaa vihloo, ja supisteluja on. saa nähdä mitä tämäkin sitten tarkoittaa... maksetaanko vaan kalavelkoja kirpeästä säästä ja lenkkiluvasta intoutuneelle odottajalle? vai kypsytelläänkö paikkoja kohti kivaa ja pian alkavaa synnytystä? jos muuten muistat jotaki enteileviä oireita ennen synnytystä, heitähän kommentilla. kiinnostaisi just nyt kovasti... mulla oireina ärtymystä ja tätä viiltelyä toistaiseksi, ja suppareita tietty. ja vauva liikkuu tosi kovin. ja potkii ihan hirvittävän kovia potkuja. ja joka potkulla pää "hierasee" tonne kohdunsuulle niin että kipeetä tekee.
vauvan selkä on muuten nyt kohti mun vasenta kylkeä, mikä olis optimaalinen asento kai synnytyksen alkuun, koska siitä kiertyminen alas ja ulos olis lyhyin ja kivin reitti maailmaan, sanoo bebesin synnytysinfo. että hyvin kontattu, mama.
p.s. jesper juniorin puolenhinnan päiviltä löysin vauvalle täyshintaista tuttaa. (50v. mallistoa.) vitsi niin mun näköisiä (ja samalla mun lastennäköisiä) vaatteita! huomenna aamusta ehkä muutaman kuvankin liitän, kun luonnonvaloa saa taas ikkunoista taloon.
torstai 29. lokakuuta 2009
neuvolassa
olin tänään neuvolassa. ehkä vikaa kertaa raskausaikana, ehkä en :)
- rr 123/79 eli kohollaan mun normaaleista arvoista. toisaalta en ihmettele kun oon ollut niin hermona ton ruttunaaman sairastamisen kanssa.
- painoa 500g/vko, mutta pistän aika paljon talvivermeiden piikkiin. kokonaispainoa tullu vajaa kymppi. en valita.
- sydänäänet ja liikkeet ok.
- sf mitta 32cm, eli hieman käyrien alapuolella, niinkun koko ajan on mennyt. ruttunaamasta lakimitta oli tuo 32 näillävkoilla, ja seuraavassa se oli pudonnut, ja mun paino kanssa. oikeen jännättää meneekö samaa rataa vaiko eikö...
- painoarvio oli 2600g ja sanoi tosi pieneksi. siis en ihan ymmärtänyt olikse niinko oletettu syntymäpaino, vai nykynen? sillä 2600g on tässävaiheessa musta ihan normi raskausviikkoihin nähden... mutta se niin monesti sanoi että tositosi pieni poikanen. ja siltä se omaan käteenki tuntuu.
- pää on alhaalla mutta ei kiinnittynyt.
kiristelee ja viiltelee välillä kovin, ja painetta on häpyliitoksessa. odotusta eessä ehkä se 2 vkoa jos mun uneen on luotto, 5 vkoa jos mennään yli ja tappiin asti.
mä olen joka aamu yhtä yllättynyt ja ilonen siitä että mä oikeesti taijan saada vauvan. elävän, tuoksuvan, lämpösen ihanuuden. upeeta!
- rr 123/79 eli kohollaan mun normaaleista arvoista. toisaalta en ihmettele kun oon ollut niin hermona ton ruttunaaman sairastamisen kanssa.
- painoa 500g/vko, mutta pistän aika paljon talvivermeiden piikkiin. kokonaispainoa tullu vajaa kymppi. en valita.
- sydänäänet ja liikkeet ok.
- sf mitta 32cm, eli hieman käyrien alapuolella, niinkun koko ajan on mennyt. ruttunaamasta lakimitta oli tuo 32 näillävkoilla, ja seuraavassa se oli pudonnut, ja mun paino kanssa. oikeen jännättää meneekö samaa rataa vaiko eikö...
- painoarvio oli 2600g ja sanoi tosi pieneksi. siis en ihan ymmärtänyt olikse niinko oletettu syntymäpaino, vai nykynen? sillä 2600g on tässävaiheessa musta ihan normi raskausviikkoihin nähden... mutta se niin monesti sanoi että tositosi pieni poikanen. ja siltä se omaan käteenki tuntuu.
- pää on alhaalla mutta ei kiinnittynyt.
kiristelee ja viiltelee välillä kovin, ja painetta on häpyliitoksessa. odotusta eessä ehkä se 2 vkoa jos mun uneen on luotto, 5 vkoa jos mennään yli ja tappiin asti.
mä olen joka aamu yhtä yllättynyt ja ilonen siitä että mä oikeesti taijan saada vauvan. elävän, tuoksuvan, lämpösen ihanuuden. upeeta!
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
synnytyssuunnittelua ja melkein riitaa
tai aloitetaan tuosta melkein riidasta. mä olin eilen henkisesti ihan rasittunut, ja mietin miten mulle nyt vielä yks vauva annetaan kun en saa pidettyä edes yhtä leikki-ikästä tolkuissaan. niin hirveen näköstä oli se tolkuton kuumeen sahaaminen... muru oli tietty huolissaan ja väsynyt myös, ja illasta pinnat molemmilla hieman kiristyi. naismaiseen tapaan menin sänkyyn lepäämään (lue mököttämään) ja äijämäiseen tapaan muru sohvalle katsomaan telkkaa. jossain vaiheessa iltaa ruttunaama heräsi kiljuen, ja muru hereisenä meni sitä hakemaan, jolloin minä (hyvin naismaiseen tapaan) menin puoliunessa hakemaan vastuun huutavasta lapsesta itselleni. ja laitoin takaisin unille. ja menin takaisin omaan sänkyyni, oikeasti nukkumaan. tavattiin sitten vasta aamulla. tylsältä tuntui että olin mökötykseeni nukahtanut, eikä pipo kireellä sanottuja kahta lausetta päässyt illasta enää kuittaamaan.
päivällä kun seuraavan kerran tässä 70 neliöisessä lukaalissa satuttiin kohtaamaan, oli tunnelma ihan kiva, jopa hieman sähköinen. ei siis suurempaa draamaa saatu vieläkään aikaan.
kävi sitten niin että ME ei mentykään synnytyssuunnitteluun, vaan puolet MEISTÄ jäi kotiin kuumeisen lapsen kanssa.
synnytyssuunnittelu oli kiva tilaisuus. käytiin läpi voimavaroja ja suhtautumista kipuun. edelliset synnytykset, ja tälläkertaa toivottava kivunlievitys ja ponnistusasentopolitiikka. puolison kokemukset ja toiveet synnytystä kohtaan.
kivintä oli se että kätilö sanoi että niin kauan kun kaikki on ok, itse saa ohjata toimintaa, ja jos synnyttäjän tai syntyvän tilassa on huolta, hoitaa ammattilaiset asian kyllä. sanoin myös mua ajoittain vaivaavasta menettämisen pelosta, ja kätilö oli hyvin empaattinen ja kannustava. hyvissä käsissä siellä ollaan. sanoi myös ettei edellinen 40h kestänyt synnytys tainnut mennä ihan oppikirjan mukaan. että tälläkertaa "pyritään" puolittamaan avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen kestot.
papereihin kirjattiin kivunlievitykseksi suihku, synnytyslaulu [ölinä], aquarakkulat ja akupunktio. epiduraalia vältellään viimeseen saakka, mutta jos on pitkä ja paska setti, niin se toki annetaan, ja kärsitään seuraukset (mm puristus-, leikkaus-, imukuppi- ja katetrointiriskit.) ja haarovälin puudutusta harkitaan jos ponnistusvaihe venyy. ei muuten. ponnistaa haluaisin sängyssä, pystyasennossa päätyä vasten. murulle toivotaan napakkaa ohjeistusta mitä saa ja kannattaa tehdä. se haluaa pessä, punnita ja pukea vauvan, ja leikata napanuoran jos ei pökerry. jos rakas lapsenvahti on käytettävissä, jäädään ilman muita muksuja nauttimaan perhehuoneeen tarjoamasta laatuajasta keskenään vauvan kanssa.
vähän alkaa tulla sellanen kutina että lähretäänkö jo synnyttämään?!?! joo!
p.s. kuumeinen ruttunaama on puolittain mun sylissä maaten nostanu mun paidan hieroo kuumaa päätään vauvamasua vasten, silittelee ja on hiishiis. sisarukset. :*)
päivällä kun seuraavan kerran tässä 70 neliöisessä lukaalissa satuttiin kohtaamaan, oli tunnelma ihan kiva, jopa hieman sähköinen. ei siis suurempaa draamaa saatu vieläkään aikaan.
kävi sitten niin että ME ei mentykään synnytyssuunnitteluun, vaan puolet MEISTÄ jäi kotiin kuumeisen lapsen kanssa.
synnytyssuunnittelu oli kiva tilaisuus. käytiin läpi voimavaroja ja suhtautumista kipuun. edelliset synnytykset, ja tälläkertaa toivottava kivunlievitys ja ponnistusasentopolitiikka. puolison kokemukset ja toiveet synnytystä kohtaan.
kivintä oli se että kätilö sanoi että niin kauan kun kaikki on ok, itse saa ohjata toimintaa, ja jos synnyttäjän tai syntyvän tilassa on huolta, hoitaa ammattilaiset asian kyllä. sanoin myös mua ajoittain vaivaavasta menettämisen pelosta, ja kätilö oli hyvin empaattinen ja kannustava. hyvissä käsissä siellä ollaan. sanoi myös ettei edellinen 40h kestänyt synnytys tainnut mennä ihan oppikirjan mukaan. että tälläkertaa "pyritään" puolittamaan avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen kestot.
papereihin kirjattiin kivunlievitykseksi suihku, synnytyslaulu [ölinä], aquarakkulat ja akupunktio. epiduraalia vältellään viimeseen saakka, mutta jos on pitkä ja paska setti, niin se toki annetaan, ja kärsitään seuraukset (mm puristus-, leikkaus-, imukuppi- ja katetrointiriskit.) ja haarovälin puudutusta harkitaan jos ponnistusvaihe venyy. ei muuten. ponnistaa haluaisin sängyssä, pystyasennossa päätyä vasten. murulle toivotaan napakkaa ohjeistusta mitä saa ja kannattaa tehdä. se haluaa pessä, punnita ja pukea vauvan, ja leikata napanuoran jos ei pökerry. jos rakas lapsenvahti on käytettävissä, jäädään ilman muita muksuja nauttimaan perhehuoneeen tarjoamasta laatuajasta keskenään vauvan kanssa.
vähän alkaa tulla sellanen kutina että lähretäänkö jo synnyttämään?!?! joo!
p.s. kuumeinen ruttunaama on puolittain mun sylissä maaten nostanu mun paidan hieroo kuumaa päätään vauvamasua vasten, silittelee ja on hiishiis. sisarukset. :*)
tiistai 27. lokakuuta 2009
kuume ja huoli
127e köyhempänä, mutta henkisesti satasella seesteisempänä kotosalla. empaattinen palvelu, tarkka tutkiminen, labrat ja vastaukset tunnissa. siinä syytä löysätä kukkaronnyöriä ilman vakuutustakin.
kovat ruumiinlämmön vaihtelut voivat saada aikaan sydämen läpätystä, mistä myös sinistely voi johtua. tästä lähin ruttunaaman kuume nuijitaan alas heti kärkeensä kunnon dropeilla, eikä jäädä katselemaan josko kuume parantaisi muita oireita itsestään sitten. nyt kotona arsenaalina pamol, burana ja pronaxen. sekakäyttö sallittua, jopa suotavaa. (pamolin osalta noiden muiden lomaan siis.)
kuumeen aiheutti tälläkertaa bakteeritulehdus pikkuraukan kurkussa. ihme että löytyi kun ei ole kurkkua valitellut. kuumeen heittelyt on olleet kyllä rajuja tänään:
kello 9, 39,1
kello 11, 37,3
kello 13, 40,1
kello 16, 37,5
kello 18, 39,1
kello 20, 40,3
ei ihme että lapsi tilttaa.
tänään oikeesti vitutti olla äiti. ei kestä pää eikä sydän katsoa omaa lasta viittävaille tajukankaalla ja täysin velttona räsynukkena. päätös olla tekemättä lisää lapsia ja hankkimatta täten itselleen lisää huolta tulee kuukausia liian myöhään. saamari tänään on itkua pidätelty. veikkaan että pian repeää.
kovat ruumiinlämmön vaihtelut voivat saada aikaan sydämen läpätystä, mistä myös sinistely voi johtua. tästä lähin ruttunaaman kuume nuijitaan alas heti kärkeensä kunnon dropeilla, eikä jäädä katselemaan josko kuume parantaisi muita oireita itsestään sitten. nyt kotona arsenaalina pamol, burana ja pronaxen. sekakäyttö sallittua, jopa suotavaa. (pamolin osalta noiden muiden lomaan siis.)
kuumeen aiheutti tälläkertaa bakteeritulehdus pikkuraukan kurkussa. ihme että löytyi kun ei ole kurkkua valitellut. kuumeen heittelyt on olleet kyllä rajuja tänään:
kello 9, 39,1
kello 11, 37,3
kello 13, 40,1
kello 16, 37,5
kello 18, 39,1
kello 20, 40,3
ei ihme että lapsi tilttaa.
tänään oikeesti vitutti olla äiti. ei kestä pää eikä sydän katsoa omaa lasta viittävaille tajukankaalla ja täysin velttona räsynukkena. päätös olla tekemättä lisää lapsia ja hankkimatta täten itselleen lisää huolta tulee kuukausia liian myöhään. saamari tänään on itkua pidätelty. veikkaan että pian repeää.
- "kuulostaa
ikävästi sydänperäiseltä oireilulta. tuletteko vastaanotolle mahdollisiman pian?" no vittu joo.
huolestuttavan siniset, ja tuskin siniset
ruttunaama on tässä iltanan muutamana kuumeillut. 38.1 oli tarkalleen la ja su lämpötila, maanantaina päivällä ei mitään. nuo lämmöt vei onneksi alkavan räkätaudin mennessään, niinkun toivoinkin. eilen illalla kuume oli 38.5 ja yöllä jo yli 39. musukka tuli mun vuoteenviereen pyytämään juotavaa, ja samalla annoin 125mg pamolia. pamolilla ei juurikaan ollut vaikutusta mihinkään. pikkuraasu läähätti ja tuntui että sen pulssi oli tosi läpättävä. alkoi jo itsellä ahdistuskäyrä nousta, vaikka pikkunen oli rauhallinen ja kietoi kädet mun kaulaan yrittäen saada unta. hirveeltä tuntuu vaan läähättävä, kuuma ja läpättäväpulssinen tytär siinä syliä vasten.
annoin sitten likalle vielä supon buranaa, ja sen avulla tyttö nukahti tuossa neljän aikaan. nyt aamulla sitten lämmön laskiessa tyttö meni taas ihan marmori-ihoiseksi ja kämmenent ja huulet aloivat sinertää. kokeilin saada siitä pulssia, mutta en hitto saanut mistään. uskomatonta. oikeen anatomian ammattilainen, eikä löydä lapsesta yhtä saamarin pulssia edes. tyttö näytti ihan normaalilta, ja leikki rauhallisia juttuja. tuo huulten syanoottisuus vaan viittaa yleensä sydänoireisiin... ahdistaa.
kerranhan olen vapinan ja sinistelyn takia käyttänyt lapsen lastenklinikallakin, mutta siellä mua kuulematta epäiltiin kyseessä olleen kuumekouristukset. joita ruttunaaman oireet ei todellakaan olleet. klinikalla (tai terkkapäivystyshän se kai siihen ilta-aikaan oli) kuunneltiin keuhkot, ja katsottiin korvat, vaikka selkeästi sanoin ettei vika niissä ole. "mutta koska usein lapset tuodaan tänne korvatulehduksen takia..." -lause sai mut siirtämään lasten lääkäripalvelut kokonaan yksityiselle. vaikka lapsi sinisyydestään huolimatta näytää normaalilta, taidan kustantaa mielenrauhaa itselleni rahalla käymällä näyttämässä lasta tuolla pikkujätissä.
toinen siniseen liittyvä, tai tuskin siniseen viittaava on masuasukin silmät. löysin laskurin netistä, jonka mukaan speksasin tulevan muruseni silmiä.
http://museum.thetech.org/ugenetics/eyeCalc/eyecalculator.html
tässä laskurin mukaiset mahkut mein vauvalle:
4% siniset
23,1% vihreät
72,7% ruskeat
uskon itse ruskeisiin, taikka tokavaihtoehtona näihin mun oman ruskean-vihreän sekavärin periytymiseen. vaikka sanotaan ettei ruskeat silmät ole ruskeat syntyessä, niin ruttunaamalla kyllä aivan selkeästi oli. saas nähdä millasin silmin mein greippi katsoo maailmaansa ekakertaa!
annoin sitten likalle vielä supon buranaa, ja sen avulla tyttö nukahti tuossa neljän aikaan. nyt aamulla sitten lämmön laskiessa tyttö meni taas ihan marmori-ihoiseksi ja kämmenent ja huulet aloivat sinertää. kokeilin saada siitä pulssia, mutta en hitto saanut mistään. uskomatonta. oikeen anatomian ammattilainen, eikä löydä lapsesta yhtä saamarin pulssia edes. tyttö näytti ihan normaalilta, ja leikki rauhallisia juttuja. tuo huulten syanoottisuus vaan viittaa yleensä sydänoireisiin... ahdistaa.
kerranhan olen vapinan ja sinistelyn takia käyttänyt lapsen lastenklinikallakin, mutta siellä mua kuulematta epäiltiin kyseessä olleen kuumekouristukset. joita ruttunaaman oireet ei todellakaan olleet. klinikalla (tai terkkapäivystyshän se kai siihen ilta-aikaan oli) kuunneltiin keuhkot, ja katsottiin korvat, vaikka selkeästi sanoin ettei vika niissä ole. "mutta koska usein lapset tuodaan tänne korvatulehduksen takia..." -lause sai mut siirtämään lasten lääkäripalvelut kokonaan yksityiselle. vaikka lapsi sinisyydestään huolimatta näytää normaalilta, taidan kustantaa mielenrauhaa itselleni rahalla käymällä näyttämässä lasta tuolla pikkujätissä.
toinen siniseen liittyvä, tai tuskin siniseen viittaava on masuasukin silmät. löysin laskurin netistä, jonka mukaan speksasin tulevan muruseni silmiä.
http://museum.thetech.org/ugenetics/eyeCalc/eyecalculator.html
tässä laskurin mukaiset mahkut mein vauvalle:
4% siniset
23,1% vihreät
72,7% ruskeat
uskon itse ruskeisiin, taikka tokavaihtoehtona näihin mun oman ruskean-vihreän sekavärin periytymiseen. vaikka sanotaan ettei ruskeat silmät ole ruskeat syntyessä, niin ruttunaamalla kyllä aivan selkeästi oli. saas nähdä millasin silmin mein greippi katsoo maailmaansa ekakertaa!
maanantai 26. lokakuuta 2009
luotiliivit
muru sai pyynnöstään siirron työhommiin lähemmä tätä kotia. oikein kiva siinä mielessä, että sen tauoilla meillä on salaisia teinipusutreffejä hämyisillä parkkipaikoilla. ja toisinaan mä saan leikkiä kunnon emäntää ja komentaa sen kotiin kesken vuoron hakemaan ruokaa kun se on vielä lämmintä.
tuolta ns. kermaperseiden kaupunginosasta tänne mein suunnille siirtyminen on hiukan vaan muuttanut sen työnkuvaa. kun toinen lähtee luotiliiveissä duuniin, alkaa kotiinjäävää raskaana olevaa heikkohermoista naista hirvittämään.
ällöttävää. siirtyis vaikka toimistohommiin. kun alkaa olemaan tota perhettäkin ja muuta...
tuolta ns. kermaperseiden kaupunginosasta tänne mein suunnille siirtyminen on hiukan vaan muuttanut sen työnkuvaa. kun toinen lähtee luotiliiveissä duuniin, alkaa kotiinjäävää raskaana olevaa heikkohermoista naista hirvittämään.
ällöttävää. siirtyis vaikka toimistohommiin. kun alkaa olemaan tota perhettäkin ja muuta...
synnytysvalmennus, finaali, osa 1
tänään oli varsinainen synnytysvalmennus. ja samassa pieni tutustuminen synnytysosaston tiloihin. muistan että viimeksi kun odotin ruttunaamaa, sairaalaan tutustuminen toi enemmänkin hien pintaan, ja lisäsi epävarmuutta synnytystä kohtaan. tosin synnytysvalmennusta en silloin 3 vuotta sitten saanut ollenkaan, ainoastaan tuon tutustumisreissun.
tälläkertaa tutustumis/valmennuskäynnin vaikutus oli päinvastainen. vaikka teeveeruudulla pyöri alkuosuuden enemmänkin roiseja kuin nättejä (pitäisikö sanoa että ne oli naturistisia?) synnytyskuvia vuodelta nakki ja kirves, jäi koko hommasta nyt positiivinen mieli. ja tälläkertaa katoin ensimmäistä kertaa synnytysvideonkin
jaa, miksi niin?
- ensin kätilö vastasi kysymyksiin joita ihmisillä oli tullessa mielessä.
- sitten tsekattiin osasto. musta siellä tuoksui hyvälle. sairaalalle kyllä, mutta hyvälle silti.
- synnytys käytiin läpi kätsästi lantiomallin ja vauvanuken (josta roikkui hauska istukka) kanssa, ja näyteltiin erilaisia välineitä, kuten (ulosautto)imukuppi, ja stani (jolla seurataan vauvan sydänääniä, ruuvataan päähän).
- lopuksi kätilö kertoi eri kivunlievitysmenetelmistä.
muutaman esittämäni kysymyksen ja yleisesti selitetyn faktan avulla ymmärsin ettei esim. ruttunaaman synnytys mennyt ihan niinkuin olisi pitänyt. tai siinä oli monta kimuranttia asiaa jotka otan puheeksi tuolla suunnittelukerralla joka on jo ylihuomenna.
synnytysvalmennuksen tämän osion ja keveän parisuhdekeskustelun jälkeen ME päätimme (huomaa persoonamuoto!) että ME emme ota epiduraalia. jos siihen mennään, niin kyseessä on äärimmäinen hätä/väsymystilanne. ME aiomme suorittaa tämän synnytyksen mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. kaksin kehitetty alustava suunnitelma on:
- kotona: suihkua, kylpyä, panadolia (panadol on lääke, tiedän, mutta kotona voi ottaa :) ).
- sairaalassa: kävelyä, synnytyslaulua [ölinää], akupunktiota, allasta, aquarakkulat, ilokaasua.
- viimetinkaan pudendaalipuudutus jos pakko.
- oksitosiinia ruiske istukan irroittamiseen.
asiat joista puhutaan synnytyssuunnittelussa, ovat:
- mikä lääke selkäkipuun? mulla ei ole mitään lantionalueen eikä synnytyskanavan kipua ollut kummallakaan kerralla. ainoastaan tyrmäävän kamala selkäkipu.
- epiduraalia en haluaisi synnytystä hidastamaan, jospa tuo 40h jää mulla nyt synnytyspituuksien enkaksi. pidempään en ehkä jaksa, kun tota ikääkin on jo tullut...
- jos pud.puudutus auttaa vaan ns. pimpsakipuun, miksi suunnittlen ottavani sitä ollenkaan kun ongelmana ei ole IKINÄ aiemminkaan ollut kipu "siellä toosassa" vaan ainoastaan ja nimenomaan SELÄSSÄ.
- jos epiduraali auttaa selkäkipuun esim tuossa 30h kärvistelyn jälkeen, mutta lopettaa supistelut, jota on taas vauhditettava oksitosiinilla, joka viimeksi meinasi reippaasti tiputettuna räjäyttää multa rakon, niin mikä nyt enää on viisasta ensinkään.
- ja kun nuo supistelut epiduraalilla loppuu, niin synnytänkö sitten kolmannenkin lapsen ilman supistuksia kätiön runnoessa kohdun yläosaa (aiheuttaen kai kohdun repeämisen riskin?) ja mun ponnistellessa verisuonia katki päästä niinkuin viimekerralla?
ja huomio. mulla ei ole jäänyt pahempoia traumoja edellisestäkään kerrasta. riemusta kiljuen en vaan synnyttämään ole menossa, tuntuu nyt, mutta ilman sitä viimestä puristusta ei taida tämä lapsi maailmaan tulla. joten pakkohan sinne on vaivautua. tän pvän valmennuksen jälkeen mulle tuli ekaa kertaa tässä raskaudessa fiilis että: "jee! koska mennään?!" ...tämä menee hyvin, ja selviän tästä mainiosti, tälläkertaa. olen valmistautunut, olen valmiina. muutama pvä, niin greippi birk borkanpoika lasketaan "täysiaikaiseksi".
hyvä mieli tänään.
* pitää muistaa pakata mukaan mehukeittoa ja suklaata, ja villasukat.
** joku oli vienyt synnärille omat jalkalamput. kuvitella. ei olis tullut itselle ekana mieleen :D
tälläkertaa tutustumis/valmennuskäynnin vaikutus oli päinvastainen. vaikka teeveeruudulla pyöri alkuosuuden enemmänkin roiseja kuin nättejä (pitäisikö sanoa että ne oli naturistisia?) synnytyskuvia vuodelta nakki ja kirves, jäi koko hommasta nyt positiivinen mieli. ja tälläkertaa katoin ensimmäistä kertaa synnytysvideonkin
jaa, miksi niin?
- ensin kätilö vastasi kysymyksiin joita ihmisillä oli tullessa mielessä.
- sitten tsekattiin osasto. musta siellä tuoksui hyvälle. sairaalalle kyllä, mutta hyvälle silti.
- synnytys käytiin läpi kätsästi lantiomallin ja vauvanuken (josta roikkui hauska istukka) kanssa, ja näyteltiin erilaisia välineitä, kuten (ulosautto)imukuppi, ja stani (jolla seurataan vauvan sydänääniä, ruuvataan päähän).
- lopuksi kätilö kertoi eri kivunlievitysmenetelmistä.
muutaman esittämäni kysymyksen ja yleisesti selitetyn faktan avulla ymmärsin ettei esim. ruttunaaman synnytys mennyt ihan niinkuin olisi pitänyt. tai siinä oli monta kimuranttia asiaa jotka otan puheeksi tuolla suunnittelukerralla joka on jo ylihuomenna.
synnytysvalmennuksen tämän osion ja keveän parisuhdekeskustelun jälkeen ME päätimme (huomaa persoonamuoto!) että ME emme ota epiduraalia. jos siihen mennään, niin kyseessä on äärimmäinen hätä/väsymystilanne. ME aiomme suorittaa tämän synnytyksen mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. kaksin kehitetty alustava suunnitelma on:
- kotona: suihkua, kylpyä, panadolia (panadol on lääke, tiedän, mutta kotona voi ottaa :) ).
- sairaalassa: kävelyä, synnytyslaulua [ölinää], akupunktiota, allasta, aquarakkulat, ilokaasua.
- viimetinkaan pudendaalipuudutus jos pakko.
- oksitosiinia ruiske istukan irroittamiseen.
asiat joista puhutaan synnytyssuunnittelussa, ovat:
- mikä lääke selkäkipuun? mulla ei ole mitään lantionalueen eikä synnytyskanavan kipua ollut kummallakaan kerralla. ainoastaan tyrmäävän kamala selkäkipu.
- epiduraalia en haluaisi synnytystä hidastamaan, jospa tuo 40h jää mulla nyt synnytyspituuksien enkaksi. pidempään en ehkä jaksa, kun tota ikääkin on jo tullut...
- jos pud.puudutus auttaa vaan ns. pimpsakipuun, miksi suunnittlen ottavani sitä ollenkaan kun ongelmana ei ole IKINÄ aiemminkaan ollut kipu "siellä toosassa" vaan ainoastaan ja nimenomaan SELÄSSÄ.
- jos epiduraali auttaa selkäkipuun esim tuossa 30h kärvistelyn jälkeen, mutta lopettaa supistelut, jota on taas vauhditettava oksitosiinilla, joka viimeksi meinasi reippaasti tiputettuna räjäyttää multa rakon, niin mikä nyt enää on viisasta ensinkään.
- ja kun nuo supistelut epiduraalilla loppuu, niin synnytänkö sitten kolmannenkin lapsen ilman supistuksia kätiön runnoessa kohdun yläosaa (aiheuttaen kai kohdun repeämisen riskin?) ja mun ponnistellessa verisuonia katki päästä niinkuin viimekerralla?
ja huomio. mulla ei ole jäänyt pahempoia traumoja edellisestäkään kerrasta. riemusta kiljuen en vaan synnyttämään ole menossa, tuntuu nyt, mutta ilman sitä viimestä puristusta ei taida tämä lapsi maailmaan tulla. joten pakkohan sinne on vaivautua. tän pvän valmennuksen jälkeen mulle tuli ekaa kertaa tässä raskaudessa fiilis että: "jee! koska mennään?!" ...tämä menee hyvin, ja selviän tästä mainiosti, tälläkertaa. olen valmistautunut, olen valmiina. muutama pvä, niin greippi birk borkanpoika lasketaan "täysiaikaiseksi".
hyvä mieli tänään.
* pitää muistaa pakata mukaan mehukeittoa ja suklaata, ja villasukat.
** joku oli vienyt synnärille omat jalkalamput. kuvitella. ei olis tullut itselle ekana mieleen :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)