musta on erittäin hullunkurista etten mä yhtään muista millä raskausviikoilla tässä mennään.
ihme vaivat on kyllä nyt aktivoitunu suunnasta jos toisesta.
ensinnäkin. kurkkua särkee, josko se on se riivatun streptokokki kuitenkin mullakin. ei hajua kuinka kauan se itää? jos rutulla oli se viimevkolla, niin onko se vasta nyt mulla aktivoitunut? häijyltä tuntuu kuitenkin.
toiseksi. eilen (kun pystyin vielä kävelemään) käytiin koirien kanssa iltalenkillä, ja mulla alkoi vuotamaan nenästä verta. ihan yllättäen. eikä se meinannut tyrehtyä ollenkaan. sellasta pientä tiputtelua oli varmaan tunnin. ja sitten köhin ja yskin, niin verta tuli suustakin. outoa.
kolmanneksi. mulla puutuu kädet. nukun enimmäkseen kyljellään, ja niissä ei vissiin veri kierrä. aika tukalaa on kun kädet tosissaan jumittaa öisin ja särkee, ja sen lisäksi sitten pitkin päivääkin ne turtuu, särkee ja vaivaa.
neljänneksi. mun lonkkia särkee öisin niin että se häiritsee unta. siis en tiedä makaanko niiden päällä niin koomasena ettei veri kierrä, vai onko mun vanhat lonkkasäryt aktivoituneet jostakin kumman syystä vaan just nyt.
viidenneksi on nuo "poltot". käsitän hyvin että synnytyskipuja sanotaan poltoiksi. mulla on tulessa milloin vatsa, milloin selkä, menkkamaista jomottelua on päivittäin. nyt tuolla si-nivelen tienoilla vasemmalla on tosi kipeä ja kuumottava paikka.
kuudenneksi. on asia josta en tiedä onko se lihaskirraus, vai supistelua. mutta kovaa kipua vatsassa kuitenkin. jäin aamulla metsään koirien kanssa, enkä tiennyt olisko ollut aiheellista itkeä vai nauraa. alunperin lähdin supistuskipuja lieventämään rauhalliselle kävelylle, ja sitten iski se järkyttävä kipu oikeaan kylkeen, jonnekin kohdun yläreunan tienoille. siinä sitten puuskutin ja yritin hengitellä ja ölistä. mutta eipä siinä auttanut kuin seistä ja huohottaa. musta kipu kesti liian pitkään ollakseen supistelua, mutta en tiedä mitä muutakaan se voisi olla..?
seisemänneksi. ne "sähköiskut" ts. viiltelyt. ne on muuttuneet sukkapuikottelusta veitseniskuihin.
...ja sit mä vielä suren tän raskauden päättymistä?! kun tää maha on niin ihana! ikinä ei voi olla tyytyväinen. eihän?
Välillä kun haikailen uutta raskautta (mun mielestä oli kans ihana olla raskaana) muistelen myös sitä valtavaa vaivojen määrää, mitä tokassa raskaudessa oli- selkäkipukin alkoi heti tokasta kuusta ja se raskausvaappuminen ennenkuin oli edes vatsaa... Eli miten mä silti kuvittelen, että musta oli ihanaa olla raskaana? On se kummallinen se ihmismieli.
VastaaPoistaNoi vaivat kyllä kuulostaa siltä, että jospa kohta...tai sit ei:)
Hei!
VastaaPoistaEn halua masentaa teitä, mutta tajusin jotain juuri. Huomaan jännittäväni synnytyksen käynnistymistä. Eli hengessä mukana.
Ja että ensi tiistaina minulta poistetaan kohtu. Myoomia ja anemiaa ja semmoista. Synnytystä ja hedelmällisyyden loppumetrit. Elämää.
niinpä, terhikki, niinpä. ja tässä vaiheessa kauhistuttaa se synnytyskin. miten ihmeessä sitä aina saattaa itsensä alttiiksi kivulle ja kärvistelylle? :)
VastaaPoistasamanpeiton alla, tsemppiä sulle. luopumisen tuska on tuossa läsnä. vaikka ei olis tarkotuskaan hankkia enempää lapsia, mahdollisuuden poistuminen/poistaminen kirpasee.
huoh. elämää.
Hei!
VastaaPoistaRankkaa on leikkauksesta toipuminen ollut. Kiitos sinulle. Haluan vain olla jo terve.