sunnuntai 15. marraskuuta 2009

nostan hattua...

seuraamassani "vinkeä väkkyrä" blogissa piuku järkkäilee "maailman vaikein elämä"-kilpailua. teksti ja pohdinta oli musta loistava. TJEU.

mua oikeen ärsytti puistossa kun yksi uusi tuttavuus kävi ylistämään mun rohkeutta ja jaksamista "yksinhuoltajana". että kun ei sitä arkea kestä yhdenkään lapsen kanssa jos miehellä sattuu olemaan pitkiä päiviä. ei mulle tartte nostella hattua. mä oikeesti olen halunnut asiat näin. kyllä joskus itseä hirvittää miten sitä jaksais kahden pienen vaativan persoonan kanssa. ja miten mä oikeesti olisin esim. näiden semihalvauskäsieni kanssa pystynyt toimimaan yksin koiran ja pikkusten kanssa. vaikka nää lapset vaatii mun aikaa ja huomiota, kuluttaa rahaa, sotkee, hilluu, huutaa ja (nuorempi varsinkin) kiukuttelee ja riitelee, on saamapuolella rakkaus, elämän pienet ihmeet, huvittavat kommentit, söötit ilmeet, apu, tuki, empatia vertaansa vailla ja painaa mun vaakakupissa miljoonasti enemmän kun mikään muu.

(kun hirveiden itkupaskapotku-raivareiden päälle joku ottaa sua kaulasta ja sanoo "anteeks mamma että kiukuttelin, mä rakastan sua" ei parempaa palkintoa voi elämässä saada. (mikä emotionaalinen tunnelataus, mikä kasvatustyön taidonnäyte, mikä viite siitä että MINÄKIN osaan tehdä jotakin oikein...) )

ja nythän mä en ole yksin. se että on jotenkin henkisesti valmis tekemään kaiken itse, ja suoriutumaan ja selviämään kaikesta, saa aikaan mielettömät kicksit siitä että joku haluakin auttaa, ja joku haluaakin tehdä jotakin sun puolesta. se on vallan hienoa kun sitä ei ota itsestäänselvyytenä.

ja tosiaan yh:na mä olen sortunut antamaan lapsille kerran iltapalaksi jäätelöä (katso, siinä on joidenkin jugurttien tai rahkojen kanssa suht samat ravintoarvot!) ja jopa ruuaksi kylmää makaroonia ja kinkkurullan kätösiin. (kas, sitä voi kutsua kinkkupastaksi!)

ei tää elämä ole niin hirveetä kun vaan keskittyy kivuuksiin ja pieniin asioihin. ainaisen marisemisen sijaan. kyllä mä olen varma että monella yh:llakin on helpompaa yksin, kun jonkun jääräpään tai työnarkomaanin puolisona :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti