sunnuntai 1. marraskuuta 2009

sukellus menneeseen

niinkuin jotkut varmaan tietää, oon alottanut kirjottamaan blogia joskus ruttunaamaa odottaessa. ja vaihtanut muutaman kerran osoitetta, yleensä sellasessa elämän taitekohdassa.

nyt hyppäsin aikamatkalla sinne rutun odotusajan loppumetreille, ja kyllä oli liikuttavaa! etsin enemmänkin vinkkejä siitä miten olin reagoinut, tai havainnut kehossa ennen synnytystä, mutta enpä siellä mitään erikoista maininnut.

hauskoja yhdistäviä tekijöitä huomasin muutmaman.
- yhdessä lausessa sanoin ottavani päivän viidennen porkkananan :) se himo näköjään yhdistää näitä raskauksia.
- yhdessä kohtaa valitin tuuppivista keski-ikäisistä. ja sama tänään. pakko oli aikuismaisesti kommentoida ääneen kun ihmiset survoutui päälle kun yritin metrosta ulos. mikä helvetti niitä vaivaa? näkeehän sen ettei tällänen rantautunut valas vaunujen kanssa ole ihan ketterimmästä päästä. ja jos on pakko päästä vaunuun ensimmäisenä (haloo keski-ikäiset?!) niin käytössä on myös muita ovia kun se mistä se julmettu merinorsu puskee ulos. ja vielä se että, mä olen vaalaaksi suht pieni, ja mahdun siitä toisesta puolikkasta ulos, ni kyllä yhdet julmetun keski-ikäiset vesipäät, vaikka olis näkökyvyssäkin vikaa, mahtuvat sisään siitä toisesta ovenpuolikkaasta. EIKÄ TARTTE KÄVELLÄ PÄIN!
- ja tästähän huomaan toka asian mikä siellä vanhassa tekstissä näyttää tälle ajalle olevan tuttua. mä ärsyynnyn sairaan helposti. enkä voi sitten olla sanomatta asiasta.
- toinen asia on sellanen surullisuus ja kevyt alavireisyys. tuntuu että mieli menee maahan tosi kevyesti. se on sellasta lempeetä melankoliaa, että ei mitään ranteetaukielämäntuskaa, onneksi.

olis vaan kiinnostnut enemmän nää ruumilliset asiat. hikoilinko öisin? särkikö lonkat? kiristikö mahaa niin että liikkeellelähtö tuntui tosi vaikealta? painoko välillä tuolla alhaalla niin että tuntui että se vauva olis jo tulossa ulos? tuliko sukkapuikottelua? entä niitä säkärimäisiä tunteita isommin?

noh, jahka tässä ei asia aukene vielä vähään aikaan, keskityn mm. jäätelönsyöntiin. mä en pidä jäätelöstä ensinkään, paitsi jostain syystä raskausaikoina olen tykännyt, ja päätin viettää nyt tän loppuraskuden jäätelörasian ääressä hyvällä omallatunnolla. saapahan vauva kalsiumia. ja riittäis tota imetysvaraa sitten. nla-täti povas että vajaa 2kk synnykyksestä olen alkupainossa näillä nykysillä eväillä. saapi nähdä. viimeksi olinkin. ja 6kk kohdalla jo 4kg alla... että syödä tuota jäätelöä saa, ja täytyy ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti