lauantai 21. marraskuuta 2009

liikuttavan kaunis.

otin tässä viimetinkaan muutaman kuvan tästä mahasta kaikkineen. hitto että on vaikea poseerata ylipäätään. varmaan rupeenkin tästälähin ottamaan niitä ihailemiani vanhan tyylisiä kuvia missä seisotaan naama peruslukemilla, mieluusti hiukan tuimakin ilme linssiä kohti.

mä menin melkein paniikkiin kun tajusin raskauden olevan pian historiaa, enkä ole muistanut juurikaan pyytää ketään tätä palleroa ikuistamaan. muutamia kuvia olen ottanut tämän koneen kämäsellä kameralla, mutta niistä ei ole muistoiksi mun valokuva-albumeihin. mutta nyt on muutama otos tuossa mun kamerassakin tallessa.

eilen juttelin työkaverin kanssa joka on 17 viikolla raskaana. se marisi tuntevansa itsensä rumaksi ja lihavaksi ja epämiellyttäväksi. ja siis en olisi kyllä pystynyt edes raskautta arvaamaan jos hän ei olisi itse maininnut. miten sitä voikin olla niin itsekriittiinen ja julma itselleen. muistan toki omat angstit tuossa samassa kohtaa. tuntui vaan että tursuilee ulos omista vaatteista, eikä raskausmahasta ole tietoakaan...

musta tämä mun maha on nyt järjettömän suloinen. (muistan kyllä kirjoittaneeni epävartalostani ja epänaisellisuudesta muutama tovi takaperin, mutta nyt tilanne ja fiilis on toinen!) ystäväni totesi minut nähdessään että hän tosiaan on sitä mieltä että raskaana nainen on tosi hottis. no jaa. siltä musta ei kyllä tunnu. mua on itseasiassa vähän ärsyttänyt ja häirinnytkin jotkut muiden ihmisten kuvat esim synnäriltä, missä näkyy iso maha ja paljaat rinnat. musta niissä on jotakin liioteltua. itse menen synnyttämään toppi päällä, enkä usko hilluvani alasti siellä menemään missään vaiheessa, saatikka sitten oman taikka toimittjan kameran linssissä. mua ärsyttää jo ajatus pehvan vilautelustakin, mutta se vissiin kuuluu asiaan, eikä siitä voi kieltäytyäkään.

nykyisin olen kyllä huomannut juuttuvani peilin eteen rasvailemaan itseäni ja ihailemaan mun vartalon muotoja. raskaat rinnat ja pyöreä maha näyttääkin omaan silmään yllättäen tosi veikeiltä. seksiä niissä ei ole musta nimeksikään, mutta söötti mun vartalo on musta silti. harmi että tietty morfoosi siinä taas pian tapahtuu, justiinsa kun olen tähän muotooni tottunut ja siitä alkanut tosissaan diggailla. osansa on varmaan mun hyvässä itsetunnossa tuolla murulla, joka jaksaa positiivisesti kommentoidan mun olemusta jatkuvasti. alkuun säälitti että se heti seurustelun alussa saa tälläsen paisuvan pullataikinan halittavakseen, mutta hyvin se on sen kestänyt.

ja kyllä se noissa kuvissakin näkyy. huomaan niissä 63 kiloa elämäniloa ja onnea omasta itsestä. musta on kivaa että omista valokuvista näkee itsensä mukiinmenevänä ja ihanaisena, jopa viimeisillään raskaana.

(p.s. alan muuten tuskastua näihin hitaisiin päiviin. kun käsillä en voi juuri mitään tehdä, enkä koiran kanssa lenkillä käydä, niin tätä soopaa ja maailmanpohdintaa tuleekin nyt sitten tuutin täydeltä,koska tämä näpyttely on ainoa onnistuvainen ja kivuton toiminto. ;) )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti