"mamma!"

voih!
mulla on semmoinen pieni nukke, joita muilla oli lapsena. vihdoin oon saanu semmosen.
mutta tää ei makaa paikallaan ja auo ainoostaa silmiään.

se juoksee mun perässä, etsii mut puistosta, tulee syliin.

ja huutaa monotonisella äänellä "mamma! mamma!"
ja ilahtuu vilpittömästi, kun mä ilahdun niin vilpittömästi.

voih!
se on n-i-i-i-i-i-n maailman hellyyttävää!
ja se alkaa sittenkin puhua muuta kuin pingua! *

(pojan sanavarasto on ollut puolen vuoden ajan jo: anna, äithii, hauva, pää, tää. nyt tulee sujuvasti yhtäkkiä lisäksi: mamma, ma (=mami), tette (=ruttu), nenä, pipi, vaapaa (varpaat), puuo (puuro), pa (pastilli).

* esim. ruttu kompastui omassa huoneessa. ja sit se alkoi itkeen. kysyin että mitä kävi, niin poika sit esitti mulle sujuvasti tapahtumat. osoitti ruttua, puhui pingua, heitti lipat lattialle, ja esitti itkevänsä, puhui lisää pingua siskoa osotellen. ja sitten kävi halaamassa ja lohduttamassa siskoa.

ison äärellä. musta vai valkoinen?

täällä on pohdittu isoja asioita.
niiden äärellä mun uusi pöytä kotiutui. (kiitos ihanaiselle serkullepakettiautoavusta!)

"jumalauta. se on keltanen!" sanoi muru.

 

"siitä puuttuu enää jotku hippikukat." se sanoo. 

ei puutu. enää.

ihana pöytä! maalata se täytyy. mitäs sanotte, valitaanko musta vai valkoinen?

voi pettymyksien rovio

itkuhan siitä tuli.

ei mun veriarvoissa ole mitään vikaa.
"mitä sä nyt meinaat tehdä?" kysyi neuvolantäti.
- no tyydyn vissiin oleen vaan hullu. ja koitan elää sen kanssa. ei muu auta. koitan syödä enempi, ja sählätä vähempi.

antaa olla.
kunhan kuula pysyy kasassa, niin kai kroppa tulee perässä.
kunhan kuula pysyy kasassa....

persoonat

meitä kun on tässä asunnossa kaksi suurta persoonaa, niin aina ei sovita samoihin tiloihin. viimeviikon ollaan lasten kanssa lietsuttu ympäri kyliä. ja kyllä on lomasäät ja meininki ollut!

ollaan käyty suokissa, torilla, ostoksilla, puistoissa, kavereilla, uimarannalla. helsinki on ihana lomakaupunki!
(sen lisäks mä olen käynyt pussikaljalla tuomiokirkolla ja ihan ravintolassa syömässä!)

- löydettiin uus uimaranta tuosta läheltä. varjoisa, pieni, matala, rauhallinen. muksuja on helppo siellä kaitsea. mun uusi suosikkiranta. 10.6. vippasin sinne talviturkinkin. oli aivan ihanaa!

- poikuli on oppinut syömään itse, tapailee sanoja, ja puhuu omaa hassua kieltään. hyvin osaa kertoa mitä on sattunut, kysellä ja selittää, vaikka sanoja on edelleen se about viisi. se syö itse, ja avustaa pukemisessa. syö tuttia enää unilla. ihanasti on myös uhma tulossa. huuto on hirmuinen jos ottaa sen pois ruokapöydästä, ammeesta tai se jotakin itselleen haluaa. siis todella hirmuinen. on siinä kans yks persoona lisää tähän soppaan. hurja leijonamies.

p.s.

p.s. joiltain menee ruokahalu kun ne pahoittavat mielensä. miten se syömiseen liittyy? nälkä on nälkä. se millä paha olo oikeasti lähtee, niin suojakatoksia rakentamalla. kaikkein paras keino unohtaa kaikki väärinkäsitykset ja hölmöt sanat ja aloittaa uusi päivä niinkun eilistä ei ollenkaan olisi ollutkaan. tehdä vaikka toiselle voileipä.
*tuomas kyrö - mielensäpahoittaja*

oonko sittenkin sairas

googlettelin eilen kilpirauhasen toimintaongelmia ja sen liikatoiminta oliskin vähän liian hyvä mätsi.
basedow on se nimeltään.
kaikki oireet täsmää.
hikoilu, painonlasku, uniongelmat, hiustenlähtö, rytmihäiriöt, lihasheikkous, silmien kuivuus... jopa ahdistuneisuuden tunne.

hmmm.
paastoverikokeesta selvisin pyörtymättä. tosin pyörämatkalla repes varpaat kun ne osui yhteen heinikossa piileksivään rautaputken pätkään.

maanantaihin saakka täs jännätään sit. oonko hullu vai sairas.
sairaus olis kivompi vaihtoehto kyllä. sit vaan radioaktiivipurkille ja oireet kuriin.

vttu 44

iltapaino.
vaatteet päällä.
tartteeko sanoa enempää?
vitun kroppa. haista paska.

huomenna paastoverikokeet aamulla.
(varmaan tosi hyvä setti sekin. paasto. mulle. kyllä.)

vanhoja

mä siirsin vanhasta puhelimesta kuvat talteen koneelle, ja ihan itkua tihersin. tiiättekö, puhelimella tulee äkkiä räppästyä tosta vaan, ja laatu on aika huono, mutta asiat kuvissa aidoimmillaan.
TJEU:

mukana lahna, kalastavat naiset, rakkautta, ruttunaaman hassutteluja, singstarkoira, onnistuneen hedelmöityshoidon tulos ja  paljon muuta.
oih ja voih. mama sydän eletty elämä.

"nyt mä en kestä enempää!"

eilen oli vatsa niin kipeä että itku meinas tulla moneen otteeseen.
pari hetkeä pihalla muksujen kanssa tuntu siltä että "nyt en kestä enempää!"
vippaan ne sisään murun hoteisiin ja painun sänkyyn vikisemään.

mikä jumalavita siitä on, ettei semmosta osaa tehdä? 

oli tosi kiva päivä, jos laskee pois sen saamarillisen kivun, kuvotuksen ja vessassa ramppaamisen.
paino rytisee alaspäin niin että pian oon ihan oikeesti ihan totaalinen nälkäkurki, ja siltä tosiaan näytänkin jo. vituttaa, mutta minkäs tässä mahdan. yhtään enempää ressiä en siedä. kärsitään tää nyt ihan pystypäin. ja ajatellaan positiivisesti. ei tääkään nyt koko elämää, ei edes koko lomaa kestä. piimää naamaan, ja naama hymyyn.

oltiin lasten kanssa ulkona eilen, hyvässä säässä niin paljon, että hereilläoloaikaa sisätiloissa jäi maksimissaan kans tuntia. oli hieno päivä. meillä on ihana piha, ja ihanat puistot.

p.s. esikoinen rulaa. keskiarvo tirpan vajaa ysi, mihin se toki oli hieman pettynyt. yli ysin se koittaa sen hilata, että voi sit rauhassa valita mihin lukioon menee.
ja se on ilmeisesti valittu ilmeisesti piirin edustusjoukkueeseen.
pisteenä i:n päälle, se lähti pelaamaan tänään naisten edustusjoukkueen peliä. ensimmäistään. ainoona niiden joukkueesta. kutsu tuli eilen, ja hää otti sen vastaan. mitenhän se mun pikkunen pärjää isojen naisten rymistelyssä*? se on kuitenkin vasta 14. valmentajan mielestä on hyvä oppia pelaamaan kovaa, ja ottamaan vähän hittiä. ja onhan se niin, mutta mammaa jännittää. ja vähän liikuttaakin. ammattilaisuransa kyseiseltä pelipaikkakunnalta aloittanut vaari läks tyttöä peliin viemään. vaari on varmaan kans ihan liikkis siellä.

* se on saanut paljon positiivista palautetta siitä että se pelaa niin kovaa. oikein ja kovaa. ne on treenanneet muutaman kerran naisten kanssa samaan aikaan, ja tässä tulos. 

p.s. 2. jouduin tuomaan tuolit kotiin ekan maalikerroksen jälkeen, koska maalaustilassani (pihalla) lentelee siitepölyä ihan liikaa maalaushommia ajatellen. "noi on tosi paljo hienommat ku esimerkiks pinkit tuolit.", sanoi ruttunaamakin. itsen tekis mieli kiljua ilosta! HIENOT TUOLIT! nyt odotellaan josko muru vaivautuis hakee mun huudosta kuudella eurolla bongaaman ruokapöydän.

subakuutti

subakuutti vatsatauti.
että mä aina kärsin nää oksupoksutaudin seuraamukset subakuutisti.
ihanaa ettei oksenna kyllä. vatsakipu vaan on yhtä helvettiä. joka kerta kun asentoa vaihtaa, tuntuu että joku tunkee kuuman veitsen sisuskaluihin.

muuten loma on alkanut kivasti.
soitin murulle duunista ennen kotiinlähtöä kun hommat oli klaarit. siksi että mua on vaivannut muutama asia, ja halusin purkaa ne ennen lomallelähtöä. kivempi alottaa loma puhtaalta pöydältä.

sitten käytiin mukuloiden kanssa ostamassa kesähattuja, ja mulle uusi neuletakki ja puhelin.

sitten vielä pizzanleivonta, leikit naapurimuksun kanssa. ja mammalle illalla yksi kuiva omenasiideri ja hyvä kirja. ja murun lämpimään vartaloon kiinni nukkumaan. ihanasti alkoi loma.

nyt vaan pitäis sitten yrittää pitää rentoudesta kiinni.
vähän takaraivossa kaivelee ettei ole "mitään tekemistä", mutta eiköhän nää päivät täyty. hiljaksiin.

onhan täällä falkulla, suomenlinna, korkeasaari, pihlajasaari.
puhumattakaan lähiön puistosta, uimarannasta ja metsistä.
säätkin näyttää alkuloman osalta hellivän. jes!

rauhallisia päiviä, rauhallisia hetkiä

se rutun oksupoksu osui aika hyvään saumaan. minneen ei päässyt, oli pakko pysähtyä. se jäi jotenkin päälle.
vaikka tuntu kurjalta hömöttää kotona koko viimeviikonloppu, niin se muistutti mua tärkeestä asiasta. meinaan, ai niin, eihän tässä ole mihkään kiire, valmiissa elämässä. mulle kaikki tarpeellinen on täällä. kotona, näissä ihmisissä. näissä tavallisissa tekemisissä.

me on piirrelty ja leikitty.
mä oon maannut lastenhuoneen lattialla kattelemassa kattoa kun muksut leikkii.
oon lukenut merenrannassa yksin.
oon lukenut sängyssä.
oon lenkittänyt koiria rauhallisesti kävellen.
oon jutellut puhelimessa ystävien kanssa.
oon syönyt yksin karkkia.

sisällä on joku rauha. 
vaikka ystäväni eilen epäili että "se juna meni jo, ja mama, sä seisot laiturilla..." en usko. kattokaa vaan.

enää yksi työaamu, sit laskeudun lomaan. aion ottaa rennoista kesäpäivistä irti sen mikä mulle kuuluu.
lomalla ei ole mitään tekemistä suunnitteilla, muuta kun rauhaa ja lepäämistä. ja olkoon se niin.

nyt on pakko ajatella itseä ja ottaa relasti.
aamen. 

diy: pasta, keittiöntuolit, kaksi päivää

muru on äitinsä tykönä poikulin kanssa. mä ja tytöt kotosalla.

aamu oli tosi rauhaisa. jopa jännitti viiden aikaan aamulla kipitellä siellä lähiömettässä yhden ainoon luppakorvan kanssa. yleensä kun on massaa mukana mun lisäksi se yli sata kiloa. ei paljoa puskajussit pelota.

lapset sai tarhapaikat steinerpäiväkodista naapuripihalta. ou jee!

kiepsautin tuossa kotiintullessa pasta carbonarat tyttöporukalle. ai kun mä oonkin niin hyvä kokki! nams! parempaa en ole saanut. kitsaana naisena ostin palvikinkkua leivän päälle, ja osasta sitä pakettia tein sen carbonaran. ja täytyy sanoa, nappivalinta. tai sit oli vaan mausteet kohdillaan.

diy-osastoon kuuluu myös mun pikku projekti keittiöntuolien kanssa.
kas tässä:

alkuperäinen, tiikki-pinnatuoli. tässä jo hiottuna.

ja sit sudin mustaa. mun oma "köyhän naisen madamoiselle". ihana! tää on vaan niin chic!

p.s. kun lukee tän ja ed.postauksen peräkkäin, voi oikeesti alkaa miettimään sitä bipolariasiaa. tosin sille voi olla toinenkin selitys. meinaan PMS. (tarttisko miettii niitä pillereitä kuitenkin? varmuudeksi?)
p.s.2 luin duunin puolesta tänään rajatilapersoonallisuudesta. iski kandintauti. olisko mulla tää? huoh...


duunissa enää loppuruttaus jäljellä. vajaalla miehityksellä, kaksi päivää, kaksi! ja sitten mä lähden lomalaitumille. lepakkoapuri soitti mulle tänään, kun olin lähettänyt sen väärään päähän laitosta ihan turhaan. "kusipää!" se ainoostaan kähisi puhelimeen. ihanan arkista meininkiä!. kaks päivää... kaks päivää lomaan!

no nyt se valivali

mun itsetunto on romahtanut monta piirua.
osansa siitä on verottanut nää kotiolot. kun yks remppaa, ja sit toinen, ja vielä kolmas. on hienoa olla se paskasanko, mutta jos oikeen yritän ajatella optimistisesti, niin mulle on helppo ränkkää kun on turvallista. eikö? joohan, olis se niin? vai oonko vaan liian kiltti täällä?

sit musta just tuntuu että mun kaikki vaatteet on ihan plääh. emmä osaa pukeutua, eikä tuolla kaapissa o mitään päällepantavaa. vaikka ostin eilen vyön ja pari paitaa, ja kolmekakkosen housut, ei mulla o takkejakaan.

oon muuten alkanu kattomaan kaupungilla vähän pyöreämpiä ihmisiä "sillä silmällä", nimittäin kadesilmällä. olis kiva olla terveän pyöreä ja omistaa isot pakarat. (miten nii ei ikinä voi olla tyytyväinen?)

sikstoiseen alkaa vituttaa tehdä töitä ihmisen kanssa joka sanoo joka päivä "ei sillä että epäilisin sun ammattitaitoa, mutta..." jumalavita. se entinen insinööri, nykyinen mun käskyttäjä, on oikeesti ihan todella rasittava. sit mun pitää pitää semmosta kohteliaisuusnaamiota ja olla ammattilainen sen edessä. joka päivä. perjantai kulminoitui siihen että tuohon ekaan lauseeseen vastasin että "etpä" ja sit se sanoi mulle kun kyseistä asiaa selvitettiin että: "ai sun mielestä mä en osaa edes lukea?" nii siihenki piti vastata että "nii, siltä se nyt näyttää." kun mä en oikeesti pompi muiden tonteille, ei senkään tarttis. sikstoiseen en käy väittämään asioita joita en tosiksi tiedä. ottaa vaan päähän että yhdellä on semmoi pätemisen tarve, että se hyppii mun tontille ja neuvoo (väärin) miten mun olis toimittava. pysyis nyt lestissään mokoma. ainakin kesän yli pitää tätä sietää. *  jossei se saa siirtoa jonnekin muualle pätemään. äst.

* pyysin pomolta vaihto-oppilasvuotta tohon mein "toimipisteeseen" kodin lähelle alkaen elokuusta. olis kiva kun duunimatka olis 10 minuuttia ekavuoden, kun poikuli alottaa tarhan. pomo oli myötämielinen ja siitäkin se olis hyvä idea, katotaan kui onnistuu. jospa joku innostuu noi mukavasta ideasta?

p.s. mun pomo on ihana. niin empaattista, ymmärtäväistä ja kannustavaa ihmistä saa hakea.  lämmin kiitos siihen suuntaan.
p.s.2. vuolaasti kiitin loppuviikosta mun lepakkoapuria ja toista vasenta kättä, ketkä mua auttoi duunin kaaosviikossa. ilman niitä en olis selvinnyt kunnialla, ja sanoin sen niille ihan suoraan. "pikkupomona" olo ei sovi mun identiteetille ollenkaan, musta tasa-arvonen työtoveruus ja moniammatillisuus on mun juttu, mutta nää kaks teki just niinkun sovittiin ja pyysin, ja homma luisti. eikä vastuu ja työn toisille delegoiminen ahdistanut mua ollenkaan.
p.s.3. ihminen jota arvostan siellä töissä kovin, tuli kysymään mitä mulle on tapahtunut sen risteilyn jälkeen, kun oon niin omissa oloissa ja vähän surkeen näkönen, eikä tauoillakaan mua näy. ihanaa että ovat kiinnostuneita ja huolehtivat. ensin olin tosiaan kipeenä. sit nii kiinni töissä, ettei sosialisoimiseen duunissa ole yhtään aikaa.mut kyllä se tästä. ensviikolla pitäis (pi.tä.is.) olla täys miehitys.


enää nelipäivänen viikko duunia ennen lomaa. sikälimikäli en ala oksentaa. nyt kun oon tosiaan pessy oksulakanoita, oksulasta, oksuseinää, oksulattiaa, oksupehmoleluja... mikä on todennäkösyys sille etten kohta oo ite oksu koko nainen? häviävän pieni. byäk.

voi pyhä yrjö

mä niin odotin tätä viikonloppua rankan työviikon jälkeen. (työpari on ollut taas saikulla, ja tiimin kolmas lomalla. että siitäkun vähän laskee, niin ymmärtää miks lepo olis tullu tarpeeseen.)
no ei siinä.
viimeyönä pesin yhtä lasta ja yrjöpyykkiä ja pehmoleluja ihan urakalla.
ja neljästi nousin laittaan dermocoolia koiraan kun se löyti aina uutta nuoltavaa karvasesta kropastaan.

ihme ettei tän enempää väystä tai vituta.
oih, tän sirkuksen arki. ei lopu viikonloppunakaan.

arvostan

loppuviikon arvostan-listalle pääsi:

se että eräs palauttaa mun myöhässä olevat kirjastonkirjat. ilman että mainitsen asiasta.
se että eräs voitelee narisevat saranat ovista. ilman että mainitsen asiasta.
se että eräs pyynteettömästi auttaa mun mummia urakassa.
se että eräs väsymyksestä huolimatta yritti auttaa mun siskon autoasioissa.
ja se että eräs, väsymyksestä huolimatta, on ollut ei-niin-horatio.

arvostan. ja olen huomioinut nämä. laittanut korvan taa. ja mustaan kirjaan.
kiitos. rakastan.

siksi

tai siis täksi.
jumaleissön että housut voi ihmisellä roikkua. laput esissä ja kaikkea. tyylikästä on tämäkin varmaan jonkun mielestä, mutta ei ehkä sovi kolmekymppiselle Naiselle.

siksi kipasin kolmen vartin ostoshelkkarireissulle. saalis oli kiva. jopa yhdet ehkä sopivat housut sain mukaani ja muutaman paidan. (vaikka äitini on kieltänyt törsäämästä, koska "kyl säkin joskus lihot." varmaan joo, mutta olis aika bueno asia ja pieni vaatimus, että ihmisellä olis edes yhdet housut jotka pysyy päällä.) btw ostin myös vyön. aika kätevä hankinta, luulen. 

silläaikaa kotona.
poika huuti. ruttunaam oksenti lastenhuoneen suht täyteen.
kiitos ja anteeksi lapsenvahdit L-täti ja M-täti!

p.s. ostin dermacoolia koirapojan tassunnuolemisvaivaan. tarkkailutunti kaksi. ei maanista nuoloa. jes.

sit mä oon...

sit mä oon kirjottanu valivali-postauksen vaatteista.
sit mä oon kirjottanu valivali-postauksen töistä.
sit mä oon kirjottanu valivali-postauksen mun manioista.

sit mä en ole julkaissut niitä.

emmä jaksa valittaa. aina vaan ei ole niin hienoa, mutta entäs sitten?
ulkona paistaa aurinko, pian on kesä. ja loma.

kylhän tän jaksaa. jos vaan viitsii.
pistellään sit menemään. liian isoilla vaatteilla, töissä peräsuoli pitkällä ja vähän maanisena hulluna.
who cares?

"siin pienempi pistelhtii kun isompi vasta kääntelehtii" sano yks mummu mulle tänään.  I love mummut!
tosi homma.

tiesiksä?

"miks sulla on noin outo nimi?"
"sulla on aika erikoinen kampaus."
"tiesitsä että sä oot todella lyhytkasvunen? asia ei taida vaan haitata sua itsees ollenkaan."
"onks tää jotaki humppaa vai?"

jep. oon palannut sorvin ääreen. duuniin.
ihanata ihanata.

tänään oli hanamijuhla täällä hoodeilla.

sain lapset aamulla hyvinvoivina ja hyväntuulisina kotiin. ollaan tehty vapaaehtoistyötä kokopäivä, ihan urakalla. olipahan kivaa. tuntui mukavalta olla hyödyksi. himpulatkin nautti kivasta päivästä. tilttasivat molemmat kuuden jälkeen.

mä olen yyberväsy.
perjantaina kuumeilin vielä, mutta oletan nyt olevani työkunnossa. itseäni olen nyt yrittänyt hyvin hoitaa. samoin muru. amsterdamista ostettu kiinalainen puinen hierontapallero on ollut kyllä parin euron hintansa väärti. samoin sellaset pimentävät silmälaput. ja asunnon kylpyamme. täytyy sanoa.

ensviikolla on luvassa nyrkkeilyä (i hope!), kotoilua ja ruttunaaman kevätjuhla. perussettiä siis.

itseasiassa enää kaksi viikkoa arkea kesäloman alkuun.

mars petiin lataamaan akkuja.
kunhan ensin keitän flunssaselle esikoiselleni teetä.

ja... ja... ja...

ei, mä meen vaan nukkumaan. muru on pelireissussa. en jää odottamaan valveille että se saapuu. tulee se kotiin kuitenkin.

hoidossa

ruttunaama ja leijonapoika on olleet koko viikonlopun hoidossa. l-tädin kanssa oli puhe että ovat yön tai kaksi. riippuen miltä meistä tuntuu. eilen ronskina ilmoitin ällälle että perhepoliittisella päätöksellä saavat toisenkin yön olla, jos l-täti ja hänen puolisonsa jaksavat. ja jaksoihan ne.

poiketen edellisistä hoitokerroista, mua ei ahdistanut kuin kerran. mietin kertaalleen että mitäs jos ruttu saa urtikariaa ja vakavia allergiaoireita, tai jos pojan ihmellinen vesikello poskesta leviää. en antanut ajatusten juosta minnekään, enkä edes murulle sanonut mitä mietin. rauhoitin itseäni sillä että l työskentelee lasten kanssa, osaa soittaa mulle jos on jotakin ihmeellistä, ja tajuaa jopa ambulanssin soittaa jos ei lapsilla henki kulje. hyvä minä! näin mä kehityn. ei turhia pelkotiloja, tai valtaa niille.

nukuin aamulla puol kasiin. tuntui hienolta.

muutenkin hoitosetti tuli hyvään saumaan. mun fyysisen kunnon osalta, mun henkisen kunnon osalta ja mein parisuhteen osalta. on ollut hienoa olla kaksin, jutella, kylpeä, lenkkeillä ja käydä kaupungilla yhdessä. mä oon saanut lepoa, ihoa, rakkautta ja ennenkaikkea ruokaa.

menee tovi toipua tästä setistä, mutta nyt tiedän todella missä mun rajat kulkee, vielä kun oppis niitä kunnioittamaan. puuh.