risto räppääjä ja jälkeläiset

pojalla kun rupee puntti vipattaan heti kun se kuulee musiikkia, niin en taas(kaan) veikanut ihan hutiin kun vein ällin ja tällin leffaan.
siä ne villikot istu, koko leffan, silmät levällään, hiljaa. mitä nyt pojan pää välillä heilu musiikin tahtiin.
suosittelen koko perheelle.
itteänski nauratti, useeseen kertaan.

giltsi on selkeesti ollu ennenki. näyttää kui penkki otetaan haltuun. kundi on ennen leffan alkua enempi tylsistyneen näkönen; "miks ihmeessä me ollaan täällä pimeessä? anna mun rusinat!"

parempi ruoka

oh.
grillasin ite possua kun muru ei ollut käytettävissä.
tuli aika uskomaton setti. mä onnistuin! hatunnosto ihmiselle joka ei syö porsasta. paitsi joskus, kuten nyt.
grillimötkön onnistumiseen tarvittiin se sisäfile, jotain valkosipuliöljyä ja jotaki havajilaismaustetta, neljä sytytysyrityskertaa, lonkero, tupakka, kesäilta ja koira.
ja se fiilis kun teet jotaki jännittävää. ekaa kertaa.

siihen sivuun jos paistelee keitettyjä uusiaperunoita, kesäsipulia,
kaataa mukaan kermaa ja soijakastiketta ja livauttaa sekaan herneitä, niin on koossa aika uskomaton illallinen!
KJEU! (KokeileJosEtUsko!)

mulla kun nää syömisasiat jää jotenkin junnaamaan, niin nyt oon juuttunut mozzarellaan. (kokeilin myös männäiltana siivun possua ja puolikkaan palleroisen mozzarellaa, pelkilteen. melkei teki mieleni rakentaa niistä semmoi torni. ja kyllä! siitä tulee ehkä uuden asuinalueeni, tämän kaljaajuovien suomalaishillbillyjen kansoittaman seudun uusi ruokahitti. jahka pääsen sitä naapurustoon mainostamaan. takaan. hittoon kasvikset ja karppaus! nyt syödään niinkun vantaalaiset!)

no ei vaiten. kuivankesänoraville sopii paremmin tää.
mozzarellaa ronskeina kuutioina, yks uusi peruna keitettynä, salaattia, pähkinöitä, chilitonnikalaa.
ai jeesus! mahtavaa!

PeNe

soitin PeNeen.
saa nähdä onko ne täällä uudessa kunnassa hiukka nohevampia kuin helsingissä.
helsingissä myytiin puhelimessa "ei-oota", sanottin keväällä että soita elokuussa niin saat marraskuulle ajan. ja että tehän ootte aikuisia, fiksuja ihmisiä, ja että ottakaa järki käteen ja selvittäkää omat ongelmanne... vai miten se meni.
että se siitä ennaltaehkäsevästä perhetyöstä.

onneks maailman ihanin neukkutäti ohjas meit pois karikosta mihin perhevene raivoavan ruttunaaman peesissä ajelehti.
ja mitä kävi? saatii ohjeita, toimittiin oikein, ja nyt meillä on maailman ihanin, rakastettavin/rakastavin, näppärä neitonen, sen angstaavan, riehuvan, karjuvan, kiinnipidettävän oppositoasenteen omaavan pedon sijasta.

no nyt on sit vielä toi poika.
huoh.

ai miksei enempää lapsia tule?
no siks.

hettut-tentään*. anna mulle voimia tehdä ne asiat mitä voin, jaksaa kohdata ne mitä en voi muuttaa, ja ennen kaikkea viisautta erottaa nää toisistaan.

*poika kertoi uskovansa maailmansyntyasioissa "hettut-tentääseen", kun ruttu sanoi uskovansa jeesukseen. kerroinkin pojalle että jos mamman suusta kuuluu se "jessus-sentään!" niin kannattaa uskoa. *reps.

lesbo pinkissä mekossa

iltanne piristeeksi, kö?

anteeks vaan heikko kuvanlaatu ja hullu poseeraus,
mutta kenenkä mielestä mun mielikuva leveistä hartioista on liioteltu? häh!?
no.
ei se mitään.
meen mieluusti serkun häihin näyttäen joltaki uimamonsterilta.
hmh.

sademies!

mä niin johdan sua, sademies!
3-0.
siitäs sait!
hahahah.
sadetauoilla
1.) maalasin aitalankut
2.) käytin koiran metsässä
3.) lapset puistossa.

hahaha. että anna sataa!
mulla on pokkari (anne holt vieläpä.) ja suklaata! 

p.s. saa roiskia huomennakin. mä meen leffaan.
huono sää? my ass. evvk. se on loma nyt!

lomasää = sadesää

niinkunaina. mulla.
kun mä olen henkisesti varautunut niin, että mun lomalla "aina" sataa, osaa sitä nauttia "vaan" vapaastakin "tekemättä mitään". ja siitä että sit kun se aurinko pilkahtaa, niin se heti on yhtä juhlaa.

eikä sadepäivät ole tylsiä tiettykään.
tänään on tehty "projektia" ja käyty kirjastossa, lueskeltu ja laitettu ruokaa. käyty metsälenkillä sateessa karvakuonojen kanssa.
normipäivä. kivapäivä. sadepäivä.

rätsähtäneenä ostettu nukkekoti sai aika veikeen ilmeen. ruttunaama toimi liisterinlevittäjänä, mamma leikkas seinäpapereita ja kirjos hiljaa.

poika huhuili räsyn alta. "huhuu! mä oon kummitus!"
I <3 tyypit.

hemmetin heikko persoona.

eilen, ärsyttävien sanomisten jälkeen, jäin sohvalle lukemaan pokkaria.
toinen läks yläkertaan nukkumaan.
suututti hitosti.

jo puolen tunnin päästä oli sitä ikävä.
helvetti.
heikko persoona.

tänään olin onnellinen

ei kestänyt kun hetken siirtyä lomamoodiin. tänään olin jo onnellinen ja rentoutunut.

vietettiin aikaa metsässä. mutsin ja naperoiden kanssa kerättiin mustikoita. spansku vahti hoodeja, ja naperot sai lounaan retkimallissa. mun ja rutun poimima rasia meni pakastimeen, samoin mutsin poimimia muutama. herkutteluunkin jäi rasia jääkaapin puolelle.
me myös lennätettiin leijaa. ja ystävä kävi kylässä. aurinko paistoi.
ihana lomapäivä! 

voi! mutsi menee mustikkaan

...mä en taida mahtua... he. he.

mutsi tuli meille viikonlopuks. emmä usko että me oltais nii houkuttelevaa seuraa, mutta tontin vieressä tönöttävä mustikkametsä sen sijaan on. "onks teil ämpäreitä?" - ai niinku monikossa? on.

kävin illalla näyttää sille huudit, säälitti ihan kuinka huonoon kuntoon se on syövän jälkeen menny. mä ihmettelen sen asennetta kyllä, yritettiin pientä mäkeä ylös, ja kysin tarviikse apua, niin sitä vaan nauratti. ei apua. hän voi vaikka kontata. mua ei naurattanu.
risukossa jouduin kannatteleen sitä eteenpäin.
ei naurattanu.
katoin että sillä on nilkatki turvoksissa. toiv ei o sydämen vajaatoimintaa se.  aina mä huolestun kaikesta.

toisaalta mulla on helpottunu olo siitä että se on alkanu urheilee, ja sanoi että kunto on jo kuitenki parempi kun vuos takaperin. silloin joutu mustikkametsässä konttaa puun luo ja sen avulla kiskoa itsensä kyykystä ylös. ja just konttaamaan mäet. (onneks en o ollu näkemässä!) vittumaisinta on syöpähoidoista sille tullu osteoporoosi, joka saa luut katkeilemaan naps,naps vaan. sillä on mm. iskän halauksessa menny kylkiluut, samoin kahden kilon käsipainoa nostaessa. ja kerran kun tömähti persiilleen himassa, murtu lantio.

arvatkaa pelottaako päästää sitä tonne risukkoon. pakko vissiin lähtee sinne mukaan, mä en vaan kestä siellä montaa tuntia. (mä vihaan mustikanpoimintaa! vihaan!) mummi aikanaan lähetti aina koiran hakee mutsia kun sitä huolestutti, ja setä ampu käsiasella ilmaan ilmottaakseen että joutais palata metsästä ku siellä kuhnittiin tuntitolkulla.

mä en epäile ettei spansku sitä löytäis tuolta kun lähettäisin vaan hakeen, vaikka mutsi makais jossai mättäiden välissä, mutta spansku sit viimeestään murjoo löytöinnoissaan siltä ne luut.
eli äääyk. mun on mentävä metsään tänään. huoh.

pienestä iloseks

"mamma, tää on ihana loma kun sain jäden ja on mun lempiruokaa!"

hihi. mamman tyttö. pienestä ilonen.
kaiken angstailun päälle viimeviikko meni hienosti. kaikki päivät oli vikoja laatuaan ennen lomaa. joka aamu hymyilytti mennä töihin.

kaikista eniten nauratti palkkakuitti. messevät lomarahat.
mä olen niin yksinkertanen etten ymmärrä kuin ne maksaa mulle rahaa siitä että lomailen, ja sitten vielä "lomarahaa". niinkun ylimäärästä, että rällääpä vähän, nii jaksat töissä taas.
kiitos ja kumarrus firmalle!

sit kokeilin molempia angstin aiheuttaneita mekkoja, ja yllättäen ne olikin mun päällä nätit. luonnonvalkeessa näytin tosin paljain jaloin ihan hippimorsiamelta itse, ja sanoinki murulle että se taitaa jäädä odottamaan omia häitä, jos sit saan olla hippi ja laittaa kukkia tukkaan. joo!

eilen siemailin ihanaa écusson-omenasiideriä ja söin fazerinan murun kainalossa soffalla. tästä se loma alkaa. hyvillä mielin. suunnitelmissa on "ei mitään", koska muru tekee töitä.
toki jotakin viihdykettä pitäis ällin ja tällin kanssa keksiä. mitähän se olis? ...täällä kaupungin liepeillä...

petetty lupaus

hitto!
kävipä eilen niin että jouduin pitään kotipäivän laryngiittisen tytön ja sen veljen kanssa. noh, kun sain ne päikyille, päättivät työmiehet räjäyttää ison paukun takapihan ratatyömaalla.
poika heräs unestaan kamalaan sätkyyn, ja parkui niin että talo raikasi. pitkään.

illallakaan nukkumaanmenosta ei tullut mitään, koska kundia pelotti valtavasti. se rääkyi ja karjui sängyssä, ja lohdutteluun meni tosi kovin aikaa.
mamma heikkopäisyyksissään lupasi ettei illalla mikään pamahda. ei mikään. lupasi.

faaaaaaaaaaaaak!
unohdin koko hemmetin ukkosen mahdollisuuden.
tää ilta meni taas ihan katatoniseen huutoon.
voi paska.
tosi luotettava äiti. hienoa mä.

tyhmänaama ja muuta

muru epäilee että oon saanu kolmenkympin kriisin vähän myöhässä. oon niin tyytymätön itseeni ettei ikinä.
serkun häihin mulla oli varattuna 50-luvun tyylinen luonnonvalkonen pliseerattu mekko, mutta siitäkin vedin itkukoivarit kun oon aina niin seinäruusu ja mitätön.
sitten tilasin pinkin kietasumekon, ainakin seinästä erottuu meinaan, mutta senkin kanssa pamahti hermo. helvetti! eikö sekään nyt ole tarpeeks juhlallinen? näytänksmä ihan urpolta siinäkin?! voi miksi miksi MIKSI???

voi penaali ja kaikki kirosanat. emmäkestä.
myydään naama ja olemus. tarpeettomana.
ostetaan tilalle jotai särmää.
ei haittaa vaikka olis rumaa, kunhan olis persoonallista. kropallakaan ei sen väliä. kunhan olis tissit ees.
mä voisin myös vaihtaa äärettömän tympeen vaatekaapin sisällön johonki coolimpaan.

tai sit mä vaan voisin vihdoin päästä tästä yli.

huoh. mä päätin etten laittaudu tällä viikolla duuniin ollenkaan. läksin verkkarit jalassa yks aamu. eiköhän jotku narkit ulissu mun perään juna-asemalla. ker-ras-saan imartelevaa, etten sanois.

iholla

emmätajua.
just puhuttiin töissä parisuhteiden muodostumisesta ja muodostamisesta, ja kerroin etten tuota murua vaan voinu vastustaa.
enkä voi edelleenkään.
että voi pienetki asiat sykähdyttää ihan sydänalasta joka kerta.
ihan vaan että toinen on lähdellä. nuuskasee, koskee, halaa, suukottaa niskaa.

huoh.
huoh.
huoh.

se alkuun veikkas saavansa niin pahasti siipeensä tässä ettei ole ennen nähty.
multako? tommosella tatsilla?
no ei.
ei ikinä.

morsiussaunassa

serkun polttareiden morsiussaunassa iskin pehvani morsiamelta vapautuneeseen paikkaan. *
jeh!
son mun vuoro seuraavaksi. ou jee! tosin mun salaisissa fantasioissa siskon "setämies" vie sen yllättäen vihille ennenkun kerkiän kissaa sanoa.

kuvailen polttarimeininkiä myöhemmin jos jaksan.
nyt jälkeisenä aamuna muru on kuumeessa ** ja koiranlenkkinakki iski mulle. ajattelin käyttää tän ukkostelu- ja sadesunnuntain siivoamiseen. ja alan tuumimaan mitä teen  vimosen sisustushankintalistan kanssa. joka on valitettavasti aika pitkä...


* ei tarvinnu ees tapella paikasta. menin viimosena terassilta viilentymästä pesulle, ja huutelin josko joku ehti istahtaa. ei ollu istuneet, joten kipasin tyhjään saunaan ja hihittelin siellä morsiamen paikalla yksinään. 
** raasu soitti mulle että nous kuume just ennen peliä, ja mä terveydenhuollon ammattilaisena käskin vetään vaan buranaa ja pelaamaan. koska ajattelin että se on vaan stressikuumetta. peli oli kuulemma kauden paras murulta (plus äärimmäisen tärkeä) ja voitto tuli, mutta kuume pomppi huippulukemiin illalla. faak! ...jälkitauteja odotellessa... hmh.

haluan olla yksin

huoh.
tuntuu että juoksen koko ajan paikasta toiseen.
metsässä lasten kanssa on rauhallinen ja seesteinen olo. hetken.

muru ei tajua miks väsyneenä ramppaan koirien kanssa lenkin, ja kiehun jos se haluaa mennä. ekaa kertaa ikinä pitkään aikaan musta tuntuu että haluun olla hetken yksin. kävellä minne mieli tekee.

aiemmin käytin lenkit hyväksi sosialisoimalla daddyn, L:n tai M:n kanssa puhelimitse. nyt jää luuri aina kotiin. anteeks. mä en nyt jaksa.

naamakirjaankaan en jaksa päivitellä mitään. mitä hitto se ketään kiinnostaa oonksmä tänää tehny neljä tai kuus lenkkiä. tai mitään muutakaan.
eipä tässä kerrottavaa.
olen ylpeä ja kiitollinen lapsista. kivasta kodista. äärettömästä rakkaudesta.
hyvästä ruoasta, aamukahvista, siitä että on mielekkäitä töitä.
hellästä halauksesta, siitä tunteestä että olen tärkeä ja kiva.
eipä muuta asiaa.

turhat glamourangstit

no jaahans.
pienimuotoinen glamour-hermoromahdukseni oli siis turha!
oikea termi teemalle oli cabaree.
no juu. höyheniä lisää päähän ja hyvä tulee.

"helvetti, kun tälläseen rumaan lähiömutsirekkalesboon tunkee glamouria, niin... byhyy.... [itkua].
- älä viiti. et sä enää o lähiömutsi!
[kovempaa itkua] *
"aivan sama mulle! p**ka mikä p**ka!" [lisää itkua]
- kulta mä guugletan sulle sen glamourin. kyl me jotaki keksitään. sulla on nättejä mekkoja, tai jos laitat ne hienot mustat housut..?
[tuhinaa, mutinaa, itkua...]
- rakas. mikä ihme sua vaivaa! eihän sulla ole ees menkat tulossa!

nätit sanat, pusut ja halit auttoi.  lopulta.
kyl on saamari miten löyhällä mielenterveys, itsetunto ja hyvinvointi voi olla.

- anna mä vien ne koirat. musta tuntuu että sä olet vähän väsyny.
"aijaa, mistä se tuli sulle mieleen?"
*wirn.

nyt vähän nolottaa jo. **

* meinaa kiljua ihan täysiä kauheita asioita yksinelämisestä ja muusta parisuhteen päättämisestä kun muru ei puutu sanoihin "ruma rekkalesbo".
** onneks osaan olla satuttamatta toista typeryyksillä kun itseä riipii. mä olen aikuinen. melkein. 

murskaava arki, ja transu minä.

tännepä ei erikoisia kuulu. arki tuntuu murskaavalta. vielä pitäis puoltoista viikkoa taklata.
mä oon äärimmäisen väsynyt. en muista tällästä väsyneisyyden tilaa kokeneeni aiemmin. meinaan duunissakin safkan jälkeen nuhkahtaa pystyyn. ja illalla uni tulee napista painamalla vaikka heti kasilta.
eikä aamuviideltä silmät aukea kun koiralenkki kutsuu.
oon edelleen vaihtarihommissa jonne työparini mut luuseriliikkeellään nakitti.
kävin haistelemassa omaa työmaata tänään, ja hinku sinne alkaa olla kova.

vkonloppuna on serkun polttarit, joita odotin ihan intona. kunnes sain mailia että niissä on glamour-teema. glamour! faaaaaaaaaak. kun entisestä rekkistyyppisestä lähiömutsistä yritetään vääntää glamour, on lopputulema lähellä huonostipukeutunutta transua. äääh. mä niin en kestä! ahdistus. duunikaverikin sanoi että takuulla menee burleskiksi, vaikka yrittäisin fiiniä. äst. äst. äst! 


 

paluu kotiin, maman luo

ihanaa!
kun asuin maalla, nää kasvoi siellä.
sitten serkkuni halusi muutaman, ja annoin.
ja edellistalvena serkun pihalta jänis ne söi.

hämmästys oli suuri, kun ne kuitenkin kasvoi serkun pihaan uusiksi keväällä.
sitten hain omani kotiin.

mun omat mehitähteni!
miten voikaan pienissä kippuroissa olla niin iso tunnearvo.

yleistynyt ahdistuneisuushäiriö

just oli hesarissa siitä että laiminlyödyillä lapsilla on aikuisena keskivertoa enemmän paniikkioireilua ja ahdistuneisuushäiriötä.
ainii.

nyt kun katson taaksepäin katatonista aikaa tossa puoltoistavuotta sitten, ymmärrän mikä siellä mätti. kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. onneksi neuvolantäti oli pätevä ja näki ettei kaikki ole kunnossa, ja yhdessä saatiin asiat raiteilleen.

olen saanut suuta auki senverran että olen asiasta serkun ja yhden ystävän kanssa jutellut. kumpikaan ei oikein voinut käsittää että reippaan ja toimeliaan (lue:maanisen) pinnan alla kuohui niin kovin. asialla ei jälkikäteen ole kovin paljoa merkitystä, mutta murua järkytin eilen ottamalla asian sille puheeksi. ei se ollut tajunnut että oikeesti asiat oli aika huonosti. noudatin meinaan psykan neuvoa, enkä käyttänyt murua tukihenkilönä ja päänselventäjänä, vaan koitin rationalisoida ahdistuneisuuteni itse, jotta oppisin toimintamalleja tulevaisuuden varalle. ettei kenenkään tarvitsisi olla mun olenkorsi, vaan selviäisin karikoistani omin voimin. muru oli syystäkin loukkaantunut, ja tosi pahoillaan. ehkä vaikea vuosi olisi ollut helpompi, jos olisin silloin itse ymmärtänyt mistä tuulee ja mikä vaivaa. onneksi nyt näen selvemmin, ja luulen että jos tilanne tulee uudelleen päälle, saan itseni siitä irti helpommalla.

"Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän, ja hänen läheistensä on tärkeätä ymmärtää, että oireiden ilmeneminen ja niiden itsepäisyys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa oireista kärsivälle tavattomasti kärsimystä." 
*terveyskirjasto*

krapula-aamu

leikin täällä krapula-aamua.
vanun sängyssä. lapset hieroo selkää. aamupalaksi pizzaa, karkkia ja kokista.
ei mulla krapulaa ole.
päätä vaan särkee julmetusti.

mikä ihana tekosyy olla tekemättä mitään. ja syödä roskaruokaa. nuuskia emännän niskakuoppaa. olla liki. vikistä ja vanua