mulla on mietintämyssyssä muutamat lainit joita olen erinäisistä julkaisuista lukenut.
be aware!
- intoihimoinen parisuhde on vastakohta kestävälle suhteelle. (my ass!)
- keskiluokkaiset vanhemmat suojelevat lapsiaan leikiltä. (kirjotinko mä just vapaan leikin merkityksestä?)
- lapsilla on nykyään vain oikeuksia. ei velvollisuuksia. he eivät kunnioita ketään. (sad but true.)
sit oli vielä artikkeli ihmisistä, jotka syyttävät toisia omista vaikeuksistaan, ja näkevät syyn hankaluuksilleelämässään muissa ihmisissä/ympäristössä/tapahtuneissa asioissa, eivät itsessään. (tää oli hiton hyvä!)
palaan kun joudat. nyt menen nauttimaan pyhästä hiljaisuudesta, untuvapeitosta ja dekkarista.
torstai 26. huhtikuuta 2012
edelliseen liittyen...
edelliseen liittyen mun entinen koulukaveri veti tyttärensä tyttöyden korostamisessa niin överit että tää kukkahattutäti täällä ruudun takana vetäs kahvit väärään kurkkuun, ja meinas ihan periaatteesta deletoida moisen uuvatin kaverilistalta.
rikos oli niinkin tökerö, että hänen tyttärellään oli nelivuotiskuvassa täydet meikit naamassa.
täydet meikit, nelivuotiaalla.
ei jumalauta. sai.ras.ta.
nelivuotias on LAPSI. ei mikään saamarin egon- tai kauneuden jatke sulle.
mihin tää maailma on menossa?
rikos oli niinkin tökerö, että hänen tyttärellään oli nelivuotiskuvassa täydet meikit naamassa.
täydet meikit, nelivuotiaalla.
ei jumalauta. sai.ras.ta.
nelivuotias on LAPSI. ei mikään saamarin egon- tai kauneuden jatke sulle.
mihin tää maailma on menossa?
tyttöjen jutut, poikien jutut
muru veti pienimuotoiset hepulit tänään kun poika tuli päiväkodista pinkeissä lainahousuissa.
hemmetinkö väliä ajattelin, mutta muru on sitä mieltä, että varsinkin kun nuorimmaisena tämmöisessä ämmäjoukossa kasvaa, niin voisi vähän bamin poikuutta tukea.
poikapuoliset kaverit ja leikit olis plussaa. ja miehen mallit. ja poikien vaatteet.
toki toki, näinhän se on.
sukupuolirajoittuneisuuden häivyttäminen on jees, jos touhu pysyy normirajoissa. (vrt. tyttöjen vaatteet/poikien vaatteet, miesten ammatit/naisten ammatit. plääh.) siinä vaiheessa kun lapselta hysteerisesti piilotellaan sen omaa sukupuolta, tai tyrkytetään sen luonteelle vieraanoloisia leikkejä sukupuolisuuden varjolla, tai puetaan ns. naurettavasti siskon vaatteisiin vielä kouluiässä, niin ollaan hiukaa metsässä. mun mielestä.
mä henk.koht. ihailen mun pojan staattisia leikkejä. kuinka sen ei tarvitse olla suunapäänä riehumassa, hakata ja karjua. musta oikeesti joidenkin poikien leikit ylittää järjen ja sietokyvyn rajat. ja aseleikkejä/pelejä ei kannata edes kuvitella mun lapselleni tarjoavan. se ei kehitä mitään muuta kun epänormaaleja käyttäytymismalleja nykymaailmassa.*
katselin yks kerta kun tuttavan poika hakkas ihan hulluna kepillä seinää, ja mietin onko tuo normaalia edes. (siis "hulluna" hulluna**. )
leikkejä ja ilmentymiä on lapsissa monen moista. musta kukin saa olla ja käyttäytyä juuri luonteensa mukaan, mua kututtaa työntää lapsia joihinkin muotteihin. se että poika on staattinen ja rauhallinen leikeissään, kertoo sen perusluonteesta, ei siitä että se olis jotekin vinksallaan, ettei sillä olis "munaa", tai että sen poikuus kärsis täällä naisten joukossa, ja että se tulis jotenkin naisellisemmaks kun esim. "normiperheessä"*. ja kyllähän jäbä riekkuu ja huutaa. se rällää, riehaantuu, hyppii, kiipee ja muuta mitä lapset nyt tekeekään. mutta leikkii siis mieluusti legoilla, kotileikkejä, pehmoeläimillä jne.
oon myös aina pelännyt että rutun räväkkyyttä ja dynaamisuutta ei mm. päiväkodissa hyväksytä. että se tungetaan tyttömuottiin, jossa pitää näprätä pitsiä ja olla hiljaa. mä nään siinä niin omia piirteitäni, siinä kuinka se haluaa juosta kovaa, kiivetä korkeelle ja pitää meteliä. olenkin varhaiskasvatuskeskusteluissa tuonut voimakkaasti esille, että se saa olla mitä on. jos se pelaa mielummin futista poikien kanssa, niin antakaa pelata. nytkin se vinkuu harkkoihin jokaisena päivänä, ja kyselee koska me muutetaan, että pääsis pelaamaan uuteen joukkueeseen.*** pienenä se rakasti junia yli kaiken, nukeista niin viis. joidenkin mielestä se oli tosi outoa, ja mua suututti.
antakaa nyt hitossa lasten olla! ei kaikkea tarvitse normitella, luokitella ja kategorioida, ei sukupuolen eikä muidenkaan ominaisuuksien perusteella.
toisaalta, vaikka poika oli ihan tyylikäs pinkeissä pögissä, komppaan siinä, ettei lapsia teitentahtoen tarvi pukea urposti, taikka sukupuolettomasti. eriasia toki, jos jäbän lemppariväriksi tuleekin joskus pinkki, sitten mennään sen mukaan.
tässä tyttäreni taidonnäyte. voin kertoa että se oli tuolla ihan latvassa saakka. ja sekä puu, että mama huusi hoosiannaa. mut antaa kiivetä, hitto. se on sen "juttu".
huomioi! * onne pojat kautta aikain leikkiny aseilla eikä niistä ole asehulluja tullu-perusteilla saatte pyyhkiä takapuolenne. en usko moista, enkä kuuntele. mä kannatan siviileille täyttä asekieltoa. piste. **naiselliset piirteet miehessä ei musta ole mitenkään pahasta. hullu, normiperhe yms muut typerät termit vaan siks kun parempia ei sanavarastosta löytynyt. *** ajattelin jopa laittaa sen poikien joukkueseen, koska ne treenaa lähempänä kotia. tytölle itselleen kun moisella ei ole väliä, kunhan saa pelata.
hemmetinkö väliä ajattelin, mutta muru on sitä mieltä, että varsinkin kun nuorimmaisena tämmöisessä ämmäjoukossa kasvaa, niin voisi vähän bamin poikuutta tukea.
poikapuoliset kaverit ja leikit olis plussaa. ja miehen mallit. ja poikien vaatteet.
toki toki, näinhän se on.
sukupuolirajoittuneisuuden häivyttäminen on jees, jos touhu pysyy normirajoissa. (vrt. tyttöjen vaatteet/poikien vaatteet, miesten ammatit/naisten ammatit. plääh.) siinä vaiheessa kun lapselta hysteerisesti piilotellaan sen omaa sukupuolta, tai tyrkytetään sen luonteelle vieraanoloisia leikkejä sukupuolisuuden varjolla, tai puetaan ns. naurettavasti siskon vaatteisiin vielä kouluiässä, niin ollaan hiukaa metsässä. mun mielestä.
mä henk.koht. ihailen mun pojan staattisia leikkejä. kuinka sen ei tarvitse olla suunapäänä riehumassa, hakata ja karjua. musta oikeesti joidenkin poikien leikit ylittää järjen ja sietokyvyn rajat. ja aseleikkejä/pelejä ei kannata edes kuvitella mun lapselleni tarjoavan. se ei kehitä mitään muuta kun epänormaaleja käyttäytymismalleja nykymaailmassa.*
katselin yks kerta kun tuttavan poika hakkas ihan hulluna kepillä seinää, ja mietin onko tuo normaalia edes. (siis "hulluna" hulluna**. )
leikkejä ja ilmentymiä on lapsissa monen moista. musta kukin saa olla ja käyttäytyä juuri luonteensa mukaan, mua kututtaa työntää lapsia joihinkin muotteihin. se että poika on staattinen ja rauhallinen leikeissään, kertoo sen perusluonteesta, ei siitä että se olis jotekin vinksallaan, ettei sillä olis "munaa", tai että sen poikuus kärsis täällä naisten joukossa, ja että se tulis jotenkin naisellisemmaks kun esim. "normiperheessä"*. ja kyllähän jäbä riekkuu ja huutaa. se rällää, riehaantuu, hyppii, kiipee ja muuta mitä lapset nyt tekeekään. mutta leikkii siis mieluusti legoilla, kotileikkejä, pehmoeläimillä jne.
oon myös aina pelännyt että rutun räväkkyyttä ja dynaamisuutta ei mm. päiväkodissa hyväksytä. että se tungetaan tyttömuottiin, jossa pitää näprätä pitsiä ja olla hiljaa. mä nään siinä niin omia piirteitäni, siinä kuinka se haluaa juosta kovaa, kiivetä korkeelle ja pitää meteliä. olenkin varhaiskasvatuskeskusteluissa tuonut voimakkaasti esille, että se saa olla mitä on. jos se pelaa mielummin futista poikien kanssa, niin antakaa pelata. nytkin se vinkuu harkkoihin jokaisena päivänä, ja kyselee koska me muutetaan, että pääsis pelaamaan uuteen joukkueeseen.*** pienenä se rakasti junia yli kaiken, nukeista niin viis. joidenkin mielestä se oli tosi outoa, ja mua suututti.
antakaa nyt hitossa lasten olla! ei kaikkea tarvitse normitella, luokitella ja kategorioida, ei sukupuolen eikä muidenkaan ominaisuuksien perusteella.
toisaalta, vaikka poika oli ihan tyylikäs pinkeissä pögissä, komppaan siinä, ettei lapsia teitentahtoen tarvi pukea urposti, taikka sukupuolettomasti. eriasia toki, jos jäbän lemppariväriksi tuleekin joskus pinkki, sitten mennään sen mukaan.
tässä tyttäreni taidonnäyte. voin kertoa että se oli tuolla ihan latvassa saakka. ja sekä puu, että mama huusi hoosiannaa. mut antaa kiivetä, hitto. se on sen "juttu".
huomioi! * onne pojat kautta aikain leikkiny aseilla eikä niistä ole asehulluja tullu-perusteilla saatte pyyhkiä takapuolenne. en usko moista, enkä kuuntele. mä kannatan siviileille täyttä asekieltoa. piste. **naiselliset piirteet miehessä ei musta ole mitenkään pahasta. hullu, normiperhe yms muut typerät termit vaan siks kun parempia ei sanavarastosta löytynyt. *** ajattelin jopa laittaa sen poikien joukkueseen, koska ne treenaa lähempänä kotia. tytölle itselleen kun moisella ei ole väliä, kunhan saa pelata.
pää kumia
luojalle kiitos että poikani pää on taas kumiksi todistettu.
päiväkodissa oli tippunut hylly seinältä. halkaisten kaiken altaan tippuessaan, ja teki hylly vielä lommon viereiseen seinäänkin. ainoa joka säilyi tärskystä ehjänä, oli mun poikani pää.
luojalle kiitos taas tästä!
mustelmaa otsasta löytyy, mutta ei poika entistä hömpämpikään tunnu olevan.
huoh.
päiväkodissa oli tippunut hylly seinältä. halkaisten kaiken altaan tippuessaan, ja teki hylly vielä lommon viereiseen seinäänkin. ainoa joka säilyi tärskystä ehjänä, oli mun poikani pää.
luojalle kiitos taas tästä!
mustelmaa otsasta löytyy, mutta ei poika entistä hömpämpikään tunnu olevan.
huoh.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
loma elokuussa
- hei mulla on loma elokuussa. sit mä voin tulla sinne...
- minne sinne??
- no öö sinne, teille.
- siis miten nii? siis minne meille?
- no sinne teidän uuteen kotiin.
- siis faija! me muutetaan 20 kilsan päähän. et sä nyt sinne matkustamiseen mitään lomaa tarvii.
ei jumankekka noita vanhuksia....
- minne sinne??
- no öö sinne, teille.
- siis miten nii? siis minne meille?
- no sinne teidän uuteen kotiin.
- siis faija! me muutetaan 20 kilsan päähän. et sä nyt sinne matkustamiseen mitään lomaa tarvii.
ei jumankekka noita vanhuksia....
lauantai 21. huhtikuuta 2012
perikato ja perhanan kroppa
vuokra-asunnon irtisanominen [x]
sälekaihtimet [x]
eteisen kaapinovet [x]
muuttopalvelun tilaus [x]
voin vaan kertoa että kolme viimeeks mainittua koverti aika ison loven mun budjettiin. rahan menoa ei voi estää. kohta meihin iskee perikato! (...miten niin kohta?)
ja muhun on tainnut nyt iskeä vanhuus todenteolla. kaiken pikkukrepan mistä aiemmin mainitsin (nivelsäryt, selän kireys) päälle mun kylkiluut on alkaneet yskiessä napsua. (pois paikoiltaan?) saamari mikä kipu ja tuska. sain puhelahjoillani tilattua puhelinreseptin relaksantteihin, joiden napsiminen on johtanut siihen, että viimeyönä revähti yskiessä vatsasta jotakin.
eihän siihen katastrofit lopu. tiettykään.
kävin hammaslääkärissä, ja kaikki oli suht ok. aluksi. mutsin (ja ukin) NHL-diagnoosin (jossa on perinnöllisiä piirteitä) takia otettiin myös rtg-kuva kitusista. ni eikö saatana jossain vanhain paikkain alla ole jotaki isoja probleemia. mä siis narskutan yöllä hampaita (ihan uusi tieto) ja aikamoiset damaget olen aikaansaanu. ai perhanan perhana! * ja tää taitaa olla se kallein remontti mikä nyt on edessä. yäääh...
* siis mun hampaanlähtö ja -murenemisunet on tarkottaneet ihan vaan hampaanlähtö ja -murenemisia. ilman mitään freudilaisia lisämerkityksiä. huoh.
sälekaihtimet [x]
eteisen kaapinovet [x]
muuttopalvelun tilaus [x]
voin vaan kertoa että kolme viimeeks mainittua koverti aika ison loven mun budjettiin. rahan menoa ei voi estää. kohta meihin iskee perikato! (...miten niin kohta?)
ja muhun on tainnut nyt iskeä vanhuus todenteolla. kaiken pikkukrepan mistä aiemmin mainitsin (nivelsäryt, selän kireys) päälle mun kylkiluut on alkaneet yskiessä napsua. (pois paikoiltaan?) saamari mikä kipu ja tuska. sain puhelahjoillani tilattua puhelinreseptin relaksantteihin, joiden napsiminen on johtanut siihen, että viimeyönä revähti yskiessä vatsasta jotakin.
eihän siihen katastrofit lopu. tiettykään.
kävin hammaslääkärissä, ja kaikki oli suht ok. aluksi. mutsin (ja ukin) NHL-diagnoosin (jossa on perinnöllisiä piirteitä) takia otettiin myös rtg-kuva kitusista. ni eikö saatana jossain vanhain paikkain alla ole jotaki isoja probleemia. mä siis narskutan yöllä hampaita (ihan uusi tieto) ja aikamoiset damaget olen aikaansaanu. ai perhanan perhana! * ja tää taitaa olla se kallein remontti mikä nyt on edessä. yäääh...
* siis mun hampaanlähtö ja -murenemisunet on tarkottaneet ihan vaan hampaanlähtö ja -murenemisia. ilman mitään freudilaisia lisämerkityksiä. huoh.
psyk. yrjöt ja pedantti
ruttu siis laatoitti hautajaisia edeltävänä iltana.
vein penskan ja petivaatteet kylppäriin pesua varten, niin pedantti puolisoni tuli taakseni vinkumaan miten lasta ja pyykkejä pitää pestä. etten vaan hutiloisi. mä siinä kiroilin ja ärisin että menis helvettiin siitä piipittämästä, kun yrötaudeilla on tapana tarttua siihen lennosta joka kerta.
toinen mäkättää ja mäkättää miten pyykit huuhdellaan, ja toinen kiroaa ja ärisee. lapsi raukka on unenpöppörössä itkuisena suihkun alla näyttäen äärettömän säälittävältä.
ei kukaan sitten yrjötautia saanut.
veikkaanpa että kyseessä oli vaan ns. psyykkiset yrjöt. johtuen hautajaisten aiheuttamasta jännityksestä.
raasu ruttu.
vein penskan ja petivaatteet kylppäriin pesua varten, niin pedantti puolisoni tuli taakseni vinkumaan miten lasta ja pyykkejä pitää pestä. etten vaan hutiloisi. mä siinä kiroilin ja ärisin että menis helvettiin siitä piipittämästä, kun yrötaudeilla on tapana tarttua siihen lennosta joka kerta.
toinen mäkättää ja mäkättää miten pyykit huuhdellaan, ja toinen kiroaa ja ärisee. lapsi raukka on unenpöppörössä itkuisena suihkun alla näyttäen äärettömän säälittävältä.
ei kukaan sitten yrjötautia saanut.
veikkaanpa että kyseessä oli vaan ns. psyykkiset yrjöt. johtuen hautajaisten aiheuttamasta jännityksestä.
raasu ruttu.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
kenen poika!?
mamin poika!
bam heräsi yöllä itkemään. (ensimmäinen painajainen, ts. syynä ei hampaat eikä mikään räkätauti.) kun riensin lohduttamaan itkevää lasta, ja kysyin mikä sillä on hätänä, josko näki pahaa unta, sanoi poika itkun seasta:
- hängyn avva on viikaa pövyä... [sängyn alla on liikaa pölyä]
lupasin että aamulla siivotaan, ei tarvitse hätäillä. silitin pojan unille ja menin omaan sänkyyn hihittelemään.
ihana. mamin poika.
pedantti siivoushullu.
bam heräsi yöllä itkemään. (ensimmäinen painajainen, ts. syynä ei hampaat eikä mikään räkätauti.) kun riensin lohduttamaan itkevää lasta, ja kysyin mikä sillä on hätänä, josko näki pahaa unta, sanoi poika itkun seasta:
- hängyn avva on viikaa pövyä... [sängyn alla on liikaa pölyä]
lupasin että aamulla siivotaan, ei tarvitse hätäillä. silitin pojan unille ja menin omaan sänkyyn hihittelemään.
ihana. mamin poika.
pedantti siivoushullu.
pakko sanoa
en halua olla se irratiopelkoinen suojeluhullu äitihahmo, mutta pakko vissiin huomenna mainita päiväkodissa, että mua hirvittää ajatus mun kaksivuotiaasta joka leikkii purossa.
ja päätyy sinne makaamaan.
selälleen tosin, mutta niin ettei pääse sieltä itse pois.
tiedättekö kuinka nopeasti pikkulapsi hukkuu?
siinä ei kauan kestä.
sen tiedän.
ja keneltäkö tämän kuulin?
rutulta tietty.
ja päätyy sinne makaamaan.
selälleen tosin, mutta niin ettei pääse sieltä itse pois.
tiedättekö kuinka nopeasti pikkulapsi hukkuu?
siinä ei kauan kestä.
sen tiedän.
ja keneltäkö tämän kuulin?
rutulta tietty.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
ns. vapaa leikki
olin vanhempainillassa, jossa aiheena oli leikki.
oikeammin sanottuna vapaa leikki.
asiaan liittyen muru aloitti tänään harjoittelujakson erityisluokalla, jossa oli ollut aika kova meninki.
asiat liittyy toisiinsa siinä, että vapaan leikin puute aiheuttaa tän iltaisen luennoitsijan mukaan vakavia ongelmia lapsilla myöhemmin elämässä. sen sai muru otsatuntumalla tuta. (lasista päähän, kops!)
lapsi käy tärkeitä ja isoja asioita läpi leikin varjolla, tämä opetettiin jo lukion psykan kursseilla. leikkiessään lapsi tutustuu maailmaan, käy läpi tunteita ja pystyy olemaan leikissä ihan mitä haluaa. siis vapaassa leikissä.
tiedättekö lapsia jotka märyää "ettei ole mitään tekemistä"? ts. eivät osaa aloittaa leikkiä itse. joissain päiväkodeissa enimmäkseen ohjataan toimintoja, annetaan virikkeitä ja jopa määritellään missä nurkassa leikitään mihin aikaan ja millä leluilla. lapsilta jää pois kokemukset leikin aloittamisesta, suunnitelusta ja mielikuvituksen käytöstä. vapaassa leikissä aremmalla lapsella tai hitaammalla käynnistyjällä on mahdollisuus tarkkailla vapaata leikkiä sivusta ja tuntea silti osallistuvansa. pomottajatyyppi ehdottelee ja antaa ohjeita, työmyyrä tekee hommia. jokaisella on varaa osallistua oman temperamenttinsä ehdoilla. hienoa.
luennoitsija kertoi kuinka 3-4 vuotiaiden ryhmässä päiväkodissa esim. amerikan ihmemaassa on 60min äidinkieltä, 60min sosiaalisten taitojen opettelua ja 90min matematiikkaa. siihen lisätään harrastukset, kuljetukset niihin, kaupassakäynnit ja muut + 4h telkkua/pvä. laskepa itse missä vaiheessa lapsi toteuttaa itseään, eli leikkii? hmh. hulluutta sanon minä. eikä tämä malli nyt kaukaa suomesta (valitettavasti) ole.
mä olen aiemmin kirjoittanut että jos jotakin yritän lapsilleni maailmasta opettaa, on se arjen rakastamista. siihen kuuluu tärkeenä vapaa leikki. yksinkertaisuuden arvostaminen, mielikuvituksen käyttö. ei tarvitse mennä huvipuistoon, riittää että menee metsään. kyllä ne leikit keksii. mä aion laittaa ne vastaisuudessakin pihalle tohottamaan, ja jos ne narisee ettei ole tekemistä, niin kertoa että aina ei tarvitsekaan "tehdä jotakin". sen sijaan että ohjaisin, neuvoisin ja ideoisin. ne on vähän aikaa lapsia. olkoon rauhassa sitä. täysillä. *
mua nauratti vanhempainillassa, ja kerroinkin kuinka meillä kaksi eri kasvatusmallia kohtaavat veikeällä tavalla. esimerkkinä eilinen (joka tosin on täällä hyvinkin arkipäivää.)
eilen muksut leikki rauhoissa omassa huoneessaan pitkään, äänistä päätellen oli hauskaa, ja useat tavarat käytössä. iltatoimien alkaessa me murun kanssa raotettiin ovea, toinen kiljaisi "wowmikämeininki!", toinen "ei herranjumalamikäsotku!". tyypit olivat rakentaneet lelulaatikoista veneet itselleen, joita iloisina tavaravirrassa soutivat keppihevoset meloinaan. äärettömän onnellisesti hymyillen mä autoin muksua siivoamaan kaaoksen, silläaikaa kun puolisoni lähti päätään puistellen muihin hommiin.
kyselikö kumpikaan penskoista koska lastenohjelmat alkaa? ei.
nitisikö joku jotakin tekemistä? ei.
riitelikö joku? ei.
oliko uhmaa? ei.
nevermind the kaos.
mun lapset osaa leikkiä, ja niillä on kivaa. ne saa totettaa itsejään just niinkun hyväksi katsovat. kiitos päiväkodin (ja allekirjoittamani) kasvatusmallin. mutta koti pysyy siistinäkin, kiitos murun rauhaa ja järjestystä rakastavan luonteen.
voih, pysyispä tää näin mukavassa balanssissa! aina.
luovuus, leikki, rakkaus, rajat. mä sanon.
arkionnen resepti. olkaa hyvät. käyttäkää vapaasti.
* ei tarkoita etten osallistu jos ne pyytää. en vaan tarjoa valmiita paketteja, ratkaisuja, itseleikkiviä leluja, telkkua ajanvietteeksi.
oikeammin sanottuna vapaa leikki.
asiaan liittyen muru aloitti tänään harjoittelujakson erityisluokalla, jossa oli ollut aika kova meninki.
asiat liittyy toisiinsa siinä, että vapaan leikin puute aiheuttaa tän iltaisen luennoitsijan mukaan vakavia ongelmia lapsilla myöhemmin elämässä. sen sai muru otsatuntumalla tuta. (lasista päähän, kops!)
lapsi käy tärkeitä ja isoja asioita läpi leikin varjolla, tämä opetettiin jo lukion psykan kursseilla. leikkiessään lapsi tutustuu maailmaan, käy läpi tunteita ja pystyy olemaan leikissä ihan mitä haluaa. siis vapaassa leikissä.
tiedättekö lapsia jotka märyää "ettei ole mitään tekemistä"? ts. eivät osaa aloittaa leikkiä itse. joissain päiväkodeissa enimmäkseen ohjataan toimintoja, annetaan virikkeitä ja jopa määritellään missä nurkassa leikitään mihin aikaan ja millä leluilla. lapsilta jää pois kokemukset leikin aloittamisesta, suunnitelusta ja mielikuvituksen käytöstä. vapaassa leikissä aremmalla lapsella tai hitaammalla käynnistyjällä on mahdollisuus tarkkailla vapaata leikkiä sivusta ja tuntea silti osallistuvansa. pomottajatyyppi ehdottelee ja antaa ohjeita, työmyyrä tekee hommia. jokaisella on varaa osallistua oman temperamenttinsä ehdoilla. hienoa.
luennoitsija kertoi kuinka 3-4 vuotiaiden ryhmässä päiväkodissa esim. amerikan ihmemaassa on 60min äidinkieltä, 60min sosiaalisten taitojen opettelua ja 90min matematiikkaa. siihen lisätään harrastukset, kuljetukset niihin, kaupassakäynnit ja muut + 4h telkkua/pvä. laskepa itse missä vaiheessa lapsi toteuttaa itseään, eli leikkii? hmh. hulluutta sanon minä. eikä tämä malli nyt kaukaa suomesta (valitettavasti) ole.
mä olen aiemmin kirjoittanut että jos jotakin yritän lapsilleni maailmasta opettaa, on se arjen rakastamista. siihen kuuluu tärkeenä vapaa leikki. yksinkertaisuuden arvostaminen, mielikuvituksen käyttö. ei tarvitse mennä huvipuistoon, riittää että menee metsään. kyllä ne leikit keksii. mä aion laittaa ne vastaisuudessakin pihalle tohottamaan, ja jos ne narisee ettei ole tekemistä, niin kertoa että aina ei tarvitsekaan "tehdä jotakin". sen sijaan että ohjaisin, neuvoisin ja ideoisin. ne on vähän aikaa lapsia. olkoon rauhassa sitä. täysillä. *
mua nauratti vanhempainillassa, ja kerroinkin kuinka meillä kaksi eri kasvatusmallia kohtaavat veikeällä tavalla. esimerkkinä eilinen (joka tosin on täällä hyvinkin arkipäivää.)
eilen muksut leikki rauhoissa omassa huoneessaan pitkään, äänistä päätellen oli hauskaa, ja useat tavarat käytössä. iltatoimien alkaessa me murun kanssa raotettiin ovea, toinen kiljaisi "wowmikämeininki!", toinen "ei herranjumalamikäsotku!". tyypit olivat rakentaneet lelulaatikoista veneet itselleen, joita iloisina tavaravirrassa soutivat keppihevoset meloinaan. äärettömän onnellisesti hymyillen mä autoin muksua siivoamaan kaaoksen, silläaikaa kun puolisoni lähti päätään puistellen muihin hommiin.
kyselikö kumpikaan penskoista koska lastenohjelmat alkaa? ei.
nitisikö joku jotakin tekemistä? ei.
riitelikö joku? ei.
oliko uhmaa? ei.
nevermind the kaos.
mun lapset osaa leikkiä, ja niillä on kivaa. ne saa totettaa itsejään just niinkun hyväksi katsovat. kiitos päiväkodin (ja allekirjoittamani) kasvatusmallin. mutta koti pysyy siistinäkin, kiitos murun rauhaa ja järjestystä rakastavan luonteen.
voih, pysyispä tää näin mukavassa balanssissa! aina.
luovuus, leikki, rakkaus, rajat. mä sanon.
arkionnen resepti. olkaa hyvät. käyttäkää vapaasti.
* ei tarkoita etten osallistu jos ne pyytää. en vaan tarjoa valmiita paketteja, ratkaisuja, itseleikkiviä leluja, telkkua ajanvietteeksi.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
to do
irtisano vuokra-asunto.
tilaa kaihtimet.
tilaa myös kaapinovet eteiseen.
tilaa kuitit hankinnoistasi.
hanki muuttoapua.
selvitä sähköasiat.
hio ovet (aka. pöytä.)
pakkaa turhat tavarat.
myy vielä turhemmat.
huoh.
muutto. ihanaa.
tilaa kaihtimet.
tilaa myös kaapinovet eteiseen.
tilaa kuitit hankinnoistasi.
hanki muuttoapua.
selvitä sähköasiat.
hio ovet (aka. pöytä.)
pakkaa turhat tavarat.
myy vielä turhemmat.
huoh.
muutto. ihanaa.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
viime hetkessä
viimehetken korttiaskartelua.
kylmää kahvia.
oksennuspyykin pesua.
aamulenkki kylmässä sateessa.
ristiriitaisia tunteita. haikeutta. pelkoa. surua. rakkauttakin.
niistä on tämä aamu tehty.
ajattelin arkulla sanoa sittenkin jotakin.
"tuki tuki tähtönen, iltaisin sua katselen" on hyvä.
kylmää kahvia.
oksennuspyykin pesua.
aamulenkki kylmässä sateessa.
ristiriitaisia tunteita. haikeutta. pelkoa. surua. rakkauttakin.
niistä on tämä aamu tehty.
ajattelin arkulla sanoa sittenkin jotakin.
"tuki tuki tähtönen, iltaisin sua katselen" on hyvä.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
mä... ja sä.
...
tilasin silikonirenkaita että saan höyheneni takaisin päähän. ne kuuluu siihen.
ostin lapsille kesävaatetta.
hankin meille keikkaliput.
valitsin hautajaisvaatteet.
päätin etten sano mitään arkulla, jossei siltä tunnu. naapuri käski laulaa. ei ne halua sitä kuulla.
sä olit kaunein mun tuntema kaljuksi päänsä ajellut nainen. enkä mä koskaan unohda sun vinoa, veikeetä hymyä. sä olit urhea ja reipas sairaanakin. viisas ja rauhallinen, aina. olisit nyt hemmetti juonut tarpeeksi sitä pakuriteetä jonka unohdin tein hellalle kiehumaan ja mennyt homeopatiaan niinkun sanna ehdotti. me oltais sut mieluusti pidetty mein kanssa. nyt ensin ajattelin etten ikinä enää rukoile, koska mun jumala on tehny virheen, ja ollut tuhma. niin paljon mä olen sun puolesta rukoillut. mutta sitten ajattelin että sun on hyvä olla. mies tänään bussissa lupas mulle sitäpaitsi iänkaikkisen elämän. ei haittaa että mua sattuu nyt, koska sulla ei ole kipuja enää. kestän kyllä. lepää rauhassa. lupasin että olen ensimmäinen joka itkee sun hautajaisissa. tällänen slaavilainen tollo. eipä tule muille paineita kun ruttunaaman kanssa ulistaan jo autosta noustessa. huomenna nostan maljan sille että sä olit kerran. elit kerran.
"olet todella kaunis, elät vain yhden kerran, olet todella viisas, elät vain hetken verran."
tilasin silikonirenkaita että saan höyheneni takaisin päähän. ne kuuluu siihen.
ostin lapsille kesävaatetta.
hankin meille keikkaliput.
valitsin hautajaisvaatteet.
päätin etten sano mitään arkulla, jossei siltä tunnu. naapuri käski laulaa. ei ne halua sitä kuulla.
sä olit kaunein mun tuntema kaljuksi päänsä ajellut nainen. enkä mä koskaan unohda sun vinoa, veikeetä hymyä. sä olit urhea ja reipas sairaanakin. viisas ja rauhallinen, aina. olisit nyt hemmetti juonut tarpeeksi sitä pakuriteetä jonka unohdin tein hellalle kiehumaan ja mennyt homeopatiaan niinkun sanna ehdotti. me oltais sut mieluusti pidetty mein kanssa. nyt ensin ajattelin etten ikinä enää rukoile, koska mun jumala on tehny virheen, ja ollut tuhma. niin paljon mä olen sun puolesta rukoillut. mutta sitten ajattelin että sun on hyvä olla. mies tänään bussissa lupas mulle sitäpaitsi iänkaikkisen elämän. ei haittaa että mua sattuu nyt, koska sulla ei ole kipuja enää. kestän kyllä. lepää rauhassa. lupasin että olen ensimmäinen joka itkee sun hautajaisissa. tällänen slaavilainen tollo. eipä tule muille paineita kun ruttunaaman kanssa ulistaan jo autosta noustessa. huomenna nostan maljan sille että sä olit kerran. elit kerran.
"olet todella kaunis, elät vain yhden kerran, olet todella viisas, elät vain hetken verran."
lenkille mars!
oon pakkovapaalla himassa.
tein päivystyksen, niin oli pakko ylitunnit ottaa vapaana. ei siinä, arkivapaa on jees.
aamusta perheen vanhukset sidottiin narulla yhteen (mut ja seisojatyyppinen koira siis), ja paukattiin lenkille.
juoksin ympäri puolet asuinalueesta hienosti kipittävän ukon kanssa.
täytyy sanoa että joko mulla on sikahyvä peruskunto, tai sitten tuo mun 1-2h/pvä reippailut kuitenkin vastaa ihan juoksemista, koska lenkki ei tuntunut missään.
hyvä minä.
jos tästä se nyt alkaisi? taas. urheiluelämä.
punttia en uskalla vieläkään alottaa sen tenniskyynerpää-episodin jäljiltä. kiukkuaa tuo käsi toisinaan vielä kovastikin.
selkeesti kroppa on urheilun tarpeessa, sen verran hartiat jumittaa, polvia, olkapäitä ja lonkkia särkee usein, ja selkäkin on alhaalta kireenä. jos aion jaksaa mummojen veivaamista vielä sen 36 vuotta mitä työuraa on edessä, niin alkaa olla aika pitää myös itsestään huolta. muistuttakaa mua jos meinaan unohtaa...
tein päivystyksen, niin oli pakko ylitunnit ottaa vapaana. ei siinä, arkivapaa on jees.
aamusta perheen vanhukset sidottiin narulla yhteen (mut ja seisojatyyppinen koira siis), ja paukattiin lenkille.
juoksin ympäri puolet asuinalueesta hienosti kipittävän ukon kanssa.
täytyy sanoa että joko mulla on sikahyvä peruskunto, tai sitten tuo mun 1-2h/pvä reippailut kuitenkin vastaa ihan juoksemista, koska lenkki ei tuntunut missään.
hyvä minä.
jos tästä se nyt alkaisi? taas. urheiluelämä.
punttia en uskalla vieläkään alottaa sen tenniskyynerpää-episodin jäljiltä. kiukkuaa tuo käsi toisinaan vielä kovastikin.
selkeesti kroppa on urheilun tarpeessa, sen verran hartiat jumittaa, polvia, olkapäitä ja lonkkia särkee usein, ja selkäkin on alhaalta kireenä. jos aion jaksaa mummojen veivaamista vielä sen 36 vuotta mitä työuraa on edessä, niin alkaa olla aika pitää myös itsestään huolta. muistuttakaa mua jos meinaan unohtaa...
torstai 12. huhtikuuta 2012
isoja ajatuksia lidlissä
hitto.
mentiin yks päivä ihan lidliin. käytiin postissa ja se oli siinä ihan vieressä.
mulle tuli iso ajatus kun murun kanssa käveltiin kauppaan sisälle.
hitto.
olen ton kanssa kasvattamassa kahta mukulaa.
mein perhettä.
ja kuinka söpönen tuo nainen on (pakaroineen kaikkineen*).
ja kuinka hyvin meillä asiat onkaan.
että me on saatu aikaan ihan oikea perhe.
ja meillä on hyvä olla.
ja että olen tuohon naiseen tosi rakastunut.
ja rahaa on ruokaankin. ja vaikka sikspäkkiin vissyä.
sitten tuo nainen vielä kaupassa pyöräytti mua kierroksen, halasi, suukotti ja puristi likelle.
aih, arkirakkautta. lidlissä.
uskomatonta.
ihan tajunnanräjäyttävää.
* siihenhän se katse silloin (taas!) pysähtyi.
*wirrrrrn*
mentiin yks päivä ihan lidliin. käytiin postissa ja se oli siinä ihan vieressä.
mulle tuli iso ajatus kun murun kanssa käveltiin kauppaan sisälle.
hitto.
olen ton kanssa kasvattamassa kahta mukulaa.
mein perhettä.
ja kuinka söpönen tuo nainen on (pakaroineen kaikkineen*).
ja kuinka hyvin meillä asiat onkaan.
että me on saatu aikaan ihan oikea perhe.
ja meillä on hyvä olla.
ja että olen tuohon naiseen tosi rakastunut.
ja rahaa on ruokaankin. ja vaikka sikspäkkiin vissyä.
sitten tuo nainen vielä kaupassa pyöräytti mua kierroksen, halasi, suukotti ja puristi likelle.
aih, arkirakkautta. lidlissä.
uskomatonta.
ihan tajunnanräjäyttävää.
* siihenhän se katse silloin (taas!) pysähtyi.
*wirrrrrn*
ruokapöytä
mua alko jo vähän kaduttaa että dyykkasin kaks vanhaa ovea roskiksesta taannoin. kaks hienoa 50-luvun täyspuista ovea.
mä olin aatellut tehdä niistä ruokapöydän. mutta mietin tuleeko siitä vähän leimi..?
koko on about just passeli 50+50 x 180cm mein poppoolle, mutta että ovet pöytänä....
pääsiäisenä otin himpulat apulaisiksi ja raahauduin kellariin katsomaan ovia sillä silmällä.
irrotin lukkopesät, ja toiset saranat. liitin ovet yhteen keskeltä yksillä saranoilla ja avasin komeuden lattialle.
wowtsikiwowow!!!
se on ihan megahieno kokonaisuus!
vähän pienet viisteet ulkoreunoilla ja saranoiden selät näkyy pöydän keskiössä. hienot avaimenreiät jätin näkösälle, vaikka mietin niiden paklaamista.
nyt pitäis komeus vielä hioa, nostaa pukkijaloille, ja sitten uudessa kodissa maalata.
taas ongelmana vaan, musta vai valkoinen?
mä olin aatellut tehdä niistä ruokapöydän. mutta mietin tuleeko siitä vähän leimi..?
koko on about just passeli 50+50 x 180cm mein poppoolle, mutta että ovet pöytänä....
pääsiäisenä otin himpulat apulaisiksi ja raahauduin kellariin katsomaan ovia sillä silmällä.
irrotin lukkopesät, ja toiset saranat. liitin ovet yhteen keskeltä yksillä saranoilla ja avasin komeuden lattialle.
wowtsikiwowow!!!
se on ihan megahieno kokonaisuus!
vähän pienet viisteet ulkoreunoilla ja saranoiden selät näkyy pöydän keskiössä. hienot avaimenreiät jätin näkösälle, vaikka mietin niiden paklaamista.
nyt pitäis komeus vielä hioa, nostaa pukkijaloille, ja sitten uudessa kodissa maalata.
taas ongelmana vaan, musta vai valkoinen?
sälekaihtimet
mut hyvin tuntevat ihmiset tietää, että jos jostakin asiasta en kodissa pidä, se on sälekaihtimet.
nyt meille tuli tarjous moisista. asennettuna. uuteen asuntoon.
hmmm.
emmätiä.
mä haluaisin jotaki näkösuojaa alakertaan, että sais maailman teljettyä ulos. ja ettei mitkään lurkit kurki sisälle kun ollaan poissa, mutta että kaihtimet, mun kotona?
muita ratkasuja? onko kellään värillisiä kaihtimia?
yäk. kaihtimet..
nyt meille tuli tarjous moisista. asennettuna. uuteen asuntoon.
hmmm.
emmätiä.
mä haluaisin jotaki näkösuojaa alakertaan, että sais maailman teljettyä ulos. ja ettei mitkään lurkit kurki sisälle kun ollaan poissa, mutta että kaihtimet, mun kotona?
muita ratkasuja? onko kellään värillisiä kaihtimia?
yäk. kaihtimet..
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
sateenkaareva. eihän se sun vika ole.
esikoinen kertoi että näytelmäkerhossa työstetään näytelmää perheestä.
improssa oli sanonut että sateenkaariperheiden syrjintä on perseestä, koska hän semmoisessa elää.
opehan tästä innostui josko esikoinen haluais tän lainin näytelmään tuoda. että kertois tämän lavalla.
"emmä tiiä voinko parille sadalle ihmiselle sanoa tommosta?"
- ai mikset voi? eihän se sun syys ole.
"ainii. ei olekaan."
- ekso teininä kiva kun voi aina vedota siihen että ...emmä, mutkun toi mun mutsi on nii tyhmä. minkä mä sille voin...?
"joo!"
*reps.
vakavasti, pitääkö penskan "tulla kaapista" asiasta näyttämöllä?
ei sillä että se sitä ikinä olis millään muotoa salannutkaan. mutta jossei se halua nyt asiasta numeroa tehdä?
toisaalta on kiva jos ope teeman ympärille jotakin fiksua rakentaa.
no saas nähdä.
mä ainakin oon ensi-illassa. eturivissä. ihan varmasti.
improssa oli sanonut että sateenkaariperheiden syrjintä on perseestä, koska hän semmoisessa elää.
opehan tästä innostui josko esikoinen haluais tän lainin näytelmään tuoda. että kertois tämän lavalla.
"emmä tiiä voinko parille sadalle ihmiselle sanoa tommosta?"
- ai mikset voi? eihän se sun syys ole.
"ainii. ei olekaan."
- ekso teininä kiva kun voi aina vedota siihen että ...emmä, mutkun toi mun mutsi on nii tyhmä. minkä mä sille voin...?
"joo!"
*reps.
vakavasti, pitääkö penskan "tulla kaapista" asiasta näyttämöllä?
ei sillä että se sitä ikinä olis millään muotoa salannutkaan. mutta jossei se halua nyt asiasta numeroa tehdä?
toisaalta on kiva jos ope teeman ympärille jotakin fiksua rakentaa.
no saas nähdä.
mä ainakin oon ensi-illassa. eturivissä. ihan varmasti.
naisen logiikkaa
naisen logiikkaa kaupassa.
en voinut ostaa leipää. liikaa lisäaineita. en voinut ostaa lisäaineetonta leipää. liian kallista. ostin sitäkin kalliimman luomuleivän.
en voinut ostaa bataattia. liian kallista.
en voinut ostaa maustettua kanaa. liikaa lisäaineita.
ostin valmiin keiton. liian kallista, liikaa lisäaineita. (mutta siinä oli mustaleimajuustoa....)
äst. ihan sama.
en voinut ostaa leipää. liikaa lisäaineita. en voinut ostaa lisäaineetonta leipää. liian kallista. ostin sitäkin kalliimman luomuleivän.
en voinut ostaa bataattia. liian kallista.
en voinut ostaa maustettua kanaa. liikaa lisäaineita.
ostin valmiin keiton. liian kallista, liikaa lisäaineita. (mutta siinä oli mustaleimajuustoa....)
äst. ihan sama.
missä kauhuapinat?
nonni.
sanokaa mitä sanotte päiväkodissa (kodin sijaan) arkisin hoidettavista lapsista ja niiden perheistä, meillä ilman päiväkotia ei toimis tää mein sirkus.
eilinen arkiaamu lähti hyvin käyntiin. sopuisan kundin kanssa tehtiin aamutoimet, päiväkodilla suukkoja ja haleja. hymyileväiset, iloiste mutaveijarit hain iltapäivällä päiväkodin pihasta ja ilta kului lukemisen, sylittelyn ja halittelun merkeissä. ilman uhma-tuhmailua.
missä ne kauhuapinat on?
sanokaa mitä sanotte päiväkodissa (kodin sijaan) arkisin hoidettavista lapsista ja niiden perheistä, meillä ilman päiväkotia ei toimis tää mein sirkus.
eilinen arkiaamu lähti hyvin käyntiin. sopuisan kundin kanssa tehtiin aamutoimet, päiväkodilla suukkoja ja haleja. hymyileväiset, iloiste mutaveijarit hain iltapäivällä päiväkodin pihasta ja ilta kului lukemisen, sylittelyn ja halittelun merkeissä. ilman uhma-tuhmailua.
missä ne kauhuapinat on?
maanantai 9. huhtikuuta 2012
raitisilmamyrkytys
"enskerralla kun on jotain pitkiä vapaita, niin nuo riiviöt viettää ne jossain muualla."
samaa mieltä.
tarjokkaita hoitokoteja? nehän on siis kun herrantertut ihan missä tahansa muualla kun himassa.
kuten huomasimme taas tänään.
murulla on tentti tulossa, joten olen viettänyt päivän ulkoruokinnassa huutosakin kanssa.
ei valittamista siinä.
auringonpaisteisessa korkeasaaressa oli kiva käydä pelkäämässä leijonia, ihailemassa kultapandoja, ihmettelemässä krokoja, ja kyselemässä intona "mikätääon?! mikätääon?!" (= osoitellen vieressä seisovaa lasta. *reps*) käytiin kotona vaan tankkaamassa, ja lenkitin karvanaamoja kun lapset nukkuivat päikkäreitä.
sitten palattiin ulkohommiin.
se mitä tästä lähiöstä tulen muuttaessa tod. kaipaamaan, on mun lähiömutsiystävät. kun kesä lähestyy, ne taas alkaa vaellella tuolla ympäriinsä hengaamassa ja puhumassa mukavia. tänään pari tuntia pihalla kului kuin siivillä. ja muksuilla oli erittäin mukavaa toisten lasten kanssa riekkuessa.
no nyt on aika korjata sitä mitä olen kylvänyt tänään. tänkjuu. lastenhuoneessa käy söpönen unituhina. mä NIIN olen ansainnut suklaapatukan, teemukin ja dekkarihetken. sit mä taidan pyörtyä petiin. mulla on varmaan raitisilmamyrkytys.
samaa mieltä.
tarjokkaita hoitokoteja? nehän on siis kun herrantertut ihan missä tahansa muualla kun himassa.
kuten huomasimme taas tänään.
murulla on tentti tulossa, joten olen viettänyt päivän ulkoruokinnassa huutosakin kanssa.
ei valittamista siinä.
auringonpaisteisessa korkeasaaressa oli kiva käydä pelkäämässä leijonia, ihailemassa kultapandoja, ihmettelemässä krokoja, ja kyselemässä intona "mikätääon?! mikätääon?!" (= osoitellen vieressä seisovaa lasta. *reps*) käytiin kotona vaan tankkaamassa, ja lenkitin karvanaamoja kun lapset nukkuivat päikkäreitä.
sitten palattiin ulkohommiin.
se mitä tästä lähiöstä tulen muuttaessa tod. kaipaamaan, on mun lähiömutsiystävät. kun kesä lähestyy, ne taas alkaa vaellella tuolla ympäriinsä hengaamassa ja puhumassa mukavia. tänään pari tuntia pihalla kului kuin siivillä. ja muksuilla oli erittäin mukavaa toisten lasten kanssa riekkuessa.
no nyt on aika korjata sitä mitä olen kylvänyt tänään. tänkjuu. lastenhuoneessa käy söpönen unituhina. mä NIIN olen ansainnut suklaapatukan, teemukin ja dekkarihetken. sit mä taidan pyörtyä petiin. mulla on varmaan raitisilmamyrkytys.
jatkuvaa natinaa
aamulla ohjeiden noudattamatta jättämistä.siirto omaan huoneeseen. katatonista huutoa.
lelujen keräämiskehoitus. ei. kylläpä. ei. kylläpä. mamma auttaa. poika huutaa, potkii, karjuu.
siskon kiusaamista. jäähylle. karjua huutoa. pääset pois kun lakkaat huutamasta. huutoa huutoa huutoa. käynti parvekkeella jäähtymässä. itku pojalle. itku äidille.
uloslähtiessä itku kun ei ole kenkiä jalassa. mä laitan. huutoa, itkua. laitanko mä nää? lakkaa huutamasta sitte.
metromatkalla ilosena. ulos metrosta. natinaa haluan metroon, haluan metroon, haluan metroon.
kiva kierros korkeasaaressa. haluan kävellä. haluan rattaisiin. haluan kävellä. haluan metroon.
purkka suuhun. putos. purkka suuhun. putos. pure sitä. en. pure sitä. en. pure tai mä otan sen pois. en pure. sormet suuhun. huutoa mä puren. mä puren. puren mä.
unillemennessä itkua karjua huutoa. mä lepään. mä lepään. mä lepään. no lepää hemmetti.
huoh. päivä puolessa. ihanata.
ostetaan hermo. pitempi.
lelujen keräämiskehoitus. ei. kylläpä. ei. kylläpä. mamma auttaa. poika huutaa, potkii, karjuu.
siskon kiusaamista. jäähylle. karjua huutoa. pääset pois kun lakkaat huutamasta. huutoa huutoa huutoa. käynti parvekkeella jäähtymässä. itku pojalle. itku äidille.
uloslähtiessä itku kun ei ole kenkiä jalassa. mä laitan. huutoa, itkua. laitanko mä nää? lakkaa huutamasta sitte.
metromatkalla ilosena. ulos metrosta. natinaa haluan metroon, haluan metroon, haluan metroon.
kiva kierros korkeasaaressa. haluan kävellä. haluan rattaisiin. haluan kävellä. haluan metroon.
purkka suuhun. putos. purkka suuhun. putos. pure sitä. en. pure sitä. en. pure tai mä otan sen pois. en pure. sormet suuhun. huutoa mä puren. mä puren. puren mä.
unillemennessä itkua karjua huutoa. mä lepään. mä lepään. mä lepään. no lepää hemmetti.
huoh. päivä puolessa. ihanata.
ostetaan hermo. pitempi.
kakkospäivystäjä
nonni. kun mä päivystän töissä, on kotona hyvä olla myös joku päivystämässä.
tässäpä mein kakkospäivystäjä.
koirilla kun ei asiaa sohvalle ole, tyyppi kiertää sääntöä hienosti. teknisesti ajatellen tässä ei vissiin sit olla sohvalla, kun istuksitaan sohvan kaiteella vaan...
tässäpä mein kakkospäivystäjä.
koirilla kun ei asiaa sohvalle ole, tyyppi kiertää sääntöä hienosti. teknisesti ajatellen tässä ei vissiin sit olla sohvalla, kun istuksitaan sohvan kaiteella vaan...
"mami lähti ulos ilman minua."
nurin kurin
en tiedä kultaako aika muistot?
että onko tytöt olleet ihan eri sorttia kun tuo kundi.
mä muistan tyttöjen pikkulapsiajasta että ne on olleet ilosia ja reippaita aina. ilmeisesti kaameimmat päivät on päässeet unohtumaan. (niinkun äideillä yleensä aina, luulen että muutoin lapsiluku useimmissa perheissä jäis tasan yhteen...)
no,
tuo kundi on lievästi sanottuna haasteellinen.
ei se mikään karmiva töllö, adhd tai riidanhaastaja ole, mutta jumalavita kun sillä tuntuu olevan kaikki nurin kurin! nati nati sitä ja vali vali tätä. se alottaa jo aamun määkimällä. ja päivänmittaan tulee satoja tilanteita jolloin mikään ei käy, sovi eikä passaa. se on aina ollut ihme nirisijä, mutta nyt toi uhma kulminoi kaiken. hermoja raastavaa inttämistä, "ei ei:tä" ja jatkuvaa nitinää.
mitään ohjeita tai kieltoja se ei pysty noudattamaan, ennenkuin aikuinen kädestä pitäen auttaa. ja siitähän se riemu repeää.
jumalavita. menis tämä ajanjakso nopeesti. koska tälläkierroksella mulla on pinna todella pinkeenä*.
olis kiva että meillä olis joku päivä vielä kivaa kotielämää ja yhdessä tekemistä perheenä, koska nyt rutunkin kaikki kiva aika menee siihen että joku täällä henkisesti painii tuon pikkujäbän kanssa. poika pilaa sen leikit, ja sössii riitelyllään kaikki kivat asiat.
(*niin lehmänhermonen mutsi kun olen aikaisemmin ollutkin. siitä ei ole mitn jäljellä. voi sun saakeli!)
että onko tytöt olleet ihan eri sorttia kun tuo kundi.
mä muistan tyttöjen pikkulapsiajasta että ne on olleet ilosia ja reippaita aina. ilmeisesti kaameimmat päivät on päässeet unohtumaan. (niinkun äideillä yleensä aina, luulen että muutoin lapsiluku useimmissa perheissä jäis tasan yhteen...)
no,
tuo kundi on lievästi sanottuna haasteellinen.
ei se mikään karmiva töllö, adhd tai riidanhaastaja ole, mutta jumalavita kun sillä tuntuu olevan kaikki nurin kurin! nati nati sitä ja vali vali tätä. se alottaa jo aamun määkimällä. ja päivänmittaan tulee satoja tilanteita jolloin mikään ei käy, sovi eikä passaa. se on aina ollut ihme nirisijä, mutta nyt toi uhma kulminoi kaiken. hermoja raastavaa inttämistä, "ei ei:tä" ja jatkuvaa nitinää.
mitään ohjeita tai kieltoja se ei pysty noudattamaan, ennenkuin aikuinen kädestä pitäen auttaa. ja siitähän se riemu repeää.
jumalavita. menis tämä ajanjakso nopeesti. koska tälläkierroksella mulla on pinna todella pinkeenä*.
olis kiva että meillä olis joku päivä vielä kivaa kotielämää ja yhdessä tekemistä perheenä, koska nyt rutunkin kaikki kiva aika menee siihen että joku täällä henkisesti painii tuon pikkujäbän kanssa. poika pilaa sen leikit, ja sössii riitelyllään kaikki kivat asiat.
(*niin lehmänhermonen mutsi kun olen aikaisemmin ollutkin. siitä ei ole mitn jäljellä. voi sun saakeli!)
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
ei tollasta! - isompi!
kun raahauduin töihin, heti eka kommentti oli mairitteleva.
herra potilas kieltäytyi mun palveluista, huutaen että haluaa isomman! isomman minkä?
ihmisen.
jep! *repesin*
nyt on töitä huiskittu olan takaa. oli kiva aurinkopäivä, ja vaihtelu työmaalla virkisti.
muru oli kotiäiskänä pärjännyt ok, vaikka kundin oppositioasenne riepoo. päivästä toiseen.
kun kotiuduin duunista oli kotona menossa kivat leikit, koti siivottu ja ruttunaama kesäkuosiin parturoitu.
p.s. eilisen blogimarinan jälkeen tulikin kiva loppupäivä. muru leipoi pullaa, teki upean illallisen, ja illalla penskojen mentyä nukkumaan nautittiin aikuisten ajasta kera skumpan ja mansikoiden.
ja hieronnan. huoh. rakkaus.
that's why I love her!
herra potilas kieltäytyi mun palveluista, huutaen että haluaa isomman! isomman minkä?
ihmisen.
jep! *repesin*
nyt on töitä huiskittu olan takaa. oli kiva aurinkopäivä, ja vaihtelu työmaalla virkisti.
muru oli kotiäiskänä pärjännyt ok, vaikka kundin oppositioasenne riepoo. päivästä toiseen.
kun kotiuduin duunista oli kotona menossa kivat leikit, koti siivottu ja ruttunaama kesäkuosiin parturoitu.
p.s. eilisen blogimarinan jälkeen tulikin kiva loppupäivä. muru leipoi pullaa, teki upean illallisen, ja illalla penskojen mentyä nukkumaan nautittiin aikuisten ajasta kera skumpan ja mansikoiden.
ja hieronnan. huoh. rakkaus.
that's why I love her!
lauantai 7. huhtikuuta 2012
pask... pääsiäinen.
noh. pääsiäinen miltei lusittu.
sanon lusittu, koska eräällä uhmiksella on semmoi meno, etten ole mitenkään rauhoissa saanut täällä lepäillä. jäbällä on koko ajan joku konnankoukku tai räyhä meneillään.
ja vanhempien pinna vinkuu.
eilen ravasin räntäsateessa piskien kanssa. ja pyykkien kanssa pesutuvassa. ja riitelin juniorin kanssa.
huomenna menen päivystämään duuniin.
saa hermo lepoa tästä sirkuksesta.
tosin listat on tällätty niin täyteen, että peräsuoli pitkällä saa firmassakin juosta.
menis nyt tää paska pääsiäinen.
munaakaan ei te mieli.
murr.
sanon lusittu, koska eräällä uhmiksella on semmoi meno, etten ole mitenkään rauhoissa saanut täällä lepäillä. jäbällä on koko ajan joku konnankoukku tai räyhä meneillään.
ja vanhempien pinna vinkuu.
eilen ravasin räntäsateessa piskien kanssa. ja pyykkien kanssa pesutuvassa. ja riitelin juniorin kanssa.
huomenna menen päivystämään duuniin.
saa hermo lepoa tästä sirkuksesta.
tosin listat on tällätty niin täyteen, että peräsuoli pitkällä saa firmassakin juosta.
menis nyt tää paska pääsiäinen.
munaakaan ei te mieli.
murr.
kuolemasta
ystäväni oli pyytänyt kuvaa muistoksi itsestään pojalleen. tongin tiedostoja, ja löysinkin muutaman.
muokkasin, tallensin odottamaan tulostusta ja hautajaisia.
mitä kuvien oheen kirjottaisin? en tiedä.
pitääkö mun sanoakin jotain?
vaikka en edes ymmärrä että toinen on lakannut olemasta.
mennyt. minne?
kirjoitin pitkän tekstin tähän, mutta deletoin.
yhden kuvankin liitin tähän, ja poistin. vaikkei siinä mitään erityistä, tunnistettavaa näkynyt.
tuntuu liian henkilökohtaiselta.
muru kertoi ystävän kuolemasta rutulle. se on niin rauhallinen jotenkin. muru siis. mun peruskallio. (loov) lapsi ei kurjaa uutista säikähtänyt, kun aikuinen oli sees. illalla ruttu kertoi mulle että jos mä tai mami kuoltaisiin, niin se itkis ihan hirveesti. ei me kuolla, valehtelin. taas. paitsi joskus, pehmensin valhetta. mutta ei siitä tarvitse murehtia. se kuuluu elämään. "nii, kuollaan sitku me ollaan jotai sata." - no vaikka.
muokkasin, tallensin odottamaan tulostusta ja hautajaisia.
mitä kuvien oheen kirjottaisin? en tiedä.
pitääkö mun sanoakin jotain?
vaikka en edes ymmärrä että toinen on lakannut olemasta.
mennyt. minne?
kirjoitin pitkän tekstin tähän, mutta deletoin.
yhden kuvankin liitin tähän, ja poistin. vaikkei siinä mitään erityistä, tunnistettavaa näkynyt.
tuntuu liian henkilökohtaiselta.
muru kertoi ystävän kuolemasta rutulle. se on niin rauhallinen jotenkin. muru siis. mun peruskallio. (loov) lapsi ei kurjaa uutista säikähtänyt, kun aikuinen oli sees. illalla ruttu kertoi mulle että jos mä tai mami kuoltaisiin, niin se itkis ihan hirveesti. ei me kuolla, valehtelin. taas. paitsi joskus, pehmensin valhetta. mutta ei siitä tarvitse murehtia. se kuuluu elämään. "nii, kuollaan sitku me ollaan jotai sata." - no vaikka.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
emmaljunga limited edition
koska tuolla otsikon nimellä oli aika monta hakua viimekuussa, niin ilmoitettakoon myös tätä kautta, että myyntiin tulossa: emmaljungan scooterit
limited edition väri,
golden check
* kuva kopioitu jostain.
kaupanpäälle jääkarhupussi, musta.
sadesuojasta ei ole mihinkään. kannattaa ostaa brio.
tarjoa! mein jäbä siirtyy kävelypeliin.
aini. ja sit/siks ergonkin sais kaupanpäälle... jos haluaa.
limited edition väri,
golden check
* kuva kopioitu jostain.
kaupanpäälle jääkarhupussi, musta.
sadesuojasta ei ole mihinkään. kannattaa ostaa brio.
tarjoa! mein jäbä siirtyy kävelypeliin.
aini. ja sit/siks ergonkin sais kaupanpäälle... jos haluaa.
ruttu ruttunen
raivonaama on rauhottunut.
uskottava se on!
saako jo huokaista? helpotuksesta.
turha parkuminen ja kilarointi on jäänyt sinne neljän vuoden rajapyykin taakse.
täällä asuu rauhallinen, askarteleva, lukevainen, rakkaudellinen, seesteinen pohdiskelija.
kyllä kannatti taistelut käydä. ja olla tiukka ja napakka. vaikka paskalta se tuntui silloin.
tuntuu että rakkauslapsella on hyvä ja onnellinen olla.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
pikkasen aikaa
azorien apina vielä toisinaan ruikkaa sisään.
himppasen on aikaa koulia siitä parkettikelpo veikkonen.
vinkkejä? - ei taida olla. sen lirit kun on semmosta psyykkistä laatua, ei niinkään pishätään liittyvää.
se myös on alkanut kiekumaan yksinjäädessään. ultraäänipanta odottaa työpaikan pöydällä uusia paristoja kokeilua varten.
itähelsingin apinastakin pitäis saada hienostoaluekelpoinen.
"mittät heevetittä mun hukat on?!" se kiekas kun oli sukat kateissa.
semmonen penska, mimmoset vanhemmat.
huoh.
en osaa edes hävetä. meinaan tyypillistä kielenkäyttöä tämmösen merimieskielisen lähiömutsin kakaralta.
olis vaan kiva jos sitä pidettäis fiksuna muuallaki kun tuolla hippien päiväkodissa.
no kaks kuukautta aikaa siistiä suunsa, jos tuo lähiöruuneperikin sit perässä...
himppasen on aikaa koulia siitä parkettikelpo veikkonen.
vinkkejä? - ei taida olla. sen lirit kun on semmosta psyykkistä laatua, ei niinkään pishätään liittyvää.
se myös on alkanut kiekumaan yksinjäädessään. ultraäänipanta odottaa työpaikan pöydällä uusia paristoja kokeilua varten.
itähelsingin apinastakin pitäis saada hienostoaluekelpoinen.
"mittät heevetittä mun hukat on?!" se kiekas kun oli sukat kateissa.
semmonen penska, mimmoset vanhemmat.
huoh.
en osaa edes hävetä. meinaan tyypillistä kielenkäyttöä tämmösen merimieskielisen lähiömutsin kakaralta.
olis vaan kiva jos sitä pidettäis fiksuna muuallaki kun tuolla hippien päiväkodissa.
no kaks kuukautta aikaa siistiä suunsa, jos tuo lähiöruuneperikin sit perässä...
kotikotikoti kot
jepu.
aikomustaulussaan valmistuu mein uusi koti.
ja päiväkotipaikatkin varmistui siihen lähelle.
ou jee ja ei pöllömpää.
makkarin tapetti hankittu.
3 muuttolaatikkoa pakattu.
tästä se lähtee. (taas.)
p.s. päiväkodin johtaja toivoi että voitais käydä tutustumassa ennen tarhan alotusta. mäpä kerroin että vkon oon varannut pehmeelle laskulle. kyllä oli täti mielissään. ei nii paska mutsi. ei.
aikomustaulussaan valmistuu mein uusi koti.
ja päiväkotipaikatkin varmistui siihen lähelle.
ou jee ja ei pöllömpää.
makkarin tapetti hankittu.
3 muuttolaatikkoa pakattu.
tästä se lähtee. (taas.)
p.s. päiväkodin johtaja toivoi että voitais käydä tutustumassa ennen tarhan alotusta. mäpä kerroin että vkon oon varannut pehmeelle laskulle. kyllä oli täti mielissään. ei nii paska mutsi. ei.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
a ja b
a) juoppo on ollut vkon juomatta. kuka väittää ettei kilarointi joskus ole hyödyllistä? paskaa ei tod. kannata kääriä kultapaperiin. ja vaikka kuinka aina veisaan ettei kannata turpaansa avata jos ei ole kivaa sanottavaa, niin eniten on hyötyä siitä että asiat sanoo ihan suoraan.
b) löysimme murulle kengät hautajaisia ja häitä* varten.sampesteri. ei voi olla liikaa vaadittu naistenkokoa olevat butchtyyppisetjuhlavat, siistit kengät. mutta melkein oli.
* ei omia. vieläkään.
b) löysimme murulle kengät hautajaisia ja häitä* varten.sampesteri. ei voi olla liikaa vaadittu naistenkokoa olevat butchtyyppiset
* ei omia. vieläkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)