mun ns. rakkausvalmentaja (henkilö joka eron jälkeen on psyykannut mua ja antanut käytännön neuvoja arjen taklaamiseen) on ihmetellyt mun asennetta miettiä mitä mä ansaitsen ja mitä en. (huolenpitoa, apua, keskusteluseuraa.) joku psykoanalyytikko voisi sanoa asian johtuvan sieltä lapsuudesta.
mulla on aika voimakas minä-itte meininki, oli syyt missä hyvänsä.
eilen oli kyllä tän mun ansaitsemisolotilan kanssa helvetillinen päivä. muru oli niin tuhannen vauhdissa että sitä ei pysäyttänyt mikään. en edes minä.
- se ulkoilutti koirat, kun kahvittelin ostosparatiisissa ja toisen kerran naapurissa.
- kun tulin kotiin, oli koti siivottu. mut kehoitettiin pitkälleen ja päiväunille. siinä ajassa vielä hoidettiin siivous murun toimesta loppuun. sen jälkeen se palasi vuoteeseen silittelemään mua ja kertomaan kuinka söpönen olen.
- illalla muru opiskeli synnytysasiaa uudesta "vauvan syntymä"-kirjasesta ja briiffasi mua aiheesta (siis että sitä kiinnostaa!)
- se kävi tuosta noin vaan viimeistelemässä juniorin nukutuksen.
- illalla sain vielä kaiken päälle selkä- ja niskahieronnan.
- ja sen päälle jalkahieronnan.
mitä mä olen tehnyt ansaitakseni tämän???
(yritin olla hiljaa ja vastaanottavainen. mähän olen saikulla ;) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti