edellisen postauksen varjossa kaikki tuntuu pinnalliselta.
- hain tapettimalleja uuteen kotiin. haisis siltä että ne kelpaa emännälle.
- tekee mieleni pashaa ja mämmiä. ja ostaa penskoille suklaamunia.
- täällä tuoksuu lasagne. emäntä on superkokki. ihana tulla rankan työpäivän jälkeen ruoantuoksuiseen kotiin.
- sain työpaikan kirjapinkasta hyvän dekkarin. tosin mulla ei ole sitä aikaa lukea, mutta joskus, joskus. ja joskus vois viedä sinne omiaan kiertoon.
- yks työpäivä vielä, ja sitten emännän kanssa rakkauslomalle hetkeksi. huoh. tulee tarpeeseen. bamilla on ollut koko viikon tajutonta kaaosuhmaa. hermoa riipii.
- sain erityistyöntekijäparikseni ihmisen jota kutsun nimellä ilove (ailaav). se on niin ihku ihminen ja sen saaminen mun omaksi täysaikaiseksi työpariksi aiheuttaa ihan kuplivaa intoa mussa. me niin saadaan niin paljon aikaan. jee!
mutta.
- meinasi sydän revetä rinnasta irti, kun kävelin ystävien pihan läpi. lippu oli puolitangossa, ja pienet jalanjäljet kulki lipun alle.
helvetti. helvetin, helvetin helvetti.
tuntuu liian lohduttomalta.
ikävä sinua, teitä, koko perhettä.
torstai 29. maaliskuuta 2012
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
pysähdys
mä haluaisin sanoa jotakin kaunista.
jotain koskettavaa. muistettavaa.
jotain hienoa.
jotain susta, joka sais hymyn karehtimaan huulilla näiden kyynelten läpi.
nuku rauhassa.
kyllä me pärjätään.
niin sä olisit halunnut.
joskus mä kerron.
joskus.
miltä sä näytit mulle.
mitä sä opetit mulle.
kiitos yhteisistä hetkistä.
nuku rauhassa, rakas ystävä.
mun jumalan kainalossa.
jotain koskettavaa. muistettavaa.
jotain hienoa.
jotain susta, joka sais hymyn karehtimaan huulilla näiden kyynelten läpi.
nuku rauhassa.
kyllä me pärjätään.
niin sä olisit halunnut.
joskus mä kerron.
joskus.
miltä sä näytit mulle.
mitä sä opetit mulle.
kiitos yhteisistä hetkistä.
nuku rauhassa, rakas ystävä.
mun jumalan kainalossa.
ääääst = pettymyksiä ja sydänsurua.
kaiken kivailun keskelle pamahti yks täys basaalipäivä.
nooh.
mein piti mennä mutsille ja faijalle, ja lapset on tosi kovin odottaneet sitä. ylläripylläri eräs soittaa ettei nyt kannata tulla.
a) mulla meni totaalisesti närvi.
b) lapset hyppi kotona seinille, koska aamu-ulkoilu jäi suorittamatta.
ottaa äärettömästi kupoliin se, että olen niin hemmetin sinisilmäinen aina.
aina saa olla huolissaan toisten ongelmien vuoksi.
ja ei siinä että olen tottunut pettymään itse. mutta lasten pettymystä tälläisen (turhan) takia en pysty sietämään.
tässä on mun raja.
mä en voi rasittaa itseäni pelkäämällä että jotakin sattuu, ja pettymällä kerta toisensa jälkeen siihen että joihinkin asioihin en vaan voi vaikuttaa.
pitää vaan valita
a) sanon suoraan mistä homma kusee, ja että mulle riittää. ja että soittakaa tänne seuraavan kerran vaikka vkon selvän kauden jälkeen. ja kutsun hautajaisiin saan varmaan sisarusteni kautta.
tai
b) liukenen takavasemmalle. poistan eräät numerot puhelimeni valikosta, enkä (niinkun muutenkaan) vastaa "tuntemattomiin" numeroihin. ihmetelkööt sitten.
näistä vaihtoehdoistani pidän perhepalaverin sisarusteni kanssa.
ja sit se on moro. emmäjaksa. eikätarttekaan.
paskaa mitä paskaa. mutta elämä joskus on.
nooh.
mein piti mennä mutsille ja faijalle, ja lapset on tosi kovin odottaneet sitä. ylläripylläri eräs soittaa ettei nyt kannata tulla.
a) mulla meni totaalisesti närvi.
b) lapset hyppi kotona seinille, koska aamu-ulkoilu jäi suorittamatta.
ottaa äärettömästi kupoliin se, että olen niin hemmetin sinisilmäinen aina.
aina saa olla huolissaan toisten ongelmien vuoksi.
ja ei siinä että olen tottunut pettymään itse. mutta lasten pettymystä tälläisen (turhan) takia en pysty sietämään.
tässä on mun raja.
mä en voi rasittaa itseäni pelkäämällä että jotakin sattuu, ja pettymällä kerta toisensa jälkeen siihen että joihinkin asioihin en vaan voi vaikuttaa.
pitää vaan valita
a) sanon suoraan mistä homma kusee, ja että mulle riittää. ja että soittakaa tänne seuraavan kerran vaikka vkon selvän kauden jälkeen. ja kutsun hautajaisiin saan varmaan sisarusteni kautta.
tai
b) liukenen takavasemmalle. poistan eräät numerot puhelimeni valikosta, enkä (niinkun muutenkaan) vastaa "tuntemattomiin" numeroihin. ihmetelkööt sitten.
näistä vaihtoehdoistani pidän perhepalaverin sisarusteni kanssa.
ja sit se on moro. emmäjaksa. eikätarttekaan.
paskaa mitä paskaa. mutta elämä joskus on.
lauantai 24. maaliskuuta 2012
hoikat ranteet
mä joskus teininä ajattelin, että jos olisin joskus hoikka, parasta mussa olis hoikat, naiselliset ranteet.
jep.
ainahan sitä saa haaveilla. emmä paljoa pyytänyt, mutta
ei tullu hoikat. eikä naiselliset.
nice.
jep.
ainahan sitä saa haaveilla. emmä paljoa pyytänyt, mutta
ei tullu hoikat. eikä naiselliset.
nice.
laatuaikaa
"parisuhde yleensä rakoilee/kariutuu toisen lapsen synnyttyä". luki yhdessä artikkelissa. perusteluna se, ettei vanhemmille jää aikuisten aikaa, kun mukuloita (esim. erirytmisiä) on kaksi.
joo-o. vieraannuttaahan se, jossei aikaa yhdessäoloon ole. yövalvomiset väsyttää, ja puhumiseksi riittää keskustelu siitä, kuka jaksaa kauppaan kävellä ostamaan maitoa.
musta silti se yhdessä pysyminen on tahdon kysymys. monellakin muotoa. on tän sirkuksen kanssa joskus aikamoista kuraakin tää arki, mutta ei mulla ole mitään toiveita muunlaiseen elämään. mun ekavauvan kasvettua mua isommaksi, olen tajunnut kuinka nopeasti aika menee eteenpäin. vauva on hetken vauva, ja aikuisen periaatteessa on se aika jaksettava. vaikka jättäen omat tarpeensa hetkeksi sivummalle. koska yllättäen sä katsot lastas yläviistoon ja ajattelet, "hupsista saatana".
musta myös oman ajan hankkiminen/saaminen on tahtokysymys. ja ei, meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa olemassa, että siitä turha jeesustella. lapset toisinaan käy kummilassa*, mutta siinä se. isovanhemmista osaa asuu liian kaukana auttaakseen arjessa, osa taas on niin kaukana arjesta, ettei osaa/voi auttaa. että sen osalta tiedän mistä kirjoitan.
meillä oman ajan saamiseen auttaa aikaisin nukkumaan menevät lapset. sekin on tahtokysymys, sanon kolmen lapsen tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä.
toinen asia on sitten mihin aikaansa käyttää. sen oman aikansa. voihan sitä vaatia omaa omaa omaa aikaa, ja omia harrasteita ettei pää hajoa, mutta oikean ihmisen sattuessa kohdalle, on paras oma aika sitä yhteistä. murullahan on harrastuksensa, mulla nyt ei. en osaa siitäkään olla katkera, koska yhteistä aikaa kuitenkin jää, ja mä ehdin harrastaa "sitten joskus". nyt riittää lenkki koiran kanssa tai kuuma suihku yksinään iltaisin.
mutta.
kaiken arkihiissauksen ja iltakuhertelun päälle me ollaan nyt satsattu ja aiotaan ottaa murun kanssa pieni irtiotto, ikään kun harjoitteluna mahdollista syysreissua varten. että päästään yöksi pois kotoa, oli varmistettava a) että esikko on kotona, b) että mummi jaksaa tulla dogsitteriksi c) että kummi ottaa riekkulin muuanne kahden em. henkilön kintuista kinuamasta. (kun se 5-vuotias joutuu jäämään pikkukoiraa hoitamaan**, koska kehenkään muuhun jäljellejäävään se ei luota.)
olen aivan hykerryksissäni. 2 päivää aikaa kaksin, löhöilyä, nakuilua, syömistä. käsi kädessä kävelyä, juttelua, elämyksiä, hierontaa. vaikka hyvin täällä meneekin, niinkuin yleensäkin, tulee tämä tarpeeseen, niinkuin yleensäkin.
vaikka musta on tärkeintä löytää se aika ja kipinä arjessa, niin jos edes tällälailla puolvuosittain pyrkis pieneen irtiottoon? kun ei edes ole mitenkään huono omatunto (vrt. ed. reissut).
hykerr, hykerr, hiis, hiis.
vielä 7 päivää arkea. sitä hyvää arkea.
(tänään rällätään koko perheen voimin menemällä prismaan. ja katsomalla avaraa luontoa. jepjep.)
* ja tätä siis arvostan todella L ja G. te teette niin paljon mein eteen, vaikkette sitä itse tiedostaisi!
** suffelipalkalla.
joo-o. vieraannuttaahan se, jossei aikaa yhdessäoloon ole. yövalvomiset väsyttää, ja puhumiseksi riittää keskustelu siitä, kuka jaksaa kauppaan kävellä ostamaan maitoa.
musta silti se yhdessä pysyminen on tahdon kysymys. monellakin muotoa. on tän sirkuksen kanssa joskus aikamoista kuraakin tää arki, mutta ei mulla ole mitään toiveita muunlaiseen elämään. mun ekavauvan kasvettua mua isommaksi, olen tajunnut kuinka nopeasti aika menee eteenpäin. vauva on hetken vauva, ja aikuisen periaatteessa on se aika jaksettava. vaikka jättäen omat tarpeensa hetkeksi sivummalle. koska yllättäen sä katsot lastas yläviistoon ja ajattelet, "hupsista saatana".
musta myös oman ajan hankkiminen/saaminen on tahtokysymys. ja ei, meillä ei ole minkäänlaista tukiverkkoa olemassa, että siitä turha jeesustella. lapset toisinaan käy kummilassa*, mutta siinä se. isovanhemmista osaa asuu liian kaukana auttaakseen arjessa, osa taas on niin kaukana arjesta, ettei osaa/voi auttaa. että sen osalta tiedän mistä kirjoitan.
meillä oman ajan saamiseen auttaa aikaisin nukkumaan menevät lapset. sekin on tahtokysymys, sanon kolmen lapsen tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä.
toinen asia on sitten mihin aikaansa käyttää. sen oman aikansa. voihan sitä vaatia omaa omaa omaa aikaa, ja omia harrasteita ettei pää hajoa, mutta oikean ihmisen sattuessa kohdalle, on paras oma aika sitä yhteistä. murullahan on harrastuksensa, mulla nyt ei. en osaa siitäkään olla katkera, koska yhteistä aikaa kuitenkin jää, ja mä ehdin harrastaa "sitten joskus". nyt riittää lenkki koiran kanssa tai kuuma suihku yksinään iltaisin.
mutta.
kaiken arkihiissauksen ja iltakuhertelun päälle me ollaan nyt satsattu ja aiotaan ottaa murun kanssa pieni irtiotto, ikään kun harjoitteluna mahdollista syysreissua varten. että päästään yöksi pois kotoa, oli varmistettava a) että esikko on kotona, b) että mummi jaksaa tulla dogsitteriksi c) että kummi ottaa riekkulin muuanne kahden em. henkilön kintuista kinuamasta. (kun se 5-vuotias joutuu jäämään pikkukoiraa hoitamaan**, koska kehenkään muuhun jäljellejäävään se ei luota.)
olen aivan hykerryksissäni. 2 päivää aikaa kaksin, löhöilyä, nakuilua, syömistä. käsi kädessä kävelyä, juttelua, elämyksiä, hierontaa. vaikka hyvin täällä meneekin, niinkuin yleensäkin, tulee tämä tarpeeseen, niinkuin yleensäkin.
vaikka musta on tärkeintä löytää se aika ja kipinä arjessa, niin jos edes tällälailla puolvuosittain pyrkis pieneen irtiottoon? kun ei edes ole mitenkään huono omatunto (vrt. ed. reissut).
hykerr, hykerr, hiis, hiis.
vielä 7 päivää arkea. sitä hyvää arkea.
(tänään rällätään koko perheen voimin menemällä prismaan. ja katsomalla avaraa luontoa. jepjep.)
* ja tätä siis arvostan todella L ja G. te teette niin paljon mein eteen, vaikkette sitä itse tiedostaisi!
** suffelipalkalla.
mukakarppailua
muru on koittanut vähän katsella mitä suuhunsa pistää, koska oli mielestään kerännyt massaa nilkkaleikkauksen jälkeen. mä olen näkevinäni sen kropassa muutoksia. ja sille tuntuu uusi ruokavalio sopivan, vaikuttaa jaksavaisemmalta kaikin puolin. se vaan käy niin kovin punttisalilla, että saas nähdä mimmoi möykky mulla kesällä kainalossa onkaan.
mä taasen sain työterveyskyselyn pohjalta viestiä työterveyshuollosta. "olet selkeästi alipainoinen, riskisi sairastua osteoporoosiin on kasvanut, klikkaa alla olevaa linkkiä saadaksesi tietoa terveellisestä ruokavaliosta, tai ota yhteys työterveyshuoltoon." voi persaus. blaablaablaa. mä edelleen liputan sen puolesta että mä olen aivan normaali. tämmönen olen enkä muuksi muutu. haluatteko tsekata mun ruokavaliota? maitotuotteita voisi hyvinkin lisätä, tiedän, ja vettä enemmän juoda. ehkä syön ns. "karppiruokaa" ihan vahingossa enimmäkseen, mutta se johtuu mun mieltymyksistä, ei muusta. musta on helkkarin hyvä, että "karppihuuman" peesissä mun ruokavaliokin näyttää suht oikeaoppiselta. mä en ole ikinä tykännyt perunasta, ja musta pastakin on suhteellisen turhaa. nyt saan syödä kaikenmoisia kasviksia kenenkään kommentoimatta, ja jättää pastat ja perunat kauppaan/firman lämpölaatikkoon ihan rauhoissa. valkosta leipää en syö juuri ollenkaan. en pidä pullasta, en kakusta, en jäätelöstä, en chipseistä, en kekseistä. (suklaankulutus tosin nostaa varmaan ihan kansallista keskiarvoakin.)
ehkä mulla on jonkin sortin kehonkuvahäiriö, mutta todella en muistuta omasta mielestäni mitään pakkasen raiskaamaa pulkannarua. että nyt kun olen saanut oman mieleni balanssiin tän asian kanssa, niin työterveyskin voi työntää moiset tietokoneistetut vastauksensa sinne minne ei aurinko paista.
mun yksi ystäväni epäili että mun painon romahtelu johtuis siitä että jotenkin tiedostamattomasti haen huomiota, tai rankaisen itseäni olemalla syömättä. tähän teoriaan en oikein jaksa uskoa. jotkut teoriat sanoo myös, että kun kuvainnollisest on "niellyt liikaa paskaa", ei pysty ruokaa nielemään. mä taas vakaasti uskon olevani mielialaruokailija, ja koska aina syön mitä mieli tekee (koska muuten tulen vihaiseksi), niin kun olen ressaantunut, ei ruoka maistu, enkä sen vuoksi muista syödä. ei siinä sen kummempia. kuitenkin jokaisen dipin jälkeen, olen palannut normipainooni, joka lyhyestä varresta, fyysisestä työstä, koirien lenkityksestä ja vilkkaasta aineenvaihdunnasta johtuen ei ole järin mahtava luku muutenkaan.
voin kertoa että ihan ekstrahyvällä fiiliksellä kannan ed. vkonlopun mökkireissulla hankkimaani lisäkiloa. kiitos rakkaiden ystävien, hyvän sapuskan, viinin, suklaan ja pähkinöiden. taas jaksaa!
mä taasen sain työterveyskyselyn pohjalta viestiä työterveyshuollosta. "olet selkeästi alipainoinen, riskisi sairastua osteoporoosiin on kasvanut, klikkaa alla olevaa linkkiä saadaksesi tietoa terveellisestä ruokavaliosta, tai ota yhteys työterveyshuoltoon." voi persaus. blaablaablaa. mä edelleen liputan sen puolesta että mä olen aivan normaali. tämmönen olen enkä muuksi muutu. haluatteko tsekata mun ruokavaliota? maitotuotteita voisi hyvinkin lisätä, tiedän, ja vettä enemmän juoda. ehkä syön ns. "karppiruokaa" ihan vahingossa enimmäkseen, mutta se johtuu mun mieltymyksistä, ei muusta. musta on helkkarin hyvä, että "karppihuuman" peesissä mun ruokavaliokin näyttää suht oikeaoppiselta. mä en ole ikinä tykännyt perunasta, ja musta pastakin on suhteellisen turhaa. nyt saan syödä kaikenmoisia kasviksia kenenkään kommentoimatta, ja jättää pastat ja perunat kauppaan/firman lämpölaatikkoon ihan rauhoissa. valkosta leipää en syö juuri ollenkaan. en pidä pullasta, en kakusta, en jäätelöstä, en chipseistä, en kekseistä. (suklaankulutus tosin nostaa varmaan ihan kansallista keskiarvoakin.)
ehkä mulla on jonkin sortin kehonkuvahäiriö, mutta todella en muistuta omasta mielestäni mitään pakkasen raiskaamaa pulkannarua. että nyt kun olen saanut oman mieleni balanssiin tän asian kanssa, niin työterveyskin voi työntää moiset tietokoneistetut vastauksensa sinne minne ei aurinko paista.
mun yksi ystäväni epäili että mun painon romahtelu johtuis siitä että jotenkin tiedostamattomasti haen huomiota, tai rankaisen itseäni olemalla syömättä. tähän teoriaan en oikein jaksa uskoa. jotkut teoriat sanoo myös, että kun kuvainnollisest on "niellyt liikaa paskaa", ei pysty ruokaa nielemään. mä taas vakaasti uskon olevani mielialaruokailija, ja koska aina syön mitä mieli tekee (koska muuten tulen vihaiseksi), niin kun olen ressaantunut, ei ruoka maistu, enkä sen vuoksi muista syödä. ei siinä sen kummempia. kuitenkin jokaisen dipin jälkeen, olen palannut normipainooni, joka lyhyestä varresta, fyysisestä työstä, koirien lenkityksestä ja vilkkaasta aineenvaihdunnasta johtuen ei ole järin mahtava luku muutenkaan.
voin kertoa että ihan ekstrahyvällä fiiliksellä kannan ed. vkonlopun mökkireissulla hankkimaani lisäkiloa. kiitos rakkaiden ystävien, hyvän sapuskan, viinin, suklaan ja pähkinöiden. taas jaksaa!
torstai 22. maaliskuuta 2012
samaa, samaa
täällä ollaan.
ei tänne arkea kummempaa kuulu. töissä menee niin energiat, etten ole koneelle juurikaan taipunut. onneksi työt on mieleisiä, vaikka hulinaa on, on sinne aina aamulla kiva mennä.
on käyty mökkeilemässä muksujen kanssa (kiitos rakkaat ihmiset siitä mahdollisuudesta), hiissailtu murusen kanssa, riidelty esikoisen kanssa ja kaikkea muuta sitä same old, same old mitä mein arkeen nyt kuuluukaan.
"mä oon n-i-i-n tyytyväinen mun elämään." sanoin niin paatoksella että murua kävi naurattamaan. hittojako tyrskii. olen kun olen kun olen tyytyväinen, onnellinen.
mua oikeen tirskututtaa kun ajattelen päiviä tulevia. tän sirkukseni kanssa.
kevättä rinnassa, vissiin kaikilla.
tän verran bambamiakin saikkupäivällä mamin kanssa kotona näyttää ottavan kuulaan.
jepjep.
ei tänne arkea kummempaa kuulu. töissä menee niin energiat, etten ole koneelle juurikaan taipunut. onneksi työt on mieleisiä, vaikka hulinaa on, on sinne aina aamulla kiva mennä.
on käyty mökkeilemässä muksujen kanssa (kiitos rakkaat ihmiset siitä mahdollisuudesta), hiissailtu murusen kanssa, riidelty esikoisen kanssa ja kaikkea muuta sitä same old, same old mitä mein arkeen nyt kuuluukaan.
"mä oon n-i-i-n tyytyväinen mun elämään." sanoin niin paatoksella että murua kävi naurattamaan. hittojako tyrskii. olen kun olen kun olen tyytyväinen, onnellinen.
mua oikeen tirskututtaa kun ajattelen päiviä tulevia. tän sirkukseni kanssa.
kevättä rinnassa, vissiin kaikilla.
tän verran bambamiakin saikkupäivällä mamin kanssa kotona näyttää ottavan kuulaan.
jepjep.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
ai miksi jaksan?
siksi että se sanoo ettei voi elää ilman, ja muita legendaarisia lauseita joita jokainen nainen haluaa kuulla.
ja siksi että se sanoo "aina on mahdollista että mahtuu "vielä yksi". kyllä me semmostakin jaksetaan, ja kaikkeen yhdessä pystytään." *
siksi.
siksi että se pesee mun tukan.
siksi että sen kanssa kaikki on mahdollista. ja kaikki tuntuu taivaalliselta.
siksi että mun on ikävä sitä kun olen töissä.
siksi että se tuoksuu niin hyvälle.
siksi että sen kosketus tuntuu ihan muulta kuin mikään ikinä on tuntunut, tai tulee ikinä tuntumaan.
siksi etten päästä sitä painijatopissa kouluun, koska se on liian hyvän näköinen niin.
siksi että sillä on pienet vahvat jalat. ja uskomaton pehva.
siksi vaan.
* jännittävä, keskeneräinen asia, jotakin mitä olen aina toivonut. niin lähellä. niin mahdollista.
ja siksi että se sanoo "aina on mahdollista että mahtuu "vielä yksi". kyllä me semmostakin jaksetaan, ja kaikkeen yhdessä pystytään." *
siksi.
siksi että se pesee mun tukan.
siksi että sen kanssa kaikki on mahdollista. ja kaikki tuntuu taivaalliselta.
siksi että mun on ikävä sitä kun olen töissä.
siksi että se tuoksuu niin hyvälle.
siksi että sen kosketus tuntuu ihan muulta kuin mikään ikinä on tuntunut, tai tulee ikinä tuntumaan.
siksi etten päästä sitä painijatopissa kouluun, koska se on liian hyvän näköinen niin.
siksi että sillä on pienet vahvat jalat. ja uskomaton pehva.
siksi vaan.
* jännittävä, keskeneräinen asia, jotakin mitä olen aina toivonut. niin lähellä. niin mahdollista.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
kokeile tätä
jospa sä oot ollut vähän horatio, ja jopa kusipää noin kolmisen viikkoa, niin:
nappaapa naisesi suihkuun ja pese sen hiukset.
to.del.la hellästi, ja hitaasti hieroen.
saattaapa olla että parisuhde käy kuin yllättäen taas toimimaan.
pelinainen mulla, etten sanois.
saakeli.
nappaapa naisesi suihkuun ja pese sen hiukset.
to.del.la hellästi, ja hitaasti hieroen.
saattaapa olla että parisuhde käy kuin yllättäen taas toimimaan.
pelinainen mulla, etten sanois.
saakeli.
lauantai 10. maaliskuuta 2012
miesasiaa
Miesten käyttöohje Naisille
(Huomaa, että ne on kaikki numeroitu 1:ksi.)
1. Lauantai=urheilua. Se on kuin täysikuu tai vuorovesi. Anna sen olla.
1. Shoppailu EI ole urheilua. Ja ei, me emme ikinä tule ajattelemaan niin.
1. Itkeminen on kiristämistä.
1. Pyydä, mitä haluat. Selvennetäänpä tätä: Hienovaraiset vihjeet eivät toimi! Voimakkaat vihjeet eivät toimi! Ilmiselvät vihjeet eivät toimi! Sano se suoraan!
1. Kyllä ja Ei ovat täysin hyväksyttäviä vastauksia lähes kaikkiin kysymyksiin.
1. Tule luoksemme ongelman kanssa, jos haluat apua sen ratkaisemisessa.Sitä me teemme. Sympatiaa varten ovat tyttökaverit.
1. 17 kuukauden päänsärky on ongelma. Mene lääkäriin.
1. Mikä tahansa, mitä sanoimme puoli vuotta sitten on kelpaamaton argumentti. Itse asiassa kaikki kommenttimme mitätöityvät viikossa.
1. Jos et pukeudu kuin Charlien Enkeli, älä odota meidän reagoivan saippuaoopperoiden kavereiden tapaan.
1. Jos olet mielestäsi lihava, niin todennäköisesti olet. Älä kysy meiltä.
1. Jos jokin, mitä sanoimme voidaan tulkita kahdella tavalla ja toinen niistä saa sinut surulliseksi tai vihaiseksi, me tarkoitimme sitä toista.
1. Voit pyytää meitä tekemään jotain tai kertoa, miten haluat sen tehtävän. Et molempia. Jos kerran jo parhaiten tiedät, miten tehdä se, tee se itse.
1. Milloin suinkin mahdollista, sano sanottavasi mainosten aikana.
1. Kristoffer Kolumbus ei tarvinnut ohjeita emmekä mekään tarvitse.
1. KAIKKI miehet näkevät vain 16 väriä, kuten Windowsin oletusasetukset.Persikka esimerkiksi on hedelmä, ei väri. Kurpitsa on myös hedelmä. Eikä meillä ole aavistustakaan, mikä malvanvärinen on.
1. Jos se kutiaa, sitä rapsutetaan. Me teemme sitä.
1. Jos kysymme, mikä on vialla ja vastaat "ei mikään", me käyttäydymme kuin mikään ei olisi vialla. Me tiedämme sinun valehtelevan, mutta se ei vain ole kaiken sen hässäkän arvoista.
1. Jos kysyt kysymyksen, johon et halua vastausta, odota vastausta, jota et halua kuulla.
1. Kun menemme jonnekin, ehdottomasti kaikki, mitä päällesi pistät on hienoa. Oikeasti.
1. Älä kysy, mitä ajattelemme, ellet ole valmis keskustelemaan aiheista,kuten jalkapallo, juominen, tai autot ja moottoripyörät.
1. Sinulla on riittävästi vaatteita.
1. Sinulla on liikaa kenkiä.
tämä oli musta hulvaton. hyvä käyttöohje, varmaan miesten, mutta ehkä myös horation kanssa elämiseen...
*wirn* joskus hymyilyttää. sitten taas ei.
(Huomaa, että ne on kaikki numeroitu 1:ksi.)
1. Lauantai=urheilua. Se on kuin täysikuu tai vuorovesi. Anna sen olla.
1. Shoppailu EI ole urheilua. Ja ei, me emme ikinä tule ajattelemaan niin.
1. Itkeminen on kiristämistä.
1. Pyydä, mitä haluat. Selvennetäänpä tätä: Hienovaraiset vihjeet eivät toimi! Voimakkaat vihjeet eivät toimi! Ilmiselvät vihjeet eivät toimi! Sano se suoraan!
1. Kyllä ja Ei ovat täysin hyväksyttäviä vastauksia lähes kaikkiin kysymyksiin.
1. Tule luoksemme ongelman kanssa, jos haluat apua sen ratkaisemisessa.Sitä me teemme. Sympatiaa varten ovat tyttökaverit.
1. 17 kuukauden päänsärky on ongelma. Mene lääkäriin.
1. Mikä tahansa, mitä sanoimme puoli vuotta sitten on kelpaamaton argumentti. Itse asiassa kaikki kommenttimme mitätöityvät viikossa.
1. Jos et pukeudu kuin Charlien Enkeli, älä odota meidän reagoivan saippuaoopperoiden kavereiden tapaan.
1. Jos olet mielestäsi lihava, niin todennäköisesti olet. Älä kysy meiltä.
1. Jos jokin, mitä sanoimme voidaan tulkita kahdella tavalla ja toinen niistä saa sinut surulliseksi tai vihaiseksi, me tarkoitimme sitä toista.
1. Voit pyytää meitä tekemään jotain tai kertoa, miten haluat sen tehtävän. Et molempia. Jos kerran jo parhaiten tiedät, miten tehdä se, tee se itse.
1. Milloin suinkin mahdollista, sano sanottavasi mainosten aikana.
1. Kristoffer Kolumbus ei tarvinnut ohjeita emmekä mekään tarvitse.
1. KAIKKI miehet näkevät vain 16 väriä, kuten Windowsin oletusasetukset.Persikka esimerkiksi on hedelmä, ei väri. Kurpitsa on myös hedelmä. Eikä meillä ole aavistustakaan, mikä malvanvärinen on.
1. Jos se kutiaa, sitä rapsutetaan. Me teemme sitä.
1. Jos kysymme, mikä on vialla ja vastaat "ei mikään", me käyttäydymme kuin mikään ei olisi vialla. Me tiedämme sinun valehtelevan, mutta se ei vain ole kaiken sen hässäkän arvoista.
1. Jos kysyt kysymyksen, johon et halua vastausta, odota vastausta, jota et halua kuulla.
1. Kun menemme jonnekin, ehdottomasti kaikki, mitä päällesi pistät on hienoa. Oikeasti.
1. Älä kysy, mitä ajattelemme, ellet ole valmis keskustelemaan aiheista,kuten jalkapallo, juominen, tai autot ja moottoripyörät.
1. Sinulla on riittävästi vaatteita.
1. Sinulla on liikaa kenkiä.
tämä oli musta hulvaton. hyvä käyttöohje, varmaan miesten, mutta ehkä myös horation kanssa elämiseen...
*wirn* joskus hymyilyttää. sitten taas ei.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
rykäsy
just kun ajattelin laittaa tän blogin tauolle, huomasin statistiikkaa katsellessani että lukijamäärät on kolmin-nelinkertaistuneet parin viime vkon aikana.
mitähä te oikei meinaatte?
onk mut taas lisätty johonki lesboblogi-top sataan?
vai mainittu jossain suomikaksnelosella?
vai mistähä moinen rykäsy?
mitähä te oikei meinaatte?
onk mut taas lisätty johonki lesboblogi-top sataan?
vai mainittu jossain suomikaksnelosella?
vai mistähä moinen rykäsy?
minä itte
ihana tuo pieni minä itte-mies!
olis aivan mahtavaa itse omistaa moinen itsetunto mikä tollasta 2-vuotiasta pojanvesseliä vie etenpäin.
sä halusit leluja yläsängystä, ja hait tomerana poikana korokkeen (noin 10cm) "minä kiipiin sinne!" julistat. eikä edes hätkähdä vaikket puoleenväliin matkaa ylttänyt. roikuit vaan yläsängyn rimoissa ja ähisit "mä kiipiin sinne, mä kiipiin...." juoksuradalla sä olit sisartas puoli rataa jäljessä ja kiljuit onnessas "mä saan teten kiinni!!!" samoin sä kirmaat koirain perässä ulkona "mä saan sen kiinni!" ja jos et saakaan, niin sit voit vaan vaihtaa sääntöjä ja alkaa kiljumaan "sä oot hippa!" ja lähtä itse karkuun. lautapelissä voi hyvin väittää kirsikkaa pähkinäksi, ja unossa kaikki kortit käy, koska ne käy. syliin voi mennä kun haluaa. ja räät saat pyyhkiä mamman rinnuksille tai omaan hihaan.
kaksvuotiaana saa olla itsepäinen ilman että kukaan dumaa sua. sä voit vastata kaikkeen ei, ei, EI! tai illalla alkaa inttää että on aamu. tai että hän on mami. tai että mehu on maitoa. tai että onhan kaapissa purkkaa. on. on. on. koska sinä tiedät. ja jos joku on eri mieltä, aina voi vähän kiljua.
aina on sun vuoro kun sä oot kaks. ainakin sun mielestä. voit kiljua jos joku on eri mieltä. sä voit nauraa täysiä, ja parkua kovaa. aina. ja laulaa kaikki biisit just niinkun itte oot ne kuullut, ja lausua runot myös*. kaikki on kuitenkin haltioissaan.
[*vivve ja vavve mökihäänä, evivät ovivat ykkinäähä, ovi oli hukotta, ikkunat olivat hukotta ja piipun päävvä oli hattu. vivve o vivve ja vavve o vavve. teehä voi kaikkihavve. viee piti vahatta, ja vaae piti mahatta, vaakikii ko heovi täyhi]
olis aivan mahtavaa itse omistaa moinen itsetunto mikä tollasta 2-vuotiasta pojanvesseliä vie etenpäin.
sä halusit leluja yläsängystä, ja hait tomerana poikana korokkeen (noin 10cm) "minä kiipiin sinne!" julistat. eikä edes hätkähdä vaikket puoleenväliin matkaa ylttänyt. roikuit vaan yläsängyn rimoissa ja ähisit "mä kiipiin sinne, mä kiipiin...." juoksuradalla sä olit sisartas puoli rataa jäljessä ja kiljuit onnessas "mä saan teten kiinni!!!" samoin sä kirmaat koirain perässä ulkona "mä saan sen kiinni!" ja jos et saakaan, niin sit voit vaan vaihtaa sääntöjä ja alkaa kiljumaan "sä oot hippa!" ja lähtä itse karkuun. lautapelissä voi hyvin väittää kirsikkaa pähkinäksi, ja unossa kaikki kortit käy, koska ne käy. syliin voi mennä kun haluaa. ja räät saat pyyhkiä mamman rinnuksille tai omaan hihaan.
kaksvuotiaana saa olla itsepäinen ilman että kukaan dumaa sua. sä voit vastata kaikkeen ei, ei, EI! tai illalla alkaa inttää että on aamu. tai että hän on mami. tai että mehu on maitoa. tai että onhan kaapissa purkkaa. on. on. on. koska sinä tiedät. ja jos joku on eri mieltä, aina voi vähän kiljua.
aina on sun vuoro kun sä oot kaks. ainakin sun mielestä. voit kiljua jos joku on eri mieltä. sä voit nauraa täysiä, ja parkua kovaa. aina. ja laulaa kaikki biisit just niinkun itte oot ne kuullut, ja lausua runot myös*. kaikki on kuitenkin haltioissaan.
[*vivve ja vavve mökihäänä, evivät ovivat ykkinäähä, ovi oli hukotta, ikkunat olivat hukotta ja piipun päävvä oli hattu. vivve o vivve ja vavve o vavve. teehä voi kaikkihavve. viee piti vahatta, ja vaae piti mahatta, vaakikii ko heovi täyhi]
perjantai 2. maaliskuuta 2012
jääkaapinovi
jääkaapin ovessa on yllättäen lasten kuvia. ja piirrustuksia. ylhällä lukee "love" magneettikirjaimin. muutama hajasana rakkausrunomagneeteista vaeltelee siellä myös [rakkaus.ymmärtää.koskea].
- keltainen kortti ylhäällä on mamille bamin piirtämä traktori.
- himppunen näkyy kulmaa mun voimaantumisjääkaappimagneetista siinä lukee: "amazingly enough I don't give a shit" viiskytlukulaisen rouvan siinä hymyillessä. ostin sen itselleni kun elämä paiskoi mua päähän muutama vuosi sitten. (ero, keskenmeno ja syöpäepäilyjä) ja tuo magneetti seuraa mua jääkaapin ovesta toiseen, luulen. aina.
- sen alla sisustustavaratalon aivan turha vanha kuitti.
- sarjakuvassa koira antaa kissalle "liian märkiä pusuja". se on huumoria.
- mmale kuvassa on mulle piirrtty rakkauden talo ja lumisadetta.
- 0001 kuvassa on kirjasto satavuotta sitten.
- alalaidassa roikkuu mamin kortti jossa on sydämiä ja mein perhe ostoskeskuksen rullaportaissa.
- esikon askartelemassa spiraalimagneetissa on kiinni vielä rutun "hyvän käytöksen tarralista".
jos tää avaa jotaki mun elämästä tää ovi, nii eipä mitään yllättävää tule esiin. arkea, rakkautta ja vähän huumoria tursuu yli äyräidensä. *hymynaama ja sydän*
kaksi haastetta
mä kun kulutan aikaani lukemalla muiden blogeja, niin bongasin kaksi "haastetta".
tässä teille kiertoon:
1) kuva jääkaapin ovestasi. mitä siinä on kiinni? ja miksi! toivoisin vastinetta blogeissaan ainakin piukulta, poikkeamalta, hauwerinelta (en pääse sun blogiin! haloo!!) ja mge:ltä! kiitos! muutkin ystävällisesti saa toimia. (laita linkki blogiisi tonne kommenttilootaan että voin tulla ihmettelemään just sun jääkaappia.)
2) kerro minkälaisen kuvan musta saa tän blogin kautta. kerro! tämänkin haasteen pyydän yllämainittuja esittämään blogissaan, että pääsen vastailemaan teille! (ja muillekin, linkkiä vaan kompsulootaan tänkin osalta!)
haasteellista perjantaita!
t. mama
tässä teille kiertoon:
1) kuva jääkaapin ovestasi. mitä siinä on kiinni? ja miksi! toivoisin vastinetta blogeissaan ainakin piukulta, poikkeamalta, hauwerinelta (en pääse sun blogiin! haloo!!) ja mge:ltä! kiitos! muutkin ystävällisesti saa toimia. (laita linkki blogiisi tonne kommenttilootaan että voin tulla ihmettelemään just sun jääkaappia.)
2) kerro minkälaisen kuvan musta saa tän blogin kautta. kerro! tämänkin haasteen pyydän yllämainittuja esittämään blogissaan, että pääsen vastailemaan teille! (ja muillekin, linkkiä vaan kompsulootaan tänkin osalta!)
haasteellista perjantaita!
t. mama
kiree pipo. ja rakkautta
hah.
puolisoni jalkautui eilen tutkijankammiostaan perhen pariin, ja sehän oli lapsille tosi kivaa. mulle se maksoi kuitenkin poikulin oppositioasenteen vuoksi kireän pipon loppuillaksi. tasan ei käy onnenlahjat. mä en tajua... ...eiku tajuan sittenki. pakko kai se on aina jollekin vääntää naamaa. näemmä. kun mamin kanssa hillutaan, painitaan, kuunnellaan musiikkia ja höpsitään, ni johan se on tyhmä se ämmä joka perusjuttuihin pakottaa. "en syä, en pissi, en pese hampaita, en nuku."
nyt kun olen tovin noudattanut järjen(murun) ääntä tässä kasvatustoimessani*, niin tiukka ilme ja napakka sanominen riittää pojalle, ei tarvi kaikesta vääntää puolta tuntia. ottaa vaan kupoliin se poliisin rooli tässä. tai eilen otti... **
kivintä musta on silti katsella noita kolmea yhdessä. yks ilta niiden hyvänyöntoivotuksetkin meinas vetää mulle tipat linssiin. semmosta suukkojen moisketta ja halailua.
rakkaus on nii kaunista. sivustakin katsottuna.
(* enkä aina yritä hyvällä sataa kertaa. vain ne kaksi, niinkun esikoisen ollessa pieni, ja rutunkin. mutta mä puolustaudun ja selittelen vähän sillä, että kun lapsilauma kasvaa, niin periaatteet voi vahingossa vähän venyä, varsinkin väsyneenä,... otteeko muut huomannu..? ja mut kyllä sokeuttaa se äidinvaistokin. ja lapset osaa sitä erinomaisesti hyväksikäyttää. lupasin murulle että tässä nyt nappaan itseäni niskasta kiinni. ja olen napannut. )
(** taaksepäin katsellen en ihmettele murun tuskastumista, jos siitä on tuntunut pojan uhman alusta asti että se on aina se poliisi, ja mä se hauska pelle.)
puolisoni jalkautui eilen tutkijankammiostaan perhen pariin, ja sehän oli lapsille tosi kivaa. mulle se maksoi kuitenkin poikulin oppositioasenteen vuoksi kireän pipon loppuillaksi. tasan ei käy onnenlahjat. mä en tajua... ...eiku tajuan sittenki. pakko kai se on aina jollekin vääntää naamaa. näemmä. kun mamin kanssa hillutaan, painitaan, kuunnellaan musiikkia ja höpsitään, ni johan se on tyhmä se ämmä joka perusjuttuihin pakottaa. "en syä, en pissi, en pese hampaita, en nuku."
nyt kun olen tovin noudattanut järjen
kivintä musta on silti katsella noita kolmea yhdessä. yks ilta niiden hyvänyöntoivotuksetkin meinas vetää mulle tipat linssiin. semmosta suukkojen moisketta ja halailua.
rakkaus on nii kaunista. sivustakin katsottuna.
(* enkä aina yritä hyvällä sataa kertaa. vain ne kaksi, niinkun esikoisen ollessa pieni, ja rutunkin. mutta mä puolustaudun ja selittelen vähän sillä, että kun lapsilauma kasvaa, niin periaatteet voi vahingossa vähän venyä, varsinkin väsyneenä,... otteeko muut huomannu..? ja mut kyllä sokeuttaa se äidinvaistokin. ja lapset osaa sitä erinomaisesti hyväksikäyttää. lupasin murulle että tässä nyt nappaan itseäni niskasta kiinni. ja olen napannut. )
(** taaksepäin katsellen en ihmettele murun tuskastumista, jos siitä on tuntunut pojan uhman alusta asti että se on aina se poliisi, ja mä se hauska pelle.)
torstai 1. maaliskuuta 2012
kännissä, hangessa
voi daddy!
isiä ihmetytti outo pieni mytty sillan alla aamuyöstä kun oli töihinsä kävelemässä. kävi tarkastamaan mitä sinne oli jätetty, niin sepä olikin lumeen sammunut nuori tyttö puolipukeissa. isäni siinä sitten tapansa mukaan hätääntyi ensin, mutta tajus kuitenkin tuuppia myttyä, ja kun mytty havahtui, nappasi isi sen kantoon ja toimitti tämän osoittamalle porraskäytävälle.
voi luoja. mytyn onneksi isi menee yöllä töihin. ja onneksi daddy on sen verran utelias luonnostaan, että meni katsomaan ihmeellistä kasaa. ja että se oli just mun isi joka sen löyti. ei kukaan pahansuopa ilkiö.
isi surkeena kertoi että tyttö oli vain hiukan mun esikoista vanhempi. huoh. sydäntä puristaa. pelastava yön enkeli. mun isi. toiv sinä pieni humalikko ymmärrät miten sinulla kävi tuuri. ja vanhemmat, tiedättekö te missä tein teini nukkuu öisin? toiv ei ainakaan lumihangessa. kännissä.
isiä ihmetytti outo pieni mytty sillan alla aamuyöstä kun oli töihinsä kävelemässä. kävi tarkastamaan mitä sinne oli jätetty, niin sepä olikin lumeen sammunut nuori tyttö puolipukeissa. isäni siinä sitten tapansa mukaan hätääntyi ensin, mutta tajus kuitenkin tuuppia myttyä, ja kun mytty havahtui, nappasi isi sen kantoon ja toimitti tämän osoittamalle porraskäytävälle.
voi luoja. mytyn onneksi isi menee yöllä töihin. ja onneksi daddy on sen verran utelias luonnostaan, että meni katsomaan ihmeellistä kasaa. ja että se oli just mun isi joka sen löyti. ei kukaan pahansuopa ilkiö.
isi surkeena kertoi että tyttö oli vain hiukan mun esikoista vanhempi. huoh. sydäntä puristaa. pelastava yön enkeli. mun isi. toiv sinä pieni humalikko ymmärrät miten sinulla kävi tuuri. ja vanhemmat, tiedättekö te missä tein teini nukkuu öisin? toiv ei ainakaan lumihangessa. kännissä.
jeesusunia
salmiakkia, appelsiinimehua, hunajaa, tonnisia paramaxeja ja tavallista buranaa, neljä pokkaria.
siinä taudin tainnutusresepti, jonka mukaan hutasin kaupassa työterkan jälkeen.
rommia en taipunut hakemaan. alkoon matkaa oli 200m liikaa.
puolisoni katsoi tänään sohvannurkkaan, suoraan mun silmiin, kuin ihmetellen miten sohvatyynyssä on yhtäkkiä silmät. mä kuvittelin itseni semmoi huonekaluksi, tai tauluksi joka tuijottelee maailman menoa samasta paikkaa, hiljaisuudessa, vuodesta ja päivästä toiseen.
mun mielikuvitus käy vähän kovilla muutenkin. yöllä näin eeppisiä kuumehoureisen jeesusunia. unissä käveltiin kohti rantaa, ja yhtäkkiä jeesus keikautti maapalloa niin että vatsanpohjassa humahti. meinasi puoli perhettä pudota maailman reunan yli. havahduin, ja tajusin sen olleen onneksi vain uni. no sitten se jeesus nosti mut ilmaan leijumaan ja käänti sohvalla ympäri. seuraavaksi havahduin tästä uudesta asennosta. *
horaatio läksi tenttiin. kauden kuulemma suurimpaan ja hankalimpaan. vaikka sen tuntien ihan mielellään se tuota ainetta lukeekin... kai.
järkyttävän yskänkohtauksen siivittämänä painuu hän nyt sohvannurkkaan potemaan. talo makaa hiljaa. niin minäkin.
(*nytpä tiedän mitä rutulle vastaan ensikerralla kun se kyselee mitä ne jeesukset tekee. -no keikuttelee mammoja unissa, tietty.)
siinä taudin tainnutusresepti, jonka mukaan hutasin kaupassa työterkan jälkeen.
rommia en taipunut hakemaan. alkoon matkaa oli 200m liikaa.
puolisoni katsoi tänään sohvannurkkaan, suoraan mun silmiin, kuin ihmetellen miten sohvatyynyssä on yhtäkkiä silmät. mä kuvittelin itseni semmoi huonekaluksi, tai tauluksi joka tuijottelee maailman menoa samasta paikkaa, hiljaisuudessa, vuodesta ja päivästä toiseen.
mun mielikuvitus käy vähän kovilla muutenkin. yöllä näin eeppisiä kuumehoureisen jeesusunia. unissä käveltiin kohti rantaa, ja yhtäkkiä jeesus keikautti maapalloa niin että vatsanpohjassa humahti. meinasi puoli perhettä pudota maailman reunan yli. havahduin, ja tajusin sen olleen onneksi vain uni. no sitten se jeesus nosti mut ilmaan leijumaan ja käänti sohvalla ympäri. seuraavaksi havahduin tästä uudesta asennosta. *
horaatio läksi tenttiin. kauden kuulemma suurimpaan ja hankalimpaan. vaikka sen tuntien ihan mielellään se tuota ainetta lukeekin... kai.
järkyttävän yskänkohtauksen siivittämänä painuu hän nyt sohvannurkkaan potemaan. talo makaa hiljaa. niin minäkin.
(*nytpä tiedän mitä rutulle vastaan ensikerralla kun se kyselee mitä ne jeesukset tekee. -no keikuttelee mammoja unissa, tietty.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)