aion metsästää perseidejä

vähän on menny aamuyöt valvomiseksi viimeaikoina. [hiton kierteellä oleva kroppa.]
nyt laitan ihan kellon soimaan keskellä yötä.
sillä;
oon virittäny kameran ohjeiden mukaan. asettanut kiven pihalle kameran jalustaksi.
haluan nähdä yöllä persidejä. ja kuvata.

tähdenlennot on niin kauniita.
niiltä toivoessa oon saanu lapsen.
ja tän parisuhteen.

pitäkää peukkuja että saan filmille jotakin.
jos en, niin saatan silti toivoa.
jotakin.

poika puhuu hassuja, ja sairastaa kanssa

"voi mamma -pieni rakas." - ai oon.

"mä osaan lukea, laskea ja liukua." - aha, tarpeelliset taido hallussa.

kundilla heiluu kuume 39,4 - 38,9 välillä. buranalla laskee kolmeseiskapuoleen, välillä. se valittaa ettei nää mitään, ja että polviin sattuu. pesun jälkeen laskin sen maahan, niin se vaan kaatuili ja huusi että jalkaan sattuu. 

kainalosta rintaan asti on ihottumaa, samoin nivustaipeissa. selkäänkin ilmestyi näppyjä.
mutsin ja yhden sairaanhoitajan kanssa diagnosoitiin parvo, tai vihurirokko, vaikka vihurirokkorokote ilmeisesti kuuluu normiin rokoteohjelmaan.

no, tiedä häntä. virusperäsiähän nuoki on eikä niille mitään mahda.
löhötköön sohvalla katsomassa olympialaisia siskojen kanssa. ja avaraa luontoa.

"mamma, mä taidan pelätä apinoita." - no, oota, tuun sun viekkuun.

sit mä pyyhin ripsarit poskilta...

toivottavasti mun kohdalla fiban tehnyt alansa ammattilainen tänään häpeää työpäivän jälkeen.
koin meinaan aikamoisen shokin hoitaessani omia asioitani.

mitään niin kammottavaa tilannetta meinaan en ole joutunut kokemaan.
ensin säikähdin, sitten iski pelko, sitten raivo + päälle ihana jälkipaniikki.

kamala tunne on kun tiedät ettet ole tehnyt mitään väärää. sitten syytellään ja säikytellään ja nolataan.
sitten sä mietit miten saat ihmiset uskomaan että olet oikeessa, ja tajuat ettet ehkä mitenkään. ja jos sua ei uskota niin seuraukset henk.koht elämässä saattavat olla hiukka fataalit.
sitten pelkäät että asian setvimiseen menee niin pitkään että lapset lähtee päiväkodista sosiaalipäivystykseen kun niitä ei haeta ajoissa. ja sitten mietit miten asian sopään selvität.

sit kun sä oot satakertaa asiaa selittänyt, itkenyt hiukan ja hokenut vittusaatanaa, sulle kerrotaan että on käynyt fiba, ja pahoitellaan kovasti.

sit sä menet ulos, soitat ystävälle ja itket niin että silmät meinaa revetä.
kysyin puhelimessa alkuun että "arvaa mitä mulle kävi?" -ei. se ei olis ikinä osannu moista arvata.
enkä mäkään. ikinä.
mä vaan yritin hoitaa mun asioita.

sit mä pyyhin ripsarit poskilta ja loihdin näpsäkän tekohymyn ja hain lapset päiväkodista.

p.s. omilla huudeilla en asioitani vähään aikaan hoida. piste.

realiteetintaju

aika yksinäistä on ollu.
millenium-trilogiaa paukuttelen menemään. se on mun mielenterveyden tae. on kyllä mukaansatempaavaa luettavaa.
töissä on mahtavuutta. just luin lehdestä kuinka joillakin on loman jälkeistä masennusta ihan,  (mm.supersaikuttaja joka jäi pois heti kun palasin työmaalle.) mä oon vissiin vaan tarpeeks pöpi tykätäkseni arjesta ja moisesta pienipalkkaisesta raadannasta, tai sitten siellä on vaan mun kaltaista seuraa.
tänään yks vanhempi herrasmies otti ihan kädestä kiinni, ja sanoi:
"kuule, sä oot todella kaunis nainen."
- voi kuule, tosi kiva että sanot niin. taidat tietää että naiset tykkää kun niitä vähän kehutaan.
"emmä kehu. se oli totuus."
- kiitos herra hauska. tää tuli tarpeeseen. 
voi nolostuksen määrää.
ne on niin vilpittömiä jotku... tai sokeita. *reps.

niiden sanomiset usein osuu ihan ytimeen asti.

juttelin muuten tänään myös yhden mukavan hoitsupojan kanssa kanssa. se kerto että ihailee mun optimismia, mutta sit se nauro vääränä yhdelle mun ammatilliselle epäonnistumiselle. "voi jeesus! mitä sä kuvittelit. eksä oikeesti tajua miten maailma toimii? ootsä hyväuskonen hölmö, vai irrallaan realiteeteistä? siis uskoitsä todella siihen että tää onnistuu, vai toivoitsä vaan?" - öö. ehkä mä vaan toivoin. eiku uskoin mä kanssa. helvetti.
potkaskaa mua joku! miten hemmetissä sitä ei ikinä opi? mikä hitto mun päässä on vialla?!

ostetaan realiteettien tajua. pienikin määrä riittää, ensalkuun.
kiitos. yhteydenotot blogin sähköpostiin.

mä niin arvasin!

esikoinen soitti.
"voinkmä kuitenki pelata tän syyskauden loppuun?"

miss futis ei vaan nyt pysty lopettamaan.
ei sen multa tarvia kysyä, kun itse on lopettamispäätöksensä tehnyt. ja saa sen myös itse pyörtää.

joo, jatka vaan sit.
mä niin tiesin tän. niinku mutsit yleensäki tuppaa tietämään. 

ihmettelyä

alakerrasta kuultua: 
"mami, syntyyks koirat koirina?"

awwww. 
parhautta on kaikkea ihmettelevän kolmevuotiaan maailmankuva.

pyssyleikit nou-nou.

"mamma ampuu sua naamaan." -kertoi bam naapurin pojalle ja sen äitille.
jouduin ihan pyytää sitä oleen hetken hiljaa, että sain selvitettyä miksi kymmenvuotias uhkailee mun poikaa aseella mein pihalla.
bamia oli tilanteessa pelottanut.

kuulin meinaan vkonloppuna sisään asti kun se pihalla karjui "ei haa ampua mua naamaan! älä, en tykkää!"
siinä vaiheessa olin jo ranskalaisen parvekkeen kaiteen yli, ja voin kertoa että huutoni raikui pitkin pihoja. emmä mitään ampumisesta puhunut. ojensin vaan uuvatteja siitä miten pihalla käyttäydytään, ja kiusataanko mun lapsia vai ei. 

kerroinpa eilen sitten asiasta pojan äidille, ja äiti selitteli että pojalla on adhd (entä sitten?) ja että sukulaiset on pyssyn ostaneet (entä sitten?). kyllä se on silti itse opetettava lapselle miten pyssyillä leikitään ja kiusataanko pienempiä ihmisiä (tai ketään ihmisiä) vai ei. sen naiselle kerroin.

jaaha. huolimatta siitä että onnistuin tunkemaan taloyhtiön hallitukseen, olen varmaan nipon paska-akan maineessa. mutta joku roti se on oltava.

ei. pyssyleikkejä. ei uhkailua. ei kiusaamista.
varo, entinen lähiömutsi on muuttanut sub-urbiin.

töissä

hitto. ihana oli palata työmaalle.
niin vilpitön ja lämmin vastaanotto.
kipeitä kohtaloita, haasteellisia, kiinnostavia ja riemastuttavia työtehtäviä.

asioita joita osaan, asioita joita pitää oppia.
ihmisiä joiden kanssa keskustella.

"ihanaa. ääni tuli taloon takas."

-kiitos tästä.

arjenrakastajan paluu on lähellä.

rakkausruno

meillä on tapana välillä höpsiä ja kirjotella viestejä tai rakkausrunoja jääkaapin oveen.
tässä uusin hengentuotteeni, rakkaudella rustattu.

saa lainata vapaasti. en toki takaa onnistunutta rakkauselämää tai lämmintä vastaanottoa.
täällä toistaiseksi tunneilmaisuni on jäänyt ilman vastakaikua.

kesämuistoja, minä ja hän.

jos jotakin tästä kesästä haluan muistaa, ni ne on tässä.
1) minä ja stieg larsson (kyllä! mä vasta alotin millenium-trilogian.)
2) minä ja sama.
3) minä ja sama.
4) minä ja sama.
eväät, vuorokaudenaika ja säät vaihtui. asema ja kirjailija ei.

seksikästä naisella on...

...iso kello.

kapea ranne ja iso kello. tai vähän lihaksikkaampi ranne ja iso kello.
ihana sama.
sytyttää kyllä.
en turhaan ostanut murulle catepillarin miesten kelloa. mähän sitä varmaan enimmäkseen katson.
omaa itsetuntoa nostin ottamalla suunnon aikaraudan laatikosta, vaihtamalla pariston ja laittamalla sen ranteeseen.
ooh. ihkua!
oon kattonu kelloa tänään ainakin kymmenesti.
*wirn, wirn, wirn.

vähän lesbo ja sporttinen olo.

tyhmä ja naiivi...

...ja kuulee mitä haluaa.

optimismi on oikeesti ihan hyvästä. se että jaksaa yrittää onnistumisen toivossa, että tietää että pilvienkin takana se aurinko paistaa, ja uskoo kaikkeen hyvään tässä maailmassa.

tekstailin ystävän kanssa aamulla. se laittoi mulle viestin joka a) oli aivan totta asiaa ja b) syventi mun epätoivoa entisestään.
en mä viestistä kiukustunut, korkeintaan ittelleni. sitähän varten ystävät on, että ne sanoo totuuden, vaikkei se olis aina kivaa.

vituttaa vaan olla aina niin tyhmä ja naiivi. oon taas vissiin ihmisten puheista poiminut vaan ne hyvät asiat mitä haluan kuulla. ja sitten kolahtaa. ja kovaa.

kuuluuks tähän hiton aikuistumisprosessiin joku realisoituminen?
että rupeis kuuleen mitä ihmiset todella sanoo? tajuis ettei kaikki ole niin hyvää ja kaunista, mutta että sen kanssa voi elää?

helpotti ja ei.

totaalisen kilahduksen vältin menemällä sänkyyn 19.30 ja sieltä se uni onneks tuli suht samoin tein. heräsin toki 5.30, mutta raivaritila lieveni.
pyysin esikkoa katsomaan penskoja tänään, että voin/voidaan murun kanssa vähän hengähtää. käydään penkkiurheilemassa, ja suunnitelmissa oli leffa/illallinen/yhdet, mutta muru perhana heräsi kuopuksen rääkäsyyn 3.20, joten vituiksi meni ilmeisesti tämäkin päivä.

en tajua kuinka kauan tätä kukaan jaksaa järjissään?
tuntuu että vaikka kuinka yritän, kaikki menee päin hemmettiä kuitenkin.
ehkä lakkaan vaan yrittämästä, ja annan elämän soljua eteenpäin.
kyllätäähelpottaa.
kyllätäähelpottaa.
kyllätäähelpottaa.

joku kaunis päivä.

off.

mun tekee niin paljon mieli kiroilla ja huutaa.
työviikko on nurkan takana, ja mulla on tän p**seloman huipennukseksi lämpöä. silmiä särkee ja selkä kolottaa. ja päälle päätteeks megalomaaninen ketutus.
noi murun duunitki on suoraan helvetistä, ja penskat hyppii seinille.

mulla on nyt hihna niin kireellä että vinkuu-u-u-u-uuuu.

joo, joo.  mä oon varmaan maanisdepressiivinen helkkarin pienillä sykleillä. ja todellinen on-off ihminen, sit kun asiat ei ole happy happy ja on, ne on totaalisen off.
ja nyt mä oon off. totaalisen. 


onneks tiiän että kohta naksahtaa joku paikalleen, jostain ihan pienestä syystä, ja pystyn taas hengittämään normaalisti. ei tätä muuten jaksais. 

mutta tänään -nyt- ottaa päähän. kaikki. todella. 
ei sit muuta.
moi. 

eskari ja klassikko

hiis.
nyt se on pian eskari!
mun pikku ruttu.
[rakkautta ja sydäntä tähän]

ostin sille klassikkorepun. saa raahata tota selässään eskarin ja peruskoulun ajan. joku tilpehööri saa vetskassa roikkuessaan vaihtaa. joka vuosi, eikä edes joka toinen, tule uutta reppua tuleman.t. mutsi joka vihaa kerska-kerta-kulutuskulttuuria.
värivalintakin aika jees by ruttu. no,sehän sen kanssa saa elää.

p.s. hain reppureissulla kuramaton. ja 15kg koiranruokaa. (tuli muuten helpolla ikean kassissa reppuselässä kotiin.) säilytyslaatikko pihalle ja krysanteemit saa odottaa, hyvästä kikkailusta huolimatta en saanut niitä kamelin kyytiin. *wirn.

kameli, ja se että pessimisti ei pety.

hitto.
pitäis käydä ikeassa, puutarhakaupassa ja koiranruokakaupassa.
ei siinä muuten mitään, mutta kun ei ole autoa.
jos iksusta ottaa kuljetuksen, jää mulle kannettavaksi pihakivet, koiranruokasäkki ja säilytyslaatikko.

pystyykö kameli siihen? kera kahden lapsen?
jää nähtäväksi.

"tää on ollu ihan paska kesä" se sanoi.
olen samaa mieltä.
rentouttava loma my ass. muutamia valopilkkuja on tässä ollut toki.
näillä eväillä pitäis jaksaa taas vuosi vääntää töissä.
epäilenpä.

 noh, pessimisti ei pety.

kätevä emäntä

hitto. vietin aamupäivän netissä vaklaamassa kenkäkaappeja. ei löydy ni ei ni ei ni ei.
hmh. ei se mitään.
kas näin toimii ns. kätevä emäntä:

sit vaan pakkelia pintaan ja kangas paikoilleen.
vot!
olkoon siinä nyt sen aikaa kun saan kerättyä voimia kierrellä huonekaluliikkeet paremman toivossa.
nii.

seksuaalisesti kehitysvammainen ja naisesta iloinen

koska mä olen seksuaalisesti kehitysvammainen, niin musta on kerrassaan vavahduttavaa joka kerta kun alaston nainen sukeltaa mun iholle peiton alle.
se kaunis hahmo hämärässä huoneessa.
naiselliset, kaarevat muodot, sileä iho, lämpö, tuoksu.
huoh.
ei ole parempaa. sitä ei voi edes sanoin kuvailla.
mä olen maailman onnekkain. tiedän.

p.s. james, mä en ymmärrä miten rakkaus, lämpö ja naisen kauneus on sun mielestä poikkeavaa. mä luulen että seksuaalisesti kehitysvammanen on mun sijasta sinä.

seksuaalinen kehitysvamma

voi james hirvisaari!
herra on esittänyt netissä suvaitsevaista, ja miettinyt että pitää antaa anteeksi homoseksuaaleille koska homous on varmaan jonkun sortin seksuaalinen kehitysvamma.

no kiitos james, mutta en sun ymmärrystäs kaipaa. saat vapaasti pitää mielipiteesi. jos vaikka oonkin seksuaalisesti kehitysvammainen sun silmissäs niin olen.

setan tehtävähän on yrittää muuttaa ihmisten asenteita, mutta musta vähän turha tuosta(kaan) sanomisesta on älähtää. saa james olla mitä mieltä haluaa, ja kirjoittaa siitä netissäkin, se on sananvapautta se. jos sen mielestä on luonnonvastaista olla lesbo, musta on luonnonvastaista olla yksoikonen ja tyhmä. koska:

kyseenalaista, james, sen sijaan on sun kommentti hesarille liittyen mainitsemaani kohuun: "ehkä sateenkaaren alle mahtuu myös moniavioisuus, insesti ja eläimiinsekaantuminen ja paljon muuta kinkkistä?"
ja mitähän muuta "kinkkistä" sä vielä meinaat? urpo.

kenkäfetissit

voi pentele!
mulla on nyt kenkäkaappiongelma!
toi kekkulan eteinen on raivostuttava! kaikki kenkäkaapit joita oon kattonu, ei istu siihen mitenkään. ja kyse on about 2-4cm mitoista, eli just raivostuttavaa.
nih.
voitte vaan kuvitella kuinka paljon neljän naisen perheessä on kenkiä! ja kuinkapaljon siihen päälle yhden tennarifetisistin pojalla niitä tennareita mahtaa olla.
että kenkäkaappi on tarpeen. koska liukuovikaappien ovien takana on ritiläkorit täynnä, ja eteisessä kaks pahvilaatikollista odottamassa sijoitusta.

ihan sama mitä maksaa! mä haluan sopivat kenkäkaapit.
luonteeni mukaan IHAN. NYT. HETI!