teaser

mä aion bloggaa pian muista blogeista, mun blogiin saamasta ensimmäisestä lahjuksesta ja niitä kuvia aion laittaa tästä asunnosta.
nyt saatte kuitenki odotella.

ensin "juhlin" rauhassa työviikon päättymistä kera cesar-salaatin, kuivan luomuvalkkarin ja ihanaisen emäntäni.
palaillaan pian...

vanhemman naisen neuvoja

vanhemman naisen ohjeita hyvään parisuhteeseen, olkaa hyvät; 
[hyvä huudella parisuhdeneuvoja kavereille täältä kullan kainalosta sohvalta, 
sen mulle kaupasta yllättäen ja pyytämättä tuomat suklaat käpälässä.]
[(viinilasillinen puuttuu. toim.huom.) ]

kannattaa muistaa että usein ne pienet asiat on isoja.
ja joskus isotkin ihan pieniä.

hanki itselles ihminen, jonka arvot vastaa omias.
ihminen jonka kanssa rakkaus- ja huolenpitotasot kohtaa.
joskus kyllä paapojalle kelpaa flegumpikin kaveri, joskus taas paapoja haluaa huolenpitoa.
arvotus on yleisesti ihmiselle tärkeä piirre.
arvosta toista, mutta ennenkaikkea, arvosta itseäsi. 
opi tekemään kompromisseja, mutta pidä pääsi sulle tärkeissä asioissa.
kasva tilanteen mukaan. myönnä että myös sinussa voi olla vikaa, mutta kaikki vika ei löydy yhdestä päässä.
koita huomata arvostus myös pienissä eleissä.
aina ei tarvita shampanjaa ja serpentiiniä.
kuuntele mitä toinen sanoo, sano itse mitä tunnet, koska kukaan ei lue ajatuksia.
opi olemaan myös hiljaa.

käytä pelisilmää jos sitä löytyy. joskus ei kannata vetää niitä menkkaitkupotkupaskaraivareita jos toisella on just huono päivä.
joskus on parempi purra huulta, tai tyynyä ja karjua sisäisesti, mielummin kuin repiä pelihousut sen toisen silmille. 
halaa, pussaa ja himoitse.
silitä kun siltä tuntuu.
purista pehvasta kerran päivässä.
kuori toiselle mandariini silloin tällöin.

nooh. ei se ole niin vaikeeta...
eihän?

no helppo täältä on huudella.
anteeks taas. 

this is me

"pitääkö sun ikäsen naisen kulkea vielä housuissa joissa perse roikkuu polvissa!?"
- no pitää, hemmetti. mutsi!

natsi. eli idioottien ilmaset huvit.

mä on taas jossain maanisdepressiivisyyden tilassa.
suuren osan aikaa oon jotenkin ahdistunut, ilman näkyvää syytä,
sitten yhtäkkiä kiepsahdan ihan katatoniseen riemuun.

tän aamun oon hihitellyt yhtä typerää juttua.
se meni näin:
lapset leikkii yläkerrassa.
yhtäkkiä äänet kovenee.
sitten kuuluu napakkaa tylytystä rutun suusta.
[kurmottaa veljeään jostain grilliruokien laittamisesta väärään paikkaan.]

mä pyörittelen silmiäni yläkerran suuntaan.
"natsi." sanoo puolisoni napakan välinpitämättömästi.

ja sit mä repesin.
ja repeen aina uudelleen kun asia tulee mieleen.

hulluilla on halvat huvit.
idiooteilla ilmaset.

sweet 16

oumaigaad.
esikoinen täyttää kuusitoista.
emmäkestä.

mä kriiseilen pitkää vanhemmuuttani ja omaa elähtäneisyyttäni myöhemmin, nyt vaan olen tyytyväinen sen synttärilahja-aatokseeni, ja odotan innolla mitä tyyppi ite on siitä mieltä.
lahja on ns. "aineeton", koska tuonikäselle on äärimmäisen vaikea ostaa mitään.
emmä tajua sen muodista, musiikista tai muustakaan mitään, olenhan äiti, ja eri sukupolvea.
sitä joka kertoo pyöräilleensä kouluun, syöneensä puuroa, käyttäneensä sammareita, leikkineensä metsässä, ja kuunnelleensa "oikeaa" musiikkia. 

mut nyt kerranki mulla iski hyvä idea!

kuvia jälkempänä! lupaan.
kunhan esikko ensin "korkkaa lahjansa" itse.

rakkaat ihmiset

kun mä tossa tongin lakanoita kaapista, ja käännyin naaman kanssa takas olkkarin puolelle, niin nokkani osui keskelle pehmeää turkkia. kyselin koiralta että mitä ihmettä se siinä puuhaa, nojautu se vaan mun naamaa vasten.
pehmo-otus. tuoksui hyvälle.

mä olen vaan tosi tyytyväinen mun elämään just siinä eniten, että mulla on niin paljon rakastettavaa.
jaksan suht mitä kuraa tahansa (työressiä, huonoja päiviä, koirakuraa, siivoomista, taloudellista ahdinkoa, risasia öitä.) just niiden pienten rakkaushetkien tähden.
joskus se on pieni asia, josta tulee se iso tunne.

mulla on lapsia, aikuisia, koiria.
sisko, veli, mutsi, faija, sukulaisia.

tänään mein seurasta pääsee nauttimaan tää faija-karhu, mennään niille lainaamaan poraa ja syömään rusinoita.

(p.s. eniten tässä kuvassa naurattaa se, että ne jotka on faijan nähny, ei välttämättä edes huomaa että oon fotoshopannu tätä kuvaa.)

miehen aivot.

ja poika.
mua niin huvittaa kyllä nuo miesten aivoitukset.
varsinkin pikkumiesten.

kun ruttu speksaili mitä avaruuden takana on, vieressä veikka äimistelee kuinka todella, siis todella kun pillillä imasee, niin mehu todella tulee purkista suuhun. siis kato mamma. siis se todella tulee. siis kun mä imasen, nii todella se mehu tulee tänne. siis todella. siis suuhun asti. siis ihmeellistä.

eilen se kertoi että aikoo muuttaa pasilaan. siis pasilan asemalle. siis sinne missä junat kulkee. sit se kattoo junia. ja hankkii tyttöystävän. nätin. ja monia koiria. sit se imuroi kotona. ja sitten ruttu käy itkemään kun mami kertoo muuttavansa floridaan. ja sit mami lohduttaa että sinne voi tulla lentokoneella. ja sit bambam lisää vettä myllyyn kertomalla ettei lentokoneeseen millään pääse kun ne on nii korkeella. ja sit ruttu itkee lisää.

on nää.
on nää mainioita pikku hölmöläisiä.

p.s.
mua on ruvennu hirvittään pojan 3vee neuvola. että onkse kehityksessä jotenki jäljessä? kun mä kyselen siltä värejä, se sanoo mitä sattuu. se osaa laskea. ja liukua, kuulemma. ja nii, laskea yhdestä kymppiin. joo-o. kas näin: "yksi-kymppi". automerkeistä se toki tietää oleelliset, fordin ja mersun. ja tietäähän se tarkkaan mihin mikäkin bussi menee. se osaa myös lukea tietty, sillä kun se katselee vaikka pekka töpöhäntää, se osaa joka sivulla sanoa selkeesti "pek.ka.tö.pö.hän.tä" tai junakirjaa lukiessaan joka sivulla "ju.na, ju.na".  no osaahan se nimensä myös. "mä oon ellio makalo." ja tietää missä asutaan (= isossa talossa). mistäs siellä 3vee neuvolassa olikaan kyse? muistaakseni siellä tehtiin jotaki palapelejä (ei osaa). ja juteltiin (ei juurikaan saa selvää). ja piirrettiin. (ei luoda mitään esittävää.)
jää nähtäväksi.

äidin ylpeys.

mä olen ihan ylpeä että saan olla ruttunaaman kaltaisen tytön äiti.
siinä vaan on jotaki semmosta superasennetta tätä elämää kohtaan, joka koskettaa mua syvästi.

eilen kun kävin hakemassa sen päiväkodista, sen naama oli aivan ruvella.
- mitähä sulle on tapahtunu?
- noo... tota. mä keinuin sillai pää alaspäin, ni sit mun naama vähän kynti maata.
- että joo.
ihmeellisiä extremepuuhia sen pitääkin harrastaa. *

illalla lapset puhui mitä ne meinaa aikuisena tehdä. ruttu muuttaa g-tädin naapuriin tuohon viereiseen kuntaan. muru ilmoitti muuttavansa floridaan, ja siitähän se itku repesi.
ruttu kävi nyyhkimään että se on aivan liian kaukana.

voi pieni!
riehua ja rakkautta niin paljon samassa pienessä, söötissä paketissa.
iloa on tommonen tyyppi! ja vielä omassa perheessä. 

* ykspäivä kun olin tuossa etupihalla kuului naapurintätin kauhistunut ääni toiselta puolelta taloa "ei sinne vissiin saa kiivetä!" kurkkasin nurkan taakse, niin siellä ruttu oli palotikkaita menossa talon katolle. "kun halusin vaan katsoa mihin sieltä näkee..." huoh. 

ja se oli nelkytä euroo

mä rakastan myös meidän äs-markettia.
ja ei, tää ei ole maksettu mainos.
(olispa.)

en tiedä mikä taika tuossa kaupassa on, mutta aina menee neljäkymmentä euroa, ja se on vähän.
noin niinkun viikon ruokiin.

onko se kaupan asettelu, vai tarjoukset, vai mikä sen tekee,
mutta me syödään joka päivä hyvin, terveellisesti ja halvalla.

mun kukkarokin aina huokasee onnesta kun kassalla sieltä nippastaan niin vähän.
tänään lähti mukaan ruisleipää, kasviksia, hedelmiä,
tuoreleipä, lisäaineetonta tuorejuustoa, luomukarkkia, pihvit,
vkonlopun ruoat, kahvia
puuroa,
maitoa...
ja se oli nelkytä euroo.

uskomatonta. 

arjen rakastaja

oi jeesus.
ei voi valittaa. tää on joskus vaan niin huippua tää arki!

eilen penskat leikki omassa huoneessa kaksisteen omiaan.
mä tein ruokaa.
muru leipoi.
norah jones huokaili taustalla.
syötiin hyvin.
luettiin iltasatuja.
halittiin.
hiissailtiin murun kanssa sohvalla.

ja nukahdin rakastamani ihmisen lämpimään syliin.
huoh.
mä NIIN rakastan tätä.
niin rakastan. 

slummi

me ollaan elitistisesti sanottu yhtä asuinaluetta tuolla kauempana slummiksi.
eilen kirjastoreissulla käytiin penskojen kanssa mielenkiinnolla tsiigailemassa olisko siellä puistoja tai muuta mukavaa. ja mä kävin vähän fiilistelemässä hienoja tornitaloja. (kyllä, mulla on joku ihme tornitalofiksaatio. mitä kolossiaalisempi, sen parempi.)

mä tulin slummissa surulliseksi. siinä ei ollut ees mitään semmosta itä-helsinki tyylistä urbaania ja rappioromanttista klangia. tiedättekö?
se oli vaan ihan hemmetin karmivan ja surullisen olonen paikka.
talot oli likasia, ikkunat oli pieniä ja likasia. pihat hoitamatta. skeidasta betonia ja paskasia tiiliä jokapuolella.

mihinkään puistoon ei pysähdytty ees. leikkitelineet oli rikki ja pinttyneessä liassa. täyteen tägäilty. eikä siinä vielä, mutta aidat oli lahonneet, homeessa ja täynnä nauloja.

kiivettiin ylös tänne "omalle puolelle" ja leikittiin sitten omassa pränikässä puistossa, joka ei (vielä) ole homeessa, ja jota ei (vielä) ole laitettu paskaksi. siinä nätin metsäalueen, uuden puistoalueen ja uutuuttaan kiiltelevän asuinalueen keskellä mua alko suunnattomasti vituttamaan.
joo, joo. oon elitistinen kusipää kermaperse kun tykkään asua täällä lintukodon puolella, mutta sylettää se, että tähän uuteen asuinalueeseen törsätään kymmeniä, jos ei satoja tuhansia johonki helvetin ympäristötaiteeseen, ja tuolla parin kilsan päässä lapset leikkii rikkinäisissä paskasissa puistoissa ja homeisissa päiväkodeissa.

kukahan näistäki asioista on taas päättäny? olis vähän asiaa teille, meinaan.
on varmaan rakennusliikkeillekin hemmetin hyvää mainosta olla rakentamassa jotaki uutta ja hienoa ihan kaupunginisien ja arvon taiteilijoiden kanssa, mutta kukahan kiinnostuis tarjoilemaan sitä ison rahan (tai ees pienemmän rahan) viihtyisyyttä tonne kauemmaskin? häh? vastatkaa!

ei positiivisuuden häivää.

just kun hehkuttelin tossa etten juuri ikinä o kiukkunen enkä märise turhasta, nii johan osu taas omaan takapuoleen.
musta meillä on ollut kotona ihan kivaa viimeaikoina, mutta muru sanoo että oon ollut aika paha suustani. että valitan sille asioista, enkä o kovin kiltti.
häh.
mä vai.

nyt tekee mieli alkaa repiin tukkaa päästä ja kiukutteleen ihan tosissaan.
3kk meni kundilla hienosti, mutta nyt. yhtäkkiä. mikään ei taaskaan ole hyvin.
3 päivää se on marissut kaikesta, on nukkunut huonosti, ja marissut lisää.
(nyt se on vartin karjunut sängyssään. "ihan muuten vaan." ja mulla nousee savua korvista.)

ja anna kun mä helevetti arvaan, tää ei ole mikään vaihe, vaan kundi palaa samaan skeidaan taas takasin. kokonaan. iäksi. ainiaaksi.
ja mun hyväksiluulemat elämä ja hermot on mennyttä.

ääst! ei positiivisuudenhäivää!
kuka mä oon?!

fashion is for idiots

musta tämä oli vaan niin mua kannustava näyteikkuna siellä köpiksessä. en tajua enää (olenko koskaan tajunnutkaan) mitään siitä mikä on muodikasta ja mikä ei.ja miten pitäisi pukeutua ja miten ei. karmiva kriisi tässä kolmenkympin kohdalla, kun ei oikein tajua miten keski-ikää lähestyvät perheenäidit pukeutuu. olen siis pukeutunut vaan just niinkun tuntuu. ja sen kyllä huomaa.

köpiksessä muhun iski kuitenkin vimma saada turkisliivi, koska kaikilla muillakin siellä oli.
mä sit valkkasin kaniliivin, oman tyylin (tyylittömyyteni) mukaan.
eipä just niin muodikas täällä sub urbissa, eikä femme fatale, mutta ah niin pehmeä, söpö ja epäkäytännöllinen.

 minä sydän kanikani.


(ps. sehän on siis teddykarvaa eikä kania. viherpiipertäjille ja kettutytöille tiedoksi ennenkun poro on nokassa. 
t. viherpiipertäjä, kettutyttö.)

uusi look

nooh.
ei se auta.
pojan ainoot mahdolliset lookit on näköjään tanskalainen tarhapöllö ja venäläinen katulapsi.
nyt on tukan kasvatusprojekti laitettu päätökseen ja pojasta näkyy taas toinen osa perimää.

veikeä venäläinen katupoika bambam:

bad hair day, every day

voi ristus!
mä sanoin että tällä jäbällä on tukka ku rusettimarsun turkki.
bad hair day joka päivä.

tässä karmea totuus ennen parturikonetta.
ei millään pysty joka aamu lanoliinilla sitä silottelemaan ihmismäiseks.
ja vaikka silottelisit, tältä se näyttää pipon alta revästynä päiväkodin aulassa.

apua!
hyvästi tukan kasvatusprojekti.

varo haikaraa!

me kyllä sitten revittiin huumoria koko reissun ajan aiheesta "lisääntyminen". ihan huutonauruksi meni monta kertaa.
kiitos vaan sukulaisille tästäkin ilosta.

olisin halunnut yhden antiikkikaupan ikkunasta ostaa pinokkion.
mutta siinäkin olis riskinä, että jos me käyttäydytään hyvin, siitä tulis ihan oikea poika.

köpiksessä on myös haikaroita, ja aina sellasen nähdessään muru kävi kiljumaan mulle että olisin varovainen, ettei se vaan tipauta meille jotaki pakettia.

ha ha ha.
en kyllä tiedä naurattaako enää sit, kun sukulaiset rupee keväällä kärkkymään reissun tuloksia...

palapelittäjä

tuskastuin köpiksessä kun en löytänyt rutulle palapeliä.
ne kokoluokat missä se painii, on ihan tyhmiä maisemia ja muuta.
se raasu on nyt kolmeen kertaan peräjälkeen runnonut tuota samaa viissataapalasta perhospalapeliä.

jos keksitte mistä saa "lastenpalapelejä", semmosia 350-500 palasia, niin olisin tyytyväinen.
yhdessä nettikaupassa oli, mutta nekin "vähän" isommille tarkotettuja kuvia.
toisaalta voisin vissiin teettää sille syntskälahjaks jostai omastaki kuvasta jonkun, mutta kohtuuhintanen ifolor tekee vaan 198 palasia... mut kaipa sekin käy paremman puutteessa.

ihme palapelittäjä tuo natiainen on.

entisestä raivottaresta on todella kuoriutunu ihme hissukka. mutta tais olla oikeessa neuvolantäti joka sanoi että tuo tyttö on tyytyväinen kun saa älylleen haastetta. koti-illat sillä menee usein palapelin, koululaislegojen tai lukemisen parissa. onneksi se osaa leikkiäkin, ja on saanut kavereita päiväkodissa, ettei ehkä enää tarvi huolia sen sosiaalisesta rajoittuneisuudestakaan. ehkä se on sittenkin ihan normaali lapsi. wirn*

lemput

sain lemput lasten iltatoimista.
murua ärsyttää kun teen lasten puolesta, kun ne tyytyväisenä tekis itte.

hmh.
mikäs se äitin homma taas olikaan?
ehkä tää bloggaaminen, irtokarkit ja yks pieni perjantailonkero.
antaa pätevämmän kasvattajan hoitaa iltahommat.

jep.

köpis kuvina

mahtavaa!

reissusta kotiuduttu.
kotisaunan lauteilla juteltiin siitä, kuinka huomaa että on ihan oikeen ihmisen vierellä tässä elämässä.
vaikka arkea pusketaan aika hektisesti kotona, ja ehkä siksikin,
oli reissussa kaksin mahtavaa. kerrassaan hienoa.

käveltiin kilometritolkulla. käsikädessä.
syötiin puistossa iltahämärissä.
hiissailtiin.
naurettiin niin että oli naama revetä.
hölmöiltiin.
nähtiin norsuja puistossa.
syötiin karkkia ennen aamupalaa.
ja juotiin viiniä aamukahvin päälle.
arvioitiin ihmisiä ja tyylejä.

muru on mahtava ihminen.
meillä oli mahtava reissu.

ja oli ihan mahtavaa tulla kotiinkin.
nukahtaa omaan sänkyyn, oman kullan kainaloon. naapurihuoneessa tuhisevat pirpanat viimesenä mielessä.