abortti, raskaus ja muita juttuja

kattelin tossa mun esikoista männä viikolla.
hemmetti, mä olen ollut noita ikiä kun oon alkanut deittailla sen isää, ja siis ihan hemmetin nuori kun olen tullut raskaaksi.

ei siinä, että mitä hittoa mä olen ajatellut, vaan se että mitä ihmettä mun vanhemmat on ajatelleet!

esikoinen on ihan lapsi vielä. sitä joutuu opastamaan kotihommissakin ihan urakalla. ikäisekseen se on kypsä ja harkitseva, mutta arjen taidot on vielä hakusessa.

mun isä kehoitteli vakavasti mua tekemään abortin silloin kauan sitten, ja siitä käytiin periaattellista sotaa raskauden alkukuukaudet. "sä et voi vaatia mua tappamaan mun lasta saatana! mä en pysty elämään semmosen asian kanssa! vaikka mä olisin tässä nyt jotenki sun mielestä mokannut, niin se on lapsi, ja sillä on oikeus elämään helvetti!" muistan huutaneeni vedet silmistä lentäen. siihen loppu narina papalta.

ikinä ikinä ikinä en olis aborttia pystynyt tekemään. en ns. sosiaalisista enkä terveydellisistäkään (lapsen enkä itseni vuoksi) syistä. mä olin nuorena niin naivii, kohtalonuskonen ja hmmm... en tiedä sanaa sille. uskoin että aina pärjään. ja jos synnytykseen vaikka kuolen, tai lapsi on vammainen, niin se on mein elämän polku se.

mutsi kyseli josko haluan kotona asua sitten vauvan kanssa, ja miten sit järkätään että isi saa nukkua yms, mutta mä halusin lentää omilleni.

tiiän että olen ollut aina harvinaisen itsepäinen, ja tietyistä syitä ehkä tehty pärjäämään itse, mutta että ilman perustellista riitelyä ne vaan on laskenut mut maailmalle mahoineni. uskomaton luotto meikäläiseen ollut pakko olla.

nyt kun katselen tota teiniä, niin kyllä. oon ollut oikeassa kaikesta naiviudestani huolimatta. hyvin me pärjättiin! ja se että se on sattunut haluamaan tähän maailmaan, on muokannut mun elämän just tälläseksi mikä sen pitääkin olla.

mutta jos se tulisi raskaaksi tosi nuorena? jaigs. kyllä mä saakeli kajahtaisin. totaalisesti. "äiti on kertonu mulle kaiken." se oli sanonut kun kouluterkka kyseli seksin ja ehkäisyn käsittelystä kotona. no näinpä. ja ehkä antanut myös elävää esimerkkiä, vaikka perheessä tai elämässä ei ole valittamisen sijaa, ei esikoinen kuulemma aio hankkia lapsia ennenkun sillä on ammatti. ja hyvä niin.

hmmm. josse nyt jostaki kohtalon oikusta tulis raskaaks, niin vaatisin saada osallistua. mitä suuremmassa määrin. josse ei haluis mua sössimään siihen, niin olisin ihan hajalla. onneksi se ei ole nyt ajankohtaista miettiä. tuli vaan mieleeni nää tuossa kun sitä tiskauksessa jouduin opastaa. ("ei se riitä että sä paijaat niitä astioita sillä harjalla, helkkari soikoon!")

on tää. elämä.