kotiin kuuluu:
- auringonvaloa (ihmeellistä olla päivällä kotona, hitto onpa ikkunat tunkkasen näköset, ei niitä pimeellä huomaakaan).
- kylmyyttä (uskomaton jääkylmä, jokanurkasta vetävä lähiöloukku tämä on). *
- läheisyyttä ja rakkautta (ei hullumpi saikku, murulla on tässä kanssa vähän vapaata).**
- pieniä puhdetöitä (virkata pystyy. jee.) ***
- turhautumisia (meil ei o mitään lakanoita, mä en voi elää näin!) ****
nautinnollista oli aamulla pötkiä sängyssä hereillä murua nuuskutellen, normiaamun sijaan, silloin mä viideltä paukkaan jo ulos.
kahvia saa juoda rauhoissa, ja netissä surffata. kukaan ei huutele, pyydä apua tai koita kuristaa, ketään ei tarvi nostella, kannatella, pidätellä, tukea ja tsempata. ja ennenkaikkea, siinä vaiheessa kun kädellä tekee väärän liikkeen, saa kirota rauhassa, nappailla pillereitä ja mennä sänkyynsä jääpakkauksen kanssa mököttämään. käsi on kyllä jo suht ok. ei enää hermosärkyile, ja suoristuu kanssa. siihen voi myös nojata, tosin se sattuu, mutta ei petä alta. puristaa ja nostella esineitä ei kannata, ei pysty. keskisormesta pikkurilliin sormet on aika tunnottomat ja turvoksissa. ehkä tää saikku oli paikallaan. jospa se on jo maanantaina sitten työräpyläks kelpaava kapistus.
* kerroinko jo etten uskonut kun ruttu kertoi että keittiön hellalle sataa lunta. en uskonu ennenku ite näin. ikkunat on myös jäässä. sisäpuolelta.
** hemmetti. apua! mä oon läheisriippuvainen. tekee mieli riippua murussa koko ajan. siis k.o.k.o a.j.a.n. onneks se sallii mun täyttää läheisyysvarastoja.se on niin kiltti. ystävällisesti pyytää hellittämään jos puristan liikaa, tai jos pitää vessaankin päästä. mä haluan sen iholle. tai oikeestaan ihon sisään. lämpimään.
*** ruttu on liikkis. se n-i-i-n rakastaa mun kömpelösti tumpeloimia virkattuja hamosia.
**** mä olen myös turhautunut noihin koiriin. yks kusee sisään minkä kerkiää, yks vinkuu, yks nuolee jalkaansa ja neljäs on vaan kaikinpuolin tyhmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti