keskiviikko 1. helmikuuta 2012

harmistuksen haisto

soitin tosiaan pomolle aamulla että tuun huomenna duuniin, ja se siellä oli että "kato nyt mitä lääkäri sanoo ja hoidat nyt ittes ja blaa blaa...." sitten kun soitin sille lääkärin jälkeen että se painosti ottaan vielä loppuviikon saikkua, niin oli astetta tiukempi emäntä luurin päässä. hmh. jäi vähän valju olo.
hitto mä tahalleen täällä sairastele käteni kanssa. ja oikeesti, tää on aikamoisen tylsää. varsinkin tällä mulle siunatulla adhd-mentaliteetilla.

vituttaa vaan kun aina pitää olla niin saamarin tunnollinen ja potea huonoa omaa tuntoa siitä ettei ole työkunnossa! niinkun olen sanonut, tää oma pää on se pahin, ja että aina kun jonnei kumartaa, pyllistää siihen toiseen suuntaan. mitä jos mä nyt vaan lepäisin ja hoitaisin tät kättä? häh? ihan sama mitä kukakin on mieltä, eiks nii? (voi olla toki mahdollista, että vaan haistoin harmistuksen siellä pomon sanojen taustalla...)

että antakaa anteeks saakeli että en voi yhdellä kädellä tehdä töitä. ja että lääkäri oli sitä mieltä että tän pitää parantua kunnolla kerralla. helvetti ettei tässä maassa tunnu mikään muu kun perse hiessä työn painaminen merkitsevän mitään. mä en oikeesti pidä tämmösestä talous-työ-keskeisestä maailmasta. oikeesti. oikeesti.

vähennetään vaan resursseja oikeesti tärkeistä asioista, ja laitetaan vaan kukkenheimia pystyyn. helvetti. upeeta. mahtavaa.
haluaako joku tietää terveydenhuollon tilasta? vanhusten asemasta? päivähoidosta? syrjäytymisen ehkäisystä? niinku oikeesti? niistä resursseista millä näitä pidetään pystyssä?  no ei helvetissä, vois tulla varmaan paha mieli.

että rakentakaa te kermaperseet museonne omilla rahoillanne.
piste.

(oho. meni närvi. taas kerran. tätä mä tarkotan sillä että mun pitäs pitää tää näppäimistö kiinni. kun ei ole mitään kivaa asiaa, vaan paska tulvii yli äyräidensä. heti. laakista.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti